Jassoo, olis sitten kuukausi ja kaksiviikkoa höperehditty selvinpäin, aika tyhmää tää kyllä on, tekis mieli lähtee merelle tissuttelemaan. Ens viikolla pitäis sännätä pohjoiseen ja kai se saatana sielläkin pitää kuivatella, vaikka on ruska ja kaikki. On kyllä käyny mielessä, että jos siirtyis muihin aineisiin, mutta kun ei ole niistäkään kokemusta niin on kai parempi ettei hankikkaan, siis kokemusta. Perkele, kyllä hauskanpito on rasittavaa, jos on selvinpäin. Tänään en muuten ota
Niinpä tuli pohjoisen reissu heitettyä selvinpäin, ihme juttu kuitenkin. Kieltämättä oli ihan vitun tyhmää pyöriä baareissa ja tsiigata kun toiset oli iloisesti kännissä. Vittu sitä selittelyn määrä, minkä joutu tekemään kun joi kahvia ja vissyä jengi luuli alkoholistiksi, valehtelin kyllä sujuvasti, että ikinä en ole viina juonut, enkä nyt meinaa aloittaakaan. Kovasti ihmettelivä, ainakin paikalliset, ne taitaa olla kaikki jonkun asteisia dokuja 
Maanantai kankkusesta en päässy vieläkään eroon, viime yönä näin taas unta dokaamisesta ja aamulla oli kankkunen. Viinaa teki niin saatanasti mieli viimeviikolla ja niin tekee nytkin, ei paljon tarvitsisi ehkä houkutella kun narauttaisin, tai vitut tänään en ota. Ai niin perjantaina olis saunailta ja sit tietenkin baariin jäbien kanssa, tänään olen sitä mieltä, että autokuskina olen, saas nähdä kuinka kova jätkä oon. Terästä selkä rankaan ja tulikuuma ranstakka perseeseen.
Kahdeksanviikkoa tipattomana, silti ei hurraa huutoja ilmoille heitellä. Edelleen täysi mysteeri, että kuinka kauan pitää höperehtiä selvinpäin, että olo normalisoituu, siis palaa siihen samaan rauhalliseen uomaan, jossa asiat tuntuvat luistavan? Edelleen on sellainen hermostunut fiilis ihan kaikessa tekemisessä, ei oikein pysty olemaan paikallaan, vähän niinku joka paikkaan kiire, eikä mistään pois. Mihin tahansa ryhtyy, niin sitä ei oikein pysty tekemään niinku rauhallisesti ja ajatuksen kanssa, enempi sellaista intohimoista, härkäpäistä puskemista. Ravintolassa istuminen on hyvä esimerkki, jalka vispaa ja kokoajan juoksee röökillä, vissyä ja kahvia kuluu siis oikeesti yli oman tarpeen. Ennen se dokaaminen oli jotenkin pääasia tai oikeemmin se meni siinä sivussa, siis kaikessa tekemisessä oli juoma-/tuumaustaukoja. No toisaalta ei Väyrynenkään vitutukseen kuollu, vaikka niin luuli. Rouvakin rupeaa jo väsymään kun jätkää panettaa kokoajan, siinäkin hommassa on sellanen tekemisen meininki, voi vittu sentään. Kalliiksikin tää höperehtiminen tulee, kokoajan pitäis ostaa jotain, mennä jonnekkin tai ainakin vertailla autojen ja sellasten hintoja, että sais jotain kipinää tähän olemiseen. Silti tänään en ota
Kymmenen viikkoa teeskennellyt raitista, ennätys tämäkin. Jos tähän asti on tehnyt viina mieli niin vasta tekeekin, perkele.Ns. Normaalisti olen pyörinyt kavereiden kanssa ja duunikuvioissa saunailtoineen päivineen ja tiukahkoa on tehnyt, vaikka en ole sitä itselleni myöntänyt, sormet naputtaa pöytää ja jalka vispaa niin saatanasti, eikä huvita pannakkaan, niin kuin tos yhes vaiheeessa. Kai se tarttee mennä käymään jossain anonyymien kokouksessa, siellä ei ainakaan kaikki dokaa ympärillä, kynnys mennä sinne on vaan melkoisen korkea. Meniskö se niin, että tsiigaa jostain netistä paikan ja ajan ja pamauttaa paikalle vai pitääkö soittaa johonki AA-puhelimeen? No pitää tuumata. Jos jollain tätä lukevalla on ASIALLISTA tietoa, vois heittää lyhyen kommentin. Jos näissä kokouksissa on erihenkistä porukka eripäivinä tai eripaikoissa, niin tollasesta olis kiva tietää, mulla kun on sellanne onegelma, ton alkoholiongelman lisäx, etten halua kuunnella/ keskustella jeesus jutuista, vaikka kai se asiallinen timpuri olikin aikoinaan ja niillä vehkeillä, vai olikos se puusepänpoika, niin tai näin, piti tässä näköjään kuitenkin keskustella aiheesta ja vielä yksinään, voi helvetti. Paska huuleen ja huraa TÄNÄÄN EN OTA.
AA-han perustuu niihin askeliin ja oma kokemukseni AA: sta on sellainen että joku on hurahtanut enemmän ja joku vähemmän…
Suosittelen vieläkin niitä avopuolen kokoontumisia ja tässä on sinne linkki avoryhma.net/, siellä ei mennä askeleitten mukaan, enkä jeesusteluukaan törmännyt. Itse kävin espoon keskuksen avossa tiistai iltaisin, ja siellä on porukka hyvä, todella maan päällä olijoita ja juttu lensi. Suosittelen.
Sin vaan rohkeesti kokeilemahan jos kiinnostaa! Pääseehän sieltä pois jos ei ole sun juttus.
Ajattelinkin tuossa, että mitenköhän sun raitisteluprojekti on mennyt…
täälläkin.
Yllättävän sitkeässä on minullakin vieroitusoireet. Tai mitä ahdistuksia ne sitten ovatkin. Johtunee siitä, että olen ikäänkuin pakosti juomatta, en omasta vapaasta tahdostani. Eilen ajattelin, että tuntuu kutakuinkin samalta, kun olisi menossa hoitamaan jotain ikävää velvollisuutta: tietää, että on pakko, edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja mitä myöhemmin niin sitä vaikeampaa ja silti tekee mielessään erilaisia pako- ja väistöliikesuunnitelmia ja kehittelee alibia itselleen miksi ei olisi juuri nyt pakko. Tai miettii, että jospa tämä hoitusi jonkun muun toimesta eikä itse tarvitsisi.
Minä menen tänään käymään AA kokouksessa. Yleensä se on auttanut levottomuuteen. Toivottavasti siellä ei ole tällä kertaa ketään, joka haluaa avautua kännäysretkistään. Sellaisten kuunteleminen on vaikeaa ja alkaa vain mieli tehdä viinaa. Ilkeääköhän sieltä poistua kesken, jos alkaa ahdistaa ? Jos sanoisi heti, että jos poistun, niin se johtuu vain siitä, että itse olen niin herkässä vaiheessa, että viinasta puhuminen on kuin suolaa haavoihin.
Toistaiseksi en ole kuullut mitään Jeesus -juttuja kokouksissa. Ja jos sellaista kuulet, niin anna mennä ohi. “Jumala” -sana mainitaan, mutta so what. Mainitaan siellä joskus perkele ja saatanakin. Helvettiäkin olen joskus tullut käyttäneeksi omassa puheenvuorossani korostaessani jotain helvetillistä seikkaa… pyrin kuitenkin välttämään jotten ketään loukkaisi, mutta kas, kun kuuluvat sanavarastooni niin luontevasti.
Tsemppiä.
- viikko menossa, viime yönä näin taas unta dokaamisesta, olin niin perkeleen juovuksissa, tai sit just sen verran kun viinasta tulee . Tällä kertaa unijuopottelussa oli uusi piirre, tuli perkele morkkis, siis olin kai alitajuisesti kieltänyt itseltäni viinanjuonnin ja huomasin tämän unijurrissa, silloin vitutti. Aamulla herätessäni oli kankkunen, joka tosin kesti vain hetken. Muutaman kerran on käynyt mielessä lähteä jonnekkin hevonvittuun nykäsemään viinaa niin paljon, että taas pää nollautuis ja ei enää koskaan pitkään aikaan tekis mieli soppaa. Toisaalta himassa kulkee hyvin ja rouva hymyilee ja kai ne lapsetkin tykkää kun iskä on enemmän messissä harrastuksissa ym., ettei ainakaan vielä viittis potkia pistekoppaa nurin. Tällä viikolla meinaan jo ehkä sitten mennä tsiigaamaan aa-juttuja, jos sais jotain lisä motivaatiota tähän selvinpäin höperehtemiseen. Jano on, mutta tänään en ota!
Vittu joo, tais jäädä AA-reissu tältä(kin) viikolta tekemättä. Ei kerta kaikkiaan kerkii, kai sitä perkele alitajuisesti järjestää ittelleen menoja joka päivälle, ettei ehdi, mutta ei kyllä ehdi dokaamaankaan 
Ens viikolla pitäis pyörähtää mutka Ruotsissa kundien kanssa, jumalauta kyllä herra koettelee omiaan, vaan ei hylkää. Joka tapauksessa, kuivilla olen tuon reissun, vaikka laittaisivat tulikuuman ranstakan perseeseen ja yrittäisivät oluella jäähdyttää, oikein jengillä! Viikon päästä maaginen 3kk kuivilla oloa täynnä, mieli askartelee lähes joka päivä dokaamisen ympärillä, seuraavan kerran kun joku mulkero sanoo, että kuivattelu on helppoa, korkki vaan kiinni, niin lättyyn läsähtää, no ei. Positiivinen juttu oli se, maanantaina kävin labrassa otattamassa kaikki hemmetin näytteet ja tänään sain pahvit kouraan. Kaikki arvot “normaaleja”, paitsi tietenkin kolestroli, mut vitut siitä maksa-arvot oli jo kuitenkin normirajoissa ja se oli helvetinmoinen yllätys, mutta positiivinen yllätys. P-GT oli tippunu156:sta 75:een (ylä raja 115) tästä hyvästä voisi itsensä palkita pikku kännillä, paitsi ettei voi Tänään(kään) en ota
14 viikkoa kuivilla, mutta ei yhtään voittajafiilis, päin vastoin vituttaa ankarasti. Ruotsin reissu tuli heitettyä ja pysyttyä kuivilla ja botskilla sai selitellä kymmeniä kertoja miksei vedä lärvejä muiden kanssa, sitten ne saatana vielä suuttu kun ei juopottelu seura kelpaa, voi helvetti. No en ruvennut kenellekkään avautumaan, tuumasin vaan että pidän paussia. Ankara vitutus kuuri on kyllä päällä, johtuuko raitistelusta vai tästä saatanan syksystä, en tiedä, mutta mikään ei oikein huvita, ei edes paneta niinku muutama viikko sitten. Pinna on kireellä jatkuvasti, tulee otettua pultteja melko pienistä asioista, vaikka yleensä otan asiat melko iisisti. Olen kyllä sitä mieltä, että jos nykäsis pikku jurrit niin daiju nollautuis, eikä enää vituttais. Näinkin kauan kun on kulunut niin en usko että enää kysymys olisi jonkinlaisista vieroitusoireista, tai mistä vitusta sen tietää. Tästä raitistelusta saa kyllä hakemalla hakea positiivisia juttuja, no perhe-elämä kyllä luistaa, mutta muuten jonkinlainen hauskuus on pois kaikesta tekemisestä. Pitää varmaan hommata tyttöystävä, jolla on sama probleema, vois keskustella näistä asioista ja panna raitistelua järjestykseen Mistähän tollasen löytäis? No asioilla on taipumus järjestyä, eiköhän toi vitutus hellitä kun aikaa kuluu tarpeeksi? Tänään on perjantai, mutta tänäänkään en ota!
Yllättävän mukava viikonloppu takana, selvinpäin luonnollisesti. Aika on ruvennut kulkemaan todella nopeasti, maanantaina kun orientoituu työviikkoon, niin on jo perjantai ja kaikki viikon jutut tekemättä, outoa. Muuta tekemistä on riittänyt ihan helvetisti, joka ilta jotain kokousta tai siihen verrattavaa, tosin sinne aa-juttuun en ole kerinnyt vieläkään. Tänään huomasin sellasen jutun, että ei ole tehnyt viinaa mieli pariin päivään, tai sitten ei ole kerinnyt ajattelemaan juomista tai raittiutta. No tänään en ota, enkä muuten ota huomennakaan se on varma.
- viikko menossa, miksköhän lasken näitä viikkoja ja päiviä? ehkä six, että jos rämähtää dokaamaan niin alkaa vituttaa, kun menee pitkä selväputki rikki. Toisaalta kyllä välillä vituttaa olla selvinpäinkin, niin kun nytkin. Tekisi mieli vähän marinoida itteensä. Painokin on noussut ihan saatanasti, ja joku väittää, että kalja lihottaa, tää todistaa kyllä päinvastaista. Onkohan mulla menossa sellanen vaihe, jossa alkoholiongelmasta siirrytään syömishäiriöön Nyt on käyny ihan vakavasti mielessä sellanen ajatus, että sanoisin vaimo kullalle lähteväni johonkin työreissuun, mutta menisin mökille wetämään viikoksi viinaa. No en taida kuitenkaan mennä. Tänään en ota
Kolmatta viikkoa ilman viinaa. pisin tauko seitsemään vuoteen. Tämä minun vuorotyö on mennyt tyyliin viikko kaksi yötä päivää lotraten viikko toipuen ja taas menoksi. Nyt on semmonen kelausvaihde päällä, että mihin aika on hävinny ja missä mennään.
Aargh armoton jano. Kahtena yönä peräkkäin nähnyt unta dokaamisesta, unessa asiat ovat luistaneet ja muutenkin ollut hauskaa, toisaalta pikku morkkista podin unissani. aamulla vitutti kun oli kova jano, ja niin on nytkin. Olen vakavasti harkinnut, että ottais muutaman, siis vain muutaman grogin tai bissen, mutta toisaalta ei oikein uskalla, ettei jää ränni päälle. Ens vuoden puolella lähden yksin johonkin muutamaksi päiväksi juopottelemaan (ehkä) jos se himo siitä vähäksi aikaa talttuisi. Pinna on ollut melko piukalla ja päivät kuluu liian nopeasti, ei saa oikein mitään aikaan, kaikesta on tullut sellasta vittumaista rutiinia. silloin kun oli jurrissa viikollakin, tuli mahtavia neronleimauksia joilla viihdytti itseään, vaikka suurin osa niistä oli tietenkin ihan vitun tyhmiä ja lapsellisia juttuja, mutta silti oli kivaa, siis silloin. Ja tää saatanan paapominen ja vittuilu siitä, että jätkä on mennyt pilalle kun ei edes dokaa on alkanut vituttaa, aiemmin suhtauduin siihen kepeällä huumorilla, tyyliin; “ei janota” nyt ei oikein edes viitsi vastata mitään. On se saatana kumma kun on liikenteessä tyyppien kanssa ja ei vedä lärvejä, niin tyypit suutahtaa ja naljailee. Pikku kännissä olisi helpompi olla, silti tänään en ota
Joulupyhinä lomalla muutama bisse uutenavuotena vähän skumppaa. Kankkunen on ollut viimeksi elokuun puolessa välissä, joten viitisen kuukautta lähes tulkoon raitistelua. Jano on kyllä tallella, tuntuu siltä, että kohta olisi aika nollata laskurit ja wetästä kunnon jurri, mutta jos nyt vielä yrittäis kärvistellä. Onneksi on toi tipaton tammikuu, ei tartte selitellä dokaamattomuuttaan
Raitisteluputki katkeaa 29.1.2010. Wedän kaksipäivää soppaa ja sitten taas korkki kiinni vappuun saakka. Ugh olen puhunut tänään(kään) en ota
Perkule, oli hyvää päätös sallia itselleen pikkulärvit kuun vaihtessa, siis tulevankuun. Nyt ei ole tehnyt edes viinaa mieli, joten nähtäväksi jää otanko silloinkaan. Puolivuotta on helppo olla dokaamatta, juo vaan joka toinenpäivä Nyt on kulunut jo sen verran aikaa viime kännäilystä, että rupeaa unohtumaan ne töppäilytkin, siistiä, toisaalta vaimo ei kyllä unohda, kyllä naisilla on piiiitkä muisti. Hyvä kun on pakkasta, tänään en ota
No, uteliaana kyselen mitkä on tän hetkiset fiilikset? Aiotko kännätä? Älähän nyt hyvää juomattomuuden alkua pilaa känneillä 
.
Laskurit nollattu. Perjantaina wetäsin lärvit, määristä ei mitään tietoa, mut sen verran kuitenkin, et sai muistin pätkimään. Lauantaina tapojeni vastaisesti en korjaillut yhtään, lepäsin vaan, kuten sunnuntainakin. Ihan paska olo tuli dokaamisesta, siis kankkunen ja pieni muotoinen vitutus, siitä, että tuli ylipäätään dokattua. Toisaalta olen vähentäjissä, enkä lopettajissa. Nyt olis taas tarkoitus pitää korkki tiukasti kiinni.Tänään en ota
Voi vittu. Ajattelin, että kun täs jarrutellut, niin pysyis toi dokaaminen hanskassa, vitut. Lauantaina otin ilmeisesti muutaman liikaa ja sunnuntaina piti taas korjailla vanhaan malliin. No pitkäksihän se meni, tarkkaa puuhaa. Sammuin duuniin ja nyt on kaksipäivää kärsinyt saatanallisesta krapulasta. Kotona on melko hiljaista, siis sanaakaan ei vaimo ole sanonut mulle pariin päivään. Helvetillinen morkkis ja lompakko taas ihan tyhjä. On se saatana kumma kun ihminen ei opi, oli lapsellista kuvitella, että läträys olis hallussa. Edellisenä perjantaina pysy kyl homma hanskassa, mut taas kävi näin. Nyt korkki tiukasti kiinni.