Alkoholin valta elämässäni

Me Lopettajat
241

Toipumista Teme70 :heart_exclamation:

Sinulla nyt varmaan nuo vastoinkäymiset ja niihin liittyvä stressi katkaisi kamelin selän. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Minullehan tuli outoja oireita huonon parisuhteen loppumetreillä. Silmissä pimeni, sydän hakkasi oudosti ja kerran jopa kramppasin ja silmät (kuulemma) pyörivät kuin hedelmäpeli. Outo vähän epilepsiayyppinen kohtaus. Sydämestä ei vilaa löytynyt niillä metodeilla joilla tutkittiin. Eikä oireitakaan enää ole ollut, kun sain elämäni tasaantumaan eron jälkeen.

Stressillä on ikäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Minulla stressinsietokyky on mennyt aika alas, ehkä stressiä on vaan ollut liikaa. Lapsuudenkodissa riitely ja epävarmuus piti kehon jatkuvassa hälytystilassa, koulukiusaaminen myös.

Vaikka eläisi kuinka terveellisesti muuten, kortisoli ja muut stressihormonit aiheuttavat esim verisuonten rasvoittumista ja heikentävät palautumista ja unen aikana tapahtuvia elimisön itsekorjausprosesseja mm aivojen puhdistumista. Stressi lisää muistisairauksien riskiäkin.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, elämä tuo eteen kaikenlaista ennakoimatonta. Kuitenkin on hyvä saada elämästään pois kaikki se huonoa stressiä aiheuttava, mikä on mahdollista poistaa ja pyrkiä rentoutumaan ja stressin hallintaan.

Tuo mainitsemasi kirja vaikuttaa hyvälle. Täytyy etsiä se käsiini.

Onneksi et retkahtanut. Se tosiaan olisi voinut olla kohtalokas lisärasite kehollesi.

Kaikkea hyvää ja suotuisaa toipumista.

Tyyneysrukous on minulle tärkeä, vaikken varsinaisesti uskonnollinen olekaan.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

2 tykkäystä
242

Eilen oli tärkeä etappi omalla toipumispolullani. Olin päihdehoitajan vastaanotolla ja yhdessä päätimme, että on aika päättää tämä hoitosuhde. Olin itsekin aidosti sitä mieltä, että olen saanut sieltä sen, mitä voin saada ja viimeaikaisten vastoinkäymisten käsittely on osoittanut, että keinot ja sitoutuminen juomattomuuteen ovat kunnossa.

Palaverin loppu oli minulle hyvin tunteellinen ja roska meni silmään. Sain onneksi sanottua sen mitä ajattelin eli kiitin kaikesta siitä avusta, jota kuluneen lähes vuoden aikana olen saanut. Ja että en varmasti olisi tässä tilanteessa ilman päihdehuollon palveluita. Ne ovat sopineet minulle ja antaneet todella paljon. Aktiivisuutta ja aloitteellisuutta avun saaminen on vaatinut koko ajan, mutta se on ollut minulle selvää alusta asti. Kun vihdoin nöyrryin hakemaan apua niin päätin, että kiveäkään en jätä tämän sairauteni edessä kääntämättä.

Jos omaa alkoholinkäyttöään pohtiva lukee tätä tekstiä niin käytän tilaisuuden hyväksi: Avun hakeminen ei ole häpeällistä vaan osoitus vahvuudesta ongelmansa edessä. Yksi puhelu päihdehuoltoon tai vaikka työterveyteen saattaa muuttaa elämän. Kukaan ei kanna mitään eteen valmiina ja toipujalta vaaditaan paljon. Itse kuitenkin koen, että valtavasti enemmän energiaa kului siihen jatkuvaan elämisen suunnitteluun juomisen ympärille.

Huomenna on taas kuukauden 13. päivä ja se tarkoittaa, että takana on 11 kuukautta ilman alkoholia. Tänään heräsin ihan liian aikaisin kun polvea särki ja kolotti. Eihän nämä aamut aina pelkkää auringonpaistetta ole selvänäkään, mutta niin kovasti ei koske eikä väsytä, etteikö krapula siihen päälle tekisi siitä vielä paljon kurjempaa.

Hyvää ja mahdollisimman raitista perjantaita kaikille kanssakulkijoille, kiitos kun olette olemassa.

11 tykkäystä
243

Lämpimät Onnittelut yhdestätoista raittiista kuukaudesta :heart_exclamation: Hieno saavutus :blush: vuoden rajapyykki siellä jo siintää horisontissa. Onnittelut myös raittius-etapin saavuttamisesta ja hoitosuhteen päättämisestä päihdehuollossa. Hetki oli varmasti mieleenpainuva, haikea ja silti kannustava, eteenpäin mennään.

Arvostan tekemistäsi ja ajatuksiasi raittiudenpolulta, olet kannustava esimerkki meille perässähiihtäjille :+1:t2::smiling_face_with_sunglasses:

Oletko ajatellut juhlistaa vuosipäivääsi, tuli vain taas mieleen kun @Nainen38 kirjoitti ulkomaanmatkasta vuoden raittiuden kunniaksi. Mä olen miettinyt sellaista muiston hankintaa, mutta en ole vielä keksinyt…

No eipä mennä asioiden edelle :joy:

Päivä kerrallaan.

4 tykkäystä
244

@Teme70 : Kiitos ajatuksistasi, näin aloittelevan lopettajan näkokulmasta, ne ovat auttaneet minua kovasti ! Tänäänkään en ota !

4 tykkäystä
245

Hienoa - onnittelut ja vähän samanlaisissa tunnelmissa olin itse tänään. Tosin en ole vielä vuotta käyttänyt päihdepalveluita, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että avun hakeminen kannatti! On tervehdyttävää myöntää, että on heikko tämän riippuvuuden edessä ja tarvitsee apua. Siitä se polku alkaa.

2 tykkäystä
246

Katsotaan sitä aikanaan, nyt katse on huomisessa, menemme naisystävän kanssa syömään hyvin :blush:

2 tykkäystä
247

Mukavaa lauantaihuomenta kaikille! Nautin mökillä pönttöuunin huminasta ja jo useammasta aamukahvikupillisesta. Olo on rauhallinen ja hyvä. Tosi kiireisen työviikon jälkeen tuntuu hyvältä viettää viikonloppua ihan rauhassa ja yksin, vain naisystävän koiravanhus on seurana ja tuhisee tuossa vieressä.

Töissä on ollut kiirettä, yrityskaupan jälkeen kahta organisaatiota laitetaan vauhdilla yhteen samalla kun ensi vuoden budjettiprosessi pitäisi saada maaliin. Viime viikolla käytin puolitoista työpäivää eri palavereihin, lisäksi piti saada syyskuun myyntitavoite täyteen ja valmistella budjettia.

Sain budjettiexcelin matkaan määräajassa eilen iltapäivällä ja sen jälkeen lähdin ajamaan maalle. Perille päästyäni sauna lämpenemään ja siinä kohtaa tuli älyttömän hyvä olo edessä olevasta viikonlopusta.

Nyt tajuan, ja tuntuu hyvältä, etten ajatustakaan uhrannut alkoholille, joka vielä vuosi sitten olisi ollut sellaisen hetken keskiössä. Ja joka on tässä pitkin vuotta häivähdellyt mielessä vahvastikin. Nyt oli vain hyvä ja rauhallinen olo. Sauna, yksi alkoholiton olut ja perjantaipizza Netflixin ääressä olivat ihan parasta.

Pojallani on ollut psyykkisiä haasteita. Se on aiheuttanut huolta ja voimatonta ahdistusta, mutta myös itsereflektiota. Tunnistan itsessänikin - toki paljon lievemmin - rutiiniriippuvuutta ja kuormitusherkkyyttä.

Minulle aikataulut ja erityisesti säännöllinen uni ja ruokarytmi ovat tosi tärkeitä. Ja selvästi kuormitun, kun ne pettävät. Se aiheuttaa haasteita erityisesti etäparisuhteessani mutta myös koko elämässä yleensä, kun jostain syystä ympäröivä maailma ei aina oikein suostu mukautumaan minun rytmiini.

Eilen kävin väsyneenä ja tyytyväisenä nukkumaan ennen yhdeksää ja heräsin vähän ennen puoli viittä pirteänä. Minulle täydellinen rytmi, mutta eihän tuo valtaosalle ihmisistä ja yhteiskunnasta toimi ollenkaan.

Jos sinnittelen hereillä pidempään, herään silti aikaisin, joten uni jää 5-6 tuntiin ja siedän huonosti univajetta. Väsymys saa minut ärtyneeksi ja jos siihen vielä lisää nälän, niin saatan olla sietämätön.

Sosiaaliset tilanteet myös usein kuormittavat minua. Joudun niihin työni takia usein ja siksi kaipaan paljon omaa aikaa. Väsymys tietysti lisää myös sosiaalisten tilanteiden kuormittavuutta.

Ja nyt seuraa se varsinainen itsereflektion johtopäätös, joka ei suuresti yllätä: aiemmin pystyin peittämään ja pakenemaan kuormittumistani alkoholiin. Valvominen oli helppoa, juomista sai energiaa, joten ruokarytmi menetti merkitystään. Ja kun juominen jatkui seuraavana päivänä, eivät tekemättömät hommat vaivanneet mieltä, vaan taas saattoi keskittyä päivän puuhien rakentamiseen juomien ympärille.

Toki tuosta aina välillä joutui laskun maksamaan, mutta äkkiä sekin taas unohtui.

Voi olla, että tässä on taas yksi oivalluksen siemen omalla raittiuspolullani. Täytyy pohtia lisää. Tavoitteena on löytää ja luoda hyvinvointia tukeva selvä elämä, ja tunnistan sen työstämisen olevan vielä aika lailla kesken. Mutta siinäkin päivä kerrallaan.

Syksyisen kuulasta ja raitista viikonloppua kaikille!

8 tykkäystä
248

No kylläpäs onkin nyt tuttua.

Minutkin juomattomuus on ajanut tajuamaan, että tarvitsen säännöllistä terveellistä syömistä, mieluiten kaksi oikeaa ateriaa päivässä, en sokeria ollenkaan, vähintään 8 tunnin unet, liikuntaa, mahdollisimman vähän päällekkäisiä ärsykkeitä ja valtavasti omaa rauhaa, jotta selviän ylipäätään mistään.

Eli juuri samalla lailla minullekin on käynyt: alkoholin kanssa läträämisen takia tämä kaikki on ollut minulle varsin epäselvää. En siis ole tiennyt sitä. Baarissa on vedetty aamuneljään viinin ja suolapähkinöiden voimalla, höpisty ties kenelle ties mitä, haettu jostain yöpalaksi suklaata, nukuttu sen jälkeen muutama tunti huonosti ja sitten ihmetelty, mikä tässä elämässä nyt oikein on niin vaikeaa.

Kaikkea sitä itsestään oppii, ja valtavalla viiveellä. Onneksi kuitenkin edes nyt.

Kivaa ja rauhallista mökkiviikonloppua!

4 tykkäystä
249

Tämä selvisi minullekin raitistuttuani. Alkoholi oli puuduke, jonka avulla jaksoin myös baarien mökää, valoja ja jatkuvaa hässäkkää. Olen ilmeisesti aistiyliherkkä ja alkoholi lamaavana aineena vaimensi tuota puolta. Minun tosiaan pitäisi olla huumattu jaksaakseni moista tai vaikkapa avokonttoriympäristöä.

Alkoholi oli tietysti myös itsehoitoyritys ahdistukseen ja masennukseen ja riippuvuuskin. Semmoinen yleislääke kaikkeen. Jotenkin koin etten kestä elämää, maailmaa enkä itseäni selvinpäin.

Tosiasiassa se juominen kuitenkin pitää ihmistä elämässä ja olosuhteissa, jotka eivät ole itselle sopivia. Parempi kuin yrittää mukautua alkoholin avulla epäsopiviin olosuhteisiin, on mukauttaa elämäntapansa ja mahdollisuuksien mukaan ympäristökin omalle hermorakenteelle ja piirteilleen sopivammiksi.

Tämä lainaus on vielä pakko lisätä, tunnistan itseni tästäkin.

Kauniisti ja tyylikkäästi muotoiltu kuvauksesi on hauska, kun mietin rinnalla omaa käytöstäni univajeisena. :smiley: saatan olla tosiaan sietämätön.

Tilanne paranee hiukan, jos älyän tunkea kitaani edes banaanin, kun pelkkä nälkäkiukkukin tekee minusta varsin kärttyisän. Mukanani onkin liki aina vesipullo ja jotain evästä. Vaikka niitä välipalapuuroja, jota ovat lastenruokapakkauksen näköisiä; korkki auki ja tursottaa puuron muovinokasta suuhunsa.

5 tykkäystä
250

Heräsin just päikyiltä. Olen nukkut vähän huonosti koska olen töistä johtuen vähän ylikierroksilla.

Myös liikunta ollut vähän huonoa. Minun pitäisi päästä mökille, että luontaisesti rentoudun. Kaupungissa tilanne jää liian helposti päälle. En jaksa liikkua ja syön ja katson netistä videoit jotta rentoutuisin.

Nykyään onneksi en juo, niin huomaan tämän. Nytkin haluaisin mennä metsään pyörälenkille mutta lähteminen vaatisi järjestelyitä.

Puuh.

T. Puuhapere

3 tykkäystä
251

Eilisen aamun hetkesi pönttöuunin liekkien lepattaessa, kuullostaa hyvin tunnelmalliselta ja rauhoittavalta, rentouttavalta. Luin kirjoitustasi eilen illalla myöhään ja samaistuin useampaan kohtaan. Olet löytänyt hyvät, kuvaavat sanat. Samoin @Räpistelijä ja @metsänpeitto1 vastaukset. Havainnot ja kokemukset samoilla linjoilla.

Sama juttu. Näin raittiina minulla on jo nyt hyvä elämä, mutta tuntuu, että koko ajan oivallan lisää asioita itsestäni, elämästäni, ympäristöstäni, ympäröivästä maailmasta, siitä mitä haluan tehdä, olla ja toteuttaa, jotta löytäisin ja onnistuisin luoda omanlaiseni (sanojasi lainaten) hyvinvointia tukevan selvän elämän.

On upeaa katsoa kohti tulevaisuutta innostuneena ja positiivisen odottavaisin mielin. Vuosi sitten mieli ja tulevaisuuden näkymät olivat niin kovin toisenlaiset ja synkät…

2 tykkäystä
252

Hei @Teme70 , luin ketjusi läpi. Pidän tavastasi kirjoittaa ja pohtia asioita.

Hyvinvointia tukeva, selvä elämä on hyvä tavoite. Kaikkea hyvää matkallesi kohti tätä tavoitetta. :sun_with_face:

2 tykkäystä
253

Kiitos vastauksista ja kommenteista @Räpistelijä @metsänpeitto1 @Puuhapete @Metsanpoika ja @Karpalo :heart:

Taisi olla retkahduksen eston jatkoryhmä, missä käytiin läpi raitistumisen kolme vaihetta: juova elämä - raitis elämä - selvä elämä.

Juovan elämän täällä ymmärtävät kaikki. Raittiilla elämällä tarkoitettiin juomisen lopettamisen jälkeistä aikaa, kun elämä hakee uomaansa juomisen loputtua. Ikään kuin eläisi juovaa elämää, mutta ilman alkoholia. Se on sinnittelyä eikä pidemmän päälle toimi.

Selvä elämä tulee rakentaa ihan uudelleen. Mennä kohti omien arvojen mukaista elämää sekä elää juuri tässä hetkessä. Ne ovat jotain sellaista, jonka juomari on kauan sitten unohtanut.

En tiedä sainko selvitettyä ajatusta eikä termeillä ole väliä, mutta idea auttoi minua paljon. Siksi kutsun tavoitettani selväksi elämäksi. Paljon olen saanut sen suhteen vajaassa vuodessa aikaiseksi, mutta tekemistä on vielä. Askel ja päivä kerrallaan.

7 tykkäystä
254

Minä sain tästä todella hyvin kiinni, ajattelen aivan samalla tavalla.

Ja nuo vaiheet menevät ainakin oman käsitykseni myös limittäin. Taisi olla Annie Gracen joku kurssi, jossa jo hyvin varhaisessa vaiheessa valittiin ainakin kolme itselleen tinkimätöntä arvoa, jotka juntattiin perustaksi, ja sen päälle alettiin sitten pikkuhiljaa rakentamaan sitä uutta ja vakaata elämää. Ei yhtään kiiruhtaen, vaan vakaasti palikoita lisäten aina sen mukaan, kun huomaa tarvitsenvansa lisää tukea.

Jotenkin näin minä olen tämän raitistumisen jälkeisen uuden elämän ajatellut.

5 tykkäystä
255

Kyllä se on just näin. Kyllä se koko selvä elämä on rakennettava alusta ja oma identiteettikin muotoutuu uudelleen. Tämä prosessi vaatii myös jonkin verran itsevarmuutta ja itsekkyyttäkin, sillä kaikki ihmiset ympärillä eivät raitistuneen uudesta elämäntavasta pidä ja osa myös tuo sen ilmi melkoisen suoraan.

Mutta, hetkessä eläen, päivä kerrallaan. Hyvä tulee.

6 tykkäystä
256

Tuolla toisessa ketjussa oli puhetta levottomuudesta. Nappaan siitä kiinni täälläkin, koska itsellä aihe on ollut tapetilla viime päivinä ja jopa viikkoina.

Olen jonkin aikaa pohtinut, voisiko minulla olla ADT eli hankinnainen keskittymisvaikeus. Se ei ole sairaus eikä sillä ole tautiluokitusta. Ydinoireet lähteiden mukaan ovat samantyyppiset kuin ADHD:ssä: on vaikea keskittyä, ja huomio karkailee.

ADHD-ihmisellä keskittyminen on takkuillut lapsesta asti, mutta ADT:ssa se herpaantuu vasta aikuisiällä esimerkiksi silloin, kun elämässä on pitkittynyttä stressiä, unettomuutta tai älylaitteiden ylikuormitusta. Klassinen merkki mielen harhailusta on, ettei pysty seuraamaan edes omaa suosikkisarjaansa ilman samanaikaista puhelimen näpräämistä. On vaikea rauhoittua yhteen asiaan. (suora lainaus APU-lehden artikkelista)

Tuo kuulosti juuri niin minulta. Alkoholin lopettamisen jälkeen olen oikeastaan vasta tajunnut tilanteen, juodessa yksin kotona elämä oli yhtä medioiden sikinsokin kuluttamista mutta ei sitä silloin tajunnut eikä ainakaan välittänyt. Alkoholi turrutti.

Viikko sitten kuuntelin Yle Areenasta Ruben Stillerin podcastin Ruutuaika hirvittää. Siinä mukana oli aivotutkija Mona Moisala ja se oli silmiä avaava 53-minuuuttinen. Ohjelma löytyy täältä.

Olen pian viikon tehnyt muutamia muutoksia olemiseeni. Tärkeimpänä se, että yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ehdottomasti vain yhteen medialähteeseen kerrallaan. En ota kännykkää sänkyyn, en edes sen viereen, vaan menen petiin kirjan kanssa ja luen sitä kunnes väsyttää. En aloita aamua kännykällä vaan luen kirjaa aamukahvin kanssa. Harkitsen paperihesarin tilaamista. En kanna kännykkää kotona mukanani, vaan se lepää omassa rauhassaan.

Huomaan, että ajatus pyrkii karkaamaan koko ajan. Yritän siis rauhoittaa mieltä, olla läsnä tässä hetkessä. Pyrin vastustamaan kiusausta sännätä tekemään taas jotain mieleen tullutta asiaa tai tarkistamaan sitä Googlesta. Samaa koitan muistuttaa mieleen myös töissä. Kaipaan työntekoonkin keskittymiskykyä, sekin luonnollisesti on ollut ihan hukassa. Yritän tehdä asian kerrallaan ja kirjoitan mieleen pomppivat asiat ylös ja teen niitä sitten sopivalla ajalla.

Somesta olen pitänyt täystaukoa poislukien työhön liittyvät asiat työaikana. Pohdin kokonaan lopettamista. Sovellus kerrallaan olen hiljentänyt ilmoituksia. Kännykänkäyttöön kuluttamani aika on romahtanut, tosin en ole sitä faktisesti seurannut, koska sekin on.. no, kännykänkäyttöä.

Huomionarvoista tässä on se, että koen lähes samanlaisia vieroitusoireita kuin alkoholin kanssa. Ääni päässäni koittaa kovasti perustella, miksi juuri nyt olisi oikein hyvä hetki plärätä kännykkää. Että voihan sitä nyt vähän ja sitten taas olla ilman. Olo tuntuu välillä kurjalta, tylsältä ja alakuloiselta. Ja sama ääni siihen taas kannustaen, että kyllä pikku instareelsit varmasti piristäisivät.

Lyhyt aika vasta ihmiskoetta takana, mutta olen kolmena viime yönä nukkunut kuin uppotukki. Se antaa uskoa jatkaa. Kuulemma keskittymiskyky ei hetkessä palaudu, mutta palautuu kuitenkin. Yksi tärkeä askel kohti omaa selvää elämää.

Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille!

6 tykkäystä
257

Kannustan kaikkiin näihin aikomiisi muutoksiin.

Minä lähdin jo vuosia sitten somesta huomattuani, että käsi nosti puhelimen sängyn vierestä kirjan sivujen eteen somen avatakseen ilman että mielestäni edes annoin sille mitään käskyä. Lähdin myös siksi, että se some teki minut paitsi levottomaksi, myös surulliseksi ja kateelliseksi.

Ei ole ollut ikävä takaisin. Ei vaan ole.

Whatsapissa olen edelleen, sitä kautta pidän yhteyttä kavereihini. Se riittää hyvin. Välillä sekin on päiväkaudet hiljaa. Välillä olen pitkiä aikoja olematta tekemisissä tuttujen kanssa, mutta mitä siitä - heille voi edelleen soittaa kun alkaa tehdä mieli nähdä.

Somettomuus jättää vain ihmissuhteista pois kaiken ylimääräiset hötön ja sälän, joka ei kuitenkaan minun kokemukseni mukaan toimi minään liimana ihmisten välillä vaan vain loputtomana hälynä, joka estää ketään ajattelemasta yhtään mitään, ja varsinkin palautumasta omista kuormittavista päivistään. En minä esimerkiksi tarvitse kuvia ystävieni lomista, ruoka-annoksista tai siloitellusta arjesta. Somekuvien ulkopuolelle jäävät ajatukset ja kompurointi kiinnostavat paljon enemmän.

Niin palautuu. Minulle kävi juuri niin. Somen jätettyäni ei sitä paitsi lopulta mennyt kovin kauaa, ennen kuin pystyin taas lukemaan kirjaa pitkän aikaa keskeyttämättä itseäni itse.

Nyt työn alla on uutisriippuvuudesta irti pääseminen. Se alkaa olla jo aika hyvällä mallilla nyt, päivä 12 on kääntymässä illaksi eikä maailmaa ole ikävä sitäkään.

Tsemppiä uuteen tärkeään askeleesi! Tulet varmaan katumaan sitä ihan yhtä vähän kuin juomisen lopettamistakin.

4 tykkäystä
258

On @Teme70 ja @Räpistelijä silmiä avaavaa keskustelua, samoin toisessa ketjussa @Kiu8 kirjoitus aiheesta. Minulla oli päivällä metsässä aikaa pohtia asioita. Taidan illalla kuunnella vielä Ruutuaika podcastin.

Olen vasta reilu pari vuosikymmentä käyttänyt kännykkää ja älypuhelin on lopultakin ollut käytössä kovin lyhyen ajan. Olen vain instassa, ja siinäkin alle vuoden. Perustelu liittymiseen oli nähdä lasten reissukuvia. Jo tässä ajassa olen katunut liittymistäni, siitä tuntuu olevan enemmän mielenharmia kuin huvia, hyötyä. Olen huomioinut samoja asioita kun @Räpistelijä Miettiessäni kirjoittamaanne tulin siihen tulokseen, että iso syyllinen levottomuuteeni on puhelimen räplääminen. Olen tainnut koukuttua siihen huomaamatta, mutta kuitenkin melko lyhyellä aikaa. On syntynyt tarve/tapa vähän väliä kurkata puhelinta. Tapa joka muissa ihmisissä on kiinnittänyt huomiotani ja ärsyttänyt, on siirtynyt minullekin. Hyvä juttu tässä on, että minulla on vallan hyvät muistikuvat ajalta ennen älypuhelimia ja se aika on mielikuvissani laadukkaampaa. Nykyisin olen esim kesäisin huomannut elämänlaadun paranevan välittömästi, kun puhelin jää parkkiin muutamaksi päiväksi (huomioin tämänkin paremmin näin jälkikäteen). Täytyypä tehdä toimintasuunnitelma, muutoksia elämäntyyliin. Kumpa puhelimesta voisi luopua kokonaan, mutta se ei ole mahdollista. @Teme70 llä oli hyviä, kokeilemisen arvoisia ideoita.

Itselleni voisi alkuun toimia mm.

- ei puhelinta sänkyyn eikä ruokailuun, ainakaan seurassa

- ‘iltasaduksi’ kirjaa ja puhelimen käytön lopetus tunti ennen nukkumaan menoa ja aamu rauhoitetaan puhelimelta

- joku tietty määrätty hetki ‘puhelinaikaa’ ja sitten puhelin pois

- TV ohjelmia katsoessa sama juttu, puhelin kauemmas, ei räplätä, multitaskata…jos on niin tylsä ohjelma, laita ruutu kiinni ja tee muuta, käytä aika paremmin

Säännöt kuin lapsille ja nuorille :face_with_hand_over_mouth: myös vanhuksille :old_woman:t3:

Olen tykännyt jo pari vuotta jättää puhelimen kotiin lenkin ajaksi. Ehkä se saisi jäädä pöydälle muulloinkin…

@Räpistelijä mainitsi myös uutiset…

Minä lopetin ennen juhannusta uutisten katselun kaikkialta. Max. yhdet radiouutiset päivässä. Se on toiminut. Negatiiviset uutiset ahdisti ja masensi minua liikaa ja eipä uutisissa muista oikein kerrota.

Aihetta täytyy pureskella lisää rauhassa. En ole onneksi vielä “toivoton tapaus” tämän asian kanssa ja helpompaa on kun kiinnittää jo tässä vaiheessa asiaan huomiota ja yrittää parantaa elämänlaatua. Tämä uudenlainen aika tuo uusia haasteita ihmiselle. Välillä oikeasti toivon, että olisi sellainen työ ja sellainen vapaa-aika, että tekniikkaa ei tarvisi tai ainakin hyvin vähän. Mutta kai se on tätä päivää, että täytyy vain opetella käyttämään sitä oikein.

Tämä on loistava yhteisö :+1:t2: kiitos jälleen hoksauttamisesta :heart_exclamation: mä oon ihan innoissani tästä oppimastani ja hoksaamastani. Testailen uusia tapoja ja katson mitä vaikutuksia seuraa. Ihmiskoe alkakoon…

6 tykkäystä
259

IMG_45071
IMG_450711920×2560 394 KB

Minulla ei ole koskaan ollut älypuhelinta, vaan tämä maailman ihanin Nokia 7900 Prism. Kaapissa odottaa seuraava samanmoinen sitten jos/kun tämä menee rikki. Vähän surullisena olen seurannut ihmisten muuttumista älypuhelinten lääppijöiksi, se kun näyttää olevan suurella osalla ihmisistä lähes aina kädessä, katse naulittuna ruutuun.

Oma älytön puhelimeni jää muuten lähes aina kotiin, paitsi töihin otan sen mukaan. Kotona minulla on läppäri, joka on kyllä omasta mielestäni liian usein päällä. Yleensä minulla pyörii musiikkia Youtubesta tai podcasteja kotona ollessani ja ravaan kyllä aika usein katsomassa onko tänne Plinkkiin tullut uutta luettavaa.

Tämän vuoden tammikuussa pidin kuukauden mittaisen internet-tauon niin, että kävin kaksi kertaa maksamassa laskut ja tarkistin sähköpostin, muuten läppäri pysyi suljettuna. Tunsin itseni vapaaksi. Olen kyllä todella tyytyväinen että en ikinä ole halunnut älypuhelinta, olisin varmaankin lääppimässä sitä yhtä ahkerasti kuin muutkin.

6 tykkäystä
260

Sulla on @Reepu asiat teknisten vempeleitten kanssa hyvällä mallilla :+1:t2:Käsitteet näille asioille on nykyään hakusessa, mistä pitäisi puhua, kun on vähän sama asia puhelin, tabletti, läppäri, tietokone, TV…kaikilla onnistuu pitkälti samat hommat. Ruutuaika on melko kuvaava. Ajattelinkin lähinnä tarkkailla ja rajoittaa ruutuaikaa. Joskus puhuttiin lapsilla max 2h päivässä. Vaikka laskisi pois työajan, jolloin ruudun tuijottelu on pakollista, niin silti pari tuntia täyttyy melko nopeasti. Meillä lakkasi TV vastaanotin/näyttö toimimasta ennen juhannusta ja se oli hyvä asia. Ensin sitä vähän kaipasi, mutta kesällä oli muutakin tekemistä ja nyt sen poissaoloon on jo tottunut.

Juuri tämä ja sepä vasta on surullista, kun sitten huomaa itsekin muuttuneensa sellaiseksi. Siksi nyt alkoi muutoksen tuulet puhaltamaan.

Hyvä, hyvä :+1:t2: laitan idean korvan taakse

2 tykkäystä