Baareissa käymisestä: Minä pidän siitä, juuri tunnelman vuoksi. Suuret menomestat eivät ole koskaan mua erityisemmin kiinnostaneet, koska niissä ei ole sitä intiimiä fiilistä, jota haen. Siistit, mutta eivät liian fiinit pikkukuppilat ovat mun makuuni. Räkälätkin ovat silloin tällöin ihan okei, siis sellaiset, joissa voi turista ja parantaa maailmaa oikeiden wanhan liiton juoppojen kanssa . Monesti poikkean ihan vain kahvilla, yksinkin, jossakin anniskelupaikassa, koska tykkään katsella ihmisiä niissä. Joskus se toisten kaljankittaaminen tosin laukaisee mun juomisimpulssini(Valitettavan usein itse asiassa ), mutta olen onnistunut monesti poistumaan jostakin kuppilasta ihan selvinpäin ja ilman pahempia viinanhimoja :mrgreen: .
Yleensä se tunnelman pilaaja olen minä itse niissä paikoissa, joissa tapaan käydä, kun menoni onkin päässyt yltymään hieman överiksi , mutta tarkoitukseni ei ole ihan dokaamisen ilosta mennä baariin(Johan mä joutuisin konkurssiinkin moisen harrastuksen vuoksi), vaan sitten, kun alan olla liian kännissä, poistun usein ihan mielelläni kotiin tai kaverille jatkamaan sitä pahempaa sekoilua. Ainakin se on pyrkimyksenäni nykyisin.
Isommissa paikoissa käyn lähinnä, jos niissä esiintyy jokin bändi, jonka tahdon nähdä. Se muuten vituttaa ja rankasti, kun on hankkinut liput lempibändinsä keikalle, joita ei välttämättä ihan joka viikko, tai vuosikaan, ole lähimailla ja sitten käykin niin, että onnistuu, hups, ihan vahingossa ryyppäämään itsensä siihen kuntoon, ettei muista koko vitun keikasta mitään .
Baarista saattaa myös löytää elämänsä rakkauden, vaikka jotkut väheksyvätkin ns. oikean seuran hakemista baareista. Minulla on asiasta vankka, omakohtainen kokemus . En tosin ollut mitenkään haku päällä, ihan ryyppäämässä vain, mutta tarttui tuo ukkokulta sieltä mukaan kuitenkin. Olin tuolloin myös ihan helvetillisessä kännissä, mutta vaikka pääni sittemmin selvisi, niin en katunut, vaan yli 10 vuotta tässä on jo yhteistä taivalta takana . Jos joku mielii vakavaa parisuhdetta, en ehkä ensimmäisenä suosittele vetämään perseitä ja sitten kännin voimalla etsimään sitä pariutumiskumppania, mutta kerronpa vain, että silläkin tyylillä voi tärpätä vallan mainiosti .
Edit: Hieman sivuten tuota Soikkelin kanssa aiemmin käymääni keskustelua siitä, mikä olisi sellainen juttu, joka saisi mut vakavissani harkitsemaan lopullista korkin sulkemista: Mullehan saattaa tulla kausia, jolloin olen ihan vapaaehtoisesti juomatta pidempäänkin, homma ei vain voisi vähempää kiinnostaa ja keksin kyllä vaikka mitä mukavaa puuhaa selvinpäinkin. MUTTA, auta armias, jos mulle tulee jokin pakote, jonka vuoksi mun pitää olla juomatta, niin johan alkaa suu napsuttaa ja homma menee ihan viinanhimoissa kärvistelyksi, vaikka pystyisinkin siirtämään ryyppäämistä sen verran, kuin tuo pakote vaatii. Pakotteen ei tarvitse olla mikään kovin kummoinen juttu, esim. jokin sellaisten tapahtumien(isän synttärit, kaverin muutto, vierailu sairaalassa toisen kaverin luona, oma lääkärikäynti, kissan eläinlääkäri, kaikki nuo siis putkeen) suma, joita en voi/halua hoitaa kännissä tai krapulassa tai vaikkapa Antabus-vaikutteinen antibioottikuuri. Toki mä vapaaehtoisesti selvistellessänikin tiedän, että todennäköisesti tulen joskus vielä korkkaamaan, mutta sen aika on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jonne ei ole mikään kiire, ja jollen enää koskaan joisikaan, niin eipä sekään mitään haittaisi, jollei kerran kiinnostusta ole. Jos mulle taas on selvää(hehheh), etten voi juoda ennen kuin aikaisintaan jonakin määrättynä päivänä, niin silloin viina kyllä hallitsee ajatuksia, suunnittelen ja hekumoin sitä seuraavaa dokauskertaa ja odotan sitä, kuin kuuta nousevaa .