Myyntihommat on huonoja juopolle. Ihan samalla tavalla vedetty. Nuorempana Sokoshotellin saunat ja paikalliset yökerhot tuli kierrettyä. Kollegoille maistui kanssa. Vanhempana sitten loungeissa ympäri maailmaa on maljaa nostettu. Olin jonkin aikaa ulkomailla töissä ja meillä ei ollut ollenkaan päivärahoja. Pomokaan ei hirveästi juomiseen puuttunut. Matkalaskuihin kaikki vaan. Noh, ei kaikki myyjät alkoholisoidu, mutta on se villi maailma.
Toinen pomo kysyi joskus, että olenko lähdössä yksille Saksan messuille. Sanoin, että en ollut ajatellu, kun eikös se ole ton kollegan heiniä enemmänkin. Sain vastaauksen, että etkös sä ole tän kaverin backup? Lähde sinne ryyppäämään asiakkaitten kanssa. Tutustut niihin. Minä poika lähdin. Kolme päivää ryyppäystä aamusta iltaan.
Noh, minä ne juomat itse join. Sen seurauksena istun tässä koneella taas näitä juttuja lukemassa. Olo on aika hirveä. Otin tosiaan yhteyttä päihdehoitoon eilen ja sain ajankin ensi viikolle. Eilen tuli silti juotua aikas paljon. Perjantaista saakka ottanut vähän enemmän. Lauantaista eteenpäin aika runsaastikin.
Kädet tärisee, huimaa ja no tällä sivulla olevat tietää varmaan olotilan. Tästä kyllä selvitään. Nyt en juo ja motivaatio lopettaa kokonaan on aivan valtava. Olen aika varma, että seuraavien päivien aikana en juo ollenkaan. Mutta olisin mä tänä aamuna varmaan korkin avannut, jos kotona alkoholia olisi. Vaikka mä olin päättänyt lopettaa, niin kävin mä katsomassa kaapista, jos olis joku annos vielä jäljellä. Onneksi ei ollut mitään.
Mä purskahdin tossa aamulla itkuun. En tiedä miksi. Sellainen lyhyt muutaman sekunnin itku vaan tuli. Jotenkin sellainen epäuskoinen olo, että vaikka mä tästä nyt putken saankin poikki, niin joku päivä mä taas otan viinaa. Tuskin silloin mitään pahempaa sattuu, mutta jos mä otan, niin kyllä mä otan taas joku seuraava päiväkin. Sitten tuleekin joku viikonloppu, kun oon yksin kotona ja mä vedän ihan hirveät naamat. Sitten tulee krapula. Otan helpotusta ja vedän taas yli. Juon jälleen viikonloppuisin paljon ja tissuttelen arjessa, kun olo on fyysisesti paska. Mä oon aika varma, että näin tapahtuu. Ja se on erittäin surullista.
Vuosi sitten, kun olin kolmisen kuukautta juomatta voin ihan äärettömän hyvin. Mä olen istunut yksikseni viina pullon kanssa ja muistellut niitä hetkiä. Mun älykellon mukaan mä nukuin hyvin. Kävin urheilemassa. Joku tuolla mainitsi Sarasvuon olleen viisi vuotta nyt raittiina. Sama heppu twiittaasi myös pari vuotta sitten, että mukavaa, kun ei tarvitse miettiä enää onko ajokunnossa. Allekirjoitan tämän. Se on todella mukavaa. Nämä oli mun parhaat kolme kuukautta pariin kymmeneen vuoteen. On toki hyviä hetkiä ollut monia, mutta ajanjaksona en kolmea kuukautta ole voinut niin hyvin.
Mutta joo, tää nyt on tällaista vuodatusta. Nyt kärsitään tämä päivä. Huominenkin varmasti vielä huono päivä. En usko, että nukun kovinkaan hyvin ensi yönä. Sitten se helpottaa. Mutta miten sitten jatkossa? Mä vaan pelkään, että joku päivä kuvittelen taas, että osaan ottaa pari olutta. En mä osaa. Mä toivon todellakin, että jostain se ahaa elämys löytyy ja osaan jättää alkoholin kokonaan. Mä voisin kirjoittaa miljoona syytä miksi mä juon, mutta en osaa varmaksi sanoa pitääkö ne paikkaansa. Toivon, että se hyvä fiilis raittiina olemisessa kantaa pitkälle.
Nyt kun luin tämän vuodatukseni, niin voisko se ahaa olemus tulla sittenkin sieltä, että kuinka monta kertaa mä olen alkoholin takia voinut huonosti? Hävennyt juomistani, voinut fyysisesti pahoin humalaani tai krapulaani, pelännyt terveyteni puolesta, pelännyt mokanneeni töissä, ollut surullinen juomisestani, kärsinyt kipua. Aika monta kertaa, kun rupesin näitä nyt pohtimaan. Viina ei kyllä paljoa hyviä juttuja ole elämääni tuonut. Koskahan mulla on ollut edes viimeksi kivaa kännissä? Okei, kyllähän se nousuhumala on kivalta tuntunut, mutta hyvin monella kerralla mähän vaan poistan viinan aiheuttamaa krapulaa.
Mä yritän nyt syödä jotain. Jatkan asioiden työstämistä.
