Matkan varrella olen huomannut, että lasten kanssa touhutessa maailma ja murheet unohtuvat. Hetken kun keskittyy pelkästään käsillä olevaan hetkeen, tekemiseen lasten kanssa, heidän iloon ja hymyyn, niin akut latautuvat ja pääkoppa nollautuu. Tekee hyvää itselle ja lapset nauttivat saamastaan huomiosta sekä siitä että aikuisella on aikaa ‘vain heille’ (hänelle).
3 tykkäystä
Todella, todella hyvää itseanalyysia tämä, täältä sivusta kun katselee. Olet kertonut aikaisemmin just tuosta puolestasi jonkin verran ja koen, että tunnistan ihan täysin tuon itseironisesti avaamasi pettymyksen. Olit ehkä ajatellut saavasi voimaa siitä, miten olit käsikirjoittanut tuon viidennen erän, ja nyt voimanlähde kuivuikin tällä erää kasaan. Vaikka varmasti ehdit tosiaan myöhemminkin tulla kaapista, niin mulle tuli kuitenkin mieleen, että olisiko sulla joku kaveri, joku yksi luottotyyppi, jolle voisit vaikka soittaa? Jolle voisit avautua vähän pienemmällä “näyttämöllä” ja saada sitä responssia, jota vaille jäit nyt ison areenan siirryttyä myöhemmäksi? Jotta saisit kuitenkin vähän pönkitettyä sitä kohtaa itsessäsi, joka vähän tarvitsisi nyt sellaista ihailua. Musta on ihan ok tarvita myös ihailua. (Paraskin puhuja, murisee “otukseni” tuolla kopassaan tähän väliin, mutta en nyt välitä siitä.)
Ajatuksesi siitä, että voi olla ihan hyväkin että sait nyt vähän aikalisää siihen kaapista tulemiseen on varmaan ihan kohdallaan sekin, mutta josko olisi joku, semmoinen emotionaalisesti “varma” tyyppi, jolle voisit avautua silleen vähän hallitummin? (Kuin iso kaveriporukka jossain möksällä 
)
2 tykkäystä
Ja sitten tosiaan vielä tämä.
3 tykkäystä
Suoritin raittiutta minäkin. Tuli pari vuotta sitten hienosti 100 päivää ja ylikin täyteen. Tuli ajatus, että eihän tässä mitään hätää. Otin lasin viiniä ja seuraavana päivänä menin ja ostin tiukkaa ja siitä se taas sitten lähti. En edes älynnyt iloita niistä yli sadasta päivästä. Ne eivät olleet kadonneet minnekkään - paitsi minun mielestäni.
Nyt olen viisastunut tästä ja lakannut laskemasta päiviä. Takaraivossa tiedän koska olen viimeksi retkahtanut, mutta muuten annan mennä vaan - päivän kerrallaan. Se sopii minulle parhaiten.
6 tykkäystä
Su 11.1 klo 18:41 päivä 41
Ei noita päiviä tule oikeasti enää laskettua, mutta merkkailen ne silti näihin päiväkirjamerkintöihin 
En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut lauantai-päivän ahdistuksesta. Lauantaihan oli mulla se viikon ykköspäivä, jolloin pystyi juomaan koko päivän. Vaikka suurin osa päivistä menee jo ilman alkon miettimistä ja on ns. helpompaa, niin lauantaisin ei vaan tunnu lähtevän kone käyntiin, kaljaa tekee mieli ja en saa mitään aikaiseksi. Eilinenkin meni tuskistellessa ja piru kuiskutteli olkapäällä koko päivän. Tänään sitten taas ollut energiaa tehdä vaikka ja piru pysynyt piilossaan.
Kun tämä viides erä nyt siirtyi, niin perjantaina ajattelin, että pitäisikö lopettaa tupakointi sitten viikonloppuna. No enpä sit kuitenkaan lähtenyt ”suorittamaan” tätä raitistumista ja ihan hyvä niin. Tupakoinnin lopettamisen aika tulee vielä, mutta ei nyt. Tupakkaa menee muutenkin nyt murto-osa siitä mitä meni juodessa.
Tämä on ollut mielessä. Mulla on kaksikin, kumpaankin on tarkoitus olla yhteydessä. Kummallakin on ollut jonkun tasoisia haasteita pirun kanssa ja ollaan asioista juteltukkin avoimesti aikaisemmin.
Sen verran tulin tuossa perjantaina kaapista ulos, että laitoin profiiliini seuraavan tekstin. Laitan sen nyt tähänkin, niin kirjautumattomatkin näkevät:
Jos tunnistat minut oikeasta elämästä kirjoitusteni perusteella, ota yhteyttä. Olet täällä samasta syystä. Jutellaan. Koodinimi Alberto.
Mulla on kutina, että eräs tuntemani lukee tekstejäni täällä 
6 tykkäystä
Kuulostaa viisaalta! Hirveät nikkikset pirun kuiskutellessa olkapäällä voisikin olla tuhoisa yhdistelmä.
Asia kerrallaan. Ties vaikka se tupakointikin siitä hissukseen vaan kuluisikin pois, ensin vähennyttyään kun selviä päivä kertyy. Ja sinullahan niitä jo mahtavalla tavalla kertyy!
Hyvä meininki. Tsemppiä jatkoonkin ja mukavaa uutta viikkoa.
2 tykkäystä
Alberton ketju on ollut hyvin kannustava alkon lopettamiseen. Täällä kanssa nyt vähän päälle viikko ilman alkoa ja päätin laittaa korkki kokonaan kiinni. Lähti taas lapasesta joulu lomilla juominen ja 20-vuotta kun katson omaa kierrettäni, niin aina jossain vaiheessa lähtee lapasesta koko touhu, vaikka pitkiä taukoja välillä pidinkin. Sitä vaan yrittää pitää kiinni, että kyllä tämän hallitsee, mutta kun sama kierre jatkuu vuosi kausia, niin kyllä viina vie lopulta miestä. Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon ja taistellaan viinapirua vastaan!
7 tykkäystä
Su 18.1. klo 10:55. Päivä 48
Taas monta hektistä päivää takana, niin en ole ehtinyt rauhoittua kirjoittelemaan. Tällä viikolla koettelin itseäni osallistumalla työpaikan virkistysiltaan ja eilen lauantaina urheiluseuran talkoiden saunailtaan. Kummastakin jäi positiiviset kokemukset - hauskaa voi todellakin pitää ilman alkoholiakin.
Mietiskelin, että miksi meni kummatkin niin helposti. No alkoholistillehan selvinpäin esiintyminen tälläisissa tilanteissa on perusjuttu, koska tilanteet ovat hyvä paikka rakentaa kulisseja. Muistui mieleen, että olen aikaisemminkin kärvistellyt työpaikan virkistysilloissa selvin päin ja lähtenyt ajoissa kotiin ihan sen takia, että kotona ehtii sitten vielä tintata pellit kiinni. Kukaan ei kuitenkaan seuraavana päivänä kiinnitä huomiota myöhäisempään työpäivän aloitukseen ym. krapulan oireisiin.
Kävin perjantaina ensimmäisellä päihdehoitajan tapaamisella. Tein (taas) paljon testejä ja tunnin aika kului enemmänkin paperitöissä. Ei jäänyt sieltä oikein mitään käteen, mutta ehkä seuraavalla kerralla ehdimme pureutua ongelmaani syvemmin. Se nyt kuitenkin jäi mieleen (jonka olin kyllä itsekkin jo tajunnut), että alkoholismia ei sinänsä voi parantaa. Voit vain muuttaa ajatusmaailmaasi ja elämäntapaasi. Jos siinä onnistuu, niin juominen menee siinä samalla pesuvesien mukana. Hoitaja osasi tämän hyvin ja mieleenpainuvasti sanoittaa, ei selvästi käyttänyt lausetta ihan ensimmäistä kertaa 
Kerroin, että juuri näihin muutoksiin haluan sparria.
Tänään lepään tämän hektisen viikon päälle ja teen jotain kivaa. Leffaan lasten kanssa tai muuta vastaavaa. Rauhallista sunnuntaita teille muillekkin 
7 tykkäystä
Kiitokset @Suuntaaetsin ja on ilo, että kirjoitukseni auttavat myös sinua. Vertaistuella on kummallinen voima.
1 tykkäys
Oh boy - kulissit. Niissä olen ollut hyvä. Seurassa maksimissaan pari lasillista viiniä, mutta kotona on odottanut se varsinainen palkinto. Kurjaa on, että suurin osa noista tapaamisista meni aivan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska se alkoholinhimo vei kaiken keskittymiskyvyn.
Hyvä, että olet aloittanut päihdehoitajan tapaamiset. Itselläkin välillä oli sellainen olo, että onko tästä mitään hyötyä, mutta vaikka siellä kävisi sitten sitä yksinpuhelua niin se avaa kuitenkin aina jonkun väylän ajatusten syventymiselle.
3 tykkäystä
La 24.1. klo 21:14, päivä 54
Vähän lepposampi viikko takana. Viikkoon mahtui silti vastoinkäymisiä. Oli jännä huomata, että asiat eivät aiheuttaneet sen kummempaa stressiä, eli pirun kanssa käymäni taistelut ovat kasvattaneet mulle sellaista tervettä itsetuntoa. Tietysti nyt muutenkin mieliala on jo paljon pirteämpi ja kevätkin lähenee kovaa vauhtia.
Kävin tänään terapiassa mettähommissa ja huomasin, että kunto oli kohentunut reilusti, vaikken mä nyt tässä ole mitään sen kummemmin sitä kohottanut. Tietysti se juomisesta johtunut krooninen väsymys on väistynyt, mutta myös röökin poltto vähentynyt murto-osaan - elimistö siis palautunut jo selvästi. Päivän päätteeksi käytiin vielä poitsun kanssa keilaamassa. Kyllä yhteen lauantai-päivään mahtuu paljon tekemistä kun ei juo!
Kuuntelin tällä viikolla Johanna Aatsalon kirjan 2784 päivää, vinkki tuli tuolta @Happee69 ketjusta. Tarkemmin ottaen kuuntelin sen kahdessa päivässä, koska jäin siihen ihan koukkuun. Kirjahan kertoo elämästä alkoholistin puolisona. Ihan silmiä avaava kirja ja mulle osui ja upposi 100%
Ylihuomenna tulee täyteen 8 viikkoa. Ihan hiljaa mielessäni uskallan varovasti todeta, että tällä viikolla ei ole piru kiusannut oikeastaan yhtään. Ei edes tänään lauantaina. Mutta sanon heti perään, että ei tässä silti vielä voi suojausta laskea. Jatkan tänne kirjoittelua, vaikka se ei enää päivittäistä ole. Ensiviikolla on päihdelääkärin tapaaminen ja sitä seuraavalla viikolla päihdehoitaja.
P.s. Yksi tämän viikon vastoinkäyminen oli rahallinen. Silloin muotoilin vanhan viisauden uusiksi ja sain käännettyä tappion mielessä voitoksi 
Kai kaikilla rahaa on, mutta harva on selättänyt alkoholismin.
(Alkup.: Kai kaikilla rahaa on, mutta harvalla on hyvä hevonen)
10 tykkäystä
La 31.1. klo 12:00, päivä 61
Täytyi istahtaa kirjoittelemaan takan ääreen. Aamu mennyt tulisijoja lämmitellessä, kun ulkona on kylmä (aamulla -26, nyt enää -20).
Alko on tällä viikolla taas pyörinyt jonkun verran mielessä ja tänään piru on sitten yrittänyt iskeä vähän kovemmin. Ei se pysty mua murtamaan, mutta se saa mielen alakuloiseksi. Ulkona mahtava sää, mutta vähän liian kylmä lähteä mitään tekemään.
Päihdelääkäri antoi tällä viikolla hyvän vertauskuvan. Alkoholismi on vähän kun olisit armeijassa. Se ei sillä hetkellä tunnu kivalta, jopa hirveältä ja sitä vain odottaa poispääsyä siviiliin. Sitten kun armeijasta on kulunut hetki, niin aika alkaa kullata muistoja ja se armeija-aika alkaakin tuntua todella hyvältä kokemukselta ja sitä alkaa muistelemaan lämmöllä, jopa kaiholla.
Tämä vertauskuva on pyörinyt tänään mielessä. Aika todellakin alkaa jo kullata muistoja.
No, taas heti helpotti kun pysähtyi miettimään ja alkoi kirjoittamaan. Lähden nyt kevyesti reippailemaan tuonne pakkaseen, sekin varmasti auttaa.
9 tykkäystä
Päihdelääkäri on oikeassa - näin se tekee. Aika kultaa muistot ja sitten sitä miettii, että miksi minä en voisi yhtä ottaa koska olen nyt jo ollut raittiina näinkin pitkään. Minähän pystyn kohtuukäyttöön ja sitten sitä taas mennään. Lisäksi se “pitkä aika” ilman saattaa olla todellisuudessa vain pari päivää tai muutaman viikon. Aikaharha, joka kuulemma on tyypillinen tälle sairaudelle.
Hyvä, että pysähdyit miettimään ja annoit toipumiselle mahdollisuuden jatkua.
5 tykkäystä
La 31.1. klo 19:37
Niin se vaan piru loikki piiloon, kun vaan lähti ulos. Kävin mettähommissa, eikä siellä kylmä ollut touhutessa. Sitten sauna päälle ja nyt on olo kuin nirvanassa. Edessä on todennäköisesti todella hyvät unet ja huomiseen herään virkeänä.
Mietiskelen tässä mikä olisikaan oloni tällä hetkellä, jos aamu olisi lähtenyt käyntiin kaljalla. Ei ole yhtään ikävä sitä oloa. Todennäköisesti syömiset olisi jääneet väliin, edessä olisi humalan pilaamat unet ja huominen päivä olisi sitten krapulaisen kärvistelyä ja väsymys yltäisi alkuviikkoon asti - olettaen että huomenna olisi saanut lopetettua.
Ihan naurattaa, että eipä käyneet nuo ajatukset aamulla mielessäkään kun piru kuiskaili olkapäällä 
Kiitokset selvästä päivästä.
11 tykkäystä
Ma 2.2 Klo 20:24, päivä 63
9 viikkoa!
Tänään oli jotenkin koko työpäivän ahdistunut olo, siihen ei kylläkään liittynyt alkoholi millään tavalla. Eikä tää ei ollut eks kerta. Mietin, että ehkä tämä on sitä normaalia maanantaimasennusta, mitä normaalit ihmiset potee maanantaisin. Alkoholistin maanantait ovat myös hirveitä, mutta eri tavalla. Siihen liittyy krapula ja morkkis.
Mutta.. Kävin päivän päätteeksi päihdehoitajalla ja mieli muuttui yöstä päiväksi hetkessä. En muista milloin olen puhunut tunnissa näin paljon Olo oli tosi kevyt ja tuli ihan naurettua siellä.
Ke 4.2. klo 16:09, päivä 65
Maanantain kirjoitus jäi vähän kesken kun tuli siinä muuta tekemistä, jatkan aiheesta vielä..
Päihdehoitajan kanssa juteltiin, että miksi viimeviikko oli vaikeampi. Osasin nimetä sieltä erityisen raskaat työpäivät yhdeksi triggeriksi. Kun introvertti joutuu esiintymään ihmisille, niin takki on tyhjä päivän päätteeksi. Tämmöiset päivät kuuluu työhöni ja tiedän ne etukäteen. Aikaisemmin olen palkinnut työpäivästä selviytymisen alkoholilla ja sitähän elimistöni odotti viimeviikollakin. Hoitaja antoi hyvän vinkin, että palkitse itsesi seuraavalla kerralla jollain sellaisella tavalla, mitä jaksaa tehdä väsyneenäkin, esimerkiksi hieronnalla. Tämä oli aivan loistoidea ja otan heti käyttöön!
Oli myös puhetta siitä, että en halua puhua alkoholismistani lapsille. Tästähän keskusteliin tuolla @kohtimuutosta ketjussa. Sekä päihdelääkäri aikaisemmin, että päihdehoitaja nyt totesivat, että olen väärässä. Lapsille kannattaa puhua. Ei tietysti purkaa heille omaa oloaan, vaan kertoa faktat heille sopivalla tavalla. Hoitaja oli sitä mieltä, että erityisesti minun tulisi kertoa heille se, että lopetin juomisen, koska haluan olla läsnä ja viettää enemmän aikaa heidän kanssaan.
Oon vähän miettinyt tätä ja ajattelin sopivassa tilanteessa kahden kesken kullekkin lapselle jutella asiasta. Tämä ei tapahdu nyt heti, vaan sitten kun aika sille on kypsä.
13 tykkäystä
Onnea 9 viikosta! Hienoa, että sinulla näyttää olevan hyvin toimiva hoitokontakti. Tsemppiä jatkoon!
1 tykkäys
Hieno saavutus, onnea siitä! Tosi hyvä kuulla että päihdehoitajan tapaaminen oli noin hyvä kokemus. Mulla se on edessäpäin ja olin jo mielessäni manannut sen “turhaksi”, kun en jaksaisi selittää asioitani jälleen uudelle ihmiselle. Siksi mukava kuulla, että sulla oli siitä noin hyvä kokemus 
1 tykkäys
Kiitos @Kohtimuutosta ja @Kynsilaukka 
Tää oli mun toinen käynti päihdehoitajalla, ensimmäinen kerta meni testejä tehdessä ja siitä ei jäänyt niin paljon käteen. Eli ei kannata lannistua vaikka eka kerta tuntuisi turhalta.
Toki ihmisiähän hekin ovat ja aina ei henkilökemiat vaan kohtaa.
7 tykkäystä
Huh huh! 9 viikkoa! Onse kova luu! 
Hyviä juttuja kirjoitat, itsekin saan näistä voimia jatkaa eteenpäin, se on neljäs raitis päivä tänään takana, tässähän voi mennä nukkumaan ihan kohtuu hyvillä mielin, vaikkakin vielä henkinen krapula jatkuu…
4 tykkäystä
Onneksi olkoon! Hienosti siellä menee Sinulla. Kiva, että olet löytänyt päihdehoitajan, jonka kanssa synkkaa. Sama kokemus oli itsellä, että niitä papereita täyttäessä ei paljon kemiat ehtineet kohdata, mutta jatkossa käynneistä kyllä sai irti paljonkin ja varsinkin tapaamisten välillä omat aivot tekivät työtä.
Olen samaa mieltä, että lapsille kannattaa puhua. Ikätasoisesti aikalailla kaikista asioista, jotka perheeseen vaikuttaa. Lapset aistivat, kuulevat ja näkevät kuitenkin kaikenlaisia asioita, joista voi heille muodostua jopa isompia mörköjä, jos niitä ei mitenkään sanota ulos. Tietenkin olen samaa mieltä, että varsinaiset terapiat pitää hoitaa muualla - ei lapset eikä puoliso voi sitä tehtävää hoitaa. Valitettavan usein me vaan kaadetaan sitä kuormaa myös kotona.
3 tykkäystä