Tänään on 16 kuukautta siitä, kun elämässäni alkoi uusi vaihe . En näköjään ole kuukauteen päivittänyt tähän ketjuuni, vain kommentoinut muutamaan otteeseen muiden ketjuissa. Palstalla vierailukin on ollut harvempaa. Onneksi täällä kuitenkin pöhinää riittää.
On ollut tosi hyvä aamu. Olen työmatkalla Norjassa, aloitin päivän hotellin salilla ja saunassa ja niiden päälle kuukausipäivää juhlistava erinomainen aamiainen.
Tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, missä nyt olen. Sen tiedän, etten olisi työreissulla Oslossa, jos juominen olisi jatkunut. Tätä työtä minulla ei olisi, tuskin muutakaan. Viimeiset juomisajan vaiheet olivat terveydenkin osalta sellaisia, etten osaa edes sanoa, olisinko hengissä.
Meillä oli johtoryhmän palaveri eilen klo 14-17.30. Loppuvaiheessa neukkariin kannettiin kulho, jossa oli jään seassa olutpulloja. Kieltäydyin kohteliaasti ja hain lasin kuplavettä. Ei Norjassakaan pohdita sitä, haluaisiko joku muutakin kuin alkoholiversiota.
En ole työyhteisössä tehnyt numeroa juomattomuudestani, joten ei sitä välttämättä kovin moni edes tiedä. Ei tosin ihmeteltykään, etten ottanut vihreää pulloa. Olen ollut huomaavinani, että Norjassa on helpompi olla juomatta kuin Suomessa. Otos on kuitenkin vielä aika pieni.
Palaverin jälkeen kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa. Siellä napolilaisen pizzan kyytipojaksi meni pari saapasmaan holitonta olutta, uusi tuttavuus minulle. Ja erittäin hyvä.
Lisäkseni yksi joi myös samaa holitonta, muuten loput kuuden hengen 40-65 -vuotiaasta porukastamme joi noin kolmeen tuntiin 6-8 annosta. Mietin, että joskus se tahti olisi ollut minulle kovin hidas ja olisin jotenkin yrittänyt vetää enemmän. Ja hotellihuoneessahan minua tietysti olisi odottanut tax freestä ostettu pullo.
Kaikkiaan olo olisi nyt aamulla “hiukan” eri ja se vetää suupieliä ylös. Älykellonkin mukaan nukuin hyvin ja tiedän, että edessä on energinen perjantaipäivä pääkonttorilla ennen myöhäisillan kotimatkaa.
Tästä päivitykaestä tuli taas aikamoinen hehkutus. Kuitenkin kuukauden aikana elämään on mahtunut monenlaista. Kirjoitin tammikuussa työn ja parisuhteen haasteista. Osa vaatii edelleen työstämistä, mutta osaa olen saanut ihan puhumalla helpottamaan. Ja vaikka välillä mieli on ollut tosi ahdistunut ja alakuloinen, olen pystynyt sietämään sen.
Pakenemisen aika on ohi.
eikös ole upeaa aamusalit, saunat ja huippuaamiaiset hyvällä ruokahalulla 
freesi naama peilissä hyvin nukutun yön jälkeen… elämäsi kuullostaa olevan hyvällä tolalla 
