2 tykkäystä
La 20.12. klo 20:38. Päivä 19
Käytiin juuri poitsun kanssa saunassa. Lauantai-saunasta on tullut tapa, jota odottaa. Sen jälkeen on mieli ja keho puhdas. Juodessa en ikinä lämmittänyt saunaa, eli sauna on ollut todella vähällä käytöllä viimeiset 5 vuotta. Sauna on mun ja poitsun juttu, vähän laadukasta kahdenkeskeistä aikaa 
Muuten tämä lauantai ei sitten ollut vieläkään helppo. Varsinaista viinanhimoa ei ollut, mutta jotenkin elimistö kiukutteli ja en taaskaan saanut juuri mitään tehtyä. Väsymys oli kova ja nukuin päivällä kahteen kertaan. Ihan kun olisi kipeä ollut.
Kuuntelin Jussin linkittämistä podeista kaksi ensimmäistä: Terapeutti-Villen haastattelun ja Roope Salmisen tarinan. Olivat kyllä koskettavia. Ne saivat miettimään, että pitäisikö itsekkin tulla kaapista ulos sairauteni suhteen. Vain puoliso ja muutama läheinen kaveri tietävät riippuvuudestani, muuten olen sen taitavasti onnistunut pitämään piilossa. No, ehkä sen aika on myöhemmin, sitten kun raitista polkua on vähän enemmän takana. Haluan raitistua omasta tahdosta enkä muiden paineesta.
Jatkoin myös mietiskelyä, että miksi minusta tuli alkoholisti. Selityksiähän kyllä keksin, mutta jotenkin haluaisin sen perimmäisen syyn kirkastaa itselleni, etten samaan virheeseen enää sortuisi. Kirjoitan siitä ehkä toinen päivä.
6 tykkäystä
Suomessa on varmaan miljoona alkoholistia, ainakin THL mittareilla tarkasteltuna.
Suurin osa heistä on aloittanut nuorena hauskanpidolla ja siirtynyt sitten pyörittelemään Alkoon hienoja pulloja ja miettimään, mitäs tämän kanssa syötäisiin.
Tästä siirrytään sitten, kuin varkain, Tokmannille ja otetaan se pahvinen 8% viinitörppö tai kaksi ostosten sekaan, eikä kyllä mietitä yhtään mitä sen kanssa söisi -tuskin mitään.
Kyllä se on se sinnikkäästi harjoiteltu tapa, joka tekee ihmisestä addiktin.
Jos nyt pitäisi joitain luonteenpiirteitä miettiä, jotka altistavat alkoholismille, niin pintaan nousee, härkäpäisyys, kaikkitietävyys, kaikkivoipaisuus ja sellainen “mä teen, niin kun mä haluan” -asenne. Myös “en kaipaa neuvoja” -luonteenpiirre voi altistaa käytölle. Jotkut sanovat myös narsismin olevan altistava piirre, sellainen en kyllä itse ole. Uskoisin, että ainakin omituinen maailmaa katkerien ja vihaisten lasien läpi katsova elämänasenne altisti tälle tarpeelle rentoutua. Usein puhuttiinkin, että mennään parantamaan maailmaa.
Ei se mun miettimisillä mihkään muuttunut.
Itse aloin ehkä joskus lääkitsemään alkoholilla ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin taipuvaista mieltäni. Myöhemmin myös kahvikuppineuroosi, eli sosiaalisten tilanteiden pelko yritettiin hoitaa etanolin avulla.
Jutun tekee absurdiksi se, että kaikki ongelmat johtuivat alkoholista, joka sotki nuoren miehen aivokemiat.
Mä olen monesti ihmetellyt, miksi savukeaskeissa on kuvia kuolevista ihmisistä ja ne on piilotettu jonnekin koneen sisälle, mistä niitä pitää osata pyytää.
Miksi alkoholipullot on näyttävästi esillä ja niissä on toinen toistaan komeampia etikettejä, joissa on mahtipontisia kuvia, kannustavia aforismeja tai lyhyitä englanninkielisiä tekstejä, kuten: “never mind, don´t worry tai be happy”.
Paljon näkee myös eläinten kuvia pulloissa.
Markkinointiosasto tekee kasituntista päivää, kun miettii, millä saisi uusia käyttäjiä ja myynnin nousuun.
Suomessa tuo 8% tuominen marketteihin oli virhe. Jengi juo noita viinejä, kuin mehuja ja promillet nousee salakavalasti. Kuinka moni kaljaa kittaava juo 7-8% oluita? Kyllä tuolla tempulla moni pahentaa riippuvuutensa aivan uusiin ulottuvuuksiin ja sitähän se alkoholiteollisuus juurikin haluaa.
Tällä videolla entinen alkoholisti, jolla oli ura pankkimaailmassa, höpisee kolmisen tuntia aiheesta alkoholi.
3 tykkäystä
Kiitos @Jussi viestistä. Palaan tuohon vielä myöhemmin. Mä olen jotenkin erilainen enkä mielestäni ole alkoholisoitunut ihan sitä tavallisinta polkua.
Su 21.12. klo 21:03. Päivä 20
3-0 - kolmas viikonloppu minulle. Touhukas päivä takana. Jouluvalmistelut saatiin loppusuoralle. Mutta kyllä se vaan kaljat pyöri mielessä touhutessa.
Edessä on joulun pyhät - paljon vapaita seuraavan kahden viikon sisällä. Vaikka tässä nyt aika hyvä luottamus itseen on jo syntynyt, niin täytyy pitää mielessä, että edessä on monta iskun paikkaa pirulle lyhyen ajan sisällä. Täytyy alkaa nostelemaan suojausta!
4 tykkäystä
Se on kyllä alkuun mielessä vähän väliä.
Mulla oli sellainen väsytystaktiikka.
Eli pidin itseni kiireisenä, niin illalla ei tarvinnut, kuin kaatua sänkyyn.
Toinen taktiikka oli se, että olin vankasti päättänyt, että minuahan ei viinanpiru määräile.
Kyllä oli aikoinaan tupakasta luopuminen lastenleikkiä tähän verrattuna, vaan olihan siinäkin omat juttunsa.
Vieroitusoireet oli mun kohdalla pahemmat, mutta ne meni ohi muistaakseni muutamassa päivässä.
Tähän alkoholiin liittyy kuitenkin niin monenlaisia kokemuksia, eikä kaikki olleet ihan paskoja. Nyt tosin ymmärrän, että voin kokea ne samat asiat myös selvinpäin, varmaan vielä voimakkaampina.
On myös täysin selvää, jos on vuosikausia tissutellut, niin ei niitä uusia tapoja hetkessä opi.
Nyt ei ole mistään tilanteesta kiire pois ainakaan sen vuoksi, että pääsisi juomaan.
Ajatele se joululoma niin, että se on selvänä tuplasti pidempi, kun ei mene aika sairastaessa.
3 tykkäystä
Pikaisella lukemisella en löytänyt ketjustasi tietoa tai arviota siitä, kuinka kauan alko on ollut elämässäsi keskiössä. Jos se on ollut kauan, niin onko sinulla persoonaa johon palata? Minulla ei ollut; alko oli vaikuttanut ja ohjannut elämääni hyvin kauan ja kun ero siitä tuli ja oli osoittautunut lopulliseksi, syvällinen muutos oli edessä. Siinä ei kuitenkaan ollut väkisin rakentamisen makua, “uusi minuus” etsi ja löysi uutta sisältöä ja uusia uria omalla voimallaan. Siihen ei sisältynyt alkoholia, ei mielitekoa, ei “kuivahumalaa” jonka käsitän riippuvuuden negaatioksi, etyyli oli muuttunut mielessäni kemialliseksi kaavaksi joista en koskaan ole ymmärtänyt mitään. On siis turha miettiä ja suunnitella tulevaisuutta liian paljon ja liian yksityiskohtaisesti kun on muutoksen tilassa, jollaisessa eittämättä olet; “tuleva sinä” hoitaa asiat sitten kun niiden aika on.
6 tykkäystä
Nyt oli kyllä tosi hyvä vinkki, kiitos 
Olen 45v. Reipas 30 vuotta tullut juotua lähes joka viikonloppu ja viimeiset 5 vuotta sitten lipsunut enemmän ja enemmän arkitissutteluksi. Ennen addiktioni oli urheilu. Se on yksi asia josta toivoisin vielä innostuvani. Mutta se mitä menneessä persoonassani kaipaan on se elämänilo, jatkuva halu kehittyä kaikessa mitä teen. Se että nukkumaan mennessä suunnittelee jo seuraavan päivän toimet valmiiksi, näkee niistä unta ja aamulla herää täynnä motivaatiota niitä toteuttamaan. Ja illalla taas hyvä olo kaikesta mitä on saanut tehtyä. Tämä hillitsi juomistani n. 25 vuotta, koska en halunnut tuhlata aikaani makaamalla krapulassa. Jossain vaiheessa alko tuli mukaan touhuamiseen. Siitä sai energiaa touhuta vielä enemmän. Mutta pikkuhiljaa se kääntyi niin päin, että join, mutta touhuaminen jäi.
Touhuamiseni oli sekalaista. Urheilu, jossain vaiheessa vaeltamisteissut, laskettelureissut (ilman alkoa) alpeille. Sitten oli oman kodin remontoinnit, kaikenlainen rakentelu, rc-autot (ihan siis kilpaileminen), elektroniikkaharrastus, maanrakennustyöt (ostin jopa oman kaivinkoneen), metsätyöt, ohjelmointi, matematiikka ja tietokoneet, hitsaus ja metallityöt, kirjoittaminen, lukeminen (sotahistoria), sukututkimus. 3D-mallinnus ja 3D-printtaukset. Lapsien harrastukset ja valmentaminen. Vapaaehtoistyö muutenkin. Lista on loputon. Siis voisi sanoa, että ei ollut asiaa mistä en olisi innostunut. Aina pyöri jotain mielessä ja koko ajan oli kaikenlaisia projekteja menossa.
Ja nykyään en ole innostunut juuri mistään, paitsi alkoholista
4 tykkäystä
Joku voisi äkkiä kuvitella, että olen ADHD, mutta ei. Enemmänkin Asperger. 110% keskityymiskyky ja täydellisyyden tavoittelu siihen, mikä nyt sattui olemaan mielenkiinnon kohde sinä kautena.
2 tykkäystä
Oho, tulipas oikein kirjoitusripuli. Jo mummuni lapsena minulle opetti, että laiska töitään luettelee ja harvoinpa olen tekemisistäni sen kummempaa numeroa tehnyt. Toisaalta sama mummu opetti, että luoja ei laiskoja elätä. En silti ole työnarkomaani missään tapauksessa. Tekeminen on perustunut siihen intoon, mikä nyt on hukkunut. No kirjoitetaan vielä lyhyt päiväkirjamerkintä, kirjoittamiseen löytyy intoa tällä hetkellä.
Ma 22.12. klo 21:51. Päivä 21.
Kolmen viikon rajapyykki rikki. Huomenna vielä töitä, mutta kyllä alko pyöri tänäänkin kovasti mielessä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin vapaat ovat se minkä tunnistan tällä hetkellä isoimmaksi riskiksi. Yritän nyt saada itseäni niskasta kiinni ja saada lomien aikana jotain aikaiseksi pitkästä aikaa. Joku pikku projekti täytyy saada tehtyä. Pidempään kestänyt juominen on nyt vaan aiheuttanut sen, että täällä on nurkkiin kerääntynyt kaikenlaista ei-niin-kivaa siivoushommaa, jotka painavat mieltä. Ennen oli tämäkin asia toisin. Elin vähän niinkuin aallon harjalla, eli mulla ei kerääntynyt tekemättömiä töitä. Nyt tässä täytyisi ensin päästä uimaan se aalto kiinni ja takaisin sinne harjalle. Toisaalta saa noista rästihommien tekemisestäkin hyvän mielen, kun vaan pääsee alkuun ja vauhtiin.
4 tykkäystä
Ti 23.12. klo 22:39. Päivä 22.
Sen verran hektinen päivä takana, että en ole ehtinyt aktiivisesti parantamaan pääkoppaani tänään. Jos en ehdi rauhoittua, niin tuntuu pirulainen heti vaanivan. Ja on syöminenkin jäänyt vähälle, senhän kaikki kohtalotoverit tietää, että se ei ole hyvä. Toki olihan tämä jo tiedossa muutenkin, että vapaista tulee haastavat. Vahvana olen kuitenkin pysynyt vaikka antabusta en ole nyt syönyt. Hiljennyn kirjoitusteni osalta joulun viettoon vähäksi aikaa.
Rauhallista joulua kaikille plinkkiläisille 
7 tykkäystä
Hyvää joulua sinullekkin
2 tykkäystä
Hyvä @AlbertoKnox . Olen todella ylpeä sinusta. 
Yritä muistaa vähän syödä välillä.
1 tykkäys
To 25.12. klo 17:45. Päivä 24.
Piru yrittää kääntää mieltäni. Löin sille faktoja pöytään, miksi en juo:
- Edellisen tauon jälkeen alkoholin käyttö jatkui siitä mihin loppui, paitsi ihan kun olisi ollut isompi vaihde silmässä
- Makasin vuodesta n. 1,5kk krapulassa sängyssä ja en tee mitään. Kuinka paljon jää tekemättä?
- Työkykyni heikentyy. En pysty keskittymään työasioihini, kun mietin seuraavaa alkoholiannosta. Olen juonut etäpäivänä työaikanakin
- Muistini ei toimi. Unohdan todella paljon asioita.
- Mulla on kaksi persoonaa, se huumattu rento ja se vähän takakireä ja väsynyt. Nämä persoonat saattavat olla samasta asiasta täysin eri mieltä peräkkäisinä päivinä
- Lapsieni koulumenestys huononee, kun he eivät saa minulta tukea. Muutenkin haluan olla heille esimerkkinä ja tukena, vielä kun he minun tukea tarvitsevat
- Kun juon, niin poltan helposti askin ja minulla on jatkuva yskä
- Viimeisenä kuukautena ennen lopetusta rahaa meni päihteisiin ainakin 800e. Se tekee melkein 10k€ vuodessa
- Häpeän juomistani ja piilottelen sitä
- Olen ajanut humalassa autoa, että sain lisää juotavaa. Muutenkin aina kauppareissulla avasin ensimmäisen jo kotimatkalla. Häpeän ja kadun näitä tekoja ylitse kaiken ja haluaisin saada ne tekemättömäksi.
10 tykkäystä
Olet niskan päällä, ehkä jopa nitistänyt sen pirulaisen, sen verran vakuuttavaa tekstiä tulee.
Ajatustyötä on selvästi tehty, niin että höyry nousee.
Yhtään ei saa silti löysätä, mieli lähtee niin herkästi laukalle.
Vuoden raittiuden jälkeen ne mieliteot on sellaisia humahduksia, jotka tulee ja menee, mutta tärkeintä on ymmärtää, että edelleen niitä tulee aina tietynlaisissa yhteyksissä.
4 tykkäystä
Hyvä Sinä. Näitä faktoja on tosiaan hyvä tarkastaa itselleen, jos alkaa mieli huudella sinne toiseen suuntaan. Teen tuota itsekin aina välillä. Suurin positiivinen asia, jonka alkoholin pois jättäminen on tuonut on mielialan kohentuminen ja yöunet. Ennen heräilin neljä- viisikin kertaa nyt kerran. Aikamoinen muutos siis aikaisempaan. Lisäksi synkimmät syöverit on tainnutettu ja ne hurjat pelottavat pakkoajatukset, joita minulla oli siitä, että jotakin kauheaa tapahtuu ihan kohta. Jollei muuta niin kaadun portaissa ja kuolen siihen. Häpeä kaikesta tekemisestä ja tekemättä jättämisestä oli myös suuri, kuten Sinäkin mainitsit. Puhumattakaan rahanmenosta…(terveisin velkainen) ja niistä huonoista päätöksistä. Ollaan siis tällä tiellä ihan vapaaehtoisesti parantamassa elämänlaatua. Tsempit sinne.
3 tykkäystä
Su 28.12. klo 15:35. Päivä 27
Nyt en malta pidättää. On pakko päästää tämä ulos. Nyt on hyvä olo! Monestakin syystä. Tietysti siitä, että joulu meni kivasti ilman alkoholia, mutta myös siitä, että annoin itselleni potkun persauksille joulupäivänä ja lähdin metsätöihin. Sen jälkeen se muuri murtui ja kävin lopulta neljänä päivänä siellä raittiissa ilmassa hommissa - ja sain todella paljon aikaan! Tänään metsätöistä hikisenä annoin toisen potkun persauksilleni ja lähdin uimahalliin saunaan ja uimaan. Kyllä nyt on vaan niin mahtava fiilis, että en muista koska olen viimeksi tämmöisessä nirvanassa ollut 
Parin päivän päästä on uuden vuoden aatto, mutta en usko sen olevan enää niin vaikea. Aaton aattona, aattona ja joulupäivänä piru koitteli, mutta sen jälkeiset päivät on mennyt ihan omalla painollaan elämästä nauttien. Niin ja huomenna tulee täyteen 4 viikkoa korkin sulkemisesta 
Edit: ja sit heti törmään netissä kirjoitukseen, et tämmönen euforiapilvessä leijumisen tunne kuuluu parantumiseen ja ei kannata liikaa innostuu, menee kuulemma ohi
13 tykkäystä
Juu se hyvä fiilis hieman tasaantui, mutta kyllä ei kuulukaan olla aina kivaa.
Ulkoilu, treenaaminen, syöminen, elämän ihmettely ja saunominen on nykyään ne jutut joista saa ilon irti. Nyt joku siellä kysyy, miksei seksi ole listalla. On sekin ihan jees, mutta se ei jostain syystä päässyt top 5 listalle. Kai sekin on tunteena niin tuttu.
Ex-juopolle nämä uudet pikkujutut on nyt tärkeitä. Haukuin muuten itseäni juopoksi varmaan vuoden, aina kun hamusin laatikosta lisää olutta. Se oli varmaan sitä omaa raitistumisen valmistelua.
Yhden lenkin jälkeen hain tässä joulun alla kaupasta sitruuna Crispin(kylmän) ja meinas järki lähteä, ei ole ikinä limu maistunut niin hyvälle.
Olutta kiskoessakin sitä varmaan odotti jotain ihmettä, mutta eihän siitä sellaista tullut enää vuosiin. Tunkkainen olo vain ja aamulla sumuinen jähmeys ja paska maku suussa.
Nykyään tulee hyvä olo myös siitä, kun selätti ton alkoholin, eihän se osannut edes tapella.
Huono tuote, ei jatkoon.
8 tykkäystä
Se muuten auttaa tossa ihan alkuraittiudessa, kun painaa, kuin Puuha-Pete pitkin poikin. Ei niin väliä millä ja miten painaa, kunhan painaa vaan vähintään 21:00 asti, kun se pirunkusen myyminen loppuu. Kotonahan sitä ei ole hillottu, sitten lopetuspäätöksen.
Itse lopetin heinäkuussa 24 ja olin harva se ilta vielä kymmeneltä lasten kanssa järvellä uimassa. Siitä, kun vielä saunoo ja syö jotain, niin hyvä, kun sänkyyn pääsi.
Aamulla sama ralli.
Energiaa on edelleen, kuin pienessä kylässä, mutta on se pahin ryntäily loppunut.
Yöunet on, kuin lapsella. Ahdistus, masennus ja näköalattomuus loistaa poissaolollaan.
Laittakaa hyvät ihmiset se korkki kiinni, ei siellä pullossa mikään henki asu, eikä siellä lähiöpubissa mitään järkevää tapahdu.
11 tykkäystä
To 1.1.2026. klo 10:10.
Nopeasti se menikin ohi, joku netissä oli oikeassa. 2 hektistä päivää, aatonaatto ja uuden vuoden aatto. Viinanpiru oli läsnä aktiivisesti kummatkin päivät. Mutta sain kyllä hyvin kiinni siitä, että miksi. Syy piilee hektisissä päivissä. Päivät ovat menneet aamusta iltaan touhutessa ja en ole ehtinyt tekemään ajatustyötä, sparraamaan itseäni. Tämmöisinä hektisinä päivinä mulla tuppaa jäämään myös syöminen väliin. Kaikki raitistumisen eteen tekemäni työ unohtuu, elän hetkessä ja mielessä pyörii, että saisinpa yhden oluen.
Eilen aattoaamuna tiesin jo tulevan päivän olevan hektinen, niin otin antabuksen varmuuden vuoksi. Selvisin. Mutta pelkoni on, että kun aikaa kuluu, niin ajatustyö jää vähemmälle. Siirryn asemasotavaiheeseen ja suojaukseni laskee. Ja sitten jonain päivänä, kun sitä vähiten odotan piru tekee yllätyshyökkäyksen kun etuvartio nukkuu.
Yritän nyt hakea apua. Haluan terapiaan. En akuutin tilanteen takia, vaan sen takia, että saisin rakennettua sellaiset tukevat puolustusasemat, että ne kestää yllätyshyökkäykset ilman, että etuvartio päivystää 24/7.
8 tykkäystä
Kiitokset @Jussi viesteistä. Luin ne ajatuksella ja oikeasti mietin asiaa. Ehkä jopa niiden kautta avautui oma heikkouteni, joka on tuo päivien täyttäminen tekemisellä. Toisen vahvuus saattaa olla toisen heikkous - tämä touhuaminen ei välttämättä toimi minulla 
Vaikka se nuori aktiivinen touhuava minä, on se mitä ihannoin, miksi haluaisin palata.
Tämä vaatii vielä ajatustyötä. Ja kuten kirjoitin, ehkä jopa ulkopuolista apua kaivamaan sen minulle sopivan tavan toimia.
4 tykkäystä