No sama se mulle. En pruukaa yleensä olla masentunut.
Myöskään skitsofreniaa, bipolaarista oireyhtymää ynnä muita ei varsinaisesti ole olemassa. Kunhan oikuttelevat, höntit.
Alkoholismiakaan ei ole oikeasti olemassa, joillekin nyt vaan sattuu ihan laiskuuttaan ja huvittelunhaluaan maistumaan. Itse asiassa hoidot voidaankin lopettaa, sillä voihan ne potilaat/asiakkaat (juopot) olla myös juomatta. Lukevat vaikkapa Kojon kirjan, toteavat olevansa pelkkiä juoppoja ja luopuvat alkoholismi- ja sairaus-hömpötyksistä.
Köhöm…Heitänpä tähän väliin oman kokemukseni. Minä elän muuten aika luonnonmukaisesti ja suhtaudun nihkeästi lääkkeiden käyttöön, mutta SSRI-lääkkeitä käytän ja olen todennut ne toimivaksi. Olen yrittänyt hoitaa ahdistushäiriöni kuntoon mm. liikunnalla, E-epalla (päiväannos 1500 mg) ja luontaistuoteilla, mutta ainoa apua on tullut SSRI-lääkkeistä.En oikein usko lumevaikutukseenkaan, sillä silloin olisivat todennäköisesti auttaneet jo tavallisesti SUOSIMANI luonnolliset tuotteet. Mulle ahdistushäiriö on ollut ihan konkreettinen, elämää haittaava, mutta ei onneksi lamaannuttava sairaus, johon olen saanut apua nimenomaan SSRI-lääkkeistä. Lääkärit saavat uskoa puolestani mitä tahtovat.
Kyllähän ne silti toimii, miksi ne sitten puhuu serotoniini asiasta, mistä on tullut tällainen väite ja mihin toi toimiminen sitten perustuu, kirjoitit tonne et ihmiskokeiluun mut täytyyhän siitä olla kai kunnon tieteelliset näytöt ennekuin saavuttaa apteekin hyllyn??
Toimiihan ne, miksei toimisi.
Onko kellään kokemusta korjaako lääke pysyvästi aivokemiaa vai joutuuko saman olotilan saavuttaakseen käyttämään loppuikänsä lääkitystä?
Käsitykseni mukaan lievän masiksen ym.korjaantuminen kestää lääkityksellä n.puoli vuotta(lääke+terapia) ja sitten lääkitys lopetetaan, mutta onko näin, onko kukaan kokenut asian?
Kumpi tossa loppujen lopuksi auttaa enemmän, se lääke vai terapia? Olen itse kallistumassa siihen olettamukseen et lääke ilman terapiaa ei auta muuten kuin väliaikaisesti eli lääke vain jouduttaa paranemisprosessia.
Tiedän vaikeasti masentuneita, jotka ovat käyttäneet vuosikymmeniä, eivätkä aio lopettaa käyttöä. Ilmeisesti heillä oireet palaavat melko nopeasti takaisin. Näissä tapauksissa terapiat on käyty. Itse käytin joskus nuorena noin vuoden pituisen ajan, kävin tosin psykologinkin juttusilla. Sen jälkeen oireet pysyivät poissa vuosia. Oikeastaan ne alkoivat uudelleen vasta kun lopetin dokaamisen. Venailin noin puoli vuotta, josko olo normalisoituisi ihan vain raittiuden voimalla, mutta nin ei tapahtunut. Nyt sitten porskutetaan ilman viinaa + lääkkeillä ja olo on mitä mainioin.
P.s Mä luulen, että SSRI-lääkkeet toimivat ihan samalla tavalla kuin muutkin jotain puutostilaa ehkäisevät lääkkeet. Kuten esim. rautalääkkeet. Eivät korjaa ongelmaa lopullisesti, mutta niitä syödään kuureittain tarpeeseen.Sitä en sitten tiedä, kuinka kauan oireeton kausi kestää lääkityksen päättymisen jälkeen. Mulla tosiaankin vuosia. Voihan olla, etteivät oireet enää palaa, jos aivokemioiden epätasapainoa /masennusta/ahdistusta aiheuttavat tekijät minimoidaan elämästä. (näitä mm. alkoholin liikAkäyttö, liikunnan puute, huono ruokavalio, elämäntilanteesta johtuva STRESSI, SURU jne.)
Lueppas tähän ketjuun viewtopic.php?f=3&t=23538 laittamani jutut. En jaksa alkaa samaa keskustelua uudelleen.
Huomauttaisin vielä, että olen koko ajan tuonut vain esille, että myös tällaista tietoa on olemassa, tällaisia väitteitä on esitetty hyvin asiantuntevilta tahoilta. Minä en ole esittänyt näitä väitteitä missään vaiheessa faktoina - mistä helvetistä minä voisin tietää mikä pitää lopulta oikeasti paikkansa ja mikä ei. En kuitenkaan ole niin sinisilmäisen auktoriteettiuskovainen että jättäisi tuollaiset väittämät huomiotta.
Se korjaako lääke aivokemiaa, pitäisi kyetä testaamaan tieteellisesti. Se ei voi koskaan perustua mihinkään omaan kokemukseen.
Kysymys ei ollut siitä toimivatko ne. Kysymys oli siitä mihin niiden toimivuus perustuu biologisella tasolla. Eli siitä onko se teoria joka on virallisesti annettu suurelle yleisölle tieteellisenä faktana siitä mihin niiden teho perustuu, totta vai ei. Jos väite, ettei ole olemassa testiä jolla aivokemioita voidaan testata, tai tutkia, pitää paikkaansa, tuo informaatio siitä mihin niiden teho perustuu biologisesti, on valhetta. Keksittyä teoriaa.
Se toimivatko ne käytännössä on ihan eri keskustelu.
Onko jumala olemassa, jos olemassaoloa ei voi todistaa tieteellisesti? Tää keskustelu menee vähän tuota rataa. Jotkut asiat ovat kai vain “uskon asioita” ja tuon uskon muodostumiseen vaikuttaa paljolti juuri oma kokemus asiasta.
Ehkä tiedemaailma pystyy esittämään jotain “uskottavaa” faktaa lähitulevaisuudessa. Ehkä ei. melko yhdentekevää, jos lääke kuitenkin toimii.
Nyt puhutaan lääketieteestä. Siitä mitä lääketieteen nimissä tehdään. Lääketieteessä pitää asiat todistaa tieteellisiksi faktoiksi ennenkuin niitä esitetään suurelle yleisölle tieteellisinä faktoina.
Ihan oikeastiko sun mielestä on ihan sama jos suurelle massalle syötetään kemikaaleja joiden toimntamekanismeja aivoissa ei ole todistettu tieteellisesti?
Kaikissa tieteissä on se puoli, että ne toimivat sen hetkisen todistelun varassa. Myöhemmin jokin uusi tutkimus saattaa todistaa entisen virheelliseksi. Eiköhän esim. talidomidi ( tai jotain sinne päin) ollut aikanaan tieteellisesti hyväksi todettu. Myöhemmin todistettiin aivan toisin.
Henkimaailman asioita ei ole tieteellisesti todistettu suuntaan eikä toiseen. Uskomukset ovat uskomuksia. Niistä kun alkaa väittelemään, niin sarkaa riittää.
Kyllähän näitä lääkkeitä on tutkittu jo vuosikymmeniä ja tutkitaan yhä edelleen. Lääkeaineiden tutkimuksessa keskitytään nimeomaan myös mahdollisten haittavaikutusten tutkimiseen. Minkälaista tieteellistä faktaa täytyy siis lyödä pöytään? Ja sama kysymys pätee kaikkiin lääkkeisiin. Verenpainelääkkeisiin, rautavalmisteisiin jne. Ne toimivat, mutta voidaanko toiminta todistaa jotenkin tieteellisesti…? Kuinka verenpainelääke voi alentaa verenpainetta. Mikä on sen toimintamekanismi? Tulokset ovat melko olennainen osa tieteellistä tutkimusta.
Keskustelu plinkkiläisten kanssa on välillä ku yrittäis selittää suhteellisuusteoriaa paviaanilaumalle.
Enköhän mä nyt ole tämänkin asian jo selittänyt niin perusteellisesti kuin ihminen voi ylipäänsä jonkun asian selittää. Linkin ketjussa on näkemykseni paketissa mikäli ne vielä jotain kiinnostaa. Tavatkaa sieltä, ja ennenkaikkea koittakaa löytää sieltä se POINTTI.
Jos siis vielä kiinnostaa. Mun osalta ei ole enää järkeä jatkaa plinkkiläisten kanssa tästä aiheesta.
Kiitos tästä erittäin loogisesti tähän aihepiiriin liittyvästä viestistä.
Varis (alalajiksi tulkittuna Corvus corone cornix) on muuten ihmisasutuksen lähellä viihtyvä helposti havaittava lintu. Siitä, onko nokivaris (alalajiksi tulkittuna Corvus corone corone) variksen musta muoto eli alalaji, vai oma laji, on kahdenlaista näkemystä. Tällä hetkellä Suomen lintujen lajiluettelossa ei ole nokivarista.
Kas vain. Sehän on oikeestaan 540 sivuinen hakuteos, ja osa tekstistä on tarkoitettu lääkäreille.
On tosiaan joitain alkoholiriippuvaisia, jotka käyttävät sairaus-käsitettä tekosyynä juomiselle. Tunnetaan myös käsite “opittu avuttomuus”, jota monet laitoskierteeseen ajautuneet, syrjäytyneet ongelmaiset potevat.
Mutta paljon yleisemmin sairaus-käsitettä vierastavat juovat juopot, koska heitä pelottaa ajatus että he saattaisivat olla jotenkin sairaita. Se on osa vanhaa kunnon klassista “voin lopettaa koska haluan” tematiikkaa.
Sama asia kuin ne tupakoitsijat, jotka eivät sulata olevansa nikotiiniriippuvaisia ja että nikotiiniriippuvuus on aineriippuvuus. “Tämähän on vain huono tapa”, he toistelevat iho harmaana ja hampaat keltaisina.
Nettikinastelijan paras tuki ja turva, Wikipedia, sanoo: Alkoholismi on tila jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus.[7].[8] Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen sairaus, joka päättyy usein kuolemaan
Saman asian olen havainnut. Tai sitten käsitettä vastustavat ne, joilla on hieman vinksahtanut käsitys juomisesta & vastuun kantamisesta. “Juominen on oma valintani ja kannan vastuun seurauksista -tyypit”. Joopajoo. Terveydenhoitopalveluita käytetään ihan varmasti hyödyksi siinä vaiheessa, kun terveys pettää juomisen seurauksena. Voivat ylevät periaatteet vastuun kantamisesta kaatua. Voikohan muuten hoidosta kieltäytyä? Tietääkseni voi…
Ainiin joo… Mut eihän siitä hoidosta tarvitsis edes kieltäytyä, sillä ei voi mitenkään tieteellisesti todistaa, että maksakirroosi johtuis nimenomaan juomisesta. Voihan se olla vaikka perinnöllistä… Tai sydänkohtaus. Tai jos juoppo kaatuu kännissä ja murtaa ranteensa, primääri syyhän on tietysti kaatuminen eikä alkoholismi
