Laitappa kommenttia, kun olet lukenut kirjan ![]()
![]()
Minua myös kiinnostaa, sekä ajatuksesi tuosta kirjasta, että etenkin kuinka sulla menee. Toivottavasti on ollut lempeämpiäkin hetkiä kaiken puristuksen keskellä. Elämä tuo välillä eteen kohtuuttomia vaikeuksia, mutta niistäkin kyllä selviää
ainakin paremmin, jos ei juo.
Lämmin ajatus!
Tällä samalla ajatuksella potkin itseäni pari päivää sitten eteenpäin. Olin reissussa tällä viikolla ja aika rankoilla lennoilla vedettiin. Syöminen epäsäännöllistä ja pitkiä päiviä. Ulkona perkeleellisen kuuma. Hotellilla kävi kyllä olut vahvasi mielessä, mutta mietin heti seuraavaa päivää ja tunsin suurta helpotusta raittiudesta. Huomenna olisi samanlainen päivä edessä ja se on huomattavasti mukavampi handlata ilman krapulaa.
Tsemppiä vaikeuksien kanssa. Vaikeuksia, suuria onnistumisia, kuumia pitkiä päiviä, niitä tulee jatkossakin eteen, muka hyviä syitä taas tarttua pulloon. Hyvä homma, että on Plinkki, jossa voi käydä vähän purkamassa fiiliksiä. Kyllä täällä ja omissa kirjoituksissasi työkaluja riittää, vaikka välillä tuntuu, että vähiin käy. Ja voihan samaa työkalua käyttää monta kertaa peräkkäinkin.
Hyvää sunnuntaihuomenta kaikille! Ahdistusmöröt ovat onneksi helpottaneet. Juuri nyt olo on oikeastaan aika seesteinen eikä juominen ole enää tuntunut pakopaikkaidealta moneen päivään.
Uutta kirjaa olen päässyt eteenpäin rauhallisesti. Se ei todellakaan ole mikään helppo luettava, joudun pohtimaan ja palaamaan takaisin lähes koko ajan. Silti se on jo ensimmäisen vajaan 100 sivun aikana antanut valtavasti järkeä tähän kaikkeen. Palaan toki asiaan kun olen kirjan päässyt läpi.
Perjantaina tein päivän työreissun Norjaan. Se oli kuin välähdys menneestä, kun vielä ennen koronaa edellisessä työssäni reissasin paljon. Silloin olisin tykännyt tällaisesta työviikon päättävästä reissusta, jossa aikaa palaverin päättymisestä lennonlähtöön on yli neljä tuntia. Olisin hyvissä ajoin nostanut itseni pisteillä bisnekseen ja kiirehtinyt lentokentälle loungeen vähän syömään - ja tietysti juomaan. Olisin jatkanut sitä tuhdilla tahdilla lentomatkan aikana ja aina siihen asti, kun kotona puolen yön aikaan olisin vielä tehnyt turruttavat siivut tax free-pullosta.
Kaikkea tuota oli helppo muistella päätä pudistellen. Se pöhnä ja varsinkin lauantaiherätyksen fiilis eivät yhtään houkutelleet. Tällä kertaa nautin aurinkoisesta Oslosta kävelemällä päämäärättömästi ja katsellen viikonloppua aloittelevia ihmisiä. Söin hyvän pizzan terassilla ja nautin viileästä merituulesta. Mieluummin olisin toki ollut ajoissa perjantaina maalla, mutta yritin olla läsnä siinä hetkessä ja ottaa mahdollisimman paljon irti siitä, missä olen kun en sitä muuttaakaan voi.
Autoni oli lentoasemalla parkissa ja pääsin klo 23 aikoihin lähtemään kohti mökkiä. Puolitoista tuntia myöhemmin olin perillä ja naisystäväni siellä vastassa ja vielä hereillä. Takana pitkä päivä, mutta mieli hyvä ja tyytyväinen. Ja ai että, kun eilen aamulla heräsin - niin suurta kiitollisuutta raittiudesta en vähään aikaan ole kokenutkaan.
Edessä rento ja rauhallinen sunnuntai. Hyvää ruokaa, puuhailua ulkona ja sisällä, päikkärit, ei kiire mihinkään. Pois lähdemme vasta varhain huomenna, suoraan töihin.
Kaikkiaan tilanne on todella paljon parempi kuin viikko sitten. Vaihtoehtoinen tilannekuva kieltämättä pohdituttaa ja hyvä niin - ei se retkahtaminen kovin kaukana loppujen lopuksi tainnut pahimmillaan olla. Olen tosi kiitollinen tälle yhteisölle ja teille kaikille kannustaneille ja kommentoinneille. Se fiilis, ettei ole yksin, oli ihan ratkaiseva.
Tämä on hyvä esimerkki myös siitä, että olit kasannut mieleesi työkalupakkia/ensiapulaukkua akuuttia hätätilannetta varten ja sait otettua keinoja käyttöön. ![]()
Tulit esimerkiksi tänne lukemaan ja kirjoittamaan mietteitäsi. Kirjoittaessa ne selkiintyvät ja järjestyvät itsellekin ja muiden tukikin tietysti auttaa.
Hiljattainhan kirjoiteltiinkin, että tämän lopettajien puolen on hyvä pysyä raittiuden tukemisena, ettei tänne tiukassa paikassa tullessaan törmää retkahdukseen päin pökkäävään juomisen tai kohtuukäytön mainostamiseen, vaan saa vahvistusta raittiina pysymiseen.
Raittiutta ja voimia raslaanpaan elämäntilanteeseen!
Olen @Teme70 usein palannut viimeisimpiin päivityksiisi. Jäivät mieltäni vaivaamaan. Näen helposti, että itselleni riski ratketa, on vastoinkäymisen tai epätoivon hetkellä, kun ahdistus iskee. Mitä pidät ratkaisevina askelina, että tilanteesta pääsee raittiina yli? Ajatuksia, tekoja? Silloin kun edessä näkyy pelkkää mustaa…
Tämä jäi itselleni tiukan paikan kysymykseksi:
Olenko toimintakykyinen, onko minusta läheisilleni apua ja hyötyä enemmän raittiina kun juoppona.
Kiitos @Metsanpoika viestistä, joka todellakin sai pohtimaan. Tärkeä miettiä itsekin tuosta näkökulmasta.
Kyllähän siinä ihan synkimmässä vaiheessa teot olivat kovin vähissä. Tietysti yritin niinä päivinä syödä säännöllisesti, liikkua, mennä metsään kun pää kaipaa happea. Mutta kyllähän se pahimmillaan oli ihan puhdasta sinnittelyä. Minulle aamut ovat hyvää ja tärkeää aikaa ja se taisi olla yksi ajatus - etten halua pilata huomisaamua. Hoin myös itselleni, että nämä ovat vain tunteita, ne menevät ohi ja niitä voi sietää. Latteaa ehkä, mutta siinä hetkessä toimivaa.
Varmasti kaikki matkan varrella mukaan tarttunut - ryhmissä opittu, itse pohdittu, täällä luettu ja keskusteltu - vaikutti ja auttoi selviämään tuostakin haasteesta.
Tuo tiukan paikan kysymys on kyllä erittäin hyvä idea, Siihen voi laittaa kaiken itselleen tärkeän ja tallentaa sen mieleen, kännykkään ja ihan mihin vain.
Samoilla jäljillä
‘kriisitilanteessa’ pidä huolta perusasioista, syö kunnolla, lepää, liiku, hengitä metsässä. Minulla myös pääsääntöisesti elämä tuntuu helpommalta aamulla.
Tsemppilause:
“Onhan huomenna taas uusi päivä.”
Scarlett O’Hara, Tuulen Viemää.
(Elokuva, joka nuorena jätti syvät jäljet.
)
Niin, kiitos @Teme70 vastauksestasi.
Kaikkea hyvää uuteen alkavaan viikkoon ![]()
![]()
Tasan viikko sitten tiistaiaamuna pääsi elämä taas yllättämään. Omat muistikuvat ovat aika hataria, mutta sairaalaan mentiin pillit päällä. Tarkkojen tutkimusten jälkeen diagnoosina oli TIA eli ohimenevä verenkiertohäiriö aivoissa. Kolme päivää sain pohtia syntyjä syviä lasareetissa kun miettivät eri vaihtoehtoja.
Edessä on vielä ainakin valvotun yön jälkeinen aivosähkökäyrä, vielä 25 päivän ajokielto ja ilmeisesti loppuelämän verenohennuslääkitys. Mistäpä näiden syntyjä tietää, juomisen lopettamisen jälkeen riskitekijät ovat kovasti helpottaneet. Verenpaine on aisoissa, kolesteroli hyvin hallinnassa ja painokin pudonnut. Mutta muistutti jälleen, että vaikka juomatta tulee ongelmia, niin juomalla ne varmasti olisivat paljon pahempia.
Lisätään nyt sen verran, että on minulla perussairauksia ja sairashistoriaa, jotka tekivät tästä vielä astetta vakavamman. Liian pitkään tuhosin itseäni myös fyysisesti alkoholilla, mutta se on tehty ja nyt voin vaikuttaa vain siihen, että se on historiaa.
Ei voi sanoa, että elokuu olisi ollut sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikään ihan paras mahdollinen. Aiemmin esittelemäni Myötätunnon tiede -kirja on edennyt hitaasti, mutta ajatuksella. Olen saanut siitä paljon voimaa ja ehkä näistä kaikista vastoinkäymisistä on heräämässä muutoksen siemen. Näin uskon ja toivon, tosin ihan pelkästään itsestä ei ole kiinni ne suuntaviivat, joita olen tässä erityisesti kuluneen viikon aikana elämääni pohtinut.
Sen ainakin olen tajunnut, että minulle juomaan ratkeaminen olisi kuin ladatulla aseella leikkimistä. Siinä ei enää puhuta muusta kuin valinnasta elää. Sen kanssa mennään, itsemyötätuntoisena ja päivä kerrallaan.
Vastoinkäymisistä huolimatta, onneksi olet siellä kirjoittamassa
toivottavasti toivut hyvin. Toivon kaikkea hyvää ![]()
Olen myös harmitellut, kun piti sen verran pitkään tuhota terveyttä juomalla. Mutta koitan pyyhkiä ajatuksen pois ja olla tyytyväinen, että nyt on parempi ja en ainakaan enää tahallaan tärvele terveyttäni.
Voimia ja tsemppiä
toivottavasti syyskuun auringonsäteet vielä piristävät ja lämmittävät mieltäsi, edes vähän ![]()
![]()
ohhoh! Näin se elämä meidät mukamas yllättää, vaikka hyvin tiedämme kaikki huomisen olevan aina epävarma. Toivon sinulle paranemista ja tsemppiä jaksamiseen. Menneet on menneitä, niistä voimme vain oppia, ja valita tänään paremmin.
Huh, onneksi oli sairaala mennä, autossa pillit, perillä joku ottamassa vastaan ja nähtävänä tämäkin päivä! Hyvää ja rauhallista toipumista sinulle @Teme70 . Tuollainen meno varmasti säikäytti.
Me täällä pidämme peukkuja että kaikki tästä eteenpäin sujuu mahdollisimman hyvin. ![]()
Elämä on kovin vahva, mutta samalla niin hauras ja kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Ihana että olet siellä jossain, ja täällä kirjoittamassa @Teme70 <3
PIkaista toipumista, @Teme70 .
Huh, onneksi pääsit nopeasti hoitoon! Aivan varmasti ennuste on raittiille parempi kuin juovalle ja toivotaan, että paranet täysin ennalleen ilman pelkoa uusista kohtauksista.
Tsemppiä Teme!
Toivon pikaista paranemista ja kaikkea hyvää.
Huh - hienoa tosiaan, että olet täällä kirjoittamassa ja asiaa on tutkittu heti eikä hetkenpäästä. Itsellä on ollut hieman vastaava kokemus - yhtäkkiä autoa ajaessa näkökenttä lähti pimenemään ja samantien palautui, mutta se hetki oli todella pelottava. Mitään syytä ei löytynyt.
Kuten sanoit, ihan pelkästään meistä ei ole kiinni miten asiat menevät. Toivon Sinulle sydämestäni paranemista ja voimia kaikkeen mitä elämä tielle heittää.
Pikaista paranemista @Teme70 ! Ja on totta, että vaikka juomattakin tällaista sattuu, niin juomatta antaa kuitenkin moninkertaiset mahdollisuudet omalle tomumajalle toimia verrattuna etanolikyllästykseen.
Nyt levon ja rauhan kautta uuteen!
Aikamoinen pysähdys, @Teme70.
Onneksi olet saanut apua, ja onneksi sulla on tuo asenne! Nyt hissunkissuttelua ja itsen hoitamista, eikö niin?
Kaikkea hyvää, tänään ja huomenna… ja jok’ikinen päivä ![]()