Hannu Salama ottaa vähän konjakkia ja Jope Ruonansuu Kosanderia “mutta ei lauluun asti”. Juice Leskinen vähensi kirroosinsa jälkeen alkoholin käyttöään merkittävästi samoin kuin Arto Melleri onnettomuutensa jälkeen (hän joi ravintolassa vain alkoholitonta viiniä ja kepardia). Myös Juha Kankkunen otti alkoholin käyttönsä hallintaan “minusta ette saa absolutistia”. Kysymys on vain ja ainoastaan siis ihmisen tahtotilasta - ja kuten edelliset esimerkit osoittavat alkoholismia ei ole olemassa on vain eri asteisia liikakäytön tuomia sairauksia!
Listasta puuttui vielä Kari Tapio, joka on ottanut alkoholin käyttönsä hallintaan. Em. esimerkit osoittavat, että alkoholistista tulee kohtuukäyttäjä, jos tahtotila on tarpeeksi voimakas.
Sinä, sen enempää kuin minä tai muutkaan ulkopuoliset emme voi tietää, ovatko / olivatko mainitut henkilöt alkoholisteja.
– km
Vai ei ole alkoholismia olemassa. Maailman terveysjärjestö ja lääketiedekin ovat siis totaalisesti väärässä. Hieno juttu!
Eikun ottamaan kohtuullisesti vain sitten. Mie en ota, koska on mukavaa olla selvin päin. En halua pettää itseäni turruttamalla aivojani edes kohtuullisesti.
Olen varmaan sitten selkärangaton tyyppi kun en osaa ottaa kohtuullisesti.
Mutta oikeasti; ymmärrän toki, että avauksessa on kysymys tahallisesta pikku piruilusta. Tai sitten käsittämättömästä järjettömyydestä, jonka taustalla on ankara riippuvuus alkoholista. Ja sehän pistää etsimään hyviä juomisen syitä.
Tää voi siis olla niitä “penaalijuttuja.” 
Penaalijutut toki tulevat itsellänikin ensimmäisenä mieleen. Yritän etsiä itslleni ymmärrystä siitä, minkälainen sielunmaisema saa ihmisen ilmaantumaan tällaiselle palstalle heittämään asiatonta läppää. Luulisin, että kyseessä on hyvin vahva huonommuuden kokemus ihmisenä olemisesta. Ehkä tälle palstalle kirjoittelemalla aloittaja etsii itselleen sosiaalista viitekehystä, jossa voisi esiintyä ylemmyyden tunnetta kokien. Ehkä minunkin pitäisi etsiä sisältäni kykyä myötäelää aloittajan kaltaisia ihmisiä. Kovin avoin omien tunteiden ilmaisu saattaisi nimittäin romuttaa tuon viimeisenkin ylemmyden illuusion.
^ Mutta tosiaan; onko alkoholismia ensisijaisena sairautena sitten pohjimmilaan edes olemassa? Kyseessähän ovat vain vääristyneet elämänasenteet, tunne-elämän häiriöt ja itsekusetus. 
Alkoholistitkin ovat oikeastaan vain juoppoja.
Ai NYT kelpaa sitten jo lääketiedekin! Että NYT kelpaa jaajaa…!!
Joku olemus alkoholismista ei sulje pois toista totuutta. Jos vaikka minä totean, että alkoholismi on tunne-elämän ongelma, en tarkoita etteikö se olisi myös SAIRAUS.Halutessaan voi tietysti tarttua yksittäisiin lauseisiin ja nostaa niistä metelin. Valtaosa meistä varmasti uskoo, että alkoholismi on sairaus, johon kuuluvat myös “vääristyneet elämänasenteet, tunne-elämän häiriöt ja itsekusetus”. Toisilla vahvemmin, toisilla lievemmin.
Tämä onkin muuten oikeasti ehkä syvällisempi aihe kuin moni arvaakaan!
Nimittäin: psykiatriassa on olemassa kaksi eri koulukuntaa, ja kaksi eri lähestymistapaa mielen ongelmiin: biologinen psykatria ja psykologinen psykiatria.
Ensinmainittua voi syyttää ihmisen elämän ydinkysymysten medikalisoimisesta, jälkimmäistä puolestaan siitä että pelkän psykolgian keinoin psyyken sairaudet muuttuvat liian epämääräisiksi; lakkaavat olemasta tarkasti diagnosoitavia sairauksia.
Tämähän pätee myös suhtautumisessa päihderiippuvuuteen, tai alkoholismiin. Aihetta voi lähestyä sekä biologiselta että psykologiselta kantilta, ja esim. Plinkin kiistoissahan nämä lähestymistavat usein törmäävätkin yhteen. 
Kumpikaan ei silti ole varsinaisesti väärässä. Tai voidaan sopia ettei kumpikaan ole väärässä, vaan molemmat lähestymistavat pitää ottaa huomioon.
Havainto: Jepen käsi nousee.
Psykologinen tulkinta: Jepen käsi nousee, koska hän haluaa pysäyttää bussin.
Biologinen tulkinta: Jepen käsi nousee, koska hänen aivonsa antavat hänen hermostolleen ja lihaksilleen impulssin, jotka saavat lihakset nostamaan Jepen käden.
Tällaiset selitystavat toimivat myös tulkitessa havaintoa: Jeppe juo.
Enhän minä lääketieteen näkemyksiä myönnä enkä kiellä. Mutta totuudesta puheen ollen olen sitä mieltä, että sen enempää minulla kuin kenelläkään yksittäisellä kirjoittajalla ei ole viisasten kiveä. eli totuutta tarjottavaksi muuten kuin omalla kohdallaan.
Se, joka on sitä mieltä, että alkoholismi on kuvitelma, selitys juomiselle, penaalijuttu, voi jatkaa juomisen lopettamista omin voimin. Yksin itsensä kanssa ongelmaansa ratkoen. Oma totuus löytyy myös sillä tavalla. Joko pystyy lopettamaan tai hallitsemaan juomisensa, tai ei pysty. Siinä totuus.
Jos ei onnistu tavoitteessaan, voi kokeilla jotain muuta. AA:ta, uskontoa, joogaa, avantouintia, lenkkeilyä, pitsin nypläystä, etc, etc. Totuus löytyy sieltäkin, eli onnistuu tai ei onnistu. Mitä tästä viisastelemaan? Kukin joko juo tai ei juo. Ja voihan joku olla omasta mielestään raitis, jos ei ole kovin paljoa pierussa tai mömmöissä. Omapa on asiansa. :mrgreen:
En tiedä onko Lasol-Arska perehtynyt psykiatriaan, mutta tämä liippaa melko läheltä:
Szazin (esim 1972) mukaan psykiatriset diagnoosit heijastavat aina ja välttämättä ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja tämän takia psyykkiset sairaudet eivät ole olemassa samalla tavalla kuin somaattiset.
(Talvitie, Skoglund, Duodecim 2010. Boldaus miun : )
Ote on lääkäriseura Duodecimin uusimmasta lehdestä. Kyse on tässä psykiatriasta ja psyyken sairauksista (tai “sairauksista”), mutta asia voidaan ulottaa helposti myös päihderiippuvuuksiin, tai etenkin alkoholismiin.
(Sitäpaitsi ovathan psyyken sairaudet ja päihderiippuvuudet WHO:n ICD-10 tautiluokituksessa samaa F-koodistoa)
Mä oon ihan tajuttoman täpinöissäni juuri näiden psykologisen ja biologisen lähestymistapojen eroavaisuuksien tajuamisesta!! Juuri tästä on väitelty alkoholismia tulkitessamme!
Kuvitella, että suurin osa psykiatreista lukeutuu yksioikoisesti jommankumman psykiatrian harjoittajaksi tai kannattajaksi, vaikka molemmat pitäisi ottaa huomioon. Nehän vain lähestyvät samaa asiaa eri kanteilta.
Havainto: Liisa menetti työpaikkansa, hänellä menee huonosti ja nyt hän on masentunut.
Psykologinen psykiaria: Liisa on masentunut koska hän menetti työpaikkansa ja hänen elämänhallintansa on hukassa.
Biologinen psykiatria: Liisa on masentunut koska hänen aivokemiansa ja aivojen välittäjäaineet ovat sekaisin ja serotoniinin määrä aivoissa on laskenut liian alas.
See? Masentuneisuus ei ole sairaus jos sillä on ilmeinen tajuttava syy, mutta jos se ns. medikalisoidaan selittämällä aivokemian toimintaa, siitä saadaan sairauden tai ainakin jonkinlaisen poikkeavan oireilun näköinen.
Samalla tavoin alkoholismi (joka on jo sellaisenaan tappavampi oikea sairaus) tulee lääketieteellisesti ymmärrettäväksi, sairautena konkreettiseksi, kun sille on löydetty geneettiset ja biologiset vaikuttimet, jotka liittyvät mm. aivokemiaan, dopamiinitasoihin yms.
Psykologian kannattajat tosin moittivat biologista lähestymistapaa, että medikalisointi muuttaa ihmisen jonkinlaiseksi robotiksi: tunteet, tunne-elämä ja sielukin ovat pelkkää aivokemiaa. (?) Intuitiolle ja henkisille arvoille ei ole enää sijaa.
Minun nähdäkseni menestyksekkäät alkoholismin/päihderiippuvuuksien hoitomallit (mm. minnesota) ottaa huomioon alkoholismin sairausluonteen sekä biologiselta että psykologiselta, ja sielulliselta kannalta.
Alkoholismi tunnustetaan siinä biologiseksi ja geneettiseksi sairaudeksi, mutta 12 askeleen ohjelmaan perustuva hoitomalli on silkkaa psykolgiaa ja intuitiota, jossa tärkeä rooli on myös hengellisyydellä. Siksikin hoitomallissa on mukana lääketieteen ja psykiatrian ammattilaisten ohella myös teologi tai pappi!
Tajuttoman siistii!
Yritätkö RC ehdottaa, että, jos kaksi ihmistä on asiasta eri mieltä, niin kumpikaan ei välttämättä ole väärässä 
Joo! Tai sit kumpikin on väärässä.
Lasolarska heittää vähän väliä tänne provoja. Edellinen taisi olla, et omavoimaisuus on parempi kuin AA.
Näin olen itsekin hieman ajatellut. Oman psykologisen profilointini mukaan Laserarska olisi teini-ikäinen nainen, jolla on ongelmia anoreksian kanssa. Toki voin aisasta erehtyäkin. Yritän tietyllä tavalla olla ystävällinen, ettei kyseinen neiti saa lisää traumaattisia kokemuksia ja ryhdy viiltelemään itseään.
Minä luulen, että Lasolarsaka on hieman nörtin oloinen teekkari, jolle maistuu aik´ajoin. :mrgreen:
Pikkuisen outoa kykyaikana, että 1 trolli pyörittää koko foorumia. Ihan kuin 90-luvun alun aikoina ircissä:)
kahleeton
En usko teekkariksi. On teekkaritkin pöljiä, mutta ne ei viiltele itseään.
…hyvä kun joku pitää langat hyppysissä, että pysytään asialinjalla… 
[Poistettu ulkopuolisia henkilöitä koskevia tietoja. -Päihdelinkin toimitus]