Alkoholisti olen minäkin

Sori, lainaan itseäni - eikä sinusta samanlaista tulekaan, koska osasit hakea apua. Ajoissa.

4 tykkäystä

Täällä on kyllä niin ihania ihmisiä :heart: Nyt en tiedä itkenkö sitä vai pettymystä siitä etten pystynyt parempaan kuin alkoholismiin. Vai molempia. Enkä mä ikinä itke, kokemus tämäkin. Tytärtäni lainatakseni: minttusuklaa auttaa kaikkeen. Kokeilen sitä ellei perussuklaa auta :see_no_evil_monkey:

3 tykkäystä

Ai niin, @Lintuanna lle unohdin vastata. Enkä edelleenkään ole oppinut lainaamaan tekstejä :see_no_evil_monkey:

Mutta siis, nythän tuon Diapamin kanssa kävi sitten sinällään hassusti että päihdelääkäri ei sitä käskenyt lopettaa hetinyt kärjistetyllä perustelulla “koska olet alkoholisti ja rauhoittavat lääkkeet tappaa talossa ja puutarhassa.”

Mä otan neuvoja ja käskyjäkin vastaan kun ne perustellaan oikein. Kuten tää päihdelääkäri teki: “Myös päihdelääkärin näkökulmasta Diapamin käytöstä kannattaa pyrkiä kokonaan eroon, koska rauhoittavien lääkkeiden satunnaiseenkin käyttöön alkoholiriippuvaisella liittyy suurentunut riski alkoholiretkahduksille. Kuitenkin käyttömäärät pysyneet erittäin maltillisina vuosia alkoholiongelmasta huolimatta. Potilaalla yksi hakematon pakkaus Diapamia vielä jäljellä. Tilalle suosittelen jatkossa kokeilemaan uudelleen Propral 10mg - 20mg tarvittaessa. Tähän ei liity riippuvuuspotentiaalia ja monesti antaa hyvän avun kun alkoholinkäyttöä ei rinnalla ole.
Sepram entisellä annostelulla hyvä jatkua.”

En tiedä millainen paniikkikohtaus pitää tulla että enää uskaltaisin sen 1 mg Diapamin ottaa :see_no_evil_monkey:

Ainoa että toi Propral on huono idea koska astma mutta katsotaan :grimacing:

1 tykkäys

Nyt sitten muistutus: alkoholiriippuvuus on sairaus johon sairastuu kuka tahansa joka vaan juo riittävästi. Mitään henkilökohtaisia ominaisuuksia, mielenlujuutta, viisautta, älykkyyttä tai osaamista se ei kysele. Ja kuten olen jossain muussakin (varmaan monessakin) ketjussa tuskaillut, alkoholismiin sairastuminen on tehty tässä yhteiskunnassa aivan liian helpoksi, jopa normaaliksi.

Siihen sairastuminen ei tee kenestäkään meistä yhtään sen heikompaa, huonompaa, surkeampaa tai halveksuttavampaa ihmistä kuin heistä joille ei ole käynyt näin. Ei myöskään sinusta @Nellaelina .

Ja sitä paitsi minusta on hyvä että itket. Itkun jälkeen ihmisellä on aina parempi olla. Etenkin jos kaapissa on suklaata.

3 tykkäystä

Jos vaan osaat tehdä valitsemastasi tekstinpätkästä harmaataustaisen, sen ylle ilmestyy sana “lainaa”. Painat sitä ja se ilmestyy omaan kirjoitukseesi siihen kohtaan jossa kursori on.

Voitko nyt @Räpistelijä lopettaa mun itkettämisen kun mun pitäis pystyä laittamaan silmätipat ilman että ne valuu sitä myöten pois :see_no_evil_monkey::heart:

1 tykkäys

Hyvä on sitten. :heart:

1 tykkäys

Hah, osasin! Tähän siis viittasin sillä itkettämisellä.

1 tykkäys

Tätä se mun sairaanhoitajakin sanoi. Että ehkä mun olisi aika päivittää käsitykseni alkoholisteista :woman_shrugging:t2:

1 tykkäys

Minulla on tuo sama. Entäs sitten. Osoitus siitä, että ollaan haettu apua. Vähän kuin joku heimotatuointi. Rohkeutta. Ei muuta. Hengitetään. En ole kokenut kaltoinkohtelua terveydenhuollossa tuon vuoksi. Päinvastoin.

2 tykkäystä

Nyt olen kateellinen! Hitsi etten tajunnut mennä mihinkään katkolle itse, minäkin olisin halunnut heimotatuoinnin!

2 tykkäystä

Hyvä kuulla @kaaosteoria66 ! Siis ei se että sullakin on merkintä vaan se että et ole saanut huonoa kohtelua sen vuoksi :blush:

@Räpistelijä Eiköhän sulla ole kuitenkin henkinen heimotatuointi ja se on tärkeintä :heart:

2 tykkäystä

Kiva, että ratkaisu järjestyi toivomallasi tavalla. :slight_smile: Tuossakin sen juuri näkee, miten eri tavalla lääkäritkin suhtautuu eri lääkkeisiin (ja muihinkin asioihin..). Hyvä, että tuokin lääkäri kirjasi ylös bentsodiatsepiinien ja alkoholin yhteiskäyttövaaran sekä riippuvuusmahdollisuuden ja sen, että sinulla ei sitä vaaraa nyt olekaan.

Minultakin kiellettiin astman diagnosoinnin yhteydessä Propral (10mg) astmaani hoitavan keuhkolääkärin toimesta ja se oli mulle iso harmi. Silloin, kun en tarvinnut lyhytvaikutteista Opamoxiakaan, vaan pärjäsin Propralilla. Kuitenkin, tästä noin kuuden vuoden päästä toinen lääkäri sanoikin minulle, että se ei kaikilla astmaatikoilla vaikuta astmaa provosoimalla ja, että sen saa selville vain kokeilemalla. Olen sitten sen jälkeen syönyt Propralia taas monta vuotta, ajankohtaisesti otan sitä vähintään öiden ja ylivireyden takia 2tbl./vrk; ensimmäisen ennen nukkumaanmenoa ja toisen, kun herään yöllä ylivireänä ja paniikissa. Lisäksi otan sitä, jos pitää mennä suljettuihin, julkisiin tiloihin (aiemmin otin näitä ennen aina Opamoxin).

Mielenkiintoinen kokemus oli yhdestä sisätautilääkäristä, jolla kävin muista syistä. Kävimme läpi lääkelistaani, jolla Propralkin oli. Tämä lääkäri sanoi, että sen kohdalla ei tavallaan ole kyse edes “lääkkeestä”; ilmeisesti koska se ei paranna, vaan salpaa keskushermostoa (?). Hän sanoi, että nykyajan tahdissa olisi ihan kaikille hyötyä Propralista, koska se hillitsee sekä ennaltaehkäisee pitkäaikaisen, haitallisen stressin aiheuttamia oireita, häiriöitä ja sairauksia. Tämän jälkeen olen käyttänytkin sitä huoletta. Sivu varsinaisen aiheen; tämä samainen lääkäri myös kehui melatoniinivalmisteita; hänen mukaansa ne voivat unen paranemisen lisäksi hidastaa joitain ikääntymisen vaikutuksia (esimerkkinä hän mainitsi ihon). No, olisi hän sanonut sen tai ei, niin minä käytän nyt myös reseptillä saatavaa melatoniiniakin öisin.

Omalla kohdallani ei Propralia syödessä ole mitään ongelmia astman kanssa ilmennyt, mutta kun astmojakin on erilaisia, niin lopulta mun kokemus ei tietenkään kerro mitään siitä, miten muilla saattaa ko.valmisteen kanssa mennä.

Ja, vaikka nyt kirjoitinkin tuon yhden sisätautilääkärin kannoista Propraliin ja melatoniiniin, niin siinäkin on lopulta vasta yhden lääkärin arvio noista. Lisätietoa kannattaa siis ehdottomasti hankkia ja kysellä omilta lääkäreiltä, jos nuo tuotteet kiinnostaa. Minä en ole lääkäri enkä farmaseutti, vaan puhun vain omista kokemuksistani käsin. Ammattilaisen arvion lisäksi netistäkin löytyy nykyään myös aika paljonkin tutkittua tietoa eri valmisteista. Itsestäänselvyyksiä taas saatan kirjoitella, pointtini olisi tullut varmaan helpommallakin selville. :sweat_smile:

1 tykkäys

@Lintuanna :heart: Juu täytyy nyt miettiä mikä on järkevintä ja punnita eri vaihtoehtoja, yksilöitä kun ollaan jokainen. Periaatteessa voisin sen Propralin kokeilla keskiviikkona kun käyn omalla sairaanhoitajalla mutta en tiedä.. kun saan ahdistusta jo pelkästä ajatuksestakin. Ehkä nyt vaan kokeilen miten pärjään ilman noita kohtauslääkkeitä ja juttelen sitten uudelleen lääkärin kanssa jos en pärjää ilman. Mulla kuitenkin on Sepram peruslääkityksenä joten se poistaa oireita jonkunverran, ei sekään toki ihmeitä tee. Nyt onkin hyvä hetki koettaa ihan vaan stressiä vähentämällä (helpommin sanottu kuin tehty :see_no_evil_monkey:) ja kunnon nukkumisella ja säännöllisellä syömisellä ym. koettaa saada oireita hallintaan.

1 tykkäys

Nyt on ollut pari päivää niin hulinaa etten ole ehtinyt edes miettiä koko asiaa (juomista), mikä siis oikein hyvä.

Tänään 100.päivä ilman alkoholia, helpottaa päivä päivältä :heart:

10 tykkäystä

Oikeassa olet. Ja niinhän se tosiaan menee, että yksilöitä ollaan kaikki ja se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Lopulta olisin tosiaan itsekin toivonut, että mulla olisi ollut se Opamox-resepti lopun ikääni, kun pelkkä se lääkepurkin olemassaolokin toi niin paljon turvaa ja helpotusta, että en varsinaisia tabletteja edes ottanut kuin harvakseltaan. Lisäksi siitäkin syystä, että edes viiden vuoden traumapsykoterapia ei poistanut mun ptsd:tä ja siihen liittyviä takaumia.

Luulen ymmärtäväni myös ton lääkkeiden aloitusta edeltävän ahdistuksen (ja ylipäänsä ahdistuksen). Mullakin täyttyi psykan polin tutkimuksissa myös yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kriteerit, mutta psykiatri tulkitsi tulokset mun kohdalla niin, että kaikki ahdistuneisuus ja pelot kumpuaa vakavasta traumatisoitumisesta ja ptsd:stä. Silti; kaiken lukemani perusteella nuo kyseiset oireet on lopulta kokemuksellisesti tosi samanlaisia kuin GAD:ssä. Sen johdosta tuntuukin siis, että osaan edes jollain tasolla samaistua sun kokemuksiin. Lisäksi epämukavuusalueelle meneminen on välillä pelottavaa ja hemmetin raskasta, koska ainakin mulla on ns. yleistynyt pelko kauhu- ja paniikkikohtausten suhteen. Eikä kaikille tietenkään edes sovi samanlainen elämä tai vaikka tunteiden säätelyn keinot. Sehän olisikin ihanaa, jos niin yksinkertaisesti voisi ajatella. Mutta realismia se ei ole.

No mutta. Sulla menee nyt tosi hyvin ton alkoholin jättämisen suhteen: 100 päivää on jo tosi hyvä alku! :smiling_face: Varmaan enemmänkin kuin “tosi hyvä”. Onnittelut tästä rupeamasta. :heart:

1 tykkäys

Kiitos @Lintuanna :heart:

Jotenkin tuo että teki vaan päätöksen etten ota kohtauslääkettä, ei tällä kertaa tuonutkaan välitöntä ahdistusta vaan hyväksymisen että mennään sitten näillä (eli siis lääkkeen pelko ylitti paniikin mutta whatever works :see_no_evil_monkey:). Ja siis tokihan mulla on lääkkeet backupina, nyt on vaan se tunne etten niitä tarvitse. Aika näyttää.

3 tykkäystä

Onnea 101. Päivästä raittiina :grinning_face:

1 tykkäys

Kiitos @Fincoco :blush:

Mikä siinä onkin että ne juomisunet tulee vasta nyt? :flushed_face: Viime yönä heräsin säkähdykseen kun unessa join. Ei ollut kiva herätys mutta onneksi nukahdin pian uudelleen.

Onnittelut sadannesta ensimmäisestä päivästä raittiina :rose::smiley:

(vai miten se sanotaan :face_with_hand_over_mouth: )

Hyvin sä porskutat eteenpäin :+1:t2:

2 tykkäystä