Alkoholin valta elämässäni

Me Lopettajat
281

Onnittelut 400 päivän raittiudesta :rose:

Ajattele miten iso muutos on tapahtunut reilussa vuodessa!

Minäkin olen nykyään 10 vuotta vanhempana paremmassa kunnossa fyysisesti ja henkisesti kuin viimeisinä juomavuosina. Kolotuksia ja kipuja on vähemmän, ylämäkiin hyytyminen ja läähättäminen on poissa (siis vaikken erityisemmin edes treenaa), nukun paremmin ja paino on vakiintunut järkeviin lukemiin, joissa pysyy ihmeemmin asiaa miettimättä. Ei närästäkään juuri ikinä.

Elimistö alkaa kummasti korjata itseään, kun lopetttaa sen myrkyttämisen alkoholilla. Ei ole yhtään elintä tai toimintoa johon alkoholi ei negatiivisesti vaikuttaisi, joten kyllähän raiistuminenkin vaikuttaa kaikkeen.

6 tykkäystä
282

Hieno tasaluku ylitetty. Paljon onnea!

1 tykkäys
283

Isot onnittelut ja hienoja huomiota @Teme70

1 tykkäys
284

Juovana aikana oli humalassa, krapulassa tai hermo pinnassa laskemassa, milloin saa naksauttaa oluen auki. Lomalla naksahtelu kuului joka päivä, viimeisinä vuosina ennen lopettamista, kuului tuo tuttu rasahdus myös arjen keskellä joka ikinen ilta. Arkea ja elämää suorittavia, iltaisin itsensä palkitsevia riippuvaisia on joka kylä pullollaan. Varakkaat naamioivat sen hienojen juomien ja trendikkäästi sisustettujen käyttöhuoneiden taakse, mutta se iso massa, joka ei kylve rahassa, istuu keittiössä, pihalla, saunassa tai tallissa. Lopputulos on sama: alkoholismi.

Kun sitten vihdoin ymmärtää myöntää itselleen, että koukku on mahassa asti ja pulassa ollaan, niin voi aloittaa kompuroimaan itseään raittiiksi.

Täytyy sanoa, että se kannattaa. Sama harmaa ja kylmä marraskuu pysyy ulkona, eikä vieläkään ole tarvinnut avata uutta pankkitiliä, kun vanha on täynnä, mutta tähän kaikkeen pystyy suhtautumaan sellaisella nyrkkeilymestarin tyyneydellä, ei paljon elämäntuulet hetkauta.

Tuo vertaus rinnakkaismaailmasta on hyvä, olo on välillä kuin Liisalla Ihmemaassa.

Päihteistä ei vapauduta sormia napsauttamalla, kenenkään käskystä tai edes vienosta pyynnöstä. Niistä vapautuu, kun omassa päässä rattaat osuu oikeisiin koloihin. Ihmismielessä niitä rattaita muuten sitten on. Itsellä pyöri ne muutamat rattaat sitä vanhaa kaavaa noudattaen. Jotain siellä kuitenkin 498 päivää sitten meni uuteen asentoon. Toivotaan, että pysyy vireessä.

Ajantaju muuttui ainakin pysyvästi. Viikonloput ja arki-illat kestää ja kestää.
Ihan, kun joku olisi lisännyt vuorokauteen sen kuusi tuntia.

Alkuraittiudessa voi olla tarve rääkätä itseään ultrajuoksulla, kun maraton ei riitä tai sitten istutaan jäisessä järvessä pipo päässä, kunnes huulet sinertää. Kaikenlaisten dopamiinipiikkien tarve vähenee, kun aikaa kuluu. Ja hyvä niin, ei se raitistuminen tarkoita sitä, että pitää alkaa harrastaa laskuvarjohyppyjä silloilta tai luolasukellusta ilman turvaköyttä.

On myös aivan uskomatonta, kuinka paljon on hukattu aikaa, kun on ryypätty lomat ja kaikki illat. Rahaa tuohon harrastukseen on myös palanut sen kivitalon verran.

Huvittaa kuunnella, kun vikistään elintarvikkeiden hinnoista tai lapselle sanotaan kassajonossa, ettei isällä nyt ole rahaa ostaa joka päivä jäätelöä.

Jos jotain voi varauksetta suositella, niin alkoholittomuutta.

7 tykkäystä
285

Osui ja upposi :joy:

Nauroin aivan vääränä tälle oikeaan osuneelle kappaleelle :joy: Melko varmasti viimeinenkin lause toteutuu aikaa myöten.

Mutta mielestäni ei ole huono asia kuitenkaan purkaa energiaa yms. muun muassa näihin yllä mainittuihin.

Taas niin totta joka sana. Sulla on kyllä sana hallussa ja kirjoitat hauskasti, onko se sitten ironiaa…

4 tykkäystä
286

Olipa taas kirjoitus, jonka tulen lukemaan uudelleen ehkä monta kertaa.

Löysin kirjoituksestasi nauruhermoja kutkuttavaa huumoriakin. Muutenkin hyvä kirjoitus. Kiitos…

2 tykkäystä
287

Hyvää marraskuun viimeisen päivän huomenta kaikille!

Olen käymässä lapseni opiskelupaikkakunnalla ja majoitun hotellissa. Kävimme illalla syömässä hotellin ravintolassa. Söimme hyvin, alkupaloista alkaen ja lapsenikin pysytteli alkoholittomissa. Ruoka ja juttu luisti. Aterian jälkeen vein hänet autolla kämpilleen. Tosi mukava ilta, koin olevani läsnä, enkä todellakaan kaivannut niitä normaaleja ruokajuomia.

Seurasin myös ympäristöä. Pikkujouluaika ja ravintola melko täynnä. Vaikka kello oli vasta kuuden pintaan, havaitsin useamman selkeästi päihtyneen tapauksen. Sellaisen, jonka ilta tuskin kovin pitkään jatkuu. Toisaalta, tuskin he juoppoja ovat - kyse lienee enemmänkin matalasta toleranssista. Amatöörejä, olisin joskus todennut.

Tänään heräsin virkeänä aamuun, joka ei haise ja maistu eiliseltä. Koin huumaavaa vapauden tunnetta. Nautin aamusaunasta ja runsaasta aamiaisesta.

Nyt tuntuu lähes uskomattomalta, miten alkoholi voi ujuttautua elämään niin syvälle, että sen ympärille rakentuu koko arki. Onneksi muistan edelleen hyvin ajan, jolloin kaikki suunnitelmat, kaikki valinnat, jopa pienet arkiset päätökset, tähtäsivät yhteen asiaan: mahdollisuuteen. Mahdollisuuteen saada se tunne, jonka uskoin olevan vapautta, mutta joka todellisuudessa oli kahle.

Tajuan myös sen, että tuo kahle on edelleen lähellä. Minulle se on vain yhden juoman päässä. Siksi on hyvä jälleen muistuttaa itselleen: Tänäänkään en juo.

11 tykkäystä
288

Edesmennyt Kummeli-koomikko sanoi jossain naisten lehdessä, että hän tajusi lopetettuaan olevansa ihan yhtä hauskaa seuraa, eikä tarvitse alkoholia enää mihinkään.

Tämän ymmärtäminen vie monelta sen ainutlaatuisen elämän verran aikaa.

Monella maistuu kissankusi suussa 365 aamuna, eikä silti nähdä metsää puilta.

4 tykkäystä
289

Tällaista oli minun juominen. Suunnittelin kyllä ahkerasti lopettamista, mutta kaikki mahdollisuudet oli kuitenkin käytettävä. Että jos vielä kerran, ja sitten … Ja minkähän ympärillä ne ajatukset siinä tapauksessa koko ajan pyöri?! Kaikenlaisia suunnitelmia sitä onkin tullut tehtyä, että saisi mahdollistettua juomisen.

3 tykkäystä
290

Tänään oli ensimmäiset vuodet kaksista pikkujouluista. Yhteiskunnalliseen harrastukseen liittyvät. Päätin lähteä, koska tarjolla oli hyvä sauna.

Se olikin parasta antia. Menin löylyyn jo etujoukoissa ja tunnelma lauteilla oli tovin mukavan rauhallinen.

Tilaisuuteen saapui kaksi henkilöä aika reiluissa pohjissa. Toinen varsinkin valitti kovaan ääneen maailman surkeutta ja kuinka epäreilusti se on häntä kohdellut. Monella muullakin oli reippaasti juomia, ja meno yltyi yllättävän nopeasti. Päätin poistua takavasemmalle tyytyväisenä hyvästä saunomisesta.

Ajellessani kotiin mietin, että vain reilu vuosi sitten olisin viihtynyt oikein hyvin. Itse asiassa olisin luultavasti ollut toinen noista kahdesta, jonka päihtymyksen näki ja haistoi jo tullessa. Toivon kuitenkin, että niistä se vähän rauhallisempi.

Huomasin taas, miten heikosti jaksan näkyvää päihtymystä. Perjantaina on työpaikan pikkujoulut ja siellä pitäisi sitä lajia taas kestää. Alkuaktiviteetti ja hyvä ruoka kyllä maistuvat, mutta Suomi-tiimin vetäjänä on hankalaa poistua heti ruuan jälkeen.

Ajattelin vetää rajaksi sen, että kun kuulen saman jutun neljättä kertaa, on aika nostaa kytkintä.

Se on positiivista, että vuodessa koen tilanteen muuttuneen tosi paljon, kun oma juomattomuus ei yhtään haittaa. Ei lainkaan ole haikeutta, kun katselee, kuinka ihmiset ympärillä menettävät itsekontrollin ja riehakkuus muuttuu apatiaksi.

10 tykkäystä
291

Kirjoitit pikkujouluillasta pitkälti niin, että kuvaus olisi voinut olla myös omasta juhlaillasta, saunailta, pikkujouluilta tms.

Tämän plinkin ehdottomia plussia on jakaa samankaltaisia kokemuksia ja tunteita. Meitä raittiita ihmisiäkin on niin moneen junaan. Toiset juhlivat ja viihtyvät yöelämässä bilettämässä juovien ihmisten kanssa ja heillä on aidosti hauskaa. Omat fiilikset kulkevat samoja latuja kun @Teme70 illastaan kirjoitteli. Pääasia taitaa olla, että se on itselle hyvä, että on tyytyväinen.

5 tykkäystä
292

Jouluun kuusi yötä.

Tällaista kirjoitin viime vuonna tapaninpäivänä. Huomaan, etteivät ihan putkeen ole pohdinnat menneet. Taas on joulukuussa saanut harjoitella tunnesietoa, sen verran koko keskitalven juhla on ahdistanut.

Tuttuihin kaavoihin olen jälleen ajautumassa. Varmaan johtuu siitä, etten aidosti ole keksinyt riittävän vakuuttavaa omannäköistä joulunviettotapaa.

Ehkä kuitenkin olen löytämässä tyyneyttä. Huomenna iltapäivällä lopetan työt ajoissa, hyppään laivaan ja suuntaan yksin neljäksi yöksi Viroon ja Latviaan. Vuokraan auton ja nautin omasta rauhasta, hyvästä ruuasta ja kylpylöistä. Palaan kotiin aatonaattoiltana ja aattona annan uuden mahdollisuuden naisystäväni sukujoululle.

Laivamatkat, autonvuokra ja neljä yötä hyvissä hotelleissa kustantavat vähemmän kuin ennen lopettamista kului juomiseen kuukaudessa.

Luultavasti on niin, että oma mieleni on vuodessa siirtynyt hyvän askeleen selvästä raittiiseen, ja osaan kaikkiaan olla levollisempi. Uskoin myös kerrasta, ettei sopimus aikuisten välisestä lahjanantokiellosta ole vakavissaan tehty, ja olen nyt hommannut jopa muutaman paketin.

Ja sitten on viikon päästä taas vuosi aikaa miettiä sitä omannäköistä joulua :sweat_smile:

Lopuksi vielä mukaillen - ei joulu selvinpäin niin huonosti mene, etteikö se juomalla siitä takuuvarmasti pahenisi. Jos jostain, niin selvästä joulusta aion iloita.

9 tykkäystä
293

Yksi yö jouluun, hyvää tiistaihuomenta Tallinnasta!

Kuten edellä kirjoitin, karkasin perjantaina irtiotolle Baltiaan. Matka on mennyt hyvin nauttien juuri niistä asioista, joita täältä lähdin hakemaan.

Olihan tämä myös sellainen menneen tilintekomatka. Juovan ajan loppuvuosina harrastin melko säännöllisesti irtiottoja tänne. Ja se tarkoitti yhä kiihtyvää juomista aamusta iltaan. Olen muistellut kaikkia niitä järjettömyyksiä, mitä olen täällä tehnyt, onneksi ei mitään tosi vakavaa sattunut.

Tämän reissun kontrasti menneeseen on ollut huikea. Ensinnäkin tämä neljä päivää on tuntunut pitkältä ajalta positiivisessa mielessä. Toiseksi olen nähnyt ja kokenut paljon. Ja kolmanneksi se kaikki on tullut varsin edulliseksi.

Minkäänlaisia juomishaluja ei ole ollut. Olen kyllä paljon pohtinut ja muistellut sitä mitä joskus on tullut täällä puuhailtua. Ja se tuntuu nyt niin totaalisen idioottimaiselta, että vähempikin pitäisi juomishimon kaukana. Varmasti siis ollut myös raittiutta tukeva reissu.

Olen matkan varrella tavannut paria ex-kollegaa, oikein mukavia kohtaamisia hyvän ruuan ja hauskojen muistojen ääressä. Nauttinut kuumaa glögiä sekä Tallinnan että Riian joulutoreilla. Kävellyt upeassa auringonpaisteessa Jurmalan hiekkarannalla nauttien meri-ilmasta. Olen saunonut ja puljannut vedessä joka päivä. Syönyt uskomattoman hyvää georgialaista ruokaa. Ajanut 11 tuntia autolla ja kävellyt neljässä päivässä 56.000 askelta.

Kaikkiaan tuntuu siltä, että tänään voi hyvillä mielin seilata Suomenlahden yli kotiin.

Tulevia paria päivää en suuremmin odota. Olen nyt sopeutunut siihen, että pystyn tämän oman ajan ja hienon reissun jälkeen elämään kaksi päivää toisten odotusten mukaan.

Yksi asia joulunviettoon liittyen eilen kyllä pysäytti. Naisystävälleni oli sattunut työtapaturma, ja siihen määrättiin antibiootteja kaksin kappalein. Toinen niistä sellainen, jonka kanssa ei voi juoda alkoholia. Puhelimessa hän ilmoitti minulle, ettei aio sitä kyseistä ‘antabus’-lääkettä nyt aloittaa, koska “asioilla on tärkeysjärjestys”.

Jäin kyllä ihan hiljaiseksi. Tätä täytyy oikeasti pohtia. Minua on vähän vaivannut sekin, että silloin harvoin kun meillä on yhteistä vapaa-aikaa, hänellä aina on viiniä. Se tuntuu olevan edellytys rentoutumiselle. Ei hänenkään alkoholisuhteensa ihan mutkattomalta vaikuta.

10 tykkäystä
294

Kuulostaapa kerrassaan ihanalta tuo reissusi - ja näin se menee - kun kohtaa jonkun asian jonka äärellä on ollut vaikutuksen alaisena alkaa uudelleen miettiä, että miksi ihmeessä?! Sen ikäänkuin käsittää hämärästi, mutta sitten ei todellakaan enää ymmärrä miksi on halunnut aistinsa turruttaa.

Kuulostaapa ikävältä tuo naisystävällesi sattunut - ja erityisesti myös sen seuraus. Muistan itsekin vielä vuosia sitten, kun joka ikinen lääke piti syynätä tarkkaan ja tutkia sen olomuoto suhteessa alkoholiin. Hänellä taitaa olla vielä sitä kuuluisaa juomatonta kaapissa…Ikävää. Toivottavasti hän ymmärtää nyt kuitenkin laittaa terveytensä etusijalle ja myös teidän suhteenne.

Joka tapauksessa kivaa joulua.

1 tykkäys
295

Toinen juomaton joulu takana. Fiilis oli hyvin erilainen kuin viime vuonna, nyt oli helppoa ja luontevaa olla selvänä. Koen, että tämä oli ensimmäinen aidosti raitis joulu.

Alkoholi oli kyllä jälleen joulussa vahvasti kuvioissa. Olin siis naisystäväni perhejoulussa mukana toista kertaa ja nyt juomista kului selvästi enemmän kuin viime vuonna. Sen näkyvät merkit vain vahvistivat juomattomuuttani ja latistivat tunnelmaa. Surullista ajatella, kuinka itsekin olen varmasti usein juomisen karattua käsistä ollut lähinnä säälittävä ilmestys.

Pohdin tuossa aiemmin oman näköistä joulunviettoa. Nyt olen aika vahvasti hahmottanut, että haluan sellaisen kuplan, jossa alkoholi ei määritä elämässä yhtään mitään. Ei joulunviettoa, ei vapaapäiviä eikä ainakaan lääkärin määräämiä antibioottikuureja.

Naisystäväni juominen ei mennyt överiksi, mutta oli kuitenkin sen verran runsasta, että näkyi käytöksessä. Jonkinlaista välillistä valtaa alkoholilla edelleen on elämässäni ja kyllä se jossain määrin aiheuttaa kuormitusta.

12 tykkäystä
296

Aina kuukauden 13. päivä siihen havahtuu: taas on tullut kuukausi lisää juomattomuutta. Niitä on nyt täynnä tasan 15.

​Edellisen päivityksen jälkeinen aika on ollut vaikeaa. On ollut hankaluuksia töissä ja parisuhteessa. Tiedostan, että suurin haasteeni on puhumisen vaikeus; sullon liikaa asioita sisääni ja jään vatvomaan niitä yksin.

​On ollut silmiä avaavaa nähdä, miten juominen oli minulle tunteiden pakenemista ja tietoista unohtamista. Mutta eivät asiat vaikenemalla tai pakenemalla katoa – sieltä mielen perukoilta ne aina kurkkivat uudelleen.

​Asioiden ratkominen puhumalla tuntuu edelleen vaikealta, mutta puhumattomuuden aiheuttama ahdistus ei enää aja minua juomaan. Se on jo puoli voittoa, mutta silti suu on saatava auki. Olen luonteeltani miellyttäjä enkä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka tiedän, että vaikeneminen aiheuttaa lopulta enemmän ongelmia muille – ja ennen kaikkea minulle itselleni.

​Onneksi tajuan, miten tuhoisaa juominen olisi juuri nyt. Se karkaisi käsistä välittömästi. Juomisajatuksia on käynyt mielessä, mutta ne eivät tunnu retkahduskehän alkamiselta. Olen kyennyt tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolisena: todennut niiden olemassaolon ja palauttanut mieleeni ne kamalat seuraukset, joita korkin avaaminen aiheuttaisi.

Matka jatkuu, päivä kerrallaan. Raittius ei poista elämän myrskyjä, mutta se opettaa purjehtimaan niissä. Tänäänkin valitsen purjehtimisen, vaikka tuuli välillä vastustaisikin.

14 tykkäystä
297

Tunnistan ajatuksistasi paljon itseäni. Fiksusti osaat laittaa juomisen ja sen seuraukset omaan lokeroonsa. Tuo aivan varmasti auttaa siinä, ettet retkahda.

4 tykkäystä
298

Todellakin tuttu käytösmalli myös itsellä. Sitä tietää jonkun asian varmasti itselleen oikeaksi, mutta ei saa sanaa ulos suustaan, panttaa asiaa viikkokaupalla, ehkä pidempääkin kunnes asiasta onkin tullut jo hankala. Asiantilan julkituominen alkaa tuntua vieläkin haastavammalta ja vaikeneminen jatkuu. Kunnes tulee se tilanne, että on pakko puhua. Aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja mielen kiristymistä. Taustalla on tuo miellyttämisen tarve. Joka sitten on pahimmillaan johtanut siihen, että korkki aukeaa eikä ihan heti mene kiinni.

Opettelen toisenlaista toimintamallia. Ei ole helpoimmasta päästä, mutta ei luovuteta.

3 tykkäystä
299

Ikävä kuulla, että elämässäsi on ollut vastatuulta. Toivotaan parempia aikoja.

Viime viikolla koin itse taas puhumisen vaikeudet. Nimenomaan ikävistä asioista puhuminen on haastavaa. Kyllähän sitä mukavia helpommin juttelee. Pari puhelua lähisukulaiselle olisi ollut surkeaa sivusta katsottavaa. Parasta olisi jos saisi puhua kasvotusten, mutta se ei nyt onnistunut. Minun oli suunniteltava puhelua etukäteen: puhuin ääneen itsekseni tärkeimpiä kohtia, kirjoitin paperille tärkeät asiat, että en unohda niitä puhelun aikana, koska luultavasti niihin ei tultaisi palaamaan. Puhelun aikana ääni värisi, koko akka tärisi ja vapisi, mun oli mentävä ulos että sain ylipäätään happea ja käveleskely auttoi puhumista. Vähän helpotti kun puhelun alussa kerroin, että asia on niin laaja ja rajaaminen on hankalaa ja siitä syystä olen yrittänyt miettiä valmiiksi mitä sanon, jotta en pahasti rönsyilisi. Jos jotain positiivista, me molemmat keskustelijat osasimme antaa toistemme puhua rauhassa loppuun ja odottaa omaa vuoroa.

Pelkkä lauseiden muodostaminen oli vaikeaa. Että en sano liian jyrkästi, mutta tarpeeksi, että käy ilmi ettei asia ole vähäpätöinen. Ei syyttelyä.

Kirjoitan tämän lähinnä ajatuksena, että jos sinua lohduttaisi. Puhumisen haasteita taitaa olla meillä useammilla, vallankin vaikeista aiheista, läheisten kanssa.

Huh, ei ole puhuminen minun vahvuus, ei.

Niin ja tähän vielä puhumisen ajoitus… mikä on hyvä aika minulle, entä toiselle. Ja paikka puhumiselle, ettei tulisi keskeytyksiä.

(…puoliso kyllä sanoi, kun seuraili mua sivusta pari päivää, että joku olisi tuossa ajassa, sen enempiä miettimättä, ottanut luurin käteen ja huutanut suoraa huutoa kaikki mielen päällä olevat asiat ja paiskannut lopuksi luurin korvaan. Ollut tyytyväinen ja unohtanut koko jutun :joy: …)

Tämä tuli huomattua viime viikolla. Näköjään kun joku kriisi, perhe tai pari tai ystävyyssuhteessa syntyy, niin minulla nousee pintaan kaikki elämäni aikana koetut vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet …ja taas niitä käsittelemään, tuntemaan ja sitä myöten hautaamaan jälleen unohduksiin.

Voimia ja tsemppiä sinne ristiaallokkoon, kyllä se taas joku päivä käy suotuisammatkin tuulet :heart_exclamation:

3 tykkäystä
300

Hyvin kiteytetty @kaaosteoria66 :+1:t3::smiling_face:

2 tykkäystä