Minullakin on tulossa työmatka lentäen, ja mietin kanssa noita rutiineja: on ollut niin luontevaa kävellä loungeen/viinibaariin ja ottaa siinä muutama lähtöä odotellessa, sitten koneessa ajankuluksi pari-kolme viiniä (mitenkäs muuten sen lentomatkan saisi kulumaan ja töidenkin viimeistely siinä samalla sujuu kuin ohimennen), sitten sähläyksen tunne kohteessa ennen hotelliin tai muuhun majapaikkaan pääsyä (ja monesti tässä myös joku varmistelu että onhan siellä sitten mahdollisuus nauttia alkoholia että voi rentoutua raskaasta matkapäivästä). Ja sitten koko reissu vähän huonoja yöunia (syynä aina vain aikaero tai joku muu työstressi, ei koskaan ne viinilasilliset ja oluet joita on nautittu joka aterialla ja illanvietoissa). Kotiinpäästyä on monesti ”pitänyt” korkata maistiasia tuliaisjuomista ja toipuminen arkeen on kestänyt monta päivää. Huh, jo näiden kirjoittaminen tuntuu hirveän raskaalta!
Hei! Piti ihan rekisteröityä, jotta pääsen kiittämään tästä ketjusta! Ja varmaan aloitan kirjoitella enemmänkin foorumille.
Mutta kiitos tosiaan Teme70 matkasi jakamisesta! Jotenkin resonoi tosi vahvasti tuo asenteesi noissa kirjoituksissa. Miten on nautinto ollakin selvinpäin ja tehdä ja olla ihan eri tavalla tilanteissa kuin mitä aikaisemmin. Se on juuri sitä mitä itsekin olen hakemassa. Ihanaa ja inspiroivaa lukea noita kirjoituksia!
Olen itse kipuillut alkoholin kanssa jo vuosia ja jahkaillut “pitäisi vähentää” kuitenkaan asialle oikein mitään tekemättä, kun ei kuitenkaan ollut motivaatiota. Vuodenvaihteessa tuli jokin totaalikyllästyminen ja nyt olen ollut kolme viikkoa juomatta alkoholia ja oikeastaan alusta asti sillä ajatuksella, että tämä ei ole kuukauden tai sadan päivän tipaton vaan lopetan koko homman. En siksi, että pitäisi lopettaa, vaan siksi, että haluan kokea elämää ilman. “Jos se ei ole hauskaa ilman alkoholia, se ei varmaan ole hauskaa”.
No ehkä tässä jokin “ainakin vuodeksi” ajatus on mukana, mutta uskon, että vuodesta tulee niin upea, että ei paljon tarvitse miettiä jatkaisiko itsensä myrkyttämistä vai ei. Sen takia aloinkin lukea näitä lopettajat-puolen keskusteluja. Ja Juomishäiriö-kirjasta opin, että “ei tulevaisuustrippailua”. Joten keskityn elämään tässä ja nyt, enkä mieti niinkään tulevaa.
Kiitos @Vedenhelmi kirjoituksesta. Vaikka omalle itselle tämä on tärkeä kanava jäsennellä ajatuksia, lämmittää todella kuulla että joku muukin saa niistä jotain.
Ja mahtavaa että rekisteröidyit, tervetuloa joukkoon!
Olen aiemminkin kirjoittanut, että raittius ei voi olla saman elämän jatkamista niin, ettei juo viinaa. Vaan se on löytöretki johonkin ihan uuteen. Jopa johonkin sellaiseen, mitä on viimeksi kokenut joskus lapsuusvuosina, aistit valppaana ja uteliaana.
@Teme70 hyvin sanottu tuo viimeinen kappale. Ihan uuden edessä ollaan tämän kanssa. Toisaalta jotakin sellaista, jonka on luullut kadottaneensa voi tulla takaisin, mutta myös jotakin aivan uutta on tulossa.
Samaa mieltä @kaaosteoria66 että @Teme70 viimeinen kappale, kolme lausetta, hyvin sanottu.
Tämä raittiusmatka on oikea löytöretki 
Hyvää perjantaihuomenta kaikille. Tänään etätyöpäivä maaseudun rauhassa, mukavaa vaihtelua. Ja onhan täällä kaakonkulmalla vähän luntakin, toisin kuin pääkaupunkiseudun harmaudessa.
Eilen oli vertaisryhmässä hyvää pohdintaa, kun mietimme muutosta juomisen ja juomattomuuden ajan välillä. Meitä on siellä useampi 3-4 kuukauden haarukassa, hyvin erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita, mutta ajatukset olivat yllättävän samanmielisiä.
Tässä muutamia poimintoja, jotka itseä resonoivat:
-
säännöllisyys, nukkuminen, syöminen, liikunta
-
pois alkoholikeskeisyydestä kohti alkuperäistä minää
-
optimismi, hetki kerrallaan, selkeys
-
läsnäolo, ihmisten kohtaaminen selvänä
-
halu kokeilla uutta, impulsiivisuudesta terveeseen spontaanisuuteen
-
raha-asiat
Siinä on itselle muistilista, jota voin tulla lukemaan kun alkaa päihdemieli nostamaan päätään.
Onneksi tänäänkään ei tarvitse juoda.
Hyviä pointteja. Olen huomannut että säännölinen päivärytmi ja laadukas uni on tärkeitä itselle. Se luo rytmin elämään ja tiettyä turvallisuuden tunnetta. Vaikka olen eläkkeellä niin säilytän tietyt rutiinit arjessa ja juhlassa enkä heitä päivärytmiä nurinkurin ja nuku ja valvo miten sattuu.
Juomis aikoina loin ihmissuhteita humalassa. Ne ei kantanut aamua pidemmälle mutta nykyään tutustun ihmisiin raittiina. Olen saanut elämäni ensimmäisen oikean ystävän jota ei tarvitse tavata häpeillen kännipuheita.
Teen myös asioita spontaanisti ja kokeilen uusia asioita jotka vaikuttavat kivoilta.
Raha-asiatkin on nykyään paremmin kun käytän harkintaa enemmän. Impulsiivisuus on vähentynyt mutta sallin välillä myös hetken mielijohteen hankinnat mutta silloinkin varmistan hankinnan vaikutuksen budjettiin.
Kaiken kaikkiaan raittius on tehnyt hyvää ja rauhoittanut elämää paljon
@Teme70 Olen samaa mieltä näistä kaikista. Eniten koskettaa tuo alkuperäisen minän löytäminen uudelleen. Se on jotenkin aivan huikean koskettavaa. Ikäänkuin olisi löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän uudelleen.
Kiitos @Teme70
Olen tässä nyt aamukaffin verran lukenut ja pohtinut tätä listausta. Jotenkin kirjoituksesi osui minulle oikeaan ajankohtaan. 
Pari päivää oloa on, ihan vain hiukan, vaivannut joku kumma levottomuus, kaipuu johonkin, en tiedä mihin. Häiriköinyt hyvää oloani. Riippuvuuspersoonani, viinapiruniko siellä huutelee, että kaipaat rentoutumista, irtaantumista arjesta, säpinää…
Sitten sinä, vertaisystäväni (halaus), kirjoitit tämän listauksen, jonka olisin voinut itse kirjoittaa myös, allekirjoitan.
“säännöllisyys, nukkuminen, syöminen, liikunta”
nämä tuovat arkeen hyvät raamit, energiaa, jaksamista. Arkiviikon loppupuolella, väsyneenä, minussa herää kritiikkiä säännöllistä, rutinoitunutta elämääni kohtaan. Kuvittelen, että vaihtelu virkistäisi. Mutta en halua muistaa, että virkistyminen vaatii voimavaroja “keksiä itse” se hyvä konsti virkistyä. Jotta ei ota käyttöön typeriä nopeita mielihyvä-konsteja, joista ei lopulta seuraa kun ikävä lopputulema.
“pois alkoholikeskeisyydestä kohti alkuperäistä minää”
Tämä on hyvä nosto, arjessa en ole huomannutkaan miten tämä on olemiseeni vaikuttanut. Olen jo kovasti enemmän minä ja uskon että kehitys vain jatkuu. On helpompi olla ja hengittää. Parantanut itseluottamusta kovasti.
“optimismi, hetki kerrallaan, selkeys”
Ajatusmaailma on huomattavasti positiivisempi ja tulevaisuus valoisampi kun juodessa.
Päivä kerrallaan- on tärkein elämänohjeeni tällä hetkellä.
“läsnäolo, ihmisten kohtaaminen selvänä”
Tämä tekee ihmisten kanssa olemisesta mukavampaa, rennompaa ja saan myös itse näistä kohtaamisista enemmän.
Inhottaa muistot juovalta ajalta, kun otin näkäräisiä, että “jaksan ihmisiä, sosiaalisia kohtaamisia” ja pohdin sopivaa määrää, että kukaan ei huomaisi.
“halu kokeilla uutta, impulsiivisuudesta terveeseen spontaanisuuteen”
…enemmän tätä kohti. Olen tässä raittiuden vaiheessa enemmän kiinni näissä rutiineissa, jotka pitävät pois juomisen parista. Mutta pikkuhiljaa kohti kevättä, uuden kokeilua ja spontaanisuutta.
“raha-asiat”
ei mikään ykkösasia, mutta vaikka vasta kaksi kuukautta kohta täynnä, niin ei voi olla huomaamatta rahan säästöä. Mihin sen kaiken vuoden kuluttua laittaa 
Nyt kun puoliso raitistelee myös (hänellä tavoite juhannukseen) niin yhdessä meillä säästettynä jo melko potti. Tähän täytyy todeta, että puolisoani tämä säästääminen motivoi kovasti enemmän kuin minua. Näin me olemme erilaisia.
Kiitos vielä, tämä virkisti ajatuksiani ja sain uutta tsemppiä tähän touhuun 
olin vähän nuutunut.
Hyvää etätyöpäivää ja mukavaa, raitista viikonloppua Sinulle
Ystävän löytyminen on hieno asia
Hyvää sunnuntai iltaa…kiva lukea ajatuksia joita itsellä on pyörinyt 105 raittiin päivän aikana. Olen tehnyt nyt reissuja ilman alkoholia, joihin ennen se on ollut itsestäänselvyys. Junan ravintolavaunun olut, shoppailun lomassa otettu viinilasillinen jne. Vau mikä voittajafiilis kun tee ja hyvä kahvileipä on riittänyt. Opitun käytösmallin muuttaminen on vaatinut ajatustyötä…jaksetaan👍
Tasan neljä kuukautta sitten alkoholi menetti valtansa minun elämääni.
Tuo on mukailtu somepäivityksestä, joka 13.10. minut pysäytti ja josta myös ketjuni sai nimensä.
Ainoa asia mikä raitistumisessani harmittaa on se, etten tehnyt sitä aiemmin. En hahmottanut sitä, kuinka olin antanut pois kaiken päätösvallan elämästäni ja se oli muuttunut päivästä toiseen selviytymiseksi.
Toisaalta en aiemmin ollut valmis. Talous, ihmissuhteet ja ehkä terveyskin olisivat paremmalla mallilla jos olisin ollut. Paljon ne kaikki ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan tänäkin lyhyenä aikana.
Päivä kerrallaan kohti loppuelämän raittiutta. Hieno tutkimusmatka omaan aitoon itseensä. Yksi tärkeä pala siinä on tämä palsta ja te vertaisystävät. Toisten ajatuksia lukemalla jalostaa myös omiaan. Ja kirjoittaminen toimii terapiana, lisäksi jo tänä aikana on ollut kiva välillä palata omaan kirjoitushistoriaan.
Lämmin kiitos kaikille kanssakulkijoille ja erinomaisen hyvää ja raitista torstai-iltaa.
Vuosi oli lähes ankeimmillaan kun lähdit raittiuden tielle. Hienosti handlattu kun kaamosaikana lopetit. Vaati sisua. Jotkut olisivat käytäneet pimeyttä tekosyynä juomisen jatkamiseen. Sinä teit juuri päinvastoin. Onnea!
Onnitteluja kovasti, ja @Metsanpoika myös! 
Täällä onkin nyt runsaasti päivänsankareita.
Itsekin huomaan hieman harmittelevani, miksi en älynnyt aiemmin ryhtyä kuivattelemaan. Ollut paljon helpompaa ja mukavampaakin kuin olisin luullut. Täytyy olla tarkkana etten ryhdy paasaamaan tätä “uskoontuloa” liian innokkaasti lähipiirille.
Paljon Onnea @Teme70 
Tänäänhän on juhlahumua ilmassa 
Hieno homma, yritän pysyä perässä
@Teme70 Onneksi olkoon. Tuota kohti. Hyvin voisin vetää puumerkkini tuon kirjoituksesi alle. Olen lohduttanut itseäni sillä, että nyt on minun aikani. Näin kauan se vaati, että kaikki osui kohdalleen. Täytyy muistaa sekin, että kaikille tämä ei onnistu. Kiitollisena siis ja päivä kerrallaan.
@Metsanpoika joo ihan hurjat soberpirskeet:+1:
Väkisin itsekin välillä ajattelen, että kumpa olisin lopettanut jo viisi vuotta sitten tai mielummin kymmenen. Mutta sitten lykkään mietettä tuonnemmaksi. Olen kiitollinen, että olen nyt tänään raitis 
Koska lopulta tiedän, että kyllähän minä yritin, lipsuin, taas yritin ja taas lipsahti…niinkuin meistä useat. Aamulla ja yleensä jo illalla vannotaan, että ei ikinä enää ja seuraavan päivän iltapäivällä on peruttu lupaukset ja taas juodaan… oravanpyörä pyörii… Siitä oli niin vaikea hypätä pois. Tulee huono olo kun muistelee. En edes tiedä miten/miksi se tällä kerralla lähti näin hyvälle uralle. Jotenkin tähdet olivat kohdallaan kiitos siitä!
Niin kiitollinen olen ja toivon kovasti, että en retkahda juomaan, koska niin epävarmaa ja vaikeaa se pois pääsy siltä tieltä on. Pelottavaa. Kumpa tämän muistaisi.
@Metsanpoika sanoin päihdehoitajallekin, että eniten alkoi pelottaa se, että entä jos jonain päivänä en enää onnistukaan laittamaan putkea poikki. Sekin ajatus pitää korkin kiinni.
Heh, tuota nyt en varsinaisesti kutsuisi yrittämiseksi ja lipsumiseksi 