Kiitos mukavasta aamuluettavasta. Pidän paljon tällaisista kirjoituksista missä elämänmakuisesti kerrotaan mitä ihmiset puuhaavat 
2 tykkäystä
Mukavaa lauantaihuomenta! Aika harvatahtiseksi on oma kirjoittelu mennyt. Elämästä on tullut pääosin sellaista mukavan tasaista tuhinaa, että ei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa. Vähän olen koittanut kommentoimalla tuoda omia ajatuksiani esiin erityisesti alkuvaiheen raitistujille.
Palstalla oli taannoin (toivottavasti) ilmaa puhdistava konfliktinpoikanen, jossa valitettavana piirteenä oli, että siellä haettiin jo sitä, onko jonkun puolella vai jotain vastaan. Kommunikointi on vaikea laji varsinkin kirjoitettuna, kun kehonkieli ei näy. Itse kannan huolta omista viesteistäni ehkä liikaakin. Huono yhdistelmä, kun kirjoittaa kantaaottavia viestejä ja pohtii, onnistuiko taas loukkaamaan jotakuta.
Olen kuitenkin yrittänyt ajatella, että kyllä täällä jokainen kirjoittaja olisi raittiuden puolella. Oli tulokulma sitten lopettaminen tai vähentäminen, niin ei täällä kukaan pyöri jos ei itse koe, että alkoholinkäyttö on ongelma. Toinen puoli on sitten se, että meillä kaikilla on omat muut ongelmamme ja haasteemme ja niissä voi olla aivan valtavia eroja.
Alkoholiongelma on kuitenkin luonteeltaan sellainen dominantti, että jos siitä ei pääse eroon, on muiden ongelmien hoitaminen kuin vesi hanhen selässä. Raittius ei ole taikasauva, jolla koko elämän saa kuntoon, mutta se on aivan erinomainen monitoimityökalu mahdollistamaan sen.
Olen aloittamaisillani uutta harrastusta. Kannatti päihdehoitajan luona aiemmin keväällä avata suunsa ja pohtia kaipaavansa jotain kivaa säännöllistä puuhaa, jota voisi tehdä nivelrikkoisella polvella. Hän ehdotti jousiammuntaa ja vihdoin viime viikolla sain aikaiseksi mennä 80 minuutin kokeilutilaisuuteen. Tykkäsin siitä ja eilen aloitin 4x90 minuutin mittaisen alkeiskurssin. Olen ihan fiiliksissä siitä, miten se hetki vie mukanaan ja mieli tyhjenee kaikesta muusta.
Laji on helppo aloittaa, mutta äärimmäisen vaikea hallita hyvin. Katsotaan sitten kurssin jälkeen, onko intoa jatkaa. Toki siinä pian tulee eteen aika hintava välinehankinta, mutta vaikea siihenkään on saada rahaa kulumaan enempää kuin mitä kolmen kuukauden juomisiin meni.
Ensi viikolla alkaa uusi päihdehuollon järjestämä kurssi, jossa paneudutaan raittiuden tuomaan oman itsensä ja elämän muutokseen. Metodina käytetään psykodraamaa ja se kuulostaa tosi kiinnostavalta. Edessä seitsemänä tiistaina itsensä haastamista ja varmasti suuria tunteita. Ja sen jälkeen ehkä taas askeleen lähempänä selvää loppuelämää.
Mahdollisimman raitista lauantaita kaikille. Juuri nyt parasta on se, ettei tänäänkään tarvitse juoda.
7 tykkäystä
Jousiammunnassa varmaan pitää osata pysähtyä ja keskittyä. Lähes seisaallaan tapahtuvaa meditaatiota. Hyvää harjoitusta varmasti kun raitistuu. Ei ole itsellä kokemusta oikean jousen käytöstä mutta lspsena tuli tehtyä jousia aika usein. Opettaja villitsi koko kyläkoulun porukan jousien rakentamiseen. Se oli kyllä hauskaa. Mutta tuntui aika imakalta kun jousi iski käteen. Kyllä sattui.
2 tykkäystä
Kiva kuulla kuulumisia pitkästä aikaa. Mitä konfliktinpoikaseen tulee itselleni se toimi ainakin niin, että kun elämässä oli muutenkin hankala vaihe en kertakaikkisesti jaksanut kommentoida yhtään mitään, vaikka päässä pyöri kyllä ajatus, jos toinenkin.
Raitistuminen ei ole kilpailu. Ja on aivan turha paukuttaa omia metodejaan toiselle, jos hän ei ole niille valmis. Ja kun meillä on kaikilla se oma tie, kuten itsekin totesit.
Jousiammunta kuulostaa todella hienolta. Olen myös polven nivelrikosta kärsivä ja se tekee tiettyjä rajoitteita. Pistooliammuntaa ja pitkä jousella ampumista olen aikoinani kokeillut ja se on kyllä kiehtovaa ja vie mukanaan tuo mielen ja käden yhteistyö. Täytyypä itsekin selvittää olisiko täällä mahdollista harrastaa.
3 tykkäystä
Sovelluksen mukaan päivä 183. Eilen tuli kuusi kuukautta täyteen toivottavasti loppuelämän raittiutta. Päiviä ja viikkoja ei enää jaksa laskea, mutta kyllä sen aina muistaa, kun kuukauden 13. päivä koittaa ja tulee taas yksi kuukausi lisää. Se on kuin oman elämän tilipäivä.
Minulle on kerrottu, että puoli vuotta on aika yleinen paikka repsahtaa. Helposti kuulemma miettii, että varmasti kykenee jo kohtuukäyttöön, onkohan sitä koskaan mitään ongelmaa ollutkaan…
Itsellä ei sellaisesta ajattelusta ole merkkiäkään. Hyvä niin. Minulle on alusta asti ollut selvää, että en voi enää koskaan juoda annostakaan etanolia. Olen sen hyväksynyt ja sitä kohti kamppailen päivä kerrallaan. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Minä lopetin aikanaan nikotiinin samalla ajatuksella ja on toiminut 10 vuotta. Uskon ja toivon, että toimii alkollakin.
Lopettaessani asetin itselleni välitavoitteen, että puolen vuoden kohdalla palkitsen itseni pienellä reissulla. Sovelluksen mukaan rahaa on jäänyt menemättä alkoholituotteisiin 3.300 euroa. Vaikka suurin osa meneekin juomisajan velkojen maksuun, voi siitä jonkun osan laittaa itselle mieluiseen puuhaan . Huomenna suuntaan viideksi päiväksi yhteen suosikkikaupunkiini Vilnaan. Reissu koheni vielä entisestään, kun saan mukaan parikymppisen tyttäreni. Hänen kanssaan on aina ollut kiva reissata. Satsasin kahden makuuhuoneen ab&b-kämppään vanhassa kaupungissa ja siinä on meille hyvä tukikohta ja myös omaa tilaa.
Kaupunki on tuttu, mutta enhän minä koskaan siellä(kään) ole ollut selvinpäin. Paitsi korkeintaan lounasaikaan asti tai työreissuilla siihen, kun työhommat olivat ohi. Eikä usein ihan niinkään pitkään.
Kiitos kaikille teille kanssatoipujille vertaistuesta. Vaikka aina ei mennä samaa polkua, niin ainakin suunta on sama. Mahdollisimman raitista pääsiäisviikkoa kaikille!
4 tykkäystä
Paljon Onnea puolen vuoden raittiudesta @Teme70 
Hienoa!
Mukavaa reissua hyvässä seurassa 
Hieno idea juhlistaa reissulla välietappia 
1 tykkäys
Kiitokset hyvästä ketjusta. Luin tänään koko tarina läpi. Itselläni hoidon jälkeinen raittius lähes 4 vuotta. Katkesi 1,5 vuotta sitten ja sen jälkeen leikin itseni kanssa piilosta. Olin ”parantunut” kohtuukäyttäjäksi, joka oli täyttä valhetta. Juominen pysyi, jotenkin hallinnassa, mutta sitten vauhti alkoi syvenemään ja nopeasti.
Viime viikolla aloitin pöihdeterapeutilla ja huomenna paluu kotiryhmään AA:n piiriin. Raittiutta takana vasta muutamia päiviä, mutta motivaatio taistella itsensä helvetin syövereistä takaisin elämään on valtava.
Kiitos inspiroivista ja kannustavista viesteistä. Paljon sain peiliä ja samoja kokemuksia esim. Duuni asioissa ja reissussa. Antoi todella paljon voimaa ja uskoa lähteä itsekkin muutoksen tielle, kohti raitista elämää 
4 tykkäystä
Hei @Javier, kiitos viestistä ja tervetuloa palstalle.
Jokaisella meistä on oma tarinamme ja kiva jos oma polkuni on avuksi. On itselle myös hyvä, että konkreettisesti tulee muistutusta siitä, että ptkänkään raittiuden jälkeen ei ole paluuta kohtuukäyttäjäksi.
Tsemppiä uuteen alkuun, onneksi olet hakenut jo apua.
3 tykkäystä
Hyvää huomenta Vilnasta!
Ensimmäinen selvä lomamatka noin 37 vuoteen on ylittänyt kaikki odotukset. Istun kämppämme sisäpihalle näyttävällä hienolla terassillamme aamukahvilla ja kuuntelen linnunlaulua ja heräävän kaupungin vaimeita ääniä. Taivas on pilvetön ja tämän hetken +11 astetta pitäisi tänään nousta lähes hellelukemiin. Nautin joka sekunnista.
Vilna on minulle tärkeä kaupunki. Siitä on tullut ajan saatossa myös viinanhuuruinen kaupunki. Olen tajunnut vasta nyt, että en ole ainakaan yhdeksään vuoteen ollut täällä muuten kuin alkoholin ehdoilla. Siis sen täydellisessä vallassa. Ja sinä aikana olen ollut täällä noin 20 kertaa.
Vapauden tunne on ollut huikaiseva. Ei nivelrikkoinen polvi loputonta kävelyä kestä, mutta silti on menty paljon. Nähty ja koettu kahteen päivään jo aivan älyttömästi. Ja vielä on kaksi päivää jäljellä.
Mitään mielitekoja ei ole ollut. Tai ehkä pieni ihan tänne saapuessa, kun oli upea kesäinen keli ja rantauduimme terassille syömään lounasta. Mutta sekin mieliteko kohdistui makuun, ei vaikutukseen. Join holittoman oluen suurella nautinnolla ja otin vielä toisen siinä syödessämme. Se toinen tölkki jäi kesken kun ei enää vatsa vetänyt. Ikinä ei olisi entisessä elämässä jäänyt päivän toinen olut puoliksi juomatta.
Muuten olen mennyt kokiksen ja kuplaveden voimalla. Kun tilatessa ei voi vieraista tuotteista päätellä, onko varmasti non-alcoholic sama kuin 0,0%. Enkä jaksa siitä numeroa tehdä. Kaupoissa täällä on erinomaiset paikallisvalikoimat nollajuomia, erityisesti erilaisia radlereita.
Vaikuttaa siltä, että tämä matka on valtavasti tukenut raittiuttani. Olen aiemmin pohtinut, ovatko reissut enää mitään, kun ei voi juoda. Nyt tiedän, että voivat olla paljon enemmän. Ja vielä kun sain parikymppisen tyttäreni mukaan, olen ollut hänelle läsnä eikä ole tarvinnut häneltä salata juomismääriä ja pelata piilopullojen kanssa.
Tänään otamme Citybee-yhteiskäyttöauton alle ja lähdemme ihastelemaan Trakain upeaa linnaa. Mainiota ja raitista torstaita kaikille ja hyvää alkavaa pääsiäisen aikaa!
6 tykkäystä
Upeaa kuulla reissukuulumiset @Teme70 Mainio meininki ja tunnelma välittyy tänne asti. Olen iloinen puolestasi, luin juttuasi ja jäin hymyilemään hyväntuulisesti, kun teillä tuntuu olevan niin mukavaa 
(ja minä sentään olen vielä töissä 
)
Ymmärsin, että loma on puolivälissä, joten
Toivotan hyviä ja ikimuistoisia lomapäiviä Sinulle ja tyttärellesi
2 tykkäystä
Kuulostaapa hyvältä @Teme70. Hetken oli mennä aamupuuro väärään rööriin, kun luin että terveisiä viinasta🤣. Se on kyllä hieno kaupunki tuo Vilna. Itse ollut tosin vain kerran, mutta oli kaunista.
Oikein hyvää pääsiäisen aikaa sinne.
2 tykkäystä
Istun kirjoittamassa Vilnan lentokentällä ja odotan paluulentoa. Takana upeat viisi päivää selvää ja läsnäolevaa lomaa. Eilen täällä kuulemma mitattiin Liettuan kaikkien aikojen lämpöennätys 29,1 astetta. Kun katson Suomen sääennustetta, niin paluu arkeen tapahtuu jo ennen tiistaita 
.
Tyttäreni palasi kaverikiireiden pariin jo eilen, itse jäin vielä yhdeksi yöksi. Ajatus vaelsi entiseen, kuinka neljän päivän juomisen kanssa mitenkuten tasapainoilu olisi klo 16 aikaan muuttunut pidäkkeettömäksi. Ja epäilemättä jatkunut heti aamulla, koska silloin auto ei varmasti olisi odottanut lentoparkissa.
Nyt istuisin pöhnässä ja pelkäisin, että jotain olisi jäänyt johonkin. Usein jurrireissuissa niin on käynyt. Illalla vielä sumeana vetäisin “tuliaisviinoja” ja aamullahan olisi vielä edessä pari vapaapäivää.
Eilen sen sijaan menin hotellin spa-osastolle hellimään kävelystä väsyneitä jalkoja ja olen pystynyt nauttimaan kesäisestä Vilnasta aistit avoimina tähän asti.
Jalat ovat kävelystä pehmeinä, mutta mieli on levännyt ja selkeä. Ei hassumpi fiilis.
7 tykkäystä
Repsahdus on mielenkiintoinen teema ja se puhuttaa paljon plinkissäkin. Toki se on iso teema myös päihdehuollon toiminnassa. Repsahdustahan on yhtä hyvin lopettajan ratkeaminen juomaan kuin vähentäjän lipsahtaminen omasta tavoitemäärästään.
Minusta on väärin ajatella, että repsahdus tai useampi automaattisesti kuuluu raitistumiseen. Sellaisen ajatuksen vaaliminen, samoin kuin kovin ymmärtävä suhtautuminen helposti ruokkivat repsahtamista ja jopa niiden kierrettä. Ei sitä toisaalta pidä mörkönäkään pitää, jokainen entinen juoppo on potentiaalinen repsahtaja ja siksi siihenkin on hyvä valmistautua. Sitä on on ohjeistettu vertaisryhmässäkin.
Tärkein neuvo on ollut pakene. Siis jos repsahtaa juomaan, heti kun tilanteen itse kunnolla tajuaa, kannattaa paeta siitä tilanteesta mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas - jos ei fyysisesti pysty niin ainakin henkisesti. Tärkeintä on saada juominen loppumaan niin aikaisin kuin pystyy. Ei todellakaan sillä fiiliksellä, että samahan tämä enää on, antaa palaa…. Fataaleinta olisi repsahduksesta alkava putki, jolla ei ehkä olisikaan päätepistettä.
Itse olen pyrkinyt samaan aikaan vahvistamaan ajatusta, että olen elämäni viimeisen ryypyn ottanut, ja samalla käymään läpi toimintaani, jos kuitenkin repsahdan. En koe niitä mitenkään ristiriitaisiksi, kysehän on eri skenaarioihin valmistautumisesta. Nuo eivät myöskään estä ollenkaan sitä hetki ja päivä kerrallaan -mantraa, jota mietin joka päivä monta kertaa. Aivot pystyvät moneen kun kovasti haluaa.
Sen tunnustan, etten olisi kyennyt tähän tilanteeseeni ilman päihdehuollon hoitopolkua. Siksi aina tilaisuuden tullen kannustan muitakin hakemaan kaiken sen avun mitä on mahdollista saada. Yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen, mutta en ole vielä sellaista ihmistä näissä ympyröissä tavannut, joka edes tietäisi jonkun raitistuneen ihan yksin.
4 tykkäystä
Olen samaa mieltä. Liian helposti mieleen saattaa repsahdusmyönteisellä asenteella tietynlainen velttous ja välinpitämättömyys, jotenkin sama itsepetos, mikä päihderiippuvuuteen muutenkin kuuluu.
Että koko ajanhan tässä yritellään ja repsuista viis, ja yritellään sitten pontevammin myöhemmin. OIkeastaan se on ihan sitä samaa kuin kaveriporukoissa ja kuppiloissa; suunnitellaan ehkä sitä tipatonta tai pohditaan ,että pitäisi vähnetään, mutta haetaanpas nyt kaljat, kun toimeen ehtii tarttua myöhemminkin.
Äkkiä siinä juodessa on mennyt kuukausia ja vuosia ja riippuvuus pahentunut koko ajan.
Jokaiselle joka haluaa raitistua, suosittelen avun hakemista ja määrätietoista ja ennakkoluulotonta eri keinojen kokeilemista; vain kokeilemalla saa selville, mikä itsellä toimii ja auttaa. Ja nimenomaan heti, ettei homma jää pelkäksi suunnitteluksi.
Ammattiapu tietysti, tiedon hankkiminen ja erilaisten oma-apukeinojen kokeileminen, antabus, vertaistukiryhmät, joiden hyvä puoli on niiden tarjoama sosiaalisuus. On paikka minne mennä ja saman ongelman kanssa painivia ihmisiä. Syntyyhän niissä joskus ystävyyksiäkin.
Eri ihmisillä ja eri elämänilanteissa sopii vähän erilaiset keinot.
Jos haluaa raitistua, juominen pitää lopettaa. Ja mitä pikemmin, sen parempi. Jos repsahtaa, pitää palata ruotuun mahdollisimman nopeasti.
2 tykkäystä
Yritän aika ajoin palauttaa mieliin juuri tämän… miten vaikeaa oli lopettaa, juodessa meni kuukausia ja useampi vuosi, mielessä pyöri lopettaminen, mutta toteutus jäi, paljon ajattelua, pohtimista, miettimistä, lopettamisen suunnittelua…ja juomista… Nyt raittiina pidän mielessä tämän, että ei tule hinkua kohtuukäyttelemään, jos ote lipsahtaa, on kova homma taas päästä raittiuteen kiinni.
Kun näin raittiina on hyvä olla. En tajua ihmismieltä, mihin sitä kohtuukäyttelyä kuvittelee tarvitsevansa.
Nämä olivat näitä omia pohdintojani asiasta.
Retkahdus on pelottava ajatus… on mahdollista, että sieltä suosta ei selviäkkään.
5 tykkäystä
Kiitos tästä kirjoituksesta.
Itse en tiedä, voisinko enää onnistua raitistumaan, jos joisin yhdenkin illan.
2 tykkäystä
Tänään tuli kuluneeksi 200 päivää siitä, kun alkoholi menetti valtansa elämässäni. Toivottavasti lopullisesti.
Koska ensimmäinen vuosi on menossa, niin vappu oli taas yksi ensimmäinen. Eilen vappuaattona parikymppinen tyttäreni oli satuttanut jalkansa ja tarvitsi apua. Oli helppo lähteä iltakahdeksalta auton rattiin, viime vappuna en olisi lähtenyt. Enkä lukuisina edellisinä.
Eilen aamulla oli päihdehoitajan vastaanotto. Totesimme, että raittiuteni on mukavasti vakiintunut. Toki tarkkana pitää olla ja hoitosuhde jatkuu. Tavoitteena on osallistua vähintään yhteen ryhmäkertaan viikossa.
6 tykkäystä
Paljon Onnea @Teme70 , 200 päivää on hieno saavutus 
Vapun kunniaksi
Täällä perässä koitetaan porskuttaa…
Tuo kertomasi on raittiuden ehdottomia huippuhetkiä, kun voi olla avuksi tärkeimmille ihmisille, omille rakkaille…eikä kännissä, juovuksissa, sammuksissa, joka tapauksessa ajokunnoton ja kelvoton avuksi… Minullakin on jo aikuiset lapset, mutta jo tässä muutaman kk aikana on tarvittu ja on ollut hieno olla raitis ja muutenkin kunnossa, valmiina auttamaan 
niissä hetkissä kiitollisuus ja ylpeys raittiudesta on ollut huipussaan
3 tykkäystä
Onnea 200 raittiista päivästä! 
1 tykkäys