Alberton lopetuspäiväkirja

To 4.12.2025 klo 8:36, työpaikan wc
Päätös syntyi ma-iltana kaljojen jälkeen.
3. päivä ilman alkoa alkamassa. Takana on 3. pikkujouluviikonloppua 4viikon aikana. Viimeisen 4 viikon aikana kaljaa uponnut myös arkipäivinä kohtuullisesti. Maanantaina join viimeiset oluet ja siihen päättyi vajaan 2 viikon putki, että joka ilta tuli otettua edes vähän.

Tänä aamuna huomasin kehon kaipaavan alkoholia. 2 päivää meni kohtuu kivuttomasti, mutta kolmas päivä.. Kun pikkujoulujen ja sitä edeltävän juomisen rasitus on väistynyt keho vähän niinkuin herää ja venyttelee virkeänä ja hyväntuulisena, että missäs sitä alkoa nyt olikaan. Krapulasta taas selvittiin ja eihän tässä mulla mitään ongelmaa ole.

Antabusta olen syönyt tiistaista lähtien naksun per päivä. Aina aamulla ottanut. Se pitää korkin kiinni, kunhan sen napin aina ottaa.

4 tykkäystä

Hyvä kun tulit tänne.Itsellä 22 päivää rsittiutta.Tarinasi muistutti tuosta pikkujouluajasta ja kuinka se voi viedä ihan kokonaan raiteilta..Ollaan tänään juomatta,se riittää.Tsempit.:hugs:

5 tykkäystä

Pe 5.12.2025 klo 13:47, työpaikan WC
Kiireinen aamu töissä, en ole miettinyt alkoa. Antabus otettu aamulla, eli nyt voi jo sanoa, että viikonloppuna ei varmasti läträtä.

Eilen illalla mietin, että mitä teen huomenna pe-iltana. Normaalisti olisin miettinyt askelmerkit seuraavalle päivälle mitkä tähtäävät ensimmäiseeen puraisuun mahdollisimman aikaisin.

Nyt mietiskelin, että voisin valmistella vierashuoneprojektia ja ehkä lämmittää saunan poitsun kanssa. Poitsu toi eilen kotiin kässän tunnilla tekemänsä löylykauhan.

Jotenkin tuli itselle hyvä olo, että kerrankin suunnitelmat tähtäävät johonkin muuhun kuin alkoon. Pidän itseäni ihan aikaansaavana, mutta tekemiseen on aina liittynyt vahvasti asennuskaljat ja viimeaikoina vielä niin päin, että täytyy saada se pari-kolme alle, ennen kun voi edes suunnitella tekevänsä mitään.

8 tykkäystä

Terve

Mulla oli kovin saman kuuloista 7v sitten. Meni vielä alaspäin siitä.

Nyt lähes 1.5v juomatta ja ei tule mieleenkään juoda enää.

Jos haluat lopettaa, tässä kolme mulla toiminutta perussääntöä:

Älä anna periksi. Elämä on parempi näin. Mutta ei ole pakko päättää mitään muuta kuin tämä päivä ja huominen.

Kokeile tarvittaessa mitä vaan keinoja. Aina uusia, jos vanhat ei toimi. Lue aiheesta, kirjoita, puhu, vedä hetkellinen sokeriöveri, kilauta kaverille, mene hoitoon.

Etsi elämään merkityksiä ja tekemisiä. Vanhoja kivoja harrastuksia. Uusi työ tai koulutus. Uusi harrastus. Ehdit mitä vaan kun et juo.

T. Puuhapete

11 tykkäystä

Aikaa juominen, sen suunnittelu ja siitä toipuminen on tosiaan vienyt. Niitä päiviä ei takaisin saa, mutta niistä saatu kokemus kannattaa hyödyntää -ei koskaan enää hukkaan heitettyä päivää.

Oli se käsittämätöntä, kun ei edes voinut imuroida ilman olutta. Miten helppoa se itsensä huijaaminen voikaan olla.

Touhuaminen ilman kaljaa on sellaista keskeytymätöntä ja huolellista, kun ei tarvitse alvariinsa hakea uutta tölkkiä tai muistella minne edellisen jätti.

Muistan, kun usein istuin saunan jälkeen terassilla, päivän puuhastelut takana, miettien, että tässähän on ihan jurrissa. Kyllä se silloinkin alitajunnassa puolisen sekuntia pyörähti ajatus kaiken järjettömyydestä. Jotenkin sitä silti jatkoi illasta toiseen, eikä myöntänyt itselleen olevansa addikti. Itse normalisoin käytön, koska kaikkihan sitä iltaisin rentoutuu.

Varmaan rentoutuukin, mutta ilman päihteitä.

Tämän asian ymmärtäminen vei minulta 47 vuotta, vaikken ihan pikkupoikana näitä kuitenkaan ehkä miettinyt.

Alkutaival on ilman päihteitä kivinen ja meno voi olla melkoista kompurointia, mutta siitä selviää samalla härkäpäisyydellä jolla jaksoi vuosia juoda, vaikka usein ahdisti, kuin olisi norsu istunut rinnan päällä ja oli vielä pääkin kipeä.

4 tykkäystä

Kiitokset kannustavista kommenteista :heart:

Mulla laahaa nämä päiväkirjamerkinnät tänne vähän perässä, kun tilini meni tarkastukseen. Laitan seuraavaksi lauantain ajatukset sensuroimatta siten kuin ne lauantaina kirjoitin.

La 6.12. Klo 7:51
Ensimmäinen pe-ilta meni vähän kärvistellessä. Olin todella väsynyt ja makailin vaan sängyssä. Oon kuunnellut tällä viikolla monta podcastia ja lukenut alkoholin vieroitusoireista. Jostain luin, että väsymys on normaalia ensimetreillä. Muutos on elimistölle iso ja se kuluttaa energiaa. Sen on kyllä huomannut kun melkein joka ilta on tullut torkahdettua hetkeksi töiden jälkeen.

Alko pyöri yllättävän vähän päässä, enemmänkin oli semmonen outo tunne, että ei oo mitään tekemistä., mutta silti liian väsynyt tekemäön mitään. Olin kuitenkin läsnä, juttelin perheenjäsenien kanssa, mikä tuntui hyvältä. Poitsun kanssa päätettiin, että sauna lämmitetään vasta tänään.

Tänä aamuna oli kuitenkin vastassa ensimmäinen todella positiivinen asia. Herään virkeänä ja mulla polttelee tuleva päivä ja on kohtuu kova motivaatio aloittaa vierashuoneen siivous. Tämmöinen herääminen hyväntuulisena ilman krapulaa lauantai-aamuun… - ei ole tapahtunut hetkeen.

La 6.12. klo 10:24
Aamutoimien jälkeen iski kuvainnollisesti vapina ja kaljanhimo. Nopeasti se mieli muuttuu. Alkoholi pyörii mielessä, elimistö suorastaan vaatii sitä. En pääse sängystä uudestaan ylös ja motivaatio tämän päivän toimiin on alhainen. Tarttisin sen pari kaljaa, niin siitä se lähtisi. Tupakkalla olen ravannut, siitä saa vähän dopamiinia, mutta tupakan jälkeinen olo onkin loppupeleissä pahempi. Onneksi otin aamulla antabuksen, tämä on vain kärsittävä, en onneksi voi avata olutta.

Haluan kirjoittaa nämä tuntemukset ylös. Kirjoittaminen vähän helpottaa ja saa ajatukset jotenkin järjestykseen. Se saa katsomaan omaa kärvistelyä kolmannessa persoonassa, ikään kuin ulkopuolisena. Kirjoitan tähän nyt suunnitelman ja lähden sitä toteuttamaan, että pääsen tästä olosta

  1. Nouse ylös
  2. Kerää talosta poltettavat roskat ja tuikkaa ne polttotunnyrissä tuleen
  3. Lähde poitsun kanssa katsomaan kaupoille sen huoneeseen verhotankoja ja uusia rullaverhoja
  4. Asenna ne yhdessä poitsun kanssa

La 6.12. Klo 15:57
Elimistö huutaa edelleen alkoholia. Pääsin sängystä ylös, kävin kaupoilla ja saatiin tänään perheen voimin tehtyä perusteellisempaa joulusiivousta. Hyvä päivä siis muuten, mutta vieroitusoireet ovat kyllä todella pahat.

On aivan 100% selvä asia, että jos en olisi aamulla ottanut antabusta, olisin napannut kaupoilta tutun setin juomia. Eli silleen reilusti, että seuraavalle päivälle jää varmasti mielummin useampi tasoittava. Edellisen päivän antabuksen vaikutus olisi pistänyt vielä reilusti vastaan, mutta juominen olisi tapahtunut särkylääkkeiden voimalla väkisin.

Nyt syömme, laitamme saunan päälle ja käyn lasten kanssa hakemassa kaupasta herkut linnan juhlien katseluun. Tiedän, että perhe nauttii läsnäolostani. Siitä saan motivaatiota. Mutta myös ajatusten jäsentely sanoiksi auttaa paljon. Ja se että huomenna saan herätä pirteänä ilman krapulaa.

La 6.12. klo 21:31
1-0, ensimmäinen erä mulle. Tiesin etukäteen että tästä päivästä tulee vaikea. Tai oikeastaan, että ensimmäisestä viikonlopusta tulee vaikea. Mutta en osannut odottaa, että tuolla viinanpirulla on jo näin kova ote minusta. Uskon, että huominen on helpompi päivä. Sunnuntaisin en ole opettanut itseäni juomaan. Se on ollut usein se ainoa lepopäivä viikossa - alkuviikosta alkaneen ja lauantaihin huipentuneen viikon jälkeen.

9 tykkäystä

Su 7.12 klo 17:31, oma sänky
Tänään ollut suht helppo päivä - alko ei ole pyörinyt mielessä, mutta jonkunlaisia kuivahumalan merkkejä on ollut ilmoilla. Käytiin äitini luona syömässä ja siellä korkattiin shampanjapullo. Nousi pala kurkkuun, että miten voin kieltäytyä. No onneksi mulle ei edes tarjottu kun olin kuljettaja :smiley:

Tää on toinen kerta tänä vuonna kun lopetan juomisen. Olin alkukesästä n. 9vk juomatta. Juhannuksena lipsahti, mutta jatkoin juomatta ehkä vielä 1kk. Ne ensimmäiset viikot oli raskaita ja harmittelin, että en kirjoittanut tuntemuksia ylös.

Eilen vihdoin rekisteröidyin julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni plinkissä. Se meni tarkastettavaksi ja julkaistaan ehkä myöhemmin.

Tässä päiväkirjassa yhdistyy kaksi vahvinta asettani pirua vastaan - kirjoittaminen ja omien kirjoitusten kautta palaaminen vaikeisiin hetkiin.

Ma 8.12. klo 13:34, töissä
Ahdistaa. Ei periaatteessa ole mitään syytä, mutta haluaisin vain vetäytyä peiton alle piiloon maailmalta. Kommunikointi muiden kanssa kuluttaa juuri nyt erityisen paljon energiaa.

Ihan kuin elimistöni olisi kiukutteleva pikkulapsi. Ehkä se onkin. Se turhautuu ja kokeilee rajojani. Minä en voi muuta kuin olla rauhallinen ja pitää rajoista kiinni.

Tällä hetkellä ei tee mieli alkoa. Ehkä sekin on kiukuttelevan elimistöni juoni, että jättäisin antabuksen pois. Jatkan sitä vielä ainakin ensi viikonlopun yli.

Monivärinen on tämä vieroitusoireiden kirjo. Mutta jälleen kirjoittaminen helpotti.

3 tykkäystä

Ti. 9.12. klo 22:24, nukkumaan menossa
Hektinen päivä takana - eli siis helppo päivä alkoholistille. Hektisyydestä huolimatta ehdin töiden jälkeen (jälleen) ottamaan pienet 15 min tirsat. Olen selkeästi väsyneempi nyt ilman alkoa, vaikka unen laatu öisin on aivan eri luokkaa kuin alkoholilla pilattu uni. Mutta ehkä se väsymys tästä pikkuhiljaa väistyy.

Vaikka tässä viikon kohdalla ehkä jo jotain valon pilkahduksia näkyykin tunnelin päässä haluan kirjoittaa ylös nimenomaan näitä tuskaisia vieroitusoireita. Tunnen, että piru on tänään antanut minun olla rauhassa. Se on punonut juoniaan. Ja se iskee varmasti vielä ensi viikonloppuna. Ja monena heikkona hetkenä vielä pitkän aikaa.

Ke 10.12 klo 1720, kotona, 9. päivä
Tänään tuli töissä päivällä semmoinen ontto olo. Vaikea kuvailla, mutta siis fyysinen olotila. Tunnistin sen vieroitusoireeksi helposti. Se oli vähän niinkuin nälkä, mutta elimistö ei tällä tunteella pyytänyt ruokaa vaan juomaa. Tunne ei kuitenkaan ollut varsinainen juomishimo, mihin liittyy henkinen puoli ja henkinen taistelu itsensä kanssa. Ehkä nimeän tämän olotilan viinan näläksi.

Jälleen päiväunet työpäivän päätteeksi. Todella on väsynyt ja voimaton olo aina työpäivän jälkeen. Antabusta syön edelleen, en luota vielä itseeni.

5 tykkäystä

Muistan tuon töiden jälkeisen väsymyksen ja vartin unet oikein hyvin. Aivot käyvät ylikierroksilla lopettamisen jälkeen ja palautumiseen menee aikaa. Suunnilleen 4 viikon kohdalla muistelen, että äkkiä vain tajusin väsymyksen vähentyneen.

Toipumiselle pitää antaa aikaa. Ja muistaa se, että juomattakaan ei aina nuku hyvin.

6 tykkäystä

Kiitos @Teme70 , aloitin eilen illalla lukemaan ketjuasi. Olet sanoittanut tuntemuksesi hyvin. Tuntuu kauhealta sanoa, mutta itselle parasta vertaistukea on lukea rehellistä tekstiä muiden alkutaipaleen tuskista.

To 11.12. klo 17:28, oma sänky, 10. päivä.
Makaan työpäivän jälkeen sängyssä, mutta en ole aivan poikki kuten aikaisempina päivinä. Viikonloppu häämöttää ovella, tunnen kuinka elimistöni valmistautuu saamaan palkintonsa. Ehkä sen takia en ole väsynyt?

Toinen erä lähestyy. Olen vahvempi kuin viikko sitten, mutta haluan silti valmistautua tähän otteluun niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän jo, etten häviä, mutta käytän silti kaikki likaisetkin keinot. Douppaan itseni antabuksells ja lyön sen saakelin pirun maanrakoon, niin etten ensiviikolla mietikkään alkoholia!

4 tykkäystä

Pe 12.12. klo 20:30. Päivä 11.
Toinen päivä jo ilman päikkäreitä ja kohtuu helpolla päivä kului. Tuossa mua houkuteltiin kavereiden toimesta vähän paheiden tielle, mutta antabus alla, niin vastausta ei tarvinnut miettiä. Uskon, että selkäranka olisi pitänyt kyllä ilman sitäkin.

Vähän jo tekisi mieli kirjoitella ylös myös positiivisia fiiliksiä, mutta en halua vielä liikaa iloita ja antaa itselleni muistoa, että näin helposti pirulta katkaistaan niska. Mainittakoon silti, että selkeä muutos on tapahtunut jo tällä toisella viikolla: alkoholi ei enää ohjaa ajatuksiani ja päivärytmiäni, vaikka se mielessä päivittäin onkin. Pystyn käydä kaupassa ilman, että kärryt vetää minut väkisin kaljaosastolle. Myös unen laatu on nyt parantunut viimepäivien aikana ja tänään heräsin todella pitkästä aikaa virkeänä ennen kellon soittoa.

9 tykkäystä

Aloin seuraamaan ketjuasi. Hienosti kirjoitat tuntemuksia ja tuskaasikin. Se on alkuun tosi taistelua, mutta olet jo puuhannutkin hyvin voimien rajoissa.

Itsellä juomattomuutta nyt 6 viikkoa. Tuntuu pieneltä, mutta mulle suurin voitto. Fyysiset oireet olivat kamalat 3 viikkoa. Keho oli niin hälytystilassa että luulin kyllä lopun tulevan. Ulos lähdin koitan kanssa vain hämärällä. Yökin takinkaulukseen, vaikka oli vain kuivayökkimistä. Iski kauhea stressi-ihottuma kasvoihin. Koko ajan nälkä vaikka yritin syödä.

4 viikon kohdalla alkoi helpottaa tavallaan. Oireet ja ahdistus sekä morkkis oli niin raastavaa, etten miettinyt kertaakaan tölkkiä.

Nyt olen jo voimaantunut ihmisten ilmoille. Käynyt uimassa ja leiponut. Joulu laitettu. Heikkoja hetkiä tulee, mutta tölkkiäkään en halua tai ota.

Olen nainen. Join miehekkäästi vuosien ajan. Päivittäin tietty tölkkimäärä, että töistä ja nuoren huolehtimisesta selvisi.

Tsemppiä paljon ja muista kiittää raittiista päivästä!

Päivä kerrallaan

8 tykkäystä

Kiitos @selkemar viestistäsi. Täältä tullaan perässä! 6 viikkoa on täältä minun vinkkelistä katsottuna jo todella kova suoritus, pitkiä ovat nämä ensimmäiset viikot, ole ylpeä siitä ja uudesta suunnasta elämässäsi!

Kiitokset teille muillekkin, jotka olette ketjuuni kirjoittaneet. Siinä alkutuskissa ei ollut voimia antaa vertaistukea takaisin, mutta viestinne kyllä antoivat minulle silti voimia ja uskoa.

5 tykkäystä

La 13.12 klo 14:41. Päivä 12
Kiitos selvästä päivästä. Nyt en pura päivän tuntojani, vaan haluan avata tarinan nimimerkkini takana.

Nimimerkkini on yksi päähenkilöistä 90-luvun klassikkoromaanissa ”Sofian maailma”. Kuuntelin kirjan melkein yhdessä päivässä toiseksi viimeisten pikkujoulujen jälkeisessä krapulassa. Krapula oli huipentuma viikon juomisesta ja en päässyt koko päivänä sängystä ylös.

SPOILAUSVAROITUS kirjan juonesta, älä lue viestiäni loppuun jos meinaat nauttia kirjasta


Kirjassa päähenkilöille selviää, että he ovatkin vain henkilöitä kirjassa, jota joku muu kirjoittaa. Olin varmasti todella herkässä tilassa krapulani takia, kun tämä juonenkäänne kirjassa tuli vastaan. En nyt ehkä valaistusta kokenut, mutta jotain naksahti päässäni. Voisiko joku kirjoittaa minunkin elämääni käännekohdan? Voisinko minä itse kirjoittaa elämääni seuraavan jakson?

Kului viikko ja kun viimeiset pikkujoulut oli tasoiteltu, niin tein päätöksen. Kaadoin loput kaljat viemäristä ja pari päivää myöhemmin aloin kirjoittamaan päiväkirjaani.

Olen tykännyt kirjoittamisesta aina ja kirjoitukseni ovat saaneet kehuja. Kirjoitukseni kumpuaa jostain syvemmältä kovemman ulkokuoreni alta ja näiden mieleni koukeroiden pohdiskelu on minulle terapiaa. Olen näinä päivinä huomannut, että olen jopa vähän jäänyt koukkuun kirjoittamiseen. Odotan päivittäin sitä hetkeä kun saan purkaa tuntemuksiani sanoiksi. Odotan hetkeä, että voin unohtaa kaiken muun ja kurkistaa pääni sisään. Odotan, että saan kirjoittaa elämääni tätä uutta lukua.

Itkin kun kirjoitin tämän. En itke usein.

10 tykkäystä

Mukava, kun olet täällä kirjoittamassa. Sinulla on tänne paljon annettavaa. Itse palaan välillä omiinkin kirjoituksiini, kun tulee epätoivoinen päivä. Muitten ketjuja lukiessani saan uusia näkökulmia asioihin ja vinkkejä, miten selätän viinanhimot elämästäni. Ilman plinkkiä tuskin olisin nyt ollut kohta kuukauden korkkaamatta. Olen nyt läsnä enemmän itsellenikin. Yritän pitää mielessä, etten anna pahalle pikkusormea.

Vaikka tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja pimeästäkin ajasta odotan jo innolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan selvinpäin. Tänäänkään emme juo :hugs:

5 tykkäystä

Hieno tarina. Ja kirjoita. Kirjoita kuka olit, kirjoita mitä unelmoit. Parasta lääkettä on löytää merkitys alkoholin ulkopuolelta.

Mutta tee myös tekoja. Motivaatio muutokseen lähtee siitä hyvästä, ja ehkä jostain innostavasta, joka on sisälläsi.

Alkoholin lopettaminen ei ole se unelmasi, mitä varten teet tekoja. Se unelma saa olla iso, koska se on mahdollista. Ja unelmien toteuttamiseen tulee aikaa. Jos käytät edes 10% juomistunnneistasi johonkin uuteen, olet puolessa vuodessa eri ihminen.

Yksi täällä löysi vaeltajan sisältään, toinen soutaa kumiveneellä laineilla. Kolmas suunnittelee uutta ammattia. Minä sain jo uuden ammatin ja elämän.

Sinun pitää löytää se joku juttu. Ja sitten tehdä pieniä tekoja joka päivä unelmaasi kohti.

Minulla alkoholista irtautuminen on tarina oman elämäni tarkoituksen löytämisestä. Mutta erityisesti henkilökohtaista kasvua ja riskin ottoa. Elän nyt jo sitä elämää, mitä aina haaveilin, mutta en tiennyt olevan mahdollista.

Merkittävää oli suunnan löytäminen ja päivittäisten asioiden tekeminen.

Tsemppiä. Ovi uuteen elämään on raollaan.

T. Puuhapete

7 tykkäystä

Kiitos Pete. Tarvitsin juuri nyt tätä kirjoitusta. Todellakin, jos tuon kaiken “juomaenergian” kanavoi muualle saa paljon aikaan.

4 tykkäystä

Sofian maailma oli eräs The Kirja nuoruudestani. Pidän kirjoista, joiden vaikutus tuntuu ja näkyy…eli haen ja koen kirjoistakin äärielämyksiä :face_with_hand_over_mouth: tämä oli sellainen, olisipa kiva palata kirjan maailmaan 30 vuoden jälkeen…

Hyvä kun kirjoitat! Toivotan tsemppiä, hyvin sä vedät :flexed_biceps:t3: Kun heikko hetki tulee, täällä me olemme, ‘kynä’ vain käteen :smiley:

1 tykkäys

Hyvältä kuullostaa sinunkin alkutaipaleesi @selkemar Jatka vain samaan malliin, tärkeimmän olitkin jo oivaltanut :wink: Päivä kerrallaan :sparkles:

Minullakin alku oli niin haastava, että siitä selvittyä ei juurikaan ole tullut mieleen juoda. Eikä mitkään kohtuukäyttelykokeilut kiinnostaneet. Alun haasteiden jälkeen raittius on tuntunut hyvältä. Kyllä elämässä on haasteita raittiinakin riittänyt, mutta voimavaroja niistä selviämiseen on reilusti enemmän.

Tsemppiä ja voimia :+1:t3: heikolla hetkellä, kirjoita tänne, itselläni se ainakin toimi ja olo helpotti, kun sain jakaa murheet.

2 tykkäystä