Juovana aikana oli humalassa, krapulassa tai hermo pinnassa laskemassa, milloin saa naksauttaa oluen auki. Lomalla naksahtelu kuului joka päivä, viimeisinä vuosina ennen lopettamista, kuului tuo tuttu rasahdus myös arjen keskellä joka ikinen ilta. Arkea ja elämää suorittavia, iltaisin itsensä palkitsevia riippuvaisia on joka kylä pullollaan. Varakkaat naamioivat sen hienojen juomien ja trendikkäästi sisustettujen käyttöhuoneiden taakse, mutta se iso massa, joka ei kylve rahassa, istuu keittiössä, pihalla, saunassa tai tallissa. Lopputulos on sama: alkoholismi.
Kun sitten vihdoin ymmärtää myöntää itselleen, että koukku on mahassa asti ja pulassa ollaan, niin voi aloittaa kompuroimaan itseään raittiiksi.
Täytyy sanoa, että se kannattaa. Sama harmaa ja kylmä marraskuu pysyy ulkona, eikä vieläkään ole tarvinnut avata uutta pankkitiliä, kun vanha on täynnä, mutta tähän kaikkeen pystyy suhtautumaan sellaisella nyrkkeilymestarin tyyneydellä, ei paljon elämäntuulet hetkauta.
Tuo vertaus rinnakkaismaailmasta on hyvä, olo on välillä kuin Liisalla Ihmemaassa.
Päihteistä ei vapauduta sormia napsauttamalla, kenenkään käskystä tai edes vienosta pyynnöstä. Niistä vapautuu, kun omassa päässä rattaat osuu oikeisiin koloihin. Ihmismielessä niitä rattaita muuten sitten on. Itsellä pyöri ne muutamat rattaat sitä vanhaa kaavaa noudattaen. Jotain siellä kuitenkin 498 päivää sitten meni uuteen asentoon. Toivotaan, että pysyy vireessä.
Ajantaju muuttui ainakin pysyvästi. Viikonloput ja arki-illat kestää ja kestää.
Ihan, kun joku olisi lisännyt vuorokauteen sen kuusi tuntia.
Alkuraittiudessa voi olla tarve rääkätä itseään ultrajuoksulla, kun maraton ei riitä tai sitten istutaan jäisessä järvessä pipo päässä, kunnes huulet sinertää. Kaikenlaisten dopamiinipiikkien tarve vähenee, kun aikaa kuluu. Ja hyvä niin, ei se raitistuminen tarkoita sitä, että pitää alkaa harrastaa laskuvarjohyppyjä silloilta tai luolasukellusta ilman turvaköyttä.
On myös aivan uskomatonta, kuinka paljon on hukattu aikaa, kun on ryypätty lomat ja kaikki illat. Rahaa tuohon harrastukseen on myös palanut sen kivitalon verran.
Huvittaa kuunnella, kun vikistään elintarvikkeiden hinnoista tai lapselle sanotaan kassajonossa, ettei isällä nyt ole rahaa ostaa joka päivä jäätelöä.
Jos jotain voi varauksetta suositella, niin alkoholittomuutta.
