Matkan varrella olen huomannut, että lasten kanssa touhutessa maailma ja murheet unohtuvat. Hetken kun keskittyy pelkästään käsillä olevaan hetkeen, tekemiseen lasten kanssa, heidän iloon ja hymyyn, niin akut latautuvat ja pääkoppa nollautuu. Tekee hyvää itselle ja lapset nauttivat saamastaan huomiosta sekä siitä että aikuisella on aikaa ‘vain heille’ (hänelle).
3 tykkäystä
Todella, todella hyvää itseanalyysia tämä, täältä sivusta kun katselee. Olet kertonut aikaisemmin just tuosta puolestasi jonkin verran ja koen, että tunnistan ihan täysin tuon itseironisesti avaamasi pettymyksen. Olit ehkä ajatellut saavasi voimaa siitä, miten olit käsikirjoittanut tuon viidennen erän, ja nyt voimanlähde kuivuikin tällä erää kasaan. Vaikka varmasti ehdit tosiaan myöhemminkin tulla kaapista, niin mulle tuli kuitenkin mieleen, että olisiko sulla joku kaveri, joku yksi luottotyyppi, jolle voisit vaikka soittaa? Jolle voisit avautua vähän pienemmällä “näyttämöllä” ja saada sitä responssia, jota vaille jäit nyt ison areenan siirryttyä myöhemmäksi? Jotta saisit kuitenkin vähän pönkitettyä sitä kohtaa itsessäsi, joka vähän tarvitsisi nyt sellaista ihailua. Musta on ihan ok tarvita myös ihailua. (Paraskin puhuja, murisee “otukseni” tuolla kopassaan tähän väliin, mutta en nyt välitä siitä.)
Ajatuksesi siitä, että voi olla ihan hyväkin että sait nyt vähän aikalisää siihen kaapista tulemiseen on varmaan ihan kohdallaan sekin, mutta josko olisi joku, semmoinen emotionaalisesti “varma” tyyppi, jolle voisit avautua silleen vähän hallitummin? (Kuin iso kaveriporukka jossain möksällä 
)
2 tykkäystä
Ja sitten tosiaan vielä tämä.
3 tykkäystä
Suoritin raittiutta minäkin. Tuli pari vuotta sitten hienosti 100 päivää ja ylikin täyteen. Tuli ajatus, että eihän tässä mitään hätää. Otin lasin viiniä ja seuraavana päivänä menin ja ostin tiukkaa ja siitä se taas sitten lähti. En edes älynnyt iloita niistä yli sadasta päivästä. Ne eivät olleet kadonneet minnekkään - paitsi minun mielestäni.
Nyt olen viisastunut tästä ja lakannut laskemasta päiviä. Takaraivossa tiedän koska olen viimeksi retkahtanut, mutta muuten annan mennä vaan - päivän kerrallaan. Se sopii minulle parhaiten.
6 tykkäystä
Su 11.1 klo 18:41 päivä 41
Ei noita päiviä tule oikeasti enää laskettua, mutta merkkailen ne silti näihin päiväkirjamerkintöihin 
En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut lauantai-päivän ahdistuksesta. Lauantaihan oli mulla se viikon ykköspäivä, jolloin pystyi juomaan koko päivän. Vaikka suurin osa päivistä menee jo ilman alkon miettimistä ja on ns. helpompaa, niin lauantaisin ei vaan tunnu lähtevän kone käyntiin, kaljaa tekee mieli ja en saa mitään aikaiseksi. Eilinenkin meni tuskistellessa ja piru kuiskutteli olkapäällä koko päivän. Tänään sitten taas ollut energiaa tehdä vaikka ja piru pysynyt piilossaan.
Kun tämä viides erä nyt siirtyi, niin perjantaina ajattelin, että pitäisikö lopettaa tupakointi sitten viikonloppuna. No enpä sit kuitenkaan lähtenyt ”suorittamaan” tätä raitistumista ja ihan hyvä niin. Tupakoinnin lopettamisen aika tulee vielä, mutta ei nyt. Tupakkaa menee muutenkin nyt murto-osa siitä mitä meni juodessa.
Tämä on ollut mielessä. Mulla on kaksikin, kumpaankin on tarkoitus olla yhteydessä. Kummallakin on ollut jonkun tasoisia haasteita pirun kanssa ja ollaan asioista juteltukkin avoimesti aikaisemmin.
Sen verran tulin tuossa perjantaina kaapista ulos, että laitoin profiiliini seuraavan tekstin. Laitan sen nyt tähänkin, niin kirjautumattomatkin näkevät:
Jos tunnistat minut oikeasta elämästä kirjoitusteni perusteella, ota yhteyttä. Olet täällä samasta syystä. Jutellaan. Koodinimi Alberto.
Mulla on kutina, että eräs tuntemani lukee tekstejäni täällä 
6 tykkäystä
Kuulostaa viisaalta! Hirveät nikkikset pirun kuiskutellessa olkapäällä voisikin olla tuhoisa yhdistelmä.
Asia kerrallaan. Ties vaikka se tupakointikin siitä hissukseen vaan kuluisikin pois, ensin vähennyttyään kun selviä päivä kertyy. Ja sinullahan niitä jo mahtavalla tavalla kertyy!
Hyvä meininki. Tsemppiä jatkoonkin ja mukavaa uutta viikkoa.
2 tykkäystä
Alberton ketju on ollut hyvin kannustava alkon lopettamiseen. Täällä kanssa nyt vähän päälle viikko ilman alkoa ja päätin laittaa korkki kokonaan kiinni. Lähti taas lapasesta joulu lomilla juominen ja 20-vuotta kun katson omaa kierrettäni, niin aina jossain vaiheessa lähtee lapasesta koko touhu, vaikka pitkiä taukoja välillä pidinkin. Sitä vaan yrittää pitää kiinni, että kyllä tämän hallitsee, mutta kun sama kierre jatkuu vuosi kausia, niin kyllä viina vie lopulta miestä. Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon ja taistellaan viinapirua vastaan!
7 tykkäystä
Su 18.1. klo 10:55. Päivä 48
Taas monta hektistä päivää takana, niin en ole ehtinyt rauhoittua kirjoittelemaan. Tällä viikolla koettelin itseäni osallistumalla työpaikan virkistysiltaan ja eilen lauantaina urheiluseuran talkoiden saunailtaan. Kummastakin jäi positiiviset kokemukset - hauskaa voi todellakin pitää ilman alkoholiakin.
Mietiskelin, että miksi meni kummatkin niin helposti. No alkoholistillehan selvinpäin esiintyminen tälläisissa tilanteissa on perusjuttu, koska tilanteet ovat hyvä paikka rakentaa kulisseja. Muistui mieleen, että olen aikaisemminkin kärvistellyt työpaikan virkistysilloissa selvin päin ja lähtenyt ajoissa kotiin ihan sen takia, että kotona ehtii sitten vielä tintata pellit kiinni. Kukaan ei kuitenkaan seuraavana päivänä kiinnitä huomiota myöhäisempään työpäivän aloitukseen ym. krapulan oireisiin.
Kävin perjantaina ensimmäisellä päihdehoitajan tapaamisella. Tein (taas) paljon testejä ja tunnin aika kului enemmänkin paperitöissä. Ei jäänyt sieltä oikein mitään käteen, mutta ehkä seuraavalla kerralla ehdimme pureutua ongelmaani syvemmin. Se nyt kuitenkin jäi mieleen (jonka olin kyllä itsekkin jo tajunnut), että alkoholismia ei sinänsä voi parantaa. Voit vain muuttaa ajatusmaailmaasi ja elämäntapaasi. Jos siinä onnistuu, niin juominen menee siinä samalla pesuvesien mukana. Hoitaja osasi tämän hyvin ja mieleenpainuvasti sanoittaa, ei selvästi käyttänyt lausetta ihan ensimmäistä kertaa 
Kerroin, että juuri näihin muutoksiin haluan sparria.
Tänään lepään tämän hektisen viikon päälle ja teen jotain kivaa. Leffaan lasten kanssa tai muuta vastaavaa. Rauhallista sunnuntaita teille muillekkin 
7 tykkäystä
Kiitokset @Suuntaaetsin ja on ilo, että kirjoitukseni auttavat myös sinua. Vertaistuella on kummallinen voima.
1 tykkäys
Oh boy - kulissit. Niissä olen ollut hyvä. Seurassa maksimissaan pari lasillista viiniä, mutta kotona on odottanut se varsinainen palkinto. Kurjaa on, että suurin osa noista tapaamisista meni aivan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska se alkoholinhimo vei kaiken keskittymiskyvyn.
Hyvä, että olet aloittanut päihdehoitajan tapaamiset. Itselläkin välillä oli sellainen olo, että onko tästä mitään hyötyä, mutta vaikka siellä kävisi sitten sitä yksinpuhelua niin se avaa kuitenkin aina jonkun väylän ajatusten syventymiselle.
3 tykkäystä