Juuri näin se on, päivä kerrallaan. Ryhmässä voi puhua tai olla puhumatt,a mutta se että siellä on porukka, joka pyrkii samaan kuin minä. Kukin tavallaan. Ketään ei vahdita, eikä kysellä oletko nyt varmasti ollut selvinpäin tämän päivän. Humalassa ei ryhmään suositella menoa mutta krapulassa toki voi jo osallistua. Eikä muuta kuin päivän kerrallaan raittiina…
Sekin on jännää ettei siellä tarvi esittää mitään, ei luvata eikä kuunnella ketään, jos ei halua, ei kykene. Olin alussa niin ahdistunut, eristäytynyt etten osannut kuunnella, en kait uskonut. menin vain sinne kun muutakaan en tiennyt, en kehdannut mennä mihinkään päihdepolille tai a-klinikalle tai mihinkään julkiseen hoitoon, se hävetti suunnattomasti. Mnun mielestä AA oli siksi hyvä että oltiin nimettömiä, kukaan ei kirjaa mitään ylös ja ulkopuolella ei tarvi tunnistaa muita jos ei halua, eikä kukaan loukkaannu jos ei tervehdi kaupassa ryhmäkaveria, ei tartte eikä oikeastaan kannatakkaan aina. parempi olla hiljakseen.
Ohjelma on hyvä, sen kautta saa mielenrauhaa monissa muissakin asioissa että pysyy selvinpäin… jos ei kehtaa hakea apua. ainakin minulle on ollut suuri apu.
Eilen tuli neljä viikkoa täyteen ilman alkoholia. Pieni merkkipaalu, mutta ei aiheuta henkselinpaukuttelua eikä riemumieltä. Iloitsen toki tästäkin selvästä päivästä.
Illalla pohdin niitä hyviä juttuja, joita tähän mennessä selvä elämä on tuonut. Listaan niitä tähän, voin tulla sitten lukemaan, kun iskee oikein kova viinanhimo.
Työteho. Ajatus on selkeytynyt, muisti parantunut ja väsymys vähentynyt. Kognitiiviset oireet eivät ole vielä poissa, toivottavasti ajan myötä poistuvat. Kannustaa raittiuteen.
Paino. Kuusi kiloa lähtenyt neljässä viikossa. Osa tietysti nestepöhöä, mutta silti. Minulle nälkä triggeröi paitsi ahmimista, myös juomista. Siksi olen yrittänyt pitää ruokavälin 3-4 tunnissa ja syödä maltillisesti ilman hullua nälkää. Sekin tukee toki painonhallintaa. Nivelrikkoinen polvi huutaa kevyempää kuormaa, joten sitä kohti.
Raha. Valistunut arvioni juomamääristäni oli noin 75 annosta per viikko. Maltillisella annoshinnalla päädyin siihen, että säästöni tähän mennessä noin 490 euroa. Siihen voi lisäksi laskea minulle tyypilliset jurriset päähänpistot. Pitää sisällään hintavia ruokaostoksia, pikaruokaa, wolttailua ja jopa ex-tempore hotelliöitä.
Aamufiilis. Krapulattomat aamut ovat niin parasta. Kahvi, aamiainen ja sali sekä sauna ennen työpäivää. Tai vapaapäivän aamuna.
Sydän. Lisälyönnit ovat lähes poissa ja pumppausteho on parantunut jo tässä ajassa niin että sen huomaa. Ei se varmaan muutenkaan pahaa tykkää, kun ei tarvitse puskea ylimääräistä etanolin takia.
Nuo tulivat päällimmäisinä mieleen. Kuten kaikki tiedätte, niin ei se elämä silti koko ajan mitään onnelaa ole, kun viinan jättää. Tunteet joutuu kohtaamaan ilman turruttamista. On alakuloa, yksinäisyyttä, saamattomuutta ja ahdistusta. Silti kokonaisuus on plussan puolella, sillä niin huonoa elämä ei selvinpäin ole, etteikö se olisi viinan kanssa vielä huonompaa.
Mahdollisimman raitista maanantaita kaikille!
onnittelut. perästä tullaan 
enpä olisi paremmin voinut asioita listata, voin allekirjoittaa täysin kaiken. myös itsellä huonot polvet. toki tuota painonputoamista odotan innolla 
tsemppiä sinulle ja muista “raportoida” miten matkasi etenee 
Just tää onnela-ajatus on mun mielestä keskeinen. Miten ihmeessä se elo muuttuisi auvoksi vain alkoholin jättämällä? Ei raittius ole mitään kokaiinia seksiorgioissa. Se on stabiiliutta ja antaa resilienssiä ja perspektiiviä arkeen. Käytön lopettaminen mahdollistaa monien uusien asioiden kokeilemisen, mutta raittius ei nosta kenenkään persettä sohvalta.
Ja sit välillä raittiina ollessa tulee hymy puskista ja onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne.
Viikko edellisestä päivityksestä. Retkahduksen ei voi onneksi sanoa olleen edes lähellä. Tunteilla on värit, haju ja muoto, kun en turruta niitä alkoholilla. Olen huomannut, että stressinsieto on tosi alhaalla. Pienikin vastoinkäyminen ahdistaa ja jopa lannistaa. Toisaalta pienikin positiivinen signaali saa fiiliksen paranemaan. Ei tässä siis mistään pidempiaikaisesta alakulosta tai masennuksesta luultavasti ole kysymys. Masennusdiagnooseja muutaman saaneena tunnistaisin sellaiset.
Ahdistukset ja lannistumiset eivät kuitenkaan jostain syystä triggeröi ollenkaan sitä, että alkaisin miettimään juomista. Sen sijaan pohdin tunteita ja tuntemuksia. Välillä mietin sitäkin, että pohdinko niitä liikaa? Voiko niin tehdä?
Viime viikolla jouduin töiden ja aikataulujen takia jättämään yhden vertaistapaamisen väliin ja se tuntui yllättävän pahalta. Tulihan niitä silti viikkoon kaksi kappaletta ja se tuntui ihan riittävältä. Sitä vain kai jotenkin pelkää, että kun kokee saaneensa paljon apua vertaistapaamisista, niin kerrankin kun jää väliin, tekee mieli ruveta juomaan. Onneksi ei käynyt niin. Huomenna on taas yksi ryhmä ja odotan sitä kovasti. Kuten olen kirjoittanut, minulle se tuntuu sopivan hoitomuotona.
Parisuhteelle sen sijaan tämä juomattomuus ei oikein tunnu toimivan. Samalla kun koitan itse toipua, joudun kantamaan naisystävän käsittelemättömiä traumoja hänen menneistä alkoholistisuhteistaan. Ja hänelle tuntuu olevan tosi vaikeaa ymmärtää ajatusta, etten joisi enää ikinä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, mutta tällä hetkellä suhde tuntuisi kuormittavan enemmän kuin mitä se antaa.
Sama juttu omalla kohdalla, että en tunne retkahtamisen olevan lähellä. Hassuja fiiliksiä tulee, mutta eivät tosiaan aiheuta ajatusta juomisesta. Eniten pelkään sitä, että tämä fiilis loppuu joskus. Ajattelen, että voisin pari ottaa.
Omassa parisuhteessa olen päättänyt olla puhumatta juomisesta ollenkaan. Ei raittiuteni (tai alkoholismini) ole mikään salaisuus. Koen myös, että vaimollani on omia käsittelemättömiä ongelmia alkoholista omassa perhepiirissään ja ehkä myös omalla kohdallaankin, vaikka harvoin juokin. En jaksa ollenkaan käydä keskustelua raittiuden haasteista hänen kanssaan. En sitä kyllä toisaalta kaipaakaan. Olisihan se toki hienoa, jos pystyisi keskustelemaan.
Hei. Onko kukaan lukenut kirjaa “Pehmeä muutos”, en ole lukenut mutta vaikutti mielenkiintoiselta.
Tänään aamusalilla rupesin pohtimaan juomisen järjettömyyttä. Ajatus varmaan tuli ajaessa kuuntelemastani äänikirjasta. Jollain tavalla olen asiaa tässä miettinyt, mutta kyllähän ajatukset enemmän ovat olleet siinä, että on juomatta päivän kerrallaan ja yrityksessä keksiä järkevää puuhaa juomiseen aiemmin kulutettua aikaa täyttämään.
Eilen illalla täyttelin tämän iltapäivän vertaisryhmän kotitehtävää. Pohdin erilaisia tunteita, miellyttäviä ja epämiellyttäviä. Niiden ikävien vähentämistä ja miellyttävien buustaamista. Nämäkin pohdinnat muokkaantuivat yön aikana.
Ryyppyhän sekä helpottaa negatiivisia tunteita että vahvistaa positiivisia. Siis periaatteessa. Ja käytännössäkin, kun sellaisen ottaa harvoin. Alkoholisti on rakastunut tuohon vaikutukseen, toistanut sitä, lisännyt toleranssia ja koittanut saada vaikutuksen esiin vielä enemmän ja vielä useammin juomalla. Näin minulle ainakin on käynyt. Pystyin tehtävässä nimeämään useampiakin tunteita, joihin alkoholi joskus on ollut sinällään tehokas lääke.
Ikävää on se, että toistin käytöstäni ihan liikaa, tulin riippuvaiseksi enkä lopulta enää osannut kohdata mitään ilman alkoholia. Se otti vallan, vei minua ja meinasi viedä minulta ihan kaiken. Apua olisin kaivannut jo paljon aiemmin, onneksi hain sitä edes nyt.
Tämä reilu viisi viikkoa selvin päin on lyhyt aika ja olen vasta tien alussa. Silti se on ollut riittävän pitkä ymmärtämään, miten vähän alkoholi antaa, miten valheellista ja keinotekoista sen tuoma hyvä olo on. Lämpimät onnittelut kaikille, jotka pystytte silloin tällöin aidosti nauttimaan alkoholista mutta ette tarvitse sitä mihinkään. Minä en siihen koskaan ole pystynyt ja siksi tavoittelen loppuelämän raittiutta. Olen juomatta tänään ja se riittää. Tänään minun ei ole pakko juoda.
Juuri uunista otettujen sämpylöiden myötä mahdollisimman hyvää ja raikasta huomenta kaikille!
Minähän olen aamuihminen ja tänäänkin heräsin ennen kuutta nukuttuani hyvin yli 8 tuntia. Ai että näitä selviä aamuja 
.
Meteorologin pelottelun jälkeen päätin jäädä tänään etätöihin. Jos kaikkea paitsi pakollista liikkumista kannattaa välttää, niin vältetään sitten. Kyllähän Foreca lupailee varsinkin iltapäiväksi aika hurjaa keliä.
Samalla pamahti mieleen, että tämäpä on ensimmäinen kerta, kun nykyisessä työssäni jään kotiin etätöihin ilman, että se liittyy juomiseen.
Erityisesti syksyn aikana lähes poikkeuksetta pidin ainakin torstait etäpäivinä, jolloin pystyin juomaan keskiviikkoiltana ihan vapaasti ja jatkamaan vielä torstaina.
Yleensä kykenin torstaina lopettamaan klo 18, jolloin kykenin perjantaina vielä toimistolle. Sekin tosin alkoin juomiseni viime viikkoina lipsumaan. Koko ajan tajuan lisää, kuinka nopeassa ja jyrkässä luisussa syys-lokakuun vaihteen aikaan olin.
Eilen oli taas yksi hyvä ryhmätapaaminen. Siellä johdetusti pohdittiin niitä tunteita, jotka ovat erityisiä vaaranpaikkoja ja voivat johtaa petaamisen kautta retkahdukseen. Kahden tiistain jälkeen voin jo sanoa, että se on ollut mielenkiintoinen tutkimusmatka omiin tunteisiin ja ajatuksiin.
Olen miettinyt tuota otsikossa kirjoittamaani alkoholin saamaa valta-asemaa elämässäni. Siltä se juuri silloin tuntui, kun 13.10. lukemani somepostaus minut pysäytti. Siitä kirjoitin ketjun alussa ja eihän se tietenkään olisi isommin vaikuttanut, jos en olisi ollut niin kyllästynyt juomiseeni, niin valmis muuttumaan ja erityisesti valmis hakemaan apua.
Kun tässä nyt seitsemättä viikkoa on ilman alkoholia ja pohtii mennyttä sen hyvin vielä muistaen, voi vain pudistella päätä siitä asemasta, jonka etanoli elämässäni oli päässyt ottamaan. Alkoholihan määritti koko elämänrytmini, oli sitten arki tai viikonloppu. Töissä toki kävin sen mitä varsinkin loppuvaiheessa kykenin, mutta sielläkin ajatus oli pääosin juomiseen valmistautumisessa ja sen mahdollistamisessa.
Alkoholin takia jouduin suunnittelemaan sen, milloin liikun autolla ja mihinkään en sillä päässyt suunniteltujen aikojen ulkopuolella. Enkä aina silloinkaan. Onneksi en vielä ehtinyt kärytä ratista, sekin olisi jo muutaman kerran ollut hyvinkin mahdollista. Ja jos juominen ei olisi loppunut, käry olisi ollut väistämätön.
Ahdisti mennä paikkoihin ja tilaisuuksiin, missä ei voinut juoda. Innolla lähdin kyllä sellaisiin, missä oli viinaa tarjolla ja josta pääsi julkisilla kotiin. Yleensä tietysti taksilla. Välillä piti käyttää mielikuvitusta, mutta kuten muutkin alkoholistit, olin mestari suunnittelemaan menemiseni ja tekemiseni niin, että juominen ei ottanut osumaa.
Onhan alkoholilla ollut suunnaton valta myös talouteeni. Velkaantuminen kasvoi ja rahat olivat vähissä, mutta viinaan ja erilaisiin reissuihin sitä aina löytyi, luottokortti vinkui. Juomisen loppuessa aloin olemaan aivan jyrkänteen reunalla. Pystyn onneksi vielä selviämään itse pienillä järjestelyillä, mutta se ei enää olisi ollut mahdollista, jos juominen olisi jatkunut.
Tunne oman elämän kontrollista on minulle tärkeä juttu raittiudessa. Vaikka on välillä tosi ankeaa, yksinäistä ja tylsää, minulla on kuitenkin mahdollisuus kokea nekin tunteet, kun ei ole pakko juoda.
Mahdollisimman raitista tiistaita kaikille!
Eilen seitsemän viikkoa täyteen ilman viinaa. Eilen oli myös ehkä vaikein paikka sinä aikana. Ahdistus tuntuu iskevän kovin helposti ja lujaa. Liekö sitten sitä, että sitä joutuu käsittelemään itse eikä voi mennä ystävänsä Alkoholin selän taakse turvaan. Eilisen ison ahdistuksen aiheuttivat parisuhde ja työasiat, jotka molemmat tulivat eilen päälle niin, ettei kumpaakaan päässyt oikein purkamaan. Nyt olivat TIPP-taidot ensi kertaa tosikäytössä ja kyllähän niistä selvästi oli apua. Kylmä suihku ja sen päälle reipas metsäkävely yhdistettynä hengitysharjoituksiin rauhoittivat selvästi. Lopulta ei sitten juominen ollut enää mielessä yhtään.
Olen pohtinut juovien suhtautumista juomattomiin. Ei kokemusta paljoa vielä ole, mutta ainakin kaksi kertaa olen törmännyt siihen, että kun vanhasta muistista heitän samaa läppää kuin ennenkin, niin se ei enää pikku hiprakassa olevalle toimikaan. Ja molemmilla kerroilla juttu on tullut ihan automaationa, en todellakaan ole halunnut kettuilla toiselle. Tuo täytyy vain oppia, juomisläppää ei heitellä, jos itse ei juo. On myös merkkejä siitä, että juovat saavat kyllä vapaasti vitsailla juomattomuudesta. Väkisin tulee mieleen, että juomattomuuteni olisi jonkinlainen uhka niille, jotka eivät juo.
Minna Canthin paljon käytetty sitaatti on Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Sitä käytettiin eilen kuuntelemassani podcastissa, jossa sillä perusteltiin juomista. Itse käänsin sen muotoon Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nuokkuvaa, puolikuollutta elämää. Ja silloin se kuulosti juuri siltä päihde-elämältä, jonka halusin loppuvan. Sitähän se oli, jurrissa illasta toiseen nuokkuen puolikuolleena. Toivottavasti ei koskaan enää.
Hyvää ja mahdollisimman raitista alkanutta viikkoa kaikille. Ei juoda tänään.
Se onkin uhka. Juomaton on käynyt lävitse taistelun itseään vastaan, ja mikä voi olla sen hienompaa kuin voitettu riippuvuus. Tähän ei tarvita juovien hyväksyntää.
Hei @Teme70 mitä tarkoittaa ja sisältää nuo mainitsemasi TIPP-taidot? Kiinnostaisi tietää, jos itsekin oppisi vielä uutta.
Ne ovat ahdistuksen hallintakeinoja, joten periaatteessa voivat sopia erittäin hyvin myös viinanhimoon.
T = Temperature
kehon lämpötilan muuttaminen. Avanto, kylmä suihku, sauna, jääpalojen puristelu, ranteiden sisäpinnat kylmän vesihanan alle jne. Lämpötilan muutos rauhoittaa elimistöä.
I = Intensive Exercise
sykettä nostavaa liikuntaa.
P = Paced Breathing
hengityksen rauhoittaminen. Siihen löytyy hengitysharjoituksia.
P = Paired Muscle Relaxation
lihasryhmien jännittämistä sisäänhengityksellä ja tietoista rentouttamista uloshengityksellä.
Ennakkoluulojen jälkeen osoittautuivat kokeilemisen arvoisiksi.
Kiitos vastauksesta! 
Keinot olikin jo tuttuja, TIPP- lyhenne ei. Voisihan noitakin enemmänkin hyödyntää omassa raittiuden tavoittelussa.
Eilen tuli kahdeksan viikkoa täyteen toivottavasti loppuelämäni raittiutta. Itsenäisyyspäivä meni oikein reippaasti, tein aamusalin jälkeen kunnon ulkoilun meren rannalla ja konkreettisesti söin ulkona, kun tein suppisrisottoa trangialla.
Viikonloppuna oli parisuhdeaikaa, kun naisystävän kanssa olimme Helsingissä joulufiilistelemässä ja yötä hotellissa. Söimme hyvin, kävelimme paljon ja olimme jo varsin ajoissa hotellilla. Saunoin siellä sekä illalla että aamulla ja reissun kruunasi loistava hotelliaamiainen.
Oli siinä vähän haikeaakin, kun puoliso nautti terästettyä glögiä ja otti muutaman lasin viiniä. Olimme päättäneet reissusta jo hyvissä ajoin, ennen raitistumistani. Hymähtelin ajatukselle, että olinhan toki miettinyt tämänkin sujuvan vähän toisin. Toki tajusin senkin, että parhaimmillaan reissu olisi mennyt aivan veitsenterällä siinä, meneekö juomiseni aivan överiksi. Aivan takuulla nyt takana olisi neljän päivän tiukka putki. Eli se siitä haikeudesta. Oli nimittäin paljon hauskempaa näin.
Saimme myös keskusteltua asioita. Minun raitistumiseni on vaikuttanut niin moneen juttuun välillämme. Sanoinkin hänelle, että en kahdeksan viikkoa sitten olisi ikinä osannut kuvitella, miten valtavasti elämäni muuttuu. Naivisti ajattelin – jos ylipäätään mitään pohdin – vain lopettavani juomiseni ja sitten elämä jatkuu. Mutta eihän se niin mene. Kun jo pitkään kaikki, koko elämä on kietoutunut alkoholin ympärille. Kun oma elämä ei enää määritä juomista, vaan juominen määrittää elämää. Kaikkea. Ehkä muutama tunti töissä hyvänä päivänä oli sellaista, jonka pystyin pitämään erillään, ei muuta. Elämä muuttuu aivan täysin.
En rehellisesti osaa vielä sanoa, kestääkö parisuhde raitistumiseni. Siinä on työstämistä, mutta ainakin saimme sunnuntaina asiasta avoimesti puhuttua. Tällä hetkellä olen työhön ja arkeen tyytyväinen, mutta tuo suhde aiheuttaa aika paljon ahdistusta. En halua sitä täällä enempää avata, mutta työstäminen pitää käydä minun päässäni, ei suhteessa itsessään. Päivä kerrallaan tässäkin asiassa.
Loppuviikosta on sitten edessä pohjoismaisen firmamme pikkujoulut pääkonttorissa. Parin yön reissu siis tiedossa ja siinähän kaikki olisi taas aiemmin kietoutunut juomiseen. Nyt mennään luonnollisesti selvinpäin. Ei yhtään tekisi mieli edes lähteä, mutta asemani takia on tosi vaikea jäädä pois. Voimaa saan ajatuksesta sunnuntaiaamun fiiliksestä, kun en ole dokannut torstai-illasta lauantai-iltaan.
Hyvää ja raitista viikkoa!
Hyvin selvisit! Onnea kahdeksasta viikosta, siinähän on jo erinomainen alku raittiutta ajatellen!
Onnittelut 8 viikon raittiudesta teme70! 
Paljon tsemppiä tulevaan ja onnea saavutuksestasi
onnittelut. hieno saavutus