Eikös olekin jännä, kun edelleen pulpahtelee näitä uusia juttuja raittiuden positiivisia asioita -listalle, vaikka raittiutta on jo kertynyt. Kaikki positiiviset muutokset eivät tule heti kuukaudessa tai kahdessa, vaan tuntuu, että niitä kehittyy alkumetreistä lähtien vähän joka päivä ja viikko lisää ja aina vaan kuukausienkin jälkeen. Monet kertovat, että lisää hyviä muutoksia huomaa vielä vuodenkin jälkeen
Tämän parissa itsekin askartelen. Haasteita on, mutta myös kehitystä on tapahtunut
Tänään on ollut helppo hengittää. Lämpöä edelleen 26 astetta, mutta tuulee eikä ole tukalan kosteaa.
Fyysisesti takana on rankka kahdeksan päivän jakso. Iäkkäät vanhempani muuttivat viikko sitten lauantaina ja tyttäreni toissapäivänä. Ei ollut hellekelissä mitään lastenleikkiä. Mutta kyllä tässä eron huomaa omassa suorituskyvyssä. Vanhempani muuttivat viimeksi pari vuotta sitten ja silloin olin tosi huonossa kunnossa. Taisi muuttopäivänä krapulakin vaivata…
Tänään olen antanut itselleni luvan ihan vain olla ja tehdä juuri mitä huvittaa. Täällä mökillä se tietenkin tarkoittaa pikku puuhastelua, mutta myös joutenoloa. Muuttojen takia olin täällä etätöissä koko viikon ja huomenna aamuvarhaisella taas puolentoista tunnin ajo kohti kustannuspaikkaa.
Mietin tänään eroa viime vuoteen, miten tämä päivä olisi luultavimmin mennyt. Lähisale aukeaa klo 12 ja silloin olisin ollut siellä ostamassa tarkan määrän juotavaa. Tarkkaan laskien ja aamun loiventavat huomioiden olisin ostanut viittisentoista annosta, juonut ne iltaseitsemään mennessä, käynyt itsesäälissä nukkumaan ja lähtenyt maanantaiaamuna promillet toki nollassa mutta muuten heikossa kunnossa ajamaan.
Nyt tuo tuntuu ihan absurdilta. Mutta sitähän se oli, juomisen laskemista ja maksimointia. Ja aivan siinä jyrkänteen reunalla kohti lopullista luisua.
Kontrasti nykyhetkeen on valtava. Vaikka kroppaa kolottaa, on mieli levännyt ja rauhallinen. Sauna on lämmin ja sen jälkeen edessä leppoisa sunnuntai-ilta. Poissa on ahdistus, joka joskus liittyi arkiviikon alkamiseen. Kun maanantait olivat selviytymistaistelua. Ja juomisen viimeisinä aikoina lähes kaikki muutkin päivät.
Tänään tulee 300 päivää täyteen. En ole vähään aikaan jaksanut noteerata näitä merkkipaaluja, mutta tätä olen jopa vähän odottanut. Onneksi sovellus laskee päiviä puolestani. Juomattomuutta sille ei kuitenkaan pysty ulkoistamaan.
Sama sovellus kertoo, että olen loppuaikojeni tahdilla jättänyt juomatta 3.200 alkoholiannosta. Pysäyttävä määrä. Laskin, että tyhjinä kaljalaatikoina pino olisi 20 metriä korkea. Voisi hyvinkin olla myös Temen muistomerkki.
On se uskomatonta, miten paljon elämä voi näin lyhyessä ajassa muuttua. Sellaiset perusasiat kuin terveys, työ ja talous ovat totaalisesti eri mallilla. Elämässäni riittää edelleen haasteita, eikä juomattomuus itsessään ihmeisiin kykene. Mutta nyt pystyn kohtaamaan haasteet ja minulla on edellytyksiä ratkaista ne. En enää pakene ja juokse karkuun etanoliverhon taakse.
Plinkki on minulle ollut yksi tärkeä tukijalka raittiuspolullani. Yhdessä päihdehuollon kanssa se on auttanut paljon. Onneksi kirjoitin alusta saakka tänne, niiden tekstien lukeminen on ollut monta kertaa suureksi avuksi. En halua unohtaa sitä, miksi lopetin juomisen.
Mukavaa ja mahdollisimman raitista lauantaita kaikille. Tästä tulee hyvä päivä!
Sydämellisesti Onneksi olkoon @Teme70. Sinä olet ollut yksi minulle tärkeä kirjoittaja täällä. Olen samaa mieltä, että Plinkillä on suuri vaikutus raittiina pysymiseen. Omien kirjoitusten lukeminen ja se vertaustuen määrä on todella merkittävää. Täällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä on kyse.
Toivon Sinulle ja kaikille voimia pysyä raittiina.
Suuren suuret onnittelut hienosta merkkipaalusta @Teme70 !! Toi konkretia juomatta jääneistä juomamääristä on aika päräyttävä. Kohta voit alkaa laskea euroissa Se pieni omakotitalo tulee säästettyä yllättävän nopsaan!
Paljon omnea 300 päivästä! Niin se aika vain alkaa menemään aikamoista vauhtia, vaikka aivan alussa se ei usein siltä tunnukaan.
Näinä päivinä olen myös miettinyt paljon tuota elämän ja ajatuksien selkeyttä raitistumisen jälkeen.
Perusta on nykyään aivan erilainen, ja olen päätäni pyöritellen miettinyt mm. taloudellisia ratkaisuja, joita silloin juodessa aivan tosissaan suunniteli ja teki pitäen niitä jotenkin järkevinä.
Ja nyt tajuaa, että eihän sitä ole oikeasti ollut mukana mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmaa, vaan pelkästään välitön hyöty ja palkinto.
Onneksi nyt on toisin, ja arvomaailma on paljon vakaammalla pohjalla.
Täytyy sanoa, että perjantaista asti on ollut tosi vaikeaa. Viisi päivää ahdistuksen kanssa kärvisvistelyä. Silloin samaan aikaan tuli kaksi eri läheisiin liittyvää juttua, jotka jo erikseenkin olisivat aihettaneet stressiä ja ahdistusta.
Syveneviä ajatuskehiä, toivottomuutta, näköalattomuutta. Tunnetta, joka ei tunnu menevän ohi edes sietämällä. Juuri tällaisten tunteiden hiljentämiseen oli aiemmin ratkaisu. Ja nyt on muutamaan kertaan iskenyt sellainen hällä väliä ja ihan sama-fiilis, että on oikeasti tehnyt mieli tarttua pulloon.
En kuitenkaan ole. Paljon olen kuitenkin jo keinovalikoimasta käyttänyt. Tiedän, että juominen tähän kohtaan ei olisi pelkkää pakoa ahdistuksesta, vaan hengenvaarallista touhua.
Olen varsinkin viikonloppuna lukenut tosi paljon Plinkin tarinoita. Käynyt omaa ketjuani läpi, samoin monen teidän kanssakulkijan. Teksteistä on ollut paljon apua.
Olen viime kuukausina miettinyt, mikä voisi olla se asia, mikä saisi minut juomaan. Nyt pystyn sen hahmottamaan. Oma tieni on selvästi vielä kesken. Ja ehkä olen vähän laskenut suojaustani liiallisen itseluottamuksen edessä.
Kohtuukäyttöön tiedän olevani loppuelämäni täysin kyvytön. Mutta en nähnyt tällaisen välinpitämättömyyden iskevän. Että voisi antaa mennä vaan. Ja sitten jos antaisi, niin ihan varmasti menisi.
Nyt vain korostetusti hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin. Palaan ketjuni alussa käyttämääni mantraan: Onneksi tänäänkään ei ole pakko juoda.
Minäkin olen turvautunut oman ja muiden ketjujen lukemiseen. Tekee hyvää kun palauttaa mieliin ne ihan alkuvaiheen tunnontuskat ja kärvistelyt. Itsekin huomaan jo ajattelevani aina välillä, että hyvinhän tää menee ja kyllä mä osaan. Silloin etenkin palaan lukemaan omaa ketjuani.
Vaikka oletkin jo pitkän matkaa ollut raittiina, niin muista ettet sinäkään ole yksin siellä polullasi. Apua on saatavilla meille kaikille. Auttavaan puhelimeen voi kilauttaa ja jutella siinä ihan pahimmassa hetkessä ihan tuntemattomallekin, saa sen pahimman pahkan mielestään. Ja kaikki muut keinot myös, sinä ne kyllä tiedät
Kun luin kirjoitustasi, tunnistin heti, että samanlaisessa tilanteessa ja samanlaisiin tunteisiin liittyy minunkin riski ratketa juomaan. Pelkään myös, että se tunne/tilanne tulisi jotenkin niin nopeasti, että toimisin jotenkin ajattelematta, pikaistuksissani.
Hyvä kuulla, että olet pärjännyt, edes jotenkin. Auttaisiko puhuminen jollekin… Onneksi tänne voi kirjoittaa. Toivottavasti tilanne tai asiat alkavat helpottamaan.
Kuitenkin, juominen ei auta mihinkään, pahentaa vain kaikkea. Voimia
Voimia @Teme70 ! Hetki kerrallaan eteenpäin ja juomatta.
Shokkivaihe menee ohi ja sen jälkeen olet tyytyväinen, että jaksoit sinnitellä.
Vastoinkäymisten luonteesta riippumatta raittiudesta ja toimintakyvystä on hyötyä murheista toipumisessa tai mahdollisessa tukena olemisessa, jos läheiselläsi on sairautta tai vaikeaa.
Ehkä tässäkin aikalisä auttaa. Minä elin jossain vaiheessa nuorena itsemurhaa lykkäämällä tyyliin katson miltä tuntuu jouluna tai ensi keväänä. Olo ehti aina korjaantua.
Sinulla tässä sama ajattelu juomisen suhteen voi auttaa. Sinnittelet nyt ja mietit juomista tai raittiuden mielekkyyttä myöhemmin. Uritä tehdä asioita, jotka helpottavat oloa edes hiukan, sauna, kävely, musiikin kuuntelu.
Sinä olet täällä niin usein ollut nostamassa muita suosta, että hattua pitää nostaa. Joskus se heikko hetki vaan iskee vahvallekin. Ole sinä sitä ajatusta vahvempi ja muista, että tänäänkin voimme päättää olla juomatta
Kirjoittamalla saa asioita auki ja se helpottaa. Nukuin viime yönä paremmin kuin moneen yöhön enkä herännyt aamuyöstä murehtimaan.
Ja nämä kannustusviestit nyt aamulla vetivät ihan hiljaiseksi. Empatiaa, järkeä ja tunnetta. Mittasuhteet ja tärkeysjärjestykset loksahtelevat kohdilleen. Lämmin kiitos kaikille
Varsinkin toinen näistä ahdistusta aiheuttaneista möykyistä vaatii toimintakykyä lähiviikkoina ja nyt tuntuu aika helpolta miettiä, onnistuuko se paremmin näin vai ryyppyputkessa.
Auttava puhelin oli myös erinomainen nosto, sitä ei kannata unohtaa yhtenä viimeisistä oljenkorsista.
Huomenta @Teme70 ja kaiki muutkin. Näin tuon Sinun kirjoituksesi jo illalla ja ensimmmäinen ajatus oli, että ei…minun kallioni ei saa järkkyä. Näin itsekäs sitä ihminen siis voi olla. Ajatus kumpusi siis siitä, että niin monen monta kertaa olet kirjoituksillasi laittanut omat hapuilevat ajatukseni parempaan järjestykseen ja antanut myös jo pidempään selvänä olevan perspektiiviä toipumiseen.
Olen monesti myös miettinyt, että tällaiset isot ahdistusmöykyt, jotka johtuvat siitä, että läheisillä asiat eivät ole hyvin ovat juuri niitä vaaranpaikkoja ratketa. Se, että itse vajoaisin taas juomaan ei olisi kenellekään mitään apua.
Minusta tämä on vain osoitus siitä miten riippuvuuden valta on aidosti hirmuinen ja ne hermoradat voivat aktivoitua uudelleen. Hienosti selvitit kuitenkin tämän. Näiden keskustelujen ja ketjujen lukeminen on ollut itsellekin kullanarvoista. Kun muistaa mistä toivottomuuden syvästä kuilusta on lähtenytt, se antaa voimaa.
Iso voimahalaus ja focus hetkeen ja hengitykseen!!!
Mukava kuulla, että nukuttu on ja olotila edes hitusen parempi
“Varsinkin toinen näistä ahdistusta aiheuttaneista möykyistä vaatii toimintakykyä lähiviikkoina ja nyt tuntuu aika helpolta miettiä, onnistuuko se paremmin näin vai ryyppyputkessa.”
Tämä on juurikin näin, ryyppyputkessa olevasta tyypistä ei ole apuja eikä juomisesta ylipäätään.
Iltaa @Teme70 ! Siinä se suojaus mitataankin, kun ensimmäinen todellinen musta hetki tulee, saati jos kahdesta suunnasta koetellaan. Mitä enemmän raittiutta on takana, sitä helpommin sen ottaa ik. Itsestäänselvyytenä ja se suojaus todellakin saattaa tippua. On aivan mahtavaa, että olet saanut luettua tekstejä täällä ja saanut niistä avun. Kun nämä esteet saat ylitettyään selvinpäin, seuraavalla kerralla sulla onkin työkalupakissa jo enemmän työkaluja.
Perjantaina tilasin jo jonkin aikaa pohtimani kirjan. Äsken hain pakettiautomaatista. Tämän pitäisi olla ammattimainen mutta kansantajuinen johdanto HOT-terapiaan. Toivon tästä työkaluja sekä tähän hetkeen että tulevaan.
ihan järkyttävää, mutta samalla täysin totta.
