Alberton lopetuspäiväkirja

Me Lopettajat
21

Su 14.12. klo 20:36. Päivä 13.
2-0. Kaksi viikonloppua, kaksi ottelua. Täytyy sanoa, että tämä viikonloppu oli jo paljon helpompi kun ensimmäinen, vaikka ei se pirulainen silti ihan helpolla päästänyt. Tänään sain viimetinkaan jääneitä pihahommia tehtyä lumentulon alta pois ja illalla kävin lasten kanssa keilaamassa. Hyvä päivä siis.

Kiitos tästä. Tätä olen miettinyt. Ihan ensimmäinen muutos, joka ei tarvitse edes ponnisteluja on olla läsnä lapsille. Juomaharrastus vei todellakin aikaa, usein kaiken vapaa-ajan viikosta. Lapset lähestyvät teini-ikää, joten eivät ne silleen huomiota enää vaadi, joten liian paljon tuli vetäydyttyä autotalliin omiin oloihin juopottelemaan.

Mutta jotain muutakin täytyy nyt kehitellä. Uiminen on käynyt mielessä, siitä tykkään.

6 tykkäystä
22

Läsnäolo on tosiaan asia joka muuttuu, kun raitistuu. Saattoihan sitä aiemminkin olla “läsnä” mutta vain fyysisesti. Kyllä sitä oli ihan muissa maailmoissa, eikä kyennyt keskittymään mihinkään, kun oli kiire humaltua.

Läsnäololla tarkoitan sitä, että pystyt istua rauhassa alas, kun lapsi selittää jostain pelistä, mistä et ymmärrä mitään, mutta olet silti hengessä mukana.

Pystyt myös iltaisin ja viikonloppuaamuisin lähtemään lasten kanssa jonnekin, jos tarve vaatii.

Vastaat myös yöllä puhelimeen ekan soiton jälkeen, kun vanhemmat lapset pyytää bensarahaa tai vaikka kyytiä kotiin, eikä tarvitse hetkeäkään miettiä pystytkö auttamaan.

Läksyjen kanssa ei mene hermot, eikä muutenkaan oikein mitenkään ja sitten, kun ne menee kuitenkin, niin lepyt hetkessä.

Juovana aikana sitä oli sellainen kuiva ruutitynnyri, josta ei koskaan oikein tiennyt. Hermot saattoi mennä ihan pikkujutusta ja muistan hyvin sen keskittymiskyvyn puutteen ja ahdistuksen.

Kännissä tekeminen oli sellaista säätämistä, vaikka oli niin tekevinään oikein viimeisen päälle.

6 tykkäystä
23

Ma 15.12. klo 21:28, päivä 14
Pahin fyysinen riippuvuus näyttää olevan selätetty. Ei päikkäreitä töiden jälkeen. Ensimmäinen päivä, että huomaan olleeni ajattelematta alkoholia koko päivän. Tänään huomasin myös töissä ihan uutta draivia työnteossa. Ihan kun joku olisi ottanut käsijarrun pois päältä alamäessä. Työpäivä hurahti todella kevyesti läpi ja sain poikkeuksellisen paljon aikaan. Pohdinkin kotimatkalla, että palautuukohan persoonani vielä samanlaiseksi kuin ennen riippuvuutta? Muistelin aikoja ennen alkoholisoitumistani. Olin silloin todella eri ihminen. Pää oli täynnä ideoita ja koko ajan oli monta rautaa tulessa. Semmonen elämisen into oli silloin.

Nyt ennen tämän kirjoittamista aloin kaivella vanhaa sukututkimusharrastusta. Se on ollut unohduksissa monta monta vuotta. Vuosien aikana näyttää tulleen paljon lisää dataa digitoiduksi avoimiin tietokantoihin, että varmasti siinäkin pääsisi helposti taas eteenpäin. Siinä yksi korvike alkoholille, joka ei eilen tullut mieleen.

3 tykkäystä
24

Tuota pohdin jossain omassakin kirjoituksessa: millainen sitä oli ennen, kuin kaiken maailman addiktiot alkoivat myllertämään mieltä.

Moni ei edes muista tai uhraa ajatustakaan sille, miltä tuntui olla lapsi, joka innostui vilpittömästi pienistäkin asioista ja pystyi ylipäänsä olla olemassa
ilman päihteitä.

Minä muistan itseni noin 13-vuotiaana, silloin sitä oli varmaan aikalailla samanlainen perusluonteeltaan, kuin nyt. Toki kokematon, mutta ei ollut katkeruutta, ahdistusta. epäluuloa ja vihaa maailmaa kohtaan jne. sitä on hemmetin hankala kuvailla.

Nuo edellämainitut tunteet ovat jääneet hiljalleen taka-alalle, kun päihteettömyyttä on jatkunut satoja päiviä (519) :slight_smile: ja aion hukata ne vielä kokonaan pois.

Siinä on kyllä töitä, mutta vakaa aikomus on olla vanhempana sellainen rauhallinen ja tyynesti asioihin suhtautuva kaveri, joka ei aina ajattele ensin
kaikesta jotain negatiivista.

Lapsenmielisellä ja uteliaalla suhtautumisella pitää koettaa jatkossa lähestyä näitä elämässä vastaan tulevia haasteita, joita muuten riittää.

Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo hangessa.

6 tykkäystä
25

Hyvä Jussi.

Negatiivisista tunteista ja ajatuksista voi päästää irti. Rauha ja selkeys tulee, kun annat niille tilaa.

Mietin välillä, kuinka ihmeellistä on olla täällä. Miljoonien vuosien ketjussa, ihmeellisten sattumusten kautta olen tässä. Ja minä itse valitsen, kuinka viettää tämä hetki.

T. Puuhapete

7 tykkäystä
26

Nyt on mainiota keskustelua @AlbertoKnox , @Jussi ja @Puuhapete

Hiukan kiireessä luin, mutta pakko oli yrittää vastata.

En ole aivan varma, että juuriko sellaiseksi, kun ennen riippuvuutta, mutta positiivinen elämisen into ja uteliaisuus on palannut. Sellainen lapsen into ja ilo asioihin. Kun keskittymiskyky on lisääntynyt jaksaa innostua asioista, toteuttaa ja saattaa loppuunkin.

Välillä hymyilen leveästi itsekseni, kun iltakävelyllä pimeässä ulkosalla katselen taivaan tähtiä ja mietin samoin… ja olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan miettiä ‘isoja asioita’ siinä hetkessä, selvin päin, raittiina. :sparkles:

Sanoit jossain tekstissäsi jotenkin niin, että elämää ei pidä ottaa liian vakavasti :smiley: …se tulee ajatuksiini välillä.

Eilen illalla oli ‘pieni tympeä hetki’ , vähän jo ehdin tylsistyä, mutta sitten keksin, että käyn iltakävelyllä katsomassa ovatko lapsenlapset ulkona. Oli mukava huomata omassa olemuksessa ilahtuminen ja innostuminen, kun kuulin kauemmas jo heidän ääniään. Jonkin aikaa leikimme kotia, teimme lumiukon ja leikimme diskoa jouluvalojen alla omenapuun katveessa (voi lapsen mielikuvitusta). Kokeilkaapa joskus tanssia ulkona toppavaatteissa jouluvalojen alla ilman musiikkia suosikki biisinne :joy:

Olin virkistynyt kun tallustelin kotiin. Pienten ihmisten lämpimät halaukset lämmittivät sydäntäni. Enkä muista enää mikä mieltäni vaivasi ennen ulos lähtöä.

Juodessa en olisi lähtenyt ulos leikkimään jne. Mieli olisi ollut synkkä jo illalla, saatikka aamulla jne. …kyllä te tiedätte sen toisen tavan viettää tavallinen ilta.

4 tykkäystä
27

Hyvin sanottu. Sen verran vielä jatkan, että nimenomaan päihteet vie tilaa rauhalta ja selkeydeltä.

Nuo molemmat tunteet palaavat yhtä varmasti, kuin muuttolinnut keväällä, kun laittaa korkin kiinni.

Jos et usko, niin kokeile.

Ja muista, että edessä häämöttävä tammikuu ei riitä mihinkään, se antaa
vasta hiukan maistiaisia raittiudesta.

4 tykkäystä
28

Upeaa, että huomaat isoja muutoksia. Niitä todellakin riittää, kun raitista elämää yrittää opetella.

Konkareilta hienoja ja lennokkaitakin ajatuksia. Yhdyn niihin, mutta kehotan samalla ottamaan myös rauhallisesti. Hermosolusi ovat kahden viikon jälkeen vielä toipilaita eikä liika kannata työntää rautoja tulisijaan. Rauhoittuminenkin on taito ja tärkeä sellainen.

On hyvä pysähtyä välillä tunnustelemaan niitä tunteita, joita juomattomuus tuo esiin. Ne voivat olla iloa ja riemua, mutta myös pitkästymistä ja tylsyyttä. Kaikki ne ovat omalla tavallaan tärkeitä ja ne pitää oppia kohtaamaan.

Oikein hyvää raitista tiistaita!

6 tykkäystä
29

16.12. klo 21:37, päivä 15
Kiitokset teille kaikille kommenteista ja viisaista sanoista. Arvostan todella. Tänään en kirjoita varsinaista päiväkirjamerkintää, vaan yritän vähän vastailla teille.

Uskon tuon rauhoittumisen olevan todellakin yksi avainsanoista. Koen tärkeäksi että työstän tätä muutosta nyt aktiivisesti päässäni ja annan sille aikaa. En peitä tunteita suorittamisella, mihin helposti sorrun. Keväinen raitis putki tuli vähän niinkuin vahingossa, kun jouduin leikkaukseen. Vaikka olin juomatta ja pääsin vieroitusoireiden yli silloinkin nauttimaan raittiista elämästä, niin multa puuttui se päätös. Niinpä annoin lipsahtaa juhannuksena ihan liian kevein perustein ja sitten tuli muutamia jätkien reissuja ja siinähän sitä taas oltiin arkena tasottelemassa ja juopottelemassa.

No opin tuosta sen, että minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi. Se on kaikki tai ei mitään. Nyt tämä toinen lopetus lähtee siltä osin vähän erilaisista lähtökohdista. Lopetus ei ole vain juomisen lopetus, vaan koko ajatusmaailman täytyy muuttua.

Tämä on huippupaikka ja olen todella kiitollinen teille kaikille kommenteista. En oikein pysty vielä antamaan vertaistukea takaisin. Tällaiset keskustelut on mulle uusi juttu ja koen vähän huonoa omaatuntoa, että kirjoitan itsekkäästi vain omista tuntemuksistani. Mutta ehkä sen aika koittaa myöhemmin, että saan laitettua hyvän kiertämään.

8 tykkäystä
30

Minulle raitistuminen käynnisti samankaltaisen prosessin. Olen opetellut rauhoittumaan, pitämään taukoja, hidastamaan, kuuntelemaan ja pohtimaan tunteita, kokemaan niitä…suorittamaan vähemmän… edellä mainittujen oppiminen on pahasti kesken, tällä luonteella ja persoonalla en siinä oikein hyväksi taida tullakaan, mutta kehitystä tapahtuu ja oma olo paranee.

5 tykkäystä
31

17.12. klo 21:20, päivä 16
Jätin antabuksen pois sunnuntaina ja tänään piru sai ujutettua alitajuntaani ajatuksia, että antabus ei estäisi juomasta muutamaa kaljaa. Huomenna olisi vielä etäpäiväkin…

Ei nyt oikeasti ollut lipsahdus lähellä. Sain ajatukset kyllä työnnettyä pois mielestä, mutta jatkan antabus-kuuria varmuuden vuoksi huomenaamulla ja viikonlopun yli.

Tänään olen vähän miettinyt tuota parantumisprosessia. Olen toistaiseksi ollut raitistumisen kanssa ihan itsekseni, en ole edes vaimolle asiasta puhunut. Toki hän nyt on huomannut, että en ole enää juonut, mutta ei hän tiedä näistä ajatuksistani ja kirjoitteluistani tänne, eli toisin sanoen siitä kuinka tosissani olen päätökseni kanssa. Mulla on tässä hyvä alku, mutta ehkä tähän tueksi olisi hyvä jutella asioista jonkun ammattilaisen kanssa. AA-kokouksissa kävin muutama vuosi sitten ja se ei ole mun juttu. Olen miettinyt ihan terapiaa. Työterveyshuoltoa en haluaisi tähän sotkea, mutta ei sekään ihan pois suljettu ole. Ei ole myöskään pois suljettu yksityinen puoli ja että maksan terapiani 100% itse.

Onko teillä antaa ajatuksia, vinkkejä, kokemuksia tai suosituksia tällaisesta avusta? Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle?

4 tykkäystä
32

Tämä on ihan hyvä paikka keskustella. Divarista saa halvalla kirjoja ja videot ei maksa.

Päihteettömyys onnistuu myös omin avuin, jotkut voivat hyötyä myös terapiasta.
Tyyli on vapaa.

2 tykkäystä
33

Terve

Kävin itse maksusitoumuksella ohjelman avohoidossa, mutta sen voi ottaa myös omaan piikkiin. Nämä ovat työssäkäyville suunniteltuja ja homma on 10x ammattimaisempaa, kuin että kyselisit työterveydestä. Meidän oma työterveys oli ihan turha.

Jatkoin itse omalla rahalla kun ekan yrityksen jälkeen romahdin vielä takaisin.

Yksityiset palveluntarjoajat ottavat kyllä asiakkaaksi, jos on motivaatiota yrittää.

Etäsessiotkin voivat olla 100% toimivia. Mutta suosittelisin kokeilemaan f2f. Suhteessa alkoholiin meneviin rahoihin ei maksa edes paljoa.

Soita tänään kaikki läpi ja selvitä mikä olis toimiva. Googlaamalla löydät 3-6 palveluntarjoajaa.

T. Puuhapete

3 tykkäystä
34

Moi, AlbertoKnox.
Hyvällä tiellä olet raitistumisessa. Yksi asia kiinnitti huomioni. Antabus. Kerroit aloittaneesi sen joulukuun alussa ja lopetit sen käytön nyt. En lukenut kaikkia viestejäsi, enkä tiedä kuinka paljon ja kuinka kauan olet juonut. Antabusta ymmärtääkseni kirjoitetaan yleensä 100 kpl resepti. Sehän on päivittäin käytettynä reilut kolme kuukautta.
Onko kolme kuukautta riittävä aika sinulle irtaantua alkoholista ja ennen kaikkea siitä elämäntavasta, jota alkoholin käyttö on sinulle ollut? Keho kyllä tuossa ajassa palautuu ja puhdistuu, mutta riippuvuus ei katoa.
Kun minulle määrättiin Antabus, en katsonut 3kk satsin riittävän. Kerroin lääkärille ettei vuosikymmenten alkoholinkäyttö aivoistani unohdu muutamassa kuukaudessa. Lääkäri ymmärsi hyvin näkökantani. Käytin Antabusta lopulta 1000 päivää. Sen ottaminen kahden raittiin vuoden jälkeen alkoi tuntumaan aika naurettavalta… jatkoin silti.
Antabuksella voi toki olla sivuvaikutuksia ja se ei kaikille sovi. Minullekin tuli lopulta yksi “krooninen” sivuvaikutus, raitistuin.

Koska sinulla jo on Antabusta, harkitse sen käytön jatkamista. Uskon ja tiedän, että sinulle tulee vielä mielitekoja alkoholin suhteen. Älä jätä niille porttia auki.
Antabus oli minulle vain yksi työkalu. Kaikkiaan työkaluja selviytymiseen minulla oli kahdeksan tai yhdeksän.

Voimia taisteluusi. :dizzy:

4 tykkäystä
35

To 18.12. klo 20:47. Päivä 17.

Kiitokset jälleen kommenteista. Oli niin hektinen päivä, että en yksinkertaisesti ehtinyt selvittelemään noita avohoidon palveluntarjoajia. Tai googlailin vähän, mutta ei sitten ollut rauhaa soittaa.

@Putkis_0132 juu semmonen 100 pillerin kuuri mulla on. Olen lääkevastainen ja sen takia syön (myös) antabusta niin vähän kuin mahdollista. Voi olla, että se koituu vielä onnettomuudeksi, mutta olen vuosien saatossa oppinut tuntemaan tuota viinanpirua sen verran, että tiedän aika hyvin milloin se yrittää iskeä. Viikonloput, lomat ja muut vapaat ovat riskiaikaa.

2 tykkäystä
36

Nimenomaan, ja se iskee usein heikoimmalla hetkellä.
Lääkevastaisuus on tietysti jokaisen oma asia. En itsekään mielelläni käytä lääkkeitä, mutta joskus se on viisaampaa kuin olla käyttämättä.
Raitistumiseni alkuaikoina minulle tarjottiin myös mielenterveyden lääkitystä. En siitä totaalisesti kieltäytynyt. Kyselin lääkäriltä onko olemassa muuta vaihtoehtoa. Pelkäsin nimittäin jääväni johonkin lääkekoukkuun.
Lääkärillä oli vaihtoehto pillereille.
“Monet on saaneet avun liikunnasta, etenkin luonnossa liikkumisesta. Sitä kyllä kannattaa kokeilla Sinunkin.”
Minähän sitten noudatin lääkärin määräystä. En tosin muistanut kysyä, kuinka kauan sitä reseptiä pitää noudattaa. Jatkan siis yhä. :footprints:

6 tykkäystä
37

Pe 19.12. klo 19:20. Päivä 18
Tänään kohtalaisen helpolla pääsin viikonlopun viettoon. Ei elimistö eikä mielikään juuri muistutelleet alkoholista. Mutta kyllä tässä sellainen tyhjä olo on, jopa vähän masentaa. Ei väsytä, mutta ei oikein tiedä mitä tekisi. Eikä kyllä jaksa mitään tehdäkkään.

Mietiskelen sängyssä, että miksi minusta tuli alkoholisti. En osaa sanoa. Siitä on ehkä 5 vuotta, kun puoliso otti runsaan alkoholinkäyttöni puheeksi. Myös työterveyshuollon vuositarkastuksen verikokeet kertoivat raakaa faktaa alkoholin käytöstäni. Ensireaktiona tietysti valehtelin ja vähättelin. Kului vielä ehkä pari vuotta, ennen kun myönsin sen itselleni ja sanoin AA-kokouksessa sen ensimmäisen kerran ääneen. Olen alkoholisti.

Mutta MIKSI? Siihen en osaa vastata. Ainakaan vielä.

2 tykkäystä
38

Alkoholistiksi tullaan juomalla tarpeeksi alkoholia, mutta miksi sitten osa juo tarpeeksi ja osa vaan sillon tällöin?

Hemmetin hyvä kysymys, enkä jaksa sitä nyt pohtia.

Kai mulla on joku addiktiogeeni?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että alkoholi antoi rohkeutta olla jotain muuta.

Sen avulla pääsi irti todellisuudesta ja sillä nollattiin hektinen viikko ja lopulta jokainen päivä.

Alkoholin avulla kuvittelin voivani tuntea ja nuorempana tuli jossain porukassa ihmeellinen yhteenkuuluvuuden tunne, joka oli tietenkin pelkkä illuusio jostain.

Aamulla oli yhteenkuuluvuus kaukana, sitä oli ihan kappaleina, eikä kyennyt mihinkään.

Sitä oli heti ensi huikasta jollain tapaa koukussa siihen oloon, joka muutamasta oluesta tuli.

Kännissä en ole koskaan tykännyt olla, silloin sitä oli jotenkin avuton ja toimintakyvytön.

Se kännin määritelmä tosin vaan ajan kanssa hieman muuttui, olihan sitä kännissä, kuin tilhi, vaikka muuta kuvitteli.

Näin perjantai-iltana kirjoittaessa sitä ihmettelee, mihin aiemmin tarvitsi alkoholia, kun on niin mukava olla mieli kirkkaana ja kokea aitoa väsymystä pitkästä työviikosta.

En lähtisi enää ryyppäämään vaikka maksettaisi, ei vaan janota enää.

4 tykkäystä
39

Viimeisinä vuosina juominen oli tätä, pakoa todellisuudesta ja nollaamista…mutta kun se ei toiminut enää (vai onko koskaan toiminutkaan, mietin nyt), oli aika raitistua ja keksiä parempia konsteja rentoutua ja irrottautua arjesta sekä yrittää luoda tasapainoisempi mukavampi arki, josta ei niin tarvi päästä karkuun…

…vielä vanhempanakin kun tuli vietettyä hyvällä porukalla hauska ilta kavereitten kanssa, kuvittelin usein, että kännissä sanotut kohteliaisuudet, ‘olet ikuisesti ystävä’ ja yhteenkuuluvuus olisi totta, mutta niin monen kohdalla olen pettynyt. Se olikin kännisen höpötystä ja halailuja, kun arki koitti niin ‘ystävyys’ unohtui, eipä juuri muistettukaan ja oltiin korkeintaan kavereita, hyvän päivän tuttuja, juomaseuraa…

Näin on käynyt, ei janota, elämä on oikein mukavaa näin.

1 tykkäys
40

En ole muistanut toivottaa sinua tervetulleeksi tänne kun omassa elämässä on ollut yhtä sun toista. Mutta olen iloinen että olet osa joukkoa ja mietit asioita. Pähkäily tekee hyvää mutta sekin on mahdollista ettei kaikkiin kysymyksiin saa ikinä vastauksia tai se oivalluksen hetki koittaa paljon myöhemmin. Mutta hyvin teet kun kirjoitat ja siten myös hoidat itseäsi.

Tervetuloa ja tsemppiä

3 tykkäystä