Niinpä, mutta “oman pään sisällä” käytiin kovaa kamppailua. Kai se oli just sitä riippuvuuden aiheuttamaa käytöstä. Nyt tuntuu ihan hölmöltä. Itsekin tekisi mieli sanoa juovalle itselle, että “miksi et ota itseäsi niskasta kiinni” . Mutta kun ei se mene niin…
Onneksi jokin meni toisin ja sain jutun juonesta kiinni 
mutta kuten @kaaosteoria66 kertoi, heikolla hetkellä, kun en ole positiivista virtaa täynnä ja elämä ei muutenkaan anna parastaan, pelkään tosissani: en halua ikinä enää juoda. Kävin liian lähellä kuilun reunaa ja tiedostan, että sieltä ei niin vain palata, jotkut eivät koskaan. Ei ole niin kutsutusti leikinasia.
4 tykkäystä
Menipä vakavaksi. Kai tämä raittius pistää saarnaamaan kuin paras lahkopappi😃
Sanomani oli siis tämä 
yllätyyys…
Hyvää raitista perjantai päivää kaikille 
1 tykkäys
Minuun ainakin vaikuttaa eniten juuri tuo että joku herättää minut “saarnallaan”, ystävä joka sanoo suoraan että mitä ihmettä sinä oikein touhuat?
Eihän sitä turhaan sanota että kaksin aina kaunihimpi, ja että ystävä vetää ylös jos kompastuu. Pitää vain olla rohkea ja kertoa oikeasti toiselle ihmiselle missä mennään.
Itse olen tällä hetkellä kuin “täi tervassa”, “kärpänen liimapaperissa”… tai kauniimpi vertaus siipirikko kyyhkynen joka ei pääse lentoon. Tällainen olotila ei ole minulle hyväksi, mutta pakollinen kait että huomaan meneväni väärään suuntaan, nyt on vain tehtävä jälleen suunnan muutos, oikeasti eikä vain haaveilla. Raittiina olen säilynyt, yhä edelleen siitä kiitollinen AA-ryhmille ja tovereille siellä ja täällä…
4 tykkäystä
Kulunut viikko on ollut hyvin vaihteleva. Ilon hetkiä mutta myös syviä pohdintoja ja vähän alakuloa. Tiistaina oli kolmas kerta Retkahduksen esto 2:sta ja se kokonaisuudessaan on ollut syvälle menevää tunnepohdintaa. Olen oivaltanut paljon tunteiden ja retkahtamisen ketjuanalyyseistä. Kuinka samat kaavat ovat toistuneet juomisen aloittamisessa. Ja sen kautta olen joutunut ja päässyt pohtimaan siihen liittyviä primääri- ja sekundaaritunteita ja niiden vaikutusta toimintaani. Mielenkiintoista, valaisevaa mutta myös aika raskasta.
Viikonloppuna aloin kuuntelemaan Samuli Edelmanin muistelmateosta, jossa päihteillä on valtava rooli. Emotionaalisella tasolla kirja kosketti heti alusta asti. Samaistuin tosi paljon tunne- ja kokemusmaailmaan, jopa ahdistavalla tavalla. Olen joutunut pitämään kirjassa pientä taukoa ja miettimään asioita, jotka ovat osittain tapahtuneet kauan sitten.
Olen saanut kaivettua esiin niitä syitä, jotka aikanaan varmasti altistivat juomisen lisääntymiselle. Luonteenpiirteitä, tunteita ja jopa traumoja, joita etanoli mestarillisesti lievitti. Ja joita oli lähes mahdotonta kohdata ilman alkoholia. Siispä kohdataan niitä nyt.
Koen, että tämä on tärkeä osa prosessia, jossa häivytän alkoholin vallan elämästäni. Nyt ei mennä tipatonta vuotta vaan tavoitteena on loppuelämän raittius. Tie on alussa, mutta sitä kohti mieli nöyränä ja vain päivä kerrallaan.
Raitista päivää ja tulevaa viikonloppua kaikille!
9 tykkäystä
Kevät on hyvää aikaa. Heräsin tänäänkin aikaisin ja kun mökillä kerran olen, niin tulet pönttöuuniin ja aamukahvi ovat tärkeä päivänavaus. Juuri nyt on hyvä ja rauhallinen olo, ei kiire minnekään ja odotuksissa aurinkoinen ja lämmin iltapäivä. Täällä kaakonkulmalla on vielä vähän lunta, jonka sulamista on hauska seurata. Linnut pitävät konserttia ja aktiviteetiksi riittää, kun kävelee lähimaastossa ja nauttii elämästä.
Hyvä näin, koska viime viikonloppu oli aika erilainen. Vanha trauma lapsen vakavasta sairastumisesta tuli aivan yllättäen pintaan, kun hän – nyt jo tietysti aikuistuneena – joutui tutkimuksiin ja vaiva osoittautui sellaiseksi, että se kaiken todennäköisyyden mukaan on seurausta niistä lapsuusajan hoidoista. Eiväthän nämä sinällään pitäisi valtavana yllätyksenä tulla, mutta ihmismieli haluaa sulkea ikävät ajatukset pois ja viina on ollut siihen yksi valitettavan toimiva työkalu.
Viime viikonloppuun jotenkin konkretisoitui se, miten olen vuosikausia hiljentänyt vaikeita tunteita alkoholilla. Ihan alkuraittiudessa olin vahvasti sitä mieltä, että iloonhan minä olen juonut, en suruun ja murheeseen. Onneksi olen joutunut ja päässyt ammattilaisten avulla käymään tunnesäätelyä läpi niin paljon, että olen tajunnut olleeni kovin väärässä. Muuten repsahdus olisi viikko sitten ollut enemmän kuin lähellä. Menin päivän tai pari syvissä vesissä, mutta oli helpottavaa tajuta, että olen vain muutamassa kuukaudessa saanut työkaluja, joilla voin auttaa itseäni.
Mahdollisimman nautinnollista, levollista ja raitista lauantaipäivää kaikille kanssataivaltajille.
Ja erityisesti hyvää naistenpäivää!!
7 tykkäystä
Kuullostaa rentouttavalta ja mukavalta mökkireissulta. 
Pääsetköhän puusaunaan tänään 
Samaistun hyvin ikäviin tunteisiin, joita lapsesi terveysongelmat sinulle sai pintaan.
Vastaavat tilanteet ovat itselle niitä heikkoja hetkiä ja tunnesäätelytaitoja tarvitaan. Toivon voimia ja jaksamista Sinulle ja lapsellesi myös!
Kiitos naistenpäivän toivotuksista 
Mukavaa mökkiviikonloppua 
2 tykkäystä
Huomenta. Luin aamulla eräästä kirjasta kuinka ihminen kuitenkin itse valitsee mihin päin kulkee, kuinka voi muuttaa suuntaa kun tulee siihen pisteeseen ettei halua enää jatkaa tietä mitä on kulkenut. Minä syytin exää että jouduin tähän ahdinkoon, yksinäisyyteen, totta, en ois halunnut erota, mutta kas, tajuan nyt että surutyö on tehtävä ja siedettävä ne tunteet mitkä sitä tulee. Enpä ois uskonut että viimeinkin rauha tulee mieleen ja uusi toive, sellainen elämän nälkä että mitähän vielä voi tapahtua minunkin elämässä, kun vaan uskallan ottaa askeleita johonkin suuntaan. Sellaiseen suuntaan kuitenkin jossa saan raittiina kuljeskella.
Se on nyt minun valinta että haluan pysyä raittiina, haluan osallistua tai liittyä johonkin missä on hyvä olla, missä ei ole kaunaa katkeruutta vihaa vaan iloa ja myötämielisyyttä toisia ihmisiä kohtaan, anteeksi antamista ja eteenpäin menoa.
Kiitos hyvästä aamusta ja raitista päivää kaikille!
7 tykkäystä
Hieno kirjoitus kaikenkaikkiaan, mutta erityisesti tuohon kohtaan liittyen olen ajatellut, että oikeastaan on hyvä asia, että ihminen uskaltaa erota, jos ei ole suhteessa onnellinen.
Eikä kai sitä itsekään halua, että joku on vastentahtoisesti (säälistä tai velvollisuudentunteesta) siinä rinnalla ja on koko ajan onneton. Ihmiset ei aina vaan sovi yhteen tai muuttuvat ja kasvavat eri tahtiin, eikä kumpaakin tyydyttävää elämää ole enää mahdollista elää yhdessä.
Vastoinkäymiset ja erot on oiva tilaisuus tutustua itseensä ja miettiä mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Minulla meni tuo viimeisinkin parinvalinta vanhalla kaavalla ja löysin taas itseni auttamasta ja tukemasta toista, vaikka hän tuli elämääni jotenkin pärjäävän, vahvan ja määrätietoisen ihmisen kaapuun pukeutuneena.
Opittavaa siis riittää edelleen, etten ala jatkossa toimia samalla tavalla Olin jossain kohtaa tässä aiemmin pirun vihainen, mutta olen eroa työstänyt mielessä jo pitkään ja vaikka pari “viimeistä niittä” raivostutti, kiukku suli pääosin jo pois.
Raittiutta ja kaikkea hyvää sinulle ja muille palstalaisille!
Kyllä se elämä kantaa.
8 tykkäystä
Hyvää huomenta kaikille. Jos maaliskuun puolivälissä satanutta lunta voi kutsua takatalveksi, niin nyt näyttäisi sellainen tulleen.
Tänään tulee täyteen viisi kuukautta raittiutta. Pieni merkkipaalu jälleen.
Tätä viidettä kuukautta voisin kuvailla syventäväksi raittiudeksi. Siihen suurena syynä on ajanjaksoon mahtuneet viisi kertaa retkahdukseneston jatkoryhmää, jossa on menty aika syvälle erityisesti tunteisiin ja niiden säätelyyn ja sietämiseen. Aivan erinomainen ryhmä, joka on saanut pohtimaan asioita myös tapaamisten välillä.
Omalle raittiuspolulle ratkaisevan tärkeää oli avun hakeminen ja sen saaminen. Jokainen meistä tallaa omaa polkuaan, vaikka suunta on sama. Mutta ihan yksin on vaikea taivaltaa.
Tahdon jälleen kiittää kaikkia kanssataivaltajia. Tästä yhteisöstä on ollut suuri apu ja on ollut hienoa huomata, että monet samoihin aikoihin raitistuneet ovat edelleen mukana. Ja tärkeää on myös se, että pidempään raittiina olleet jaksavat edelleen kirjoittaa ja kommentoida. Niitä lukee mielellään.
Raitista päivää kaikille, tänäänkään ei tarvitse juoda.
10 tykkäystä
Paljon Onnea @Teme70 viidestä kuukaudesta 
Hienoa! Tuntuu helposti etenevän taipaleesi.
(jos saa kysyä, mikä taho järjestää retkahduksen esto jatkoryhmän?)
2 tykkäystä
Se on julkinen päihdehuolto. Helsingissä ainakin on tarjolla hyviä suljettuja ryhmiä. Suljettu tässä tapauksessa tarkoittaa, että niihin ilmoittaudutaan oman päihdehoitajan kautta ja osaan jopa haastatellaan.
Tuon kurssin jälkeen olen vielä iloisempi veronmaksaja
5 tykkäystä
Onnittelut viiden kuukauden merkkipaalusta @Teme70
1 tykkäys
Onneksi olkoon @Teme70 ! Samaa mieltä kanssasi, että täällä kirjoittavat ovat ihan mahtityyppejä. Paljon apua on ollut teistä kaikista myös itselleni. Tuo kurssisi kuulostaa kyllä todella hienolta. Pitääpä kysyä olisiko täälläkin jotakin vastaavaa.
2 tykkäystä
Naapuriketjussa on hyvää pohdintaa teemasta loppuelämän raittius vs päivä kerrallaan. Sitäkin on tullut tässä pohdittua. Itse olen alusta asti kertonut päihdehuoltoon, että tavoitteeni on loppuelämän raittius. Se on ollut sellainen teesi, jolla olen halunnut tuoda esiin sen, että ihan oikeasti olen tosissaan saanut kyllikseni alkoholin valta-asemasta elämässäni ja että ymmärrän sen, että asioiden on muututtava.
Alkoholismihan ei parane edes sillä, että on juomatta. Sen saa juomattomuudella remissioon, mutta ainakin minulle on turha tulla esittämään, että voisin joskus alkaa kohtuukäyttäjäksi. Paluu vanhaan olisi väistämätön. Siksi koen, että minulle on tärkeää ajatella, että olen viimeisen alkoholiannokseni juonut. Kymmenen vuotta sitten käytin samaa metodia lopettaessani nikotiinin orjuuden. Se loppui seinään ja toivon, että sama tapahtui alkoholille viime lokakuussa.
Käytin äsken sanaa toivon. Ja alussa kirjoitin loppuelämän raittiuden tavoittelusta. Tajuan hyvin ihmismielen heikkouden enkä halua käyttää liian kovia termejä sen paremmin puheissa kuin ajatuksissakaan. Olen hakenut ja saanut apua sekä työstänyt paljon asioita, joita minua viisaammat ovat havainneet tärkeiksi raittiuspolulla. Haluan siis tehdä tavoitteeni eteen töitä. Ja silti pelkään karikoita.
Siksi minullekin on tärkeää mennä päivä kerrallaan, jopa hetki kerrallaan. Tunteet menevät ohi odottamalla, mutta eivät hälvene millään ylimaallisella loppuelämä-puheella. Edelleen joka aamu aloitan sillä, että vähintään mielessäni lausun tänäänkään ei ole pakko juoda, tänään en juo. Ja illalla viimeiseksi koen iloa siitä, että se toteutui.
Jokainen kulkee omaa raittiuspolkuaan enkä vielä moneen vuoteen osaa omaani arvioida edes etäisen objektiivisesti. Uskon kuitenkin vahvasti, että tavoitteella on merkitystä ja sitä tietoisesti työstämällä voi myös vaikuttaa tiedostamattomaan ajatteluun. Toki tavoite voi alkuun olla se tipaton kuukausi tai vuosi tai mitä vain, jos se tuntuu helpommalta kohdata. Pääasia on se, että tavoittelee sellaista, mikä on oman motivaation kanssa tasapainossa.
Mahdollisimman raitista viikonloppua!
5 tykkäystä
Sinulla on pitkälti samansuuntaista pohdintaa kuin itselläni ja niihin samansuuntaiset perustelut tueksi. Loppuelämä, päivä kerrallaan
Se tuntuu hyvältä.
2 tykkäystä
Onnea 5kk raittiudesta!
1 tykkäys
Onnea viidestä kuukaudesta, se on jo pitkä aika. Muistan, kun minulle sanoivat alkutaipaleella, toiset jo raitistuneet, että kolmen kuukauden kohdalla tulee kovia viinan himoja, minulla tuli viiden kuukauden kohdalla. Olin kait niin onnellinen etten juonut enkä tupakoinut että sen huumassa pääsin viiteen kuukauteen asti ennenkuin tuli se viinanhimo. Muistan sen tänäkin päivänä, vaikka siitä on jo vuosia. Se vain pamahti yhtäkkiä päähän, mieleen, että haen olutta lähikaupasta. Vaikkei mitään syytä ollut, ei ollut tapahtunut mitään järisyttävää. Mutta nyt kun tässä kirjoitan niin oisko se juuri ollutkin se syynä viinanhimoon että elämä oli liian tasaista ja ei ollut mitään järisyttävää… Onneksi minulla oli puhelinyhteys tukihenkilöön ja sain tukea…
3 tykkäystä
Onnitteluja tosiaan komeasta saavutuksesta! Nyt on kuudes raittiuskuukausi jo hyvässä vauhdissa…
1 tykkäys