Tein tällaisen vapaan poiminnan, jotta ymmärtäisin edes osan mitä Lasolarska kirjoitti. Se ettei hänellä ole ollut vara juoda kuin Lasolia, viittaa nuorena syrjäytymiseen. Jos on kyennyt hankkimaan ammatin ja toimimaan ammatissaan muutaman vuoden, varat riittävät alkon tuotteisiin. Koska alkoholisti ei törsää ruokaan tai perheeseen, on pienituloisellakin mahdollista valita alkon tuotteista maistuvin.
Omavoimaisuus on mutkikkaampi juttu, en usko että ainutkaan AA:n kautta raitistunut olisi raitistunut ilman omaa apuaan. Toisaalta harva raitistunut on raitistunut erakkona lapin erämaissa (toki heitäkin varmasti on) mutta useimmat tarvitsevat raittiuteen kuten elämään yleensäkin toisia ihmisiä, tueksi, avuksi, seuraksi.
Keski-ikäisyyteen en puutu, mutta sitä mietin miten suuri on Lasolarskan huomionkipeys että aloittaa aina iskevillä otsikoilla, onko hän ehkä mainosalalla?
Iltalehden sivuilta tähän hypänneenä tulee mieleeni entinen huippuhiihtäjä, eikä näillä asioilla ole varmasti mitään yhteistä, mutta aivot ovat siitä ovela elin, että yhdistävät täysin päättömiäkin asioita.
Mitä mieltä Lasolarska on päihdelinkistä? Onhan tämäkin aika tavalla AA:han verrattava vertaistukiryhmä.
Se ettei hänellä ole ollut vara juoda kuin Lasolia, viittaa nuorena syrjäytymiseen. Jos on kyennyt hankkimaan ammatin ja toimimaan ammatissaan muutaman vuoden, varat riittävät alkon tuotteisiin. Koska alkoholisti ei törsää ruokaan tai perheeseen, on pienituloisellakin mahdollista valita alkon tuotteista maistuvin.
Omavoimaisuus on mutkikkaampi juttu, en usko että ainutkaan AA:n kautta raitistunut olisi raitistunut ilman omaa apuaan. Toisaalta harva raitistunut on raitistunut erakkona lapin erämaissa (toki heitäkin varmasti on) mutta useimmat tarvitsevat raittiuteen kuten elämään yleensäkin toisia ihmisiä, tueksi, avuksi, seuraksi.
Keski-ikäisyyteen en puutu, mutta sitä mietin miten suuri on Lasolarskan huomionkipeys että aloittaa aina iskevillä otsikoilla, onko hän ehkä mainosalalla?
Iltalehden sivuilta tähän hypänneenä tulee mieleeni entinen huippuhiihtäjä, eikä näillä asioilla ole varmasti mitään yhteistä, mutta aivot ovat siitä ovela elin, että yhdistävät täysin päättömiäkin asioita.
Mitä mieltä Lasolarska on päihdelinkistä? Onhan tämäkin aika tavalla AA:han verrattava vertaistukiryhmä.
Vastauksia Hajatelmalle:
Syrjäydyin työmarkkinatuelle 33-vuotiaana. Sen jälkeen en ole sadoista hakemuksista huolimatta saanut mitään palautetta.
Työmarkkinatuki on n. 15 €/päivä netto - riittää Leijonapulloon per päivä mikä ei alkoholistille riitä . Ei 15 €:lla alkoholisoitunut tupakkamies yksinomaan Alkon tuotteita ryyppää → kilju & korvikkeet & leipäjonot.
Kaikilla työllisillä on yliruusuiset käsitykset maamme paskasta sosiaaliturvasta ja työmarkkinatuella elävien arjesta!
Kukkahattutätejä ei ole olemassa vaan sosiaalipuolen ylipalkattujen ämmien suurin ilo on syrjäytyneiden miesten dissaaminen!
Sosiaalidemokraatit ovat maamme fasistisin puolue - he ovat lieroja! Esim. Lipposta eivät kotimaan asiat kiinnostaneet ja Filatov (joka nyt määkii paperista toisten kirjoittamia puheita) 8 vuoden ministeriaikanaan vain huononsi työttömien asemaa!
En ole millään alalla - kahdesta akateemisesta loppututkinnosta huolimatta - kukaan ei huoli minua töihin!
Päihdelinkki on mielestäni hyvä kuivahuikkaamisen kannalta mutta tarpeeton selvänä pysyttelemisen kannalta.
Näine mielipiteineni olen “sekamuotoisen persoonallisuushäiriön” ja köyhyyden vuoksi vakavan masennuksen takia eläkkeellä. Nettotuloni ovat n. tuplaten työmarkkinatuen verran. Sillä juuri ja juuri pärjää jos syö paskaruokaa ja juo Alkon halvimpia tuotteita.
Olen pitkään näitä lueskellut mutta, koska on tuntunut, että ei ole paljon lisättävää näihin keskusteluihin, niin en ole rekkautunut. Nyt tuli kuitenkin sellainen juttu, että minullakin on sanottavaa.
Minulla on myös kaksi tutkintoa. Yksi maamme huippukorkeakoulusta ja toinen kansainvälisesti erittäin arvostetusta business-koulusta.
Kuitenkin. Eräitten elämässäni sattuneiden traunmaattiseten kokemusten jälkeen ryhdyin parantelemaan masennustani ym ryyppäämällä. Eihän se mitään auttanut vaan menetin hyvän työni, omaisuuteni, ihmissuhteeni ja joksikin aikaa terveyteni. No muutama hyvä ystävä on onneksi jäänyt.
Kun sitten siitä vähän toinnuin niin olikin vaikea saada työtä. Piirit on alallani pienet ja sana oli varmasti kiirinyt.
Lisäksi olen täyttänyt 50, joka todella vaikeuttaa työnsaantia. En kuitenkaan antanut periksi vaan otin työtä mitä hyvänsä todistaakseni, että olen työkykyinen. Katsoin myös, että työpaikan ihmissuhteet ovat tervehdyttäviä ja halusin välttää täydellisen syrjäytymisen. Itsekseen kun on, niin tylsyydessä helposti ajautuu ryypiskelemään.
Olen ollut mm lentokonesiivoojana, myyjänä, varastomiehenä ja puhelinmyyjänä ym.
Vähitellen olen tointunut ja nyt teen taas hommaa, joka vastaa koulutustani.
Tässä on kaksi tekijää jotka ovat auttaneet. Toinen, että kaikki hommat kelpaavat, oli koulutus mikä hyvänsä ja yhdessä vaiheessa AA:lla oli minuun erittäin postiivinen vaikutus. En niistä vanhahtavista opinkappaleista niin piittaa mutta palavereissa sai vaan kumman rauhan kun jaksoi käydä.
Arska sinähän voit todella olla niin sairas ettei sinusta enää töihin ole mutta minun reseptini on täydellinen raitistuminen ja peräänantamattomasti työ mikä hyvänsä. En tiedä sitten kuinka se houkuttelee jos vaihtoehtona on nauttia eläkettä ja Alkon tuotteita ja suoltaa katkeruuttaan esim tälle palstalle. Vaan saahan tänne periaatteessa kirjoitella lähes mitä vaan. Minäkin.
Hei Lasoli.
Oliko sulla lupa mainita tuon erään henkilön nimi kirjoituksessasi?
Tämä on ikävä piirre suomalaisessa työyhteiskunnassa. Jos jostain syystä joutuu syrjäytymään vähäksi aikaa työmarkkinoilta, ei kukaan enään muista kuinka mainio työntekijä silloin ennen olit, vaan se vain otetaan huomioon miten kauan kestää ennekuin uudestaan ehkä luovutat.
Onneksi on myös aitoja “kunnon” työnantajia jotka antavat sen uuden tilaisuuden.
Suomessa EI ole huippukorkeakouluja (lähinnä vain USA:ssa on - Euroopassa vain muutama) ja KAIKKI bisnisopinnot voi tunkea perseeseen. Niiden arvo on: “täytyykö sulle vääntää rautalangasta malli”, “ei tätä koulun penkiltä suoraan”, “minä haluan osaavan”, “kauppakorkeakoulu menee korkealta ja yli” jne. jne. jne. AINOA akateeminen koulutus, joka antaa ammatillisia valmiuksia on lääkärin koulutus. Kaikkiin toimihenkilöpaikkoihin tulee kymmeniä tai satoja hakemuksia, koska SDP on rakennuttanut maamme täyteen korkeakouluja (tasapäistäminen) Kepun tuella (kelmeä aluepolitiikka). Vain lääkäriliitolla on selkärankaa rajata opiskelupaikkoja.
En suolla katkeruutta vaan tuon esille selkeästi ja suoraviivaisesti maamme mädännäisyyttä! (Jos olisin parikymppinen lähtisin välittömästi pois).
Vauhdin hakeminen siivoustyöstä tai myyntitehtävistä (minulla ei Mauri Sariolan sanoin “ole myyntimiehen sielua”) ei johda mihinkään (itse olen muuten ollut postin lajittelijana = ei hyötyä) ja koulutusta vastaavissa tehtävissä olen ollut palkattomana työntekijänä. Toimihenkilöammatteihin valitaan AINA hikipinko nainen, ellei miehellä ole suunnattomia meriittejä.
Taitaa mennä vielä jonkin aikaa ennen kuin mm. ‘maamme mädännäisyys’ poistuu. Peiliin katsomalla pääsee helpommin ja nopeammin tuloksiin
Eihän siinä mitään. Antaa kaikkien kukkia kukkia.
Samalla reseptillä on alkuun päästy täälläkin. Vähän on ollut ummetusongelmia, mutta mikäs ihme se on - siellä on bisnesopinnot tiellä…
Itse olen hieman jopa hämmästellyt siitä, kuinka moni löytää tiensä takaisin työmarkkinoille nimenomaan AA:n kautta. Ensimmäinen “ammatti” toki näkyy olevan vain kahvinkeittäjän luottamustoimi AA:ssa, mutta hoitamalla sitä tunnollisesti jonkin aikaa, palaverissa aletaan yhtäkkiä puhua vapaista työpaikoista siellä ja täällä. Olisikohan tämä osa sitä suomalaisen yhteiskunnan häiriintyneisyyttä - harvalukuiset avoimet työpaikat jaetaan mielellään ikäänkuin omille “tovereille”. Tässä suhteessa AA on aikamoinen mafia - verkostolla on yhteyksiä lähes joka suuntaan.
Minä en AA:sta työpaikkaa löytänyt. Hanttihommieni ohella olin mukana aktiivisesti alumnitoiminnassa ja sen kautta työ löytyi. Minulla on tuttuja työvoimaviranomaisissa ja headhuntereissa ja kaikki ovat sitä mieltä, että suurin osa paikoista menee perinteisen ilmoittelun ulkopuolelta. Tuskin tämä mikään kotimainen ilmiö on.
Erittäin tärkeätä on, että on paljon verkostoja ja, että siellä tunnetaan pätevänä ja aikaansaavana ihmisenä.
Jos ainoa verkosto on lähikuppilan ryyppyporukka ja Lidlin kassa niin sitä kautta voi olla hankala löytää kunnon hommaa.
Arskalta kysyn, että mihinkä hän sitten muuttaisi kun Suomessa niin kurjaa on ? Minusta hänellekin on täälla mahdollistettu aika mukavat olot. Missä saa paremmat ?
On tietysti niin, että jos sairastuu vaikkapa syöpään niin sille ei oikein mitään voi. Tietysti terveet elämäntavat auttavat. Useimmiten on kuitenkin niin, että vastuullinen henkilö löytyy peiliin katsomalla. Koska maailmaa on melko hankala muuttaa niin parasta on muuttaa asennettaan siihen.
Helppoa olla samaa mieltä. Maailma on juuri niin reilu tai vittumainen paikka kuin se omien korvien välissä on. Juominen “olosuhteiden pakosta” on tyypillinen alkoholistin toimintamalli; tuota se oli minullakin vuosikaudet. Ei-alkoholisti ymmärtäisi, että oma elämä voi muuttua parempaan suuntaan vain tekemällä asioille jotain ihan itse.
Ensin pitäisi kumminkin päästä juomisen päähänpinttymästä eroon. Jos se ei kotikonstein enää onnistu, sieltä itseä ympäröivästä maailmasta löytyy kyllä apua.
Jos työelämälähtöinen olisin ollut niin parikymppisenä olisin muuttanut Saksaan, jos olisin osannut ennustaa Suomen lamat. Jos Suomi olisi ollut n. vuonna -85 EU:n jäsen ja minä vielä nuori mies niin tosiaan sinne olisin mennyt koska isälläni on siellä paljon tuttuja ja he olisivat auttaneet minut alkuun. Tässä iässä (>40) ulkomaille lähteminen on epärealistista.
Jos taas olisin tiennyt ajautuvani sosiaalitapaukseksi olisin parikymppisenä suunnistanut Tanskaan - siellä on paremmat sosiaaliedut, satojen suomalaisten päihdeongelmaisten yhteisö, aktiivinen työssä käyvien suomalaisten keskiluokkainen yhteisö sekä Suomea parempi ilmasto ja alempi hintataso.
Aluminitoiminnasta:
Häpeän omaa epäonnistumistani niin paljon, etten halua olla missään tekemisissä lukiokavereiden tai yliopiston A tai yliopiston B tyyppeihin (toinen juntti jyväjemmariyliopisto ja toinen bolshevistinen sirppiliiteri verrattuna Suomen ainoaan yliopistoon HY:n).
Minä löysin ensimmäisen työpaikan raitistumisen jälkeen soittelemalla yhteen jos toiseenkin numeroon. Työnantajille siis. Ekaksi pääsin raksalle hanttihommiin. Siitä “etenin” teollisuuteen.
En puhunut puolta sanaa viinaksista ja niiden käyttöön liittyvistä asioista. Kysyttäessä sanoin että en käytä ollenkaan. Odotin lisäkysymyksiä tai jotain tenttaamista. Eipä ole tentanneet. Edes se, että en ole ollut tässä työpaikassa kertaakaan poissa tai myöhästynyt, eikä ole ollut “puhelin pekkasia,” ei ole herättänyt mitään huomiota. Oikeastaan vituttaa kun eivät ole kehuneet tunnolliseksi työntekijäksi.
Omalla aktiivisuudella olen töihin päässyt ja lienen joku kummajainen kun vielä tässä iässä ja näinä aikoina olen työsuhteessa. Sen johtopäätöksen olen tehnyt, että kun tulee ajoissa työpaikalle, tekee hommansa yrittämättä esiintyä sen kummemmin, pärjää keskimäärin hyvin. Minunkin työpaikassani on paskanjauhajia ja kaikkien alojen ammattimiehiä yllinkyllin ilman että juuri minä tarvitsisin vetää jotain roolia, millä monet pyrkivät pomojen perskärpäseksi. Olisiko aika ja maailma jotain opettanut…
Niin ja kotoa ei vielä kukaan ole tullut töihin kyselemään, eli oma aktiivisuus on tärkeää, työkkärihän on vain itsensä työllistävä tilastointikeskus.
Miten niin ulkomaille lähteminen on epärealistista? Itsestähän se on kiinni.
Minun elämäni paras kausi alkoi täytettyäni 40.
Näytät vain valinneen tuollaisen itseään säälivän vieraanntuneen roolin ja syytät siitä keljuja poliittikkoja sosiaali-ihmisiä ym. Koska otat vastuun itsestäsi? Vai onko sittenkin nykyinen tilanteesi niin mukava ettet viitsi ponnistella?
Hyviä pointteja.
Raitistuneet alkoholistit ovat tämän ketjun komenttien perusteella ihannekansalaisia. Näkemyksissä korostuu vastuun ottaminen omasta tilanteesta ja usko tulevaan Jos töitä ei löydy, ei voi mitään. Ei itsesäälissä rypeminen ja ryyppääminen asioita ainakaan paremmaksi tee.
Työantajana syynäisin muuten melko tarkkaan työnhakijat. Usein liiaallinen alkoholinkäyttö näkyy naamasta.
Niin näkyy jos on ollut vasta muutaman viikon tai joitakin kuukausia raittiina. Aika yksilöllistä sekin. Minua ei ole juopon näköiseksi epäilty töissä vielä kertaakaan.
Mutta se vastuun ottaminen itsestä. Juuri siitä kaikki alkaa sujua parempaan päin. Eikä työpaikka useinkaan lankea kuin Manulle illallinen, vaan kannattaa ottaa vastaan mitä työtä tahansa aluksi ja katsella sitten muita hommia jos jollekin alalle on kokemusta ja/tai koulutusta. Ja jos ei ole niin ei se itsestään tulekaan.
Ehkä ei, mutta riippuvuutta on ja puhun vain omasta kokemuksestani. Ja riippuvuuteen olen enemmän kuin taipuvainen, sen olen tässä muutaman päivän aikana saanut karvasti kokea.
Myös pilleripöhnä muuten näkyy näämasta, ainakin mieheni tämän “ystävällisesti” tuossa eilen totesi
Alkoholin kulutus näkyi vuosi sitten aika hyvin myöskin tässä pärstässä
Entäpä Pentti Saarikoski ? Juicen olisi kannattanut harkita kokonaan lopettamista jo paljon ennen kirroosiaan…Ja Matti Nykänenkin taitaa funtsia “minusta ette saa absolutistia”…
Ja Kari Tapio…hmm…Olin samalla osastolla Kari Olen Suomalainen kanssa eräässä päihdehuoltopaikassa reilu 25 vuotta sitten…Minun elämäni on ollut ainakin huomattavasti raittiimpaa sen jälkeen vaikka en olekaan levyttänyt
Juomiselle ja itsepetokselle voi toki hakea motiiveja muualtakin kuin Salamasta tai Sibeliuksesta !
Alkoholismi on vakava asia - törkeästä itsepetoksesta langetetaan monessa tapauksessa kuolemantuomio. Siksipä aion jatkaa valitsemallani tiellä ja suunnistaa tänäänkin lajitovereitteni pariin AA-palaveriin. Tule sinäkin veljeni mereltä myrskyävältä !
Kuvittelenko vain vai onko rc:n näkemys asiasta taas muuttumassa? Vai meneekö se sittenkin vain aina sen mukaan kenen henkilön kanssa satut keskustelemaan? Perijaatteessa eri mieltä- tyylillä?
Mä muuten kahlasin sen mainostamasi Päihdelääketieteen läpi. Sinänsä ihan mielenkiintoinen opus, mutta en kyllä löytänyt siitä mitään uutta ja mullistavaa. En ainakaan mitään todistetta sen perusteeksi että alkoholismi olisi primääri todellinen sairaus. Vanhat tutut asiat vain oli preparoitu atomeiksi.
^ Ei tohon asiaan ole yhtä ainoaa näkökantaa, vaan monia eri näkökantoja, jotka on tavallaan kaikki totta.
Säkin tietäsit sen jos…
Se oli muuten tosi jännä, kun meidät oppitunnilla jaettiin kolmeen eri ryhmään keskustelemaan päihderiippuvuudesta. Yksi sai tehtäväksi keskustella asiasta psyykkiseltä, yksi sosiaaliselta ja yksi fyysiseltä kannalta.
Keskusteluita purkaessa tuli ilmi tosi jännästi sairauden koko laajamittainen kuva, myös omien kokemusten ja läheiskokemusten kannalta.
Aivan kuin eri ryhmien puheenvuoroissa olisivat tosiaan putkahtaneet saman palapelin eri palaset, joista yhteen liitettynä koostuu se tuhoisa sairaus nimeltä päihderiippuvuus.
Vielä on pakko muuten korostaa että on olemassa suuri joukko alan ammattilaisia, lääkäreitä yms. jotka väittävät kivenkovaa, ettei näitä “aivojen kemiatasapainohäiriöitä” ole koskaan todistettu tieteellisesti faktoiksi. Että ei ole siis olemassa minkäänlaista faktista tietoa että esim. serotoniinin takaisinoton estäjät todella estäisivät jotain serotoniinin takaisinottoa jossakin siellä aivojen synapseissa. Tai että masennus johtuu dopamiinin puutteesta yms. Monet alan pitkän linjan ammattilaiset väittävät että tuo kaikki on pelkkä teoriaa. Siis keksittyä teoriaa. SSRI- lääkkeiden vaikutuksista ei heidän mukaansa ole olemassa minkäänlaista todistetta sen suhteen että ne toimivat oikeasti aivoissa tietyllä tavalla. Mielialalääkkeet kuten muutkin masennuslääkkeet on näden asiantuntijoiden mukaan otettu käyttöön pelkästään ihmiskokeilla saatujen havaintojen perusteella.
Jos ny viitsis, ja pystyis, oliskin mielenkiintoista ottaa selvää vähän syvemmin miten aivokemiatasapainon häiriöt on tieteellisesti tutkittu.
Mistä ihmeestä sä olet saanut käsityksen että minä en muka tiedä että tuohon asiaan on olemassa monta eri näkökantaa?? Johan minä noissa vanhoissakin keskusteluissa olen asian todennut useaan otteeseen. Sinä tietäisit sen jos… olisit lukenut minun viestini vähemmän negatiivisella, avoimemmalla asenteella.
Here we go again…
Mut ny täytyy lähtee kiitään. Jatkan ehkä myöhemmin. Jos katson jatkamisessa järkeä.
Minunkin työpaikassani on paskanjauhajia ja kaikkien alojen ammattimiehiä yllinkyllin ilman että juuri minä tarvitsisin vetää jotain roolia, millä monet pyrkivät pomojen perskärpäseksi. Olisiko aika ja maailma jotain opettanut… 
Jos töitä ei löydy, ei voi mitään. Ei itsesäälissä rypeminen ja ryyppääminen asioita ainakaan paremmaksi tee.
Vai meneekö se sittenkin vain aina sen mukaan kenen henkilön kanssa satut keskustelemaan? Perijaatteessa eri mieltä- tyylillä? 
