Alkoholi(smi)

Sauna
1

Avaan nyt tänne Saunan puolelle ketjun, jossa ei tarvitse lopettaa alkoholin käyttöään, eikä vähätellä sitä, vaan saa aivan vapaasti ja ilman itsekusetusta ryypätä itsensä tärviölle :mrgreen: . Toki lopettaakin saa, jos tahtoo. En missään tapauksessa halua yllyttää ketään käyttämään tuota yhtä maailman vaarallisimmista ja haitallisimmista huumausaineista, joka kuitenkin kaikista aiheuttamistaan fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista, äärimmäisen pahoistakin haitoista huolimatta, on maassamme täysin laillinen ja vieläpä yleisesti hyväksytty päihde.

Tässä ketjussa ajattelin pohtia lähinnä omaa alkoholin käyttöäni, joka mietityttää mua aika ajoin paljonkin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään Winstonin “oma” ketju, vaan kaikki saavat kirjoittaa ajatuksiaan aiheesta ja toivoisinkin, ettei tästä tulisi mitään mun monologiani.

Niin, minä siis olen juoppo. Käytän alkoholia tavalla, jonka katson enemmän tai vähemmän haitalliseksi ja mulla on alkoholiin melko vahva psyykkinen koukku, vaikka olenkin eräänlainen tuurijuoppo, eli pystyn olemaan usein ilmankin niin, ettei se aiheuta mitään pahempaa kärvistelyä, mutta kun korkki kerran narahtaa, niin sitten mua viedään. Alkoholi on usein mielessäni sillonkin, kun olen selvinpäin, enkä juuri sillä hetkellä edes tahtoisi ryypätä. Odotan kuitenkin aina sitä seuraavaa kertaa, kun pääsen korkkaamaan.

Olen käyttänyt ja käytän edelleen paljon muitakin päihteitä. Mitään kovin laajaa kirjoa en ole kokeillut, vaikka mulla melko pitkä historia narkomaanina onkin. Opiaatit/opioidit ovat ehkä olleet se mieluisin substanssi mulle, jos äkkiseltään pitää yksi aineryhmä heittää tähän. Amfetamiinia on tullut myös käytettyä aika paljon, vaikka näin vanhemmiten se onkin jäänyt melko satunnaiseksi huviksi vs. vanhat “hyvät” ajat. Bentsodiatsepiineihin mulla on kaikista pahin riippuvuus, mutta ne ovat mulle myös ihan oikeasti tarpeellisia lääkkeitä. Niiden väärinkäyttöä olen kuitenkin harrastanut runsaasti ja sorrun siihen liian usein vieläkin, vaikka yritänkin parhaani mukaan pitää hommassa edes jonkin tolkun nykyisin. Muut päihdykkeet ovat sitten jääneet lähinnä kokeilujen tasolle, sillä en ole saanut niistä irti mitään kovin mukavia oloja. No, kannabista tuli pössyteltyä nuorempana paljonkin, mutta sen yrtin tarjoama ilo loppui jo vuosia sitten.

Alkoholiin: Miksi ihmeessä tunnen sitä kohtaan niin kovaa viehtymystä ja himoa päihdyttää itseni sillä aina uudestaan ja uudestaan, vaikka tiedän aineita, joista saisin paljon mukavamman olon, enkä niin pahoja haittoja ja näitä muita substansseja olisi tarjollakin :confused: ? Siihen en tiedä vastausta itsekään. Alkoholi oli toki se ensimmäinen huume, jolla itseni päihdytin 12-vuotiaana ja se oli rakkautta ensihörpyllä :mrgreen: . Maistuihan se kalja silloin jokseenkin pahalta, mutta join, kun tiesin, että se nousee päähän. Eipä sitä pieni tyttö ilman toleranssia paljoa tarvinnutkaan, että se sitten päähän nousi ja voi että, se kännissä olo tuntui hyvältä ja halusin sitä uudelleen niin pian, kuin mahdollista. Siitä lähtien pyrinkin dokaamaan aina tilaisuuden tullen, vaikka toki siinä hommassa oli alaikäisenä omat rajoitteensa. Muita huumeita(lähinnä kannabista, benzoja ja mietoja oppareita) tuli kuvioihin mukaan siinä 13-14 -vuotiaana, täysi-ikäisyyden kynnyksellä ihastuin piriin, josta siirryin enemmän tai vähemmän koviin oppareihin ja hiljalleen bupren säännölliseksi käyttäjäksi. Porttiteoria pätee siis minun kohdallani melkolailla nappiin :mrgreen: . Alkoholi ei kuitenkaan missään vaiheessa jäänyt, vaikka toki sen käyttö väliin väheni, kun olin ihastuneempi jonkin muun päihteen vaikutukseen. Koskaan en kuitenkaan ole voinut juoda yhtä tai kahta alkoholiannosta ja jättää hommaa siihen, vaan jos ryhdyn juomaan, mun on saatava siitä känni. Toki esim. pirin tai vahvojen oppareiden(lähinnä oksikodoni ja heroiini) kanssa alkoholia meni monesti vähemmän, kun en tuntenut tarvitsevani niin voimakasta alkoholipäihtymystä niiden kanssa, enkä tahtonut peittää niiden vaikutuksia turhan kännipöhnän alle, mutta silti sen alkon vaikutuksenkin oli tunnuttava selkeästi läpi, jos ryhdyin sitä noiden kanssa kombottamaan. Tämä johti sitten joskus myös aika vaarallisiin tilanteisiin; alkoholi+opparit -kombo nyt on aika pirun vaarallinen överiksi mentyään ja sen vuoksi on tullut oltua sairaalassa useampaan otteeseen. Pirin kanssa taas kävi joskus niin, etten pirteyksissäni ymmärtynyt yhtään, kuinka pahasti olinkaan itseäni alkoholilla kyllästänyt ja se touhu päättyi pariin otteeseen katkolle, kun olin aivan järkyttävässä kunnossa :open_mouth: .

Olen katkoillut ihan pelkän alkoholinkin tähden pari kertaa. Toista kertaa edelsi todella paha viinakramppi, kun lopettelin parin viikon(?) putkea. Kuntoni oli niin huono, etten pystynyt enää juomaan ja sillä hetkellä mulla ei ollut benzoja käsillä, joten kramppasin sitten oikein kunnolla. Onneksi en ollut tuolloin yksin, joten ambulanssi saatiin nopeasti paikalle. Tuon jälkeen olin hetken aikaa ryyppäämättä, mutta pian se kauhukokemus unohtui ja ajattelin, että voin ryypätä ihan turvallisin mielin, kunhan muistan varautua riittävällä määrällä benzoja(mieluiten Diapamia) siihen vaiheeseen, kun promillet alkavat uhkaavasti laskea, eikä viina enää meinaa upota. Tällä linjalla olen jatkanut siis tähän asti, vaikka onneksi putkeni ovat lyhentyneet huomattavasti, kun olen tullut vanhemmaksi. Iän mukanaan tuomat krempat pakottavat mut katkaisemaan putkeni nykyisin lyhyeen ja muutenkin mua kiinnostaa nykyään muukin, kuin jatkuva sekaisin olo, mutta silti se menee edelleen niin, että jos korkkaan yhden bissen, juon 2-3 vrk ja kunnolla juonkin. Tuona aikana en myöskään syö mitään ja nukunkin hyvin vähän, jos lainkaan, joten aika surkeassa kunnossa olen tuollaisten “vaatimattomien” putkienkin jälkeen.

Äh… Tätä stooria alkoi tulla nyt vähän liikaa, vaikka mun piti tehdä vain pieni alustus :blush: . Jatkan tästä kyllä vielä, mutta jos nyt ryhdyn vielä enemmän näpyttelemään, niin siinä menee vähintään koko päivä(en ehtisi ryyppäämään :mrgreen: :laughing: ), eikä kukaan jaksaisi edes sellaista romaania lukea. No mutta, nyt juopot mukaan keskustelemaan :smiley: .

2

Moikka.

Näin tästä kyseisestä ketjusta teidän keskusteluja ja tämähän oli aivan loistava idea. Itse tässä juuri kulauttelen ja tunnustaudun heti kättelyssä tuurijuopoksi . Yleensä kun muutaman otan, on sitä meluvettä niin kiva kaataa useampi päivä ,samaan syssyyn ,kerta aloittanutkin ( tykkään hoitaa hommat kunnolla). Baarikaappia en ole vuosiin enää voinut kotiin täyttää,koska silloin kurlaan itseni tärviölle ennätys-ajassa.

Olen useasti myös uskotellut itselle ,että alko toimii polttoaineena ja lääkkeenä ,kun erinäiset emmeet olleet lopussa. On siitä myös apua ollutkin,jos pystynyt sitä käyttämään vain itsensä tilapäis lääkitykseen.

Kippis ja kia ora . Otetaan tälle ketjulle vaikka!!

Edit. Sairaala reissuja en juuri ole alkosta joutunut kokemaan,mitä nyt parit överit esim.duunin pikkujoulujen jälkeen ,jolloin lääkäri ambulanssit ovat pihassa pyörineet. Hela päivä ensin ilmasta viinaa vanajan linnassa höystettynä n.ketolalla smäkkii ja avot- ambulanssit tulee -kavereiden laatatessa pihalla . Minä sinisenä, asiasta suloisen tietämättömänä . Vaarallinen huume tämä alkomahooli.

3

Juttu jatkuu: Tätä on hiton noloa myöntää, mutta mulle on ollut ja on jossakin määrin vieläkin ylpeilyn aihe :unamused: se, että pystyn ryyppäämään isoja miehiä penkin alle, vaikka olen todella pienikokoinen nainen :blush: . En mä tokikaan mikään kulmakunnan kovin juoppo ole, eli kyllä ne isot miehet mut penkin alle ryyppäävät, jos niillä on toleranssia alkoholiin, mutta tarkoitin nyt sellaisia vähemmän dokaavia isoja miehiä, jotka kuitenkin kestävät viinaa ihan kohtuullisesti. Jollakin kai sitä juopon surkimuksen pitää voida päteä ja tuossa lajissa pystyn ainakin näyttämään, että kyllä mä naisena pärjään, vaikka tietenkin sitä olisi paljon hienompia asioita/lajeja, joiden kanssa tuota voisi todistella, kuin viinan tinaaminen :unamused: .

Sinänsä mulla on kyllä heikko viinapää, että menen alkoholista ihan pirun sekaisin, vaikka saankin sitä uppoamaan itseeni suuret määrät ilman, että sammumisesta tai oksentamisesta olisi tietoakaan. Kaikenlaista olen onnistunut kännissä koheltamaan; jotkut ihan hauskojakin juttuja, mutta valitettavan paljon riittää niitä todella pahoja mokailuitakin, jotka todella kaduttavat ja voin olla onnellinen vain siitä, ettei sentään pahemmin käynyt kenellekään :cry: . Usein noihin on tosin liittynyt benzojen ja alkoholin sekakäyttö, jota en sitten todellakaan suosittele kenellekään :open_mouth: :imp: :cry: . Nykyisin olen moisen ääliötouhun lopettanut tyystin, eli jos otan alkoholia, en ota benzoja. Tosin mun säännöllisessä käytössä olevat benzoni ovat pitkävaikutteisia(Rivatril ja Diapam), joten niiden vaikutus saattaa tuntua sieltä taustalta salakavalasti, vaikka olisin jättänyt ottamatta ne siltä päivältä, kun ryyppäämään ryhdyn. Valitettavan monesti on käynyt myös niin, että impulssi juoda iskee vastustamattoman vahvana päälle, kun olen jo ottanut aamulääkkeeni(yleensä Rivatril) ja silloin se menee tuon sekakäytön puolelle, vaikka noissa tilanteissa en olekaan mitään överiannosta benzoja vetänyt. Jos olisin, en tahtoisi ryypätä. Näin siis nykyään. Aikoinaan tein ihan tarkoituksella sitä, että kiskoin sekaisin viinaa ja kourakaupalla nappeja :unamused: :blush: . Pitkään mun piti hakata päätäni seinään senkin asian kanssa, mutta lopulta sentään munkin luupäähäni meni se tosiasia, että ryynikännit päättyvät lähes järjestäen johonkin katastrofiin, joka ei ole tippaakaan hauskaa kenenkään mielestä. Toki mä pelkällä alkollakin saan pääni sekoitettua ihan hyvin, jos niikseen tulee. Se, kuinka pahasti alan kännipäissäni rähistä tai volista itsesääliäni, riippuu suuresti muusta mielentilastani. On mulla usein kännissä ihan hauskaakin, siis niin, että muillakin on edes jotakuinkin hauskaa :mrgreen: ja esim. mahdolliset bileet menevät ihan leppoisasti. Masentuneena mun ei huolisi ryhtyä juopottelemaan lainkaan, mutta jotenkin kummasti kyseinen harrastustoiminta kiehtoo siinä tilassa kovasti, kun ei sitä selvinpäinkään kestä. No, sittenpä saan krapulassa lisää masenneltavaa.

Edit: Mikko ehtikin siihen väliin(Kiitän osallistumisesta :slight_smile: ) ja tuohon voisin kommentoida, että mäkin olen käyttänyt alkoholia lääkkeeksi benzo- ja opparirefloihin. No, sehän on ihan vitun ääliömäistä toimintaa. Opparikitkutuksiin se nyt vielä jotenkin heikosti menee, mutta benzorefloihin ko. “lääkitys” on kuin housuun pissimistä pakkasella; hetken se lämmittää, mutta sen jälkeen on kahta kaameampi olo :unamused: . Onneksi nykyisessä elämäntilanteessani ei ole pahemmin pelkoa benzorefloista, mutta jos mulle sattuisi käymään niin, että multa loppuisivat ryynit kesken, niin toivon todella, etten epätoivoissani keksisi lääkitä oloani viinalla. No, katko on sitten keksitty, jos niin käy, koska sinne se tie mun kohdallani vääjäämättä johtaisi moisessa tilanteessa :mrgreen: .

4

Tästä tulikin mieleeni, että mitä Winston luulet mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis hakemaan pätevää apua alkoholismiisi oikeasti ja täysin varauksetta omasta tahdosta? Tarkoita siis, että voitko kuvitella jonkinlaisen tilanteen jossa mahdollisesti saattaisit joutua/päätyä tähän?

Itse myös olen tosiaan paha alkoholisti. Omassa alkoholismissani onkin tässä lähiaikoina ollut jonkin verran sulattelemista. Aikaisemmin join 1-3pulloo kirkasta viinaa päivässä ja olin todella sairas sekä laitoshoitokunnossa alituiseen sekä mukana rajua itsetuhoisuutta.

Luulin aikaisemmin, että minä kiskon sitä viinaa kuin heikkopäinen sen vuoksi, että olen siitä niin psyykkisesti ja fyysisesti riippuvainen (jota tietysti mitä suurimmassa määrin myös olin koska sitä niin paljon ja usein käytin). Mutta kaiken takana olikin tietyn tyyppinen masennus.

Ja kun tämän masennuksen sain täysin oireettomaksi (lääkekannabiksen avulla) ei minulla ole minkäänlaisia intressejä enään etanolin suhteen. Eli minun ei tee sitä mieli, en ajattele sitä, en käytä sitä lainkaan, eikä se vaikuta elämääni millään tavalla ja voin jopa halutessani (en näe tosin tässä mitään järkeä) ottaa sen lasin viiniä ruuan kanssa jos nyt aivan pakkotilanne tulisi (tosin minulle alkoholista kieltäytyminen on jo täysin normaalia) eikä homma ns. lähde lapasesta (vaan alkoholista tulee vain tympeä olo).

Eli minä en ole alkoholisti tavanomaisesta perspektiivistä katsottuna vaan vakavasti masentunut joka tosin nyt on täysin oireeton lääkityksensä vuoksi. Masennus aikeutti siis minulla hc-dokausta aina mielisairaalansuljetulle asti.

“Lääkekannabis toimii depressiolääkkeenä ja pitää potilaan päihdeongelmat poissa. Kuten aikasemmasta hoitokertomuksesta ilmenee, potilaan alkoholiongelmaa on a-klinikalla hoidettu viimeksi useampi vuosi sitten ja bentsodiatsepiinien ongelmakäytöstä lienee vielä pidempi aika”— Tälläsen sanoman kanssa sitä ollaan nyt klinikalta sitten “lähetty maailmalle” (yksityisille) hakeen apua kun täällä peräpohjolassa ei vielä ihmiset saa tarvitsemaansa lääkitystä julkiseltapuolelta vaikka olisi kuolemansairas äärimmäisistä kivuista kärsivä syöpäpotilas.

5

Me Vähättelijöiden puolella on samanhenkinen Kiva Juoda Tänään -ketju, joka varmaan kohta suljetaan koska ketjuun kirjoittelee ne joiden mielestä vaan on kivaa juoda! :slight_smile:

Anyways, mulla henk.koht. enkka 4 promillea (=määrä joka tappoi esim Amy Winehousen) ja yöksi hengityskoneeseen. Aamulla pois kuin mitään olisi tapahtunut. Normipäivä. Mikä sun enkka on, Winston-Lady? :wink:

PS.
Tänään Koffin 24-pakki tarttui hihaan S-marketista, koska oli niin halpa litrahinta… Vittu mitkä syyt dokata, ihan naurattaa sankaria itsekkin! :laughing:

6

Winnaaja.

Joo oppari refloihin sitä lääkitys käyttöä tullut itselläkin. Benzoihin myös ,mutta silloin toiminta ollut juuri tollaista kuin kusisi pakkasessa housuihin-hetken helpotus & tupla vitutus viimeistään nextinä aamuna.

Kannel.

Olen puolestasi kovin iloinen ,kerta sinulla tuo lääkekannabis on tehnyt vain ja ainoastaan hyvää. Miten muuten ressu asiat edistyy??

Ai juku . Onkohan sukulais lekuri jo muuten kirjoittanut pirtu ressut täyteen tältä vuodelta . Tässä jos oikein innostun koheltaan saatan tarvia sitä haavojen desinfiointiin …
No ei -vitsi vitsi .

Arkkis moi ja teretulemast tissutteleen.

7

Olen miettinyt, että jokin todella vakava terveydellinen haitta, esim. paha, akuutti haimatulehdus tai uhka tärkeän ihmissuhteen menetyksestä(Esim. mieheni raitistuisi ja sanoisi ottavansa avioeron, mikäli jatkan ryyppäämistäni) voisivat olla tilanteita, joissa yrittäisin tosissani tehdä alkoholiongelmalleni jotakin. Varsinaisesta omasta tahdosta ei kuitenkaan voi mielestäni puhua noissa tapauksissa :confused: . Enhän mä mitään haimatulehdusta ole halunnut, enkä myöskään usko raitistumiseen jonkun toisen ihmisen vuoksi. Olen ajatellut, että ryyppäämisen lopettaakseni tyystin omasta tahdostani, tarvitsisin siihen jonkin positiivisen sysäyksen, ts. mieluummin porkkanaa, kuin keppiä :stuck_out_tongue: . Tämä tarkoittaisi käytännössä kaiketi jonkinlaista ns. valaistumista(En nyt äkkiseltään keksinyt parempaakaan ilmausta), eli alkoholi ei vain yksinkertaisesti antaisi mulle enää mitään ja sen sijalle tulisi mahdollisesti jotakin muuta. Tuo jokin korvaava “muu” ei kait olisi edes välttämätöntä, sillä jos alkoholista tulisi mulle jonkin ahaa-elämyksen vuoksi pelkästään tyystin turha juttu, niin mitä sitä mitään turhaa millään korvaamaan. En tiedä, ymmärsitkö, mitä ajan takaa, mutta en siis usko, että voisin pelotteiden kautta raitistua niin, ettei se olisi vain pelkkää hampaat irvessä kuivattelua, vaan tosiaan sen pitäisi iskeä jonakin positiivisena juttuna mun tajuntaani. Turha kysyä, mikä sellainen positiivinen juttu sitten olisi. Jos tietäisin sen, tuskin ryyppäisin enää :mrgreen: . Tietenkin esim. noissa yllämainitsemissani uhkatilanteissa yrittäisin hakea apua ja toki se voisi ajan myötä poikia ihan positiivisen raittiuden, jos pääsisin kunnolla kiinni joihinkin päteviin ja itselleni sopiviin tukitoimiin :confused: .

8

Varmaan täytän alkoholistin määritelmän, pitkään joka arki ilta 6 isoa olutta ja keissi+pönikkä valkkaria viikonloppuna. Nyt monta päivää ilman paitsi eilen repes ja hain 24 pakin, nyt ne kuusi muttei muuta. Diabetes lääkäri sanoi että ymmärtää että olen masentunut kivusta ja en sanonut mitään vaan katsoin silmiin, korjasi lauseensa ja sanoi ymmärtävänsä että olen turhautunut. Näillä lääkkeillä ei maksa arvoni ikinä laske vaan panacod sitä varmaan nostaa, mihinkään AA kerhoon en mene. Josen saa ottaa kaljaa kun huvittaa niin eikait mulla ole oikeutta edes elää, ilman väkeviä jo yli vuosi ja tosta valkkaripöntöstä riittää tarjota vieraillekkin. Just hokasin että aamupamit jäi ottamatta, olkoon kaapissa kun kuusi olutta rentouttaa mua ihan hyvin.

9

Tässä on nyt 4-5 yksityislekuria jotka suostuu keskusteleen asiasta mun kanssa (ympäri suomea) (yksi jo alustavasti lupautunut tukemaan bedrocan-respaa jos tosiaan omien tutkimuksiensa myötä päätyy sellaisiin johtopäätöksiin että se tosiaan jotakuta potilasta auttaa (ja totta helvetissä se auttaa sitä ei saa yksikään järjissään oleva lekuri väännettyä muuksi kun tarkkaan historiaani ja nykytilanteeseen perehtyy).

Tulee vaan helvetin kalliiksi kun tutkimukset kestää jo ekalla lekurilla 3-5tuntia ja heidän tuntipalkkionsa kun ovat kohtuullisen suolaisia ainakin omalle rahapussilleni. Eli hitaasti joutuu eteneen ja vasta ensimmäinen tutkimusaika varattuna+osa lekureista vaatinut skannattuna aikasempia sairauskertomuksia ja klinikan näkemystä etukäteen… Vittu mitä paskaa yhden rikkaruohon vuoksi :smiling_imp:

10

…ryystää kuudetta oluttaan…

Mua harmittaa. Se harmittaa että mulla ei ole mitään kipuja, ei mitään terveysongelmaa. Olen totaaliterve, 160h normiduunari ja yleensä ihan mukava kaveri. Kaikki menee niin erinomaisen hyvin ja elämä hymyilee. Mutta silti pitää ryyppäämällä, ihan pelkästään huvin vuoksi, aiheuttaa itselleen niitä kipuja, ahdistuksia sun muita epämiellyttäviä juttuja.

Ihan hullua.

Jaahas, filosofinen vaihde tulee päälle sixpäkin jälkeen. No, duunijuttuja onkin tässä tehty ihan tarpeeksi. Aletaanpas ryyppäämään sitten, töitä taas maanantaina. Huomenna itken luultavasti Vituttaa-säikeessä kun pelottaa, sattuu ja kaikki korpeaa. Jep, mutta tänä iltana kirjoitetaan elämää suurempia ajatuksia nettiin, ollaan yhtä kaiken kanssa! :wink:

11

Luulen ymmärtäväni… Oma kokemukseni on, että vaikka alkoholistilla olisi erittäin kova motivaatio nimenomaan joidenkin pelotteiden takia olla juomatta, ne eivät koskaan voi raitistaa todellista alkoholistia pysyvästi… Ainakin itse aina retkahdin juomaan vaikka haittavaikutukset olivat periaatteessa joka elämänosa-alueella täysin kestämättömiä…

En jaksa uskoa, että itse olisin edes enään elossa jos en olisi masennukseeni hoitoa löytänyt. Ei mua voinut aikasemmassa tietoisuudentilassa kiinnostaa hittojakaan loppujen lopuksi juonko vai en, kuolenko vai en joten todellisen raittiuden löytäminen olisi ollut sula mahdottumuus :smiling_imp:

12

Minäkin Narkkitehti luulin aivan samoin n.7-8vuotta sitten. Minä en jaksa uskoa, että kukaan täysin psyykkisesti terve kaveri ryyppää vain huvin vuoksi kuten sinä (tai minä). Tietysti etanoli kykenee aiheuttamaan aivan helvetillisen psyykkisen/fyysisen koukun ja juominen saattaa vain pelkästään siittä syystä ilmentyä kuten sinulla…

Jos tosiaan ajattelet juovasi vain huvin vuoksi, niin vaihda nyt hyvä mies se huviaines johonkin vaarattomampaan substanssiin. Mitään en tietysti suosittele, mutta jos itse olisin samassa tilanteessa niin loogisesti ajatellen varmasti olisi hyvä valita testiin ensin se kaikista vähiten haittoja aiheuttava ja siitä sitten edetä ja katsoa mikä olisikaan sellainen psykoaktiivi joka antaa hupia, mutta ei etanolin tavalla niitä negatiivisia asioita…

13

Kanteleelta ei tässä kysytty mutta vastaanpa silti (enkä lainkaan ylpeänä). 5.9 promillea on itselläni ennätys ja olin sen itse puhaltanut mittariin sairaalassa (en luonnollisesti itse muista mitään) ja aamulla lääkäri sanoi, että minun tulisi kaiken järjen mukaan olla kuollut.
Onneksi oli kovat tolet, en joutunut edes hengityskoneeseen… Juomana oli muuten tuolloin muistaakseni 80% viru valgeeta pari pulloo pakkasesta jääkylmän omenamehun kera…

14

Eipä sitä tiedä vaikka ryyppäisikin, sillä psyykkinen terveys on mielestäni melkoisen venyvä ja suhteellinen käsite. Olikohan se eilen vai toissapäivänä kun tuli telkkarista dokkaria kun psyykepillereitä tungetaan massoille ihan joka lähtöön, ja tuleva DSM-V -eepos kuulemma madaltaa merkittävästi ihan jokaisen negatiivisen fiiliksen tulkintaa lääkittäväksi sairaudeksi. DSM-V:tä tulkiten saadaan ihan koko kansa lääkityksen piiriin. Eiköhän sieltä kohta löydy mulle ja kaltaisilleni natsikenraaleille että “rasismi on sairaus” joka paranee tuotteella xyz! :wink:

15

Täältä löytyy kans alkoholin haittakäyttö, ihan dg:nä asti. :unamused:

Mä alotin ryyppäämisen verrattain myöhään, kun ikätoverit joi jo jossain seiskaluokalla, niin mä olin vielä sitä mieltä, että mä pysyn absolutistina ja suhtautumiseni alkoholiin ja aineisiin oli aina jyrkkä. Tosin ehkä mussa oli vähän pikkuvanhuuden vikaa yläasteella. :wink: Ei sillä, ei musta seiskaluokkalaisen kuulukaan ryypätä, minkäs ikäisiä ne onkaan, 12 tai 13? :confused: :open_mouth: Mä olin 15, kun alotin, eikä SENKÄÄN ikäisen kuuluis missään nimessä juoda. :unamused:

Ekat kännit mä vedin sosiaalisen paineen vuoksi, mulla ei pahemmin ollut ystäviä koulussa ja kun vihdoin sain niitä, niin oli pakko olla tietty “cool”, ettei joutuis taas maleksimaan yksinään ja syrjäytyis porukasta. En mä sillon liiemmin pitänyt kännistä edes, join vaan, jos kaveritkin joi. 16-vuotiaana kuitenkin tuli kurja elämäntilanne ja kaveriporukkakin meni vaihtoon, vielä “pahempiin” piireihin, sillon mä ekan kerran aloin päihdyttää itseäni tarkoituksellisesti. Ei mitään väliä, vaikka seuraavana päivänä olis ollut koulua, joko lintsasin tai menin darrassa sinne, varmaan joskus kännissäkin. Sillon se alkoholi alko olemaan kaveri ja känni tuntumaan mukavalta.

Sairaalaan en ole koskaan joutunut pelkästään kännin takia, kerran jouduin päivystykseen makoilemaan sen takia, että mun serkku meni kesken baari-illan ihan kuutamolle ja lanssihenkilöstö sit puhallutti mutkin ja 1.85 promillea oli niiden mielestä riittävä syy viedä mutkin samalla reissulla tarkkailuun. Varsinkin, kun taisin puhua aika typeriä, niin kyyti oli sinetöity. :unamused: Vaikka itsehän olin sitä mieltä, et ei tarvitse! :laughing:

Putkassa on tullut kävästyä pariin otteeseen. :unamused: Kerran sen takia, että musta oli ihan ok nukkua kännissä jossain kauppakeskuksen kulmalla ja toisen kerran 16-vuotiaana, syynä virkavallan (väkivaltainen :open_mouth:) vastustaminen. En riemastunut pippalointieni keskeyttämisestä, ja olihan siinä sekin aspekti, että olin alaikänen. Paljastuttuani sit piti tapella viimeiseen asti. :unamused: Selvinpäin ei kävis mielessäkään tapella kyttien kanssa, toki varmaan ikäkin on tuonut, toivottavasti, järkeä, joka estää törttöilemästä noin.

Toleranssia löytyy mullakin ja vaan ihan perkeleesti tän kokoiseksi naiseksi. 1.85 promillen kohdalla olin fyysisesti ihan hyvässä kuosissa vielä, mut lähinnä typerien puheiden takia jouduin odottamaan et psykiatri tulee vapauttamaan mut päivystyksestä makoilusta, vaikka promillet olikin aamupäivään mennessä laskeneet. Tosin eivät ne lanssimiehet toki voineet tietää, että on tullut harjoiteltua sen verran, että tuo 1.85 promillea ei ollut mulle mikään tappokänni.

Ja onhan se kännissä hieman ylpeydenkin aihe tosiaan, että isokokoiset miespuoliset kaverit huomauttaa jossain kohtaa iltaa, kun olen vetänyt viinipullon ja kolme tuoppia siideriä, taustalla mahdolliset benet, ja vielä oon tolpillani, että “mitä vittua, ei muuten oo koskaan nähty sua ihan täysin sekasin, vaan oot aina vimppa hereillä.” Vaikka eihän tuossa selvinpäin ajatellen kyllä oo mitään ylpeilemisen aihetta, vaan lähinnä aika hälyttävää, et sietokyky on tuollainen. Toistaiseksi mulle ei ole sattunut mitään alkoholin itsensä aiheuttamaa vammaa, esim. veri- ja maksa-arvot on VIELÄ ihan okei.

Mitään putkia en pysty niinkään vetämään. Joskus oltiin mökkireissulla kavereiden kanssa, niillä oli koko viikon putki, mut mulla fyysiikka sanoo itsensä irti jossain kohtaa. Kolme päivää pystyin juomaan, kolmaskin niistä tissutellen. Ei vaan uppoa enää, vaikka kuinka yrittäis, on vaan niin hirvittävä olo. Eikä EDES bentsot jeesaa. Mikä on toki ihan hyväkin juttu, koska mitä sitä kiistämään, että onhan alkoholi huumeksista myrkyllisin.

Olin tossa parisen vuotta juomatta mitään melkeen kokonaan, koska yksinkertaisesti olen tullut siihen tulokseen, että en pidä alkoholista lain. En jaksa darraa, ja jossain kohtaa mulle tulee aina migreeni. Vihaan sitä turvotusta, mikä seuraa juomista. Enkä myöskään pysty lopettamaan ennen kuin alkoholia ei oo enää saatavilla, eli en myöskään osaa säännöstellä juomistani, kun kerran alotan. Nyt jostain syystä taas olen alottanut dokaamisen, mutta olen saanut pidettyä sen viikonlopuissa. Veikkaan, että mulla on taustalla nyt masis, mutta kun toimintakyky ei ole VIELÄ aivan nolla, niin ajautuu turruttamaan itseään. Muutenkin on ollut viimeaikoina sellaiset fiilikset, että millään ei ole väliä, niin voin ryypätä ihan vapaasti. Vaikka jos saisin valita, käyttäisin jotain muuta kuin alkoholia, mutta alkoholi nyt vaan on helpoin saatava ja laillinen vieläpä.

Tänään ryyppään, mut sitten voisin IHAN OIKEASTI alkaa miettiä tätä touhua ja olla ainakin seuraavan viikon juomatta, koska fyysinen kunto on niin paska ja mulla kun on se ulkomaanmatka tulossa, enkä haluais pilata sitä.

16

Ooh Plinkin juopot kokoontuu! Tähän remmiin minäkin kuulun. Tuurijuopottelija olen minäkin, tai vielä selkeämmin ehkä high-functioning alcoholic, kun millä tahansa mittarilla mitattuna minähän olen suorastaan Suuri Menestyjä tässä yhteiskunnassa sekä koulutuksen että töiden näkökulmasta ainakin. En oikein ole kuitenkaan keksinyt mitään hyvää syytä pysytellä selvänä, ja sen verran karseelta kaikki tässä maailmassa vaikuttaa, ettei ole kovin suurta haluakaan. En nyt väitä olevani niin kovin herkkis, ettenkö selvänä kestäisi, mutten väitä olevani niin kovin karskikaan, että ehdoin tahdoin kokisin sen jotenkin tarpeellisena. Terveys kai se voisi se kovin syy pysytellä selvistelijäin kirjoissa, mutten oikein näe pointtia siinäkään. Niinkun että mitä varten sitäkään, jotta kuolisi jotenkin parempana ihmisenä aikanaan? Tulisi kunniakirja hyvin eletystä elämästä? Voi olla hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että tämä fiilis muuttuu jos ja kun jossain vaiheessa jatkuvasta itsensä päihdyttämisestä alkaa seurata selkeitä negatiivisia ilmiöitä kropassa.

Minttukaakaota aloin juuri juoda, on vituttanut koko päivän ja milläs muulla sitä ihminen itteensä lääkitsisi kuin päihteillä. Kippis vaan muille perjantaitinaajille.

17

Vaikka olen kaikilla mittareilla ekaluokkalainen Nnaanaan verrattuna, niin sanopa silti, että eläpäs nyt mieti tulevaa viikkoa! Se tulee kyllä. Mutta se, että mitä kaadat kurkusta alas tänään, ja miten paljon, ja miten se tämänpäiväinen saa sut reagoimaan maailmaan, tulee satavarmasti vaikuttamaan ensi viikkoon! :smiling_imp:

18

Luulen kyllä Arkkis, että minä oon suhun verrattuna eskarilainen. :wink:

19

Eläpäs nyt vähättele, sää oot mun näkövinkkelistä semmonen piinkova multiongelmainen narkkari ja mää vaan tämmöinen nöyrä, pörrösen pehmee, hassunpöhkö juoppolalli! :laughing:

PS.
Eiks aika veikeetä miten oma kirjoittelu vaikuttaa muiden näkemyksiin itsestä…

20

Moi, olen grip ja alkohol…iongelmainen. Kenties myös alkoholisti. Pystyn olemaan pitkiäkin aikoja juomatta, mutta yleensä jossain välissä iskee tarve “nollata” eli turruttaa pää. Saatan juoda monenakin päivänä putkeen, mutta pystyn - ainakin toistaiseksi - pitämään annokset arkiviikolla sellaisina, ettei työaamuina ole enää promilleja veressä. Periaatteessa juon varmaan aika samasta syystä kuin SoiKannelkin (propsit lopettamisesta!) - tiedostan sinänsä, että käytän alkoholia ns. lääkkeenä tyhjyyden tunteen turruttamiseen, rentoutuakseni, sosiaalisten tilanteiden voiteluaineena jne jne, mutta lopulta taustalla on varmasti jokin asia mitä en ole vielä käsitellyt, saati sitten edes tiedostanut. Ja en käsitä miksi, mutta omalla kohdallani alkoholi toimii myös tehokkaimpana ummetuslääkkeenä mitä olen testannut - tähän vaikuttanee tietysti myös säännöllinen tramadolin käyttö :unamused: Näin ainakin luulen. Terapiassa on käyty yhteensä n. neljä-viisi vuotta, A-klinikalla avautumassa, on testattu joogaa ja meditaatiota ja psykedeelejä ja suunnilleen kaikkea mahdollista. Tripit olen omalla kohdallani kokenut näistä kaikkein hyödyllisimmiksi - niiden jälkeen ei yksinkertaisesti vain tee mieli turruttaa itseään etanolilla muutamaan viikkoon. Harmi vain ettei vaikutus kestä sen pidempään, enkä ihan pääkoppaani ajatellen pidä mitään kuukausittaista “psykedeeliterapiaa” ehkä minään maailman turvallisimpana vaihtoehtona, vaikkei mulla niistä varsinaisia huonoja kokemuksia olekaan.

Tänään tarttui taas viinipullo ja pari siideriä mukaan kotimatkalla. Huomenna varmaan sitten antabus kehiin… nykyään mun on vaikea saada ns. tissutteluputkea poikki pidemmäksi aikaa ilman sitä, mikä kertonee jo jotain tämän ongelman asteesta.