Avun hakeminen kannattaa. Suosittelen lämpimästi. Ja noin se ajatus juomisesta todellakin iskee:aivan puun takaa vaikka mielestäsi mikään ei ole sitä aktivoinut. Mutta kyllä ne ajatuksetkin muuttavat muotoaan ja liudentuvat ajan myötä. Olen itse kokoenut, että jos niitä ei aktiivisesti ruoki, kun ne iskevät niin tilanteesta pääsee helpommin yli ja ohi.
6 tykkäystä
Mikä on minulle sopiva määrä touhua, toimintaa ja tekemistä sekä sen vastapainoksi huilaamista, rentoutumista ja palautumista… sitä olen edeltävänä vuonna opetellut. On ollut haastavaa löytää oikeat konstit palautua. Se ei ole useinkaan sohva ja näytöt, ainakaan liiaksi. Tulee vain pää kipeäksi, nuhjuinen ja vetämätön olo.
Innostun helposti vaikka ja mistä, silloin päivät kuluvat nopeasti touhutessa ja syöminen sekä veden juominen unohtuu, kuten sinäkin kuvailit.
Olet mielestäni oikeilla jäljillä, kun etsit itsellesi sopivaa tyyliä. Eiköhän tämä vuosi taas johdata meitä asiassa hiukan eteenpäin 
4 tykkäystä
Pe 2.1. klo 17:33. Päivä 32
Kävin tänään työterveyshoitajalla. Täytin AUDIT-kyselyn. Kysymykset oli tuttuja, sillä olen testin tehnyt täällä monta kertaa aikaisemmin. Pisteitä tipahti 24 ja varattiin aika päihdehoitajalle sekä päihdelääkärille (tai tarkemmin työterveyslääkärille soittoaika, että kirjoittaa lähetteen päihdelääkärille).
En kaunistellut kun kysyttiin. Luin hoitajan potilaskertomuksen äsken. Samoja asioita siinä on, mitä olen täälläkin anonyymisti kirjoittanut, mutta jotenkin niiden lukeminen tuntui pahalta. Ehkä siksi, että joku toinen oli ne kirjoittanut. Ehkä siksi, että se raadollisesti kuvasi tilannettani. Vähän jopa silmäkulmat kastuivat sitä lukiessa.
Mutta se tuntui kuitenkin hyvällä tapaa pahalta. Sai minut pysähtymään ja ajattelemaan. Olen tänään asiaa muutenkin työstänyt ja heti on piru loikkinut piiloon. Ihan kun se ei voisi sietää, että ajattelen siitä pahaa ja punon juonia sen päänmenoksi.
Jollain tapaa tämä päivä oli uusi sivu tarinassani. Nyt mulla on alkoholistin leima virallisesti. Se on kirjoitettu tietoihini ja se ei sieltä poistu. Olen raottanut kaapin ovea, vaikka en ole astunut vielä julkisesti esiin. Ehkä jonain päivänä astun sieltä vielä päivänvaloon - raittiina.
Odotan kyllä innolla, että pääsen keskustelemaan ammattilaisten kanssa sairaudestani. Jo se, että on jotain mitä odottaa, antoi motivaatiolle melkoisen boostin 
Hyvää, raitista perjantaita plinkkiläisille 
9 tykkäystä
Onnittelut. Tein saman liikkeen viime vuoden joulukuussa, kun ilmoitin itseni työpaikan lääkärille. Sitä kautta pääsin hoitoon ja aloin aktiivisesti tehdä ajatustyötä pysyäkseni raittiina.
Piru pelkää päivänvaloa ja julkituloa ja kenties vielä enemmän rehellisyyttä. Joten hyvä Sinä!!!
6 tykkäystä
Itselleni juomattomuuden ensimmäisinä viikkoina nuo kiintopisteet olivat älyttömän tärkeitä. Päihdehoitajan tapaamiset ja vertaistukiryhmät olivat jotain, mitä odotin ja helpottivat ajan pilkkomista lyhyempiin pätkiin.
5 tykkäystä
Ma 5.1. klo 21:45. Päivä 35.
5 viikkoa tuli täyteen. Muistan 3. viikonlopun jälkeen kun oli erät 3-0 mulle, että seuraava erä kestääkin kaksi viikkoa - on joulut, uudet vuodet ja loppiaiset. Niin niistäkin vaan selvittiin voittajina. Se olis nyt sit 4-0.
Tulevana viikonloppuna olisi kaveriporukan tapaaminen, jota alkoholi vahvasti värittää. Ensimmäinen tämänlaatuinen koitos edessä. Meinaan mennä, mutta taktiikkaa en ole vielä tähän viidenteen erään hionut loppuun asti. Yksi vaihtoehto on laittaa vettä tai mehua omiin pulloihin ja ”ryypätä” siinä muiden mukana. Ei tarvitse selitellä eikä muut ala tyrkyttelemään. Ja pääseehän sieltä tiukan paikan tullen sitten autolla karkuun, kun voi ajaa autoakin 
6 tykkäystä
Sanot vaan, ettei janota enää. Eipähän tarvitse miettiä, mitä valehteli kellekin. Moni katsoo alkoholista eroon päässyttä henkilöä ihaillen ja miettii, että siinäpä jalo ja vahvaluontoinen kaveri…
5 tykkäystä
MUOKS: Kirjoitin tämän viestin ennen kuin olin lukenut ketjun loppuun. Oli vain pakko lähteä kysymään asiasta silleen suorilta.
***
Miltä tuntui hakea antabusta? Mistä hait sen, julkisesta vai työterveyshuollosta vai mistä? Häiritseekö sua se, että OmaKannassa lukee nyt sitten että on haettu antabusta? Miltä tuntui apteekissa… tiedän että kysymykset on tyhmiä, mutta kun nämä estää esimerkiksi mua hakemasta sitä. Siksi mun on pakko selvitä ilman.
Koska olen turhamainen täysin väärässä kohdassa.
Tätä “turhamaisuutta” olen työstänyt jo pitkään, siten, että yritän siirtää siihen, miten mukavalta tuntuisi kuin esimerkiksi juominen ei näkyisi naamasta pöhötyksenä ja yleisenä kurjuutena, vaan voisi kantaa oloaan ja itseään itsetuntoisena ja ylpeänä siitä, että on raitis. No, sitä kohti.
Tänään pelottaa, kun on tulossa ei-kovin-helppo keskustelu yhden läheisen kanssa. Tarkoituksena olisi ollu juomatta tänäänkin, niin tulisi kolmas päivä peräkkäni ilman.
Yritän pitää mieleni tyynenä ja keskittyä itseeni, siihen että mulla on oikeus voida hyvin, tehdä elämässäni itselleni hyvä ratkaisuja ja vaatia itselleni kunnollista kohtelua, vaikka se toista pännisikin. Tyypillisesti nyt mennyt jo pitempään niin, etten kerta kaikkiaan jaksa mitään möyhäämistä mistään asiasta kenenkään kanssa, ja tästä huolimatta olen tällä hetkellä osin itsestäni riippumattomista syistä tilanteessa, jossa kaikenlaista psyykkistä kuormaa kertyy. Siis ainoa tapa välttää sitä olisi tällä hetkellä se, että pysyisi kokonaan peiton alla eikä vastaisi mihinkään viesteihin jne. Koen, että voidakseni olla juomatta, joudun keksimään uusia suojautumiskeinoja näiltä triggereiltä, jotka käynnistävät itsessäni ajatukset siitä, että “mun ei tartte jaksaa / kestää / kuunnella / sietää / ottaa vastaan taas sitä ja tätä tota” - ja nopein “apu” on sitten olevinaan viini. Ja sitten aamulla on taas entistä paskempi olo, kun krapulapäivältä menettää ne vähätkin mahdollisuudet auttaa itseään, eli tehdä asioita, jotka tuottaa itselle edes jotain hyvää.
Sori vuodatus, tässä ketjussa vaan on paljon hyvää keskustelua, jotka aktivoi omaa päätä ja auttaa myös löytämään asioille sanoja.
Pitänee perustaa joku oma ketju ehkä. Tai sitten keikkua täällä muiden ketjuissa, en tiedä.
Istun juuri nyt ruokapöydässä, seurassani iäkäs ihminen, joka kyselee multa asioita mun lapsuudestani, joita en mielelläni muistelisi, koska niistä tulee paska olo, mutta kohteliaisuuttani joudun olemaan ymmärtäväinen ja kiltti hänelle ja sietämään noiden muisteloiden nostamaa ahdistusta samalla, kun ärsyynnyn siitä, että hänen täytyy jatkuvasti painella mun kipukohtiani, enkä pääse tilannetta pakoon. Tämä on yksi kuvioista, jotka käynnisää mun arjessani jatkuvasti tarpeen juoda, koska hätäpäissäni en ole muutakaan helpotusta keksinyt. Iltapimeällä yksin sitten naukkailen yön ympäri…
Mutta tähän on pakko nyt saada muutos, ellen sitten halua oikeasti ajautua tilanteeseen, jossa edessä ei ole mitään kivaa odotettavissa enää.
Olen nyt kuukausia, ehkä vuosia työstänyt tätä lopettamista. Nyt kun saisi tänään oltua juomatta, vaikka tuo vanhus tuossa tökkii, ja vaikka tulossa on hankala keskustelu toisen ihmisen kanssa, jolta myöskin joudun emotionaalisesti suojautumaan.
”Lohdun” on nyt löydyttävä muusta kuin juomisesta. Mistä vaan.
1 tykkäys
Tai oikeastaan, kysyn edelleen tuosta antabus-asiasta, koska sitähän olet hakenut jo ennen tätä hakeutumista hoitoon.
Onnea tuosta päihdehoitajalla käymisestä. Itse en vielä varmaan uskalla. Toisaalta ehkä tuntui paremmalta mennä, kun on ollut kuukauden juomatta? Kun on tavallaan osoittanut itselleen, että on tosissaan ja pystyy moiseen saavutukseen.
Ja muokkaus vielä: Mitään vastauspakkoahan ei siis tietenkään ole. Nämä kysymykset vaan virtasivat päähän lukiessani tätä ketjua.
1 tykkäys
Vastaan nyt vaikket minulta kysynytkään.
Alkoholisteja on niin paljon, ettei todellakaan tarvitse häpeillä avun hakemista.
Jos kaikki kaappijuopot uskaltautuisivat avun piiriin, niin lääkäriasemat olisi ihmeissään.
Ei ne merkinnät siellä omissa terveystiedoissa mitään haittaa, ei työnantajat sieltä saa mitään tietoja ja ainahan voit kieltää kirjaukset. Hae vaikka jostain yksityislääkäriltä resepti ja sano, ettei kirjaa mitään.
Jenkeissä ihminen, joka on selättänyt alkoholismin ja kertoo olleensa jossain Betty Ford klinikalla on työnantajan silmissä kova luu, koska hän pystyy todistettavasti suoriutumaan haastavista tehtävistä.
Menneisyys on kaikilla mikä on, se ei muutu, mutta miten siihen suhtautuu, on se juttu.
Hyväksy se mihin et voi vaikuttaa ja keskity siihen mihin voit.
8 tykkäystä
Jep Jussi, oot varmaan oikeassa. Pitää ottaa asia vähän pohdintaan.
Aloitan oman ketjun jossakin vaiheessa, mutta siipeilen tässä vielä sen verran, että pakko kertoa että oon nyt menossa selvänä nukkumaan. Hitto vieköön. Ekaa kertaa koskaan sain valittua olla juomatta sellaisessa tilanteessa, jossa jo ehdin päättää että mitä väliä. Mut enpä sit kuitenkaan! Kolmas päivä onnistui.
Täällä on nyt monta ketjua, joiden lukeminen tuntuu just nyt todella tärkeältä. On tavallaan helpompaa kommentoida kuin aloittaa omaa.
9 tykkäystä
Nyt on hyvä ote päällä @Hyvaan_oloon
Tartu kynsin hampain kiinni pieniinkin positiivisiin juttuihin mitä saat raittiista päivistä ja öistä irti.
Onnittelut eilisestä hyvästä valinnasta! Ja Onnittelut kolmesta raittiista päivästä!
3 tykkäystä
Hei @AlbertoKnox , ilahduttavaa seurata hyvin alkanutta taivaltasi! Hyvin tsempattu.
Lueskelin eilen Katri Ylisen kirjaa “Aamu ilman darraa” (Into 2022). Kirjoittaja on itseäni paljon nuorempi ja lopettanut tolkuttoman juomisensa ennen sitä kuuluisaa pohjakosketusta, mutta löydän kirjasta silti yllättävän paljon samastuttavaa.
Alkoholista kieltäytymisestä hän kirjoittaa näin:
“Me elämme niin alkoholikeskeisessä kulttuurissa, että me tarvitsemme syitä kieltäytyä alkoholista. Se on ainoa päihde, josta kieltäytymiseen tarvitsee keksiä meriselityksiä. Pelkkä vatsanpohjan kammottava tunne siitä, että jotain pahaa vielä tapahtuu ehkä ihan lähiaikoina, ei ole riittävä.
Tarpeeksi hyviä syitä eivät myöskään ole oman mielenterveyden vaaliminen tai se, että alkoholi tuo elämään enemmän negatiivista kuin positiivista. Ihminen voi kieltäytyä ilman syytä täytekakuista tai suolakurkuista. Smoothiestakin voi kieltäytyä ihan vaan siksi, ettei pidä lehtikaalin ja porkkanan yhdistelmästä. Mutta alkoholia pitää juoda, kunnes jotain tarpeeksi pahaa tapahtuu.”
Eli taktiikan hiomisesta ensi viikonlopun juhliin: mikä tahansa tuntuu sinusta hyvältä ja oikealta tavalta olla juomatta on hyvä ja oikea, oli se sitten vettä omassa pullossa tai jotain muuta. Pääasia ettei hyvä selvin päin olemisen putkesi nyt katkea turhaan siksi että muut juovat.
Itse olen omassa kaveripiirissäni huomannut, ettei kukaan tyrkytä minulle juotavaa kunhan vain olen ensin sanonut ääneen että haluan olla nyt ilman. Mutta toisaalta olen jo myös sanonut niissä porukoissani ääneen olevani alkoholisti - mikä toki ei tullut lähimmille ystävilleni minään yllätyksenä.
Vain täysin sydämetön ihminen tyrkyttäisi alkoholia alkoholistille, joka on jo jonkin aikaa onnistunut olemaan ilman. Siksi minua itseäni on auttanut se, että olen puhunut asiasta ääneen. On kuitenkin todella ymmärrettävää, ettei omasta todellisesta tilanteestaan kaikille halua kertoa, ainakaan aluksi. Eikä tarvitsekaan.
Olen miettinyt sitä, mitä tekisin vähemmän tutussa porukassa, jos joku vielä minulle entistä lempijuomaani kuohuviiniä tyrkyttäisi. Tuleva strategiani on tämä:
ajattelin sanoa vain että kiitos ei. Ja jos joku vänkäisi, sanoisin että kiitos mutta mulle tulee alkoholista nykyään vain paha olo ja ongelmia. Ja jos joku silti vielä olisi riittävän hölmö yrittääkseen vakuuttaa, ettei yksi lasi mitään haittaa, ajattelin jatkaa ystävällisesti: kiitos mutta et varmaan kuitenkaan toivo mulle pahaa oloa ja ongelmia.
Luulen että tyrkyttäminen saattaisi ehkä päättyä siihen. Ja jos ei niin ainahan voi kääntyä pois ja jatkaa juttua jonkun muun kanssa.
Voimia viidenteen erään! Kyllä sinä siitä selviät. Tällä voittoputkellasi on nyt niin hyvä suunta.
7 tykkäystä
Moi @Hyvaan_oloon, kiitos kun kirjoitit ketjuuni, se ei todellakaan haittaa, päinvastoin 
Yhdessä me täällä taistelemme samoja haasteita vastaan.
Kyllähän mä tästä alkon käytöstä jo jossain työterveyden vuositarkastuksessa aikanaan narahdin, varmaan 5 vuotta sitten. Silloinhan en itsellenikään myöntänyt sairautta, saatikka työterveydelle. Myöhemmin ajauduin työstressistä puhumaan työterveyspsykologille. Alkoholi ei ollut pääpuheenaiheemme, mutta hän oli taitava. Hän sai mut ikäänkuin ohimennen heitetyillä, ihan viattomilla kommenteilla käynnin loppumetreillä ajattelemaan asiaa käynnin jälkeenkin ja jotenkin sitä kautta alkoi pikkuhiljaa omatkin silmät aueta sairaudelle. Työterveyden kautta mulle se resepti sitten kirjoitettiin. Sen verran muistan, että kyllä se purkin hakeminen vähän rohkeutta vaati, mutta eihän ne farmaseutit asiakkaiden resepteihin sen kummempaa huomiota kiinnitä. Siinä mä olin yksi tuhansien joukossa, kenelle he lääkkeitä antavat.
Ja kun psykologin käynnit oli ohi, niin ei työterveydestä tämän perään sen enempää kyselty. Labroissa jäin myöhemmin vielä toisenkin kerran kiinni. Labroissahan kävin koronataudin jälkeen, kun sen ansioista oli kertynyt ehkä pari viikkoa taukoa juomisesta. Silti oli arvot koholla. (Ai että, nyt oikein naurattaa, miten “nokkela” olen ollut, että pääsen kaivamaan itseäni syvemmälle suohon 
) Toin ilmi, etten halua asiasta sen enempää keskustella, niin eipä ne kyselleet.
Ensimmäinen antabus-purkki kerkesi vanhentua avaamattomana. Samoin toinenkin. Nyt vasta kolmas purkki on tyhjentynyt ja ilman lääkkeen luomaa pelotetta en olisi tässä. Kannustan rohkeasti juttelemaan asiasta esim. työterveyshuollossa. Työnantajalle tulee sieltä kyllä laskut, mutta niissä ei näy, kuka on käynyt, missä on käynyt ja milloin on käynyt - varmistin tämän itsekkin hoitajalta nyt kun viimeksi kävin. Ja oikeasti, kuten kirjoitinkin, aluksi se tuntui pahalta, siis hirveältä lukea potilaskertomusta alkoholisoituneesta minusta, se oli oikeasti yksi todella iso askel eteenpäin omalla kohdallani.
Antabuksen käyttöön liittyy jotain riskejä, se saattaa itse nostaa maksa-arvoja ja sen vaikutusta seurataan aluksi labroilla. Tämä kannattaa ottaa tosissaan - itse en ottanut, mutta en nyt ole syönytkään sitä kuin tarpeen mukaan - silloin kun tiedostan riskitilanteen.
Kyllä. Omalla kohdallani juuri näin. Olin tehnyt päätöksen itse ja oli jo vähän itseluottamusta kertynyt, että tämähän voikin onnistua! Päihdehoitajalle menen tosin vasta ensiviikolla, että vielä en ole siellä käynyt.
Mahtavaa! Olen iloinen puolestasi! Illat on pitkiä, mutta viikot loppupeleissä lyhyitä. Se kyllä alkaa ruokkimaan itse itseään, kun on pahimmat ensimmäiset päivät selättänyt.
Jätetään me se juominen niille, ketkä sen osaa - se vaatii synnynnäisen luonnonlahjan, jota meillä ei ole. Uimaan oppii uimalla, juoksemaan oppii juoksemalla, mutta juomaan ei opi juomalla!
5 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä - kirjoittamasi on niin totta. Hyviä pointteja. Tuleva viikonloppu sai minut ajattelemaan kaapista ulos astumista. Kirjoitan siitä jossain vaiheessa päiväkirjamerkinnän.
3 tykkäystä
Mainiota. Kaikki omaan tahtiin vaan sitten kun on sen aika.
Itse kyllä olen huomannut, että täällä kaapin ulkopuolella on ihan hirveän paljon helpompaa elää kuin siellä kaapissa, jonka oven raosta oma häntä kuitenkin aina pilkotti.
Turhaan minä kuvittelin, ettei kukaan tietäisi. Omat juomatavat kuitenkin olivat kaikkien nähtävillä omassa kaveriporukassa vuosikaudet aina kun tavattiin, ja naaman turvotus tuskin jätti arvailun varaa muillekaan. Tällainen yli viisikymppinen, joka vetää viiniä kuin olisi itseään puolet nuorempi eikä koskaan pysty pysymään kohtuudessa niin kuin valtaosa niistä kavereista nykyään - noh. On se kavereillekin helpotus, että rouva on viimein tulossa järkiinsä.
Sillä, että on hyville ystävilleen puhunut omasta alkoholinkäytöstään ihan oikeana ongelmana (eikä vain vähätellen sinne päin) on se hieno seuraus, että jos nyt sitten itse vielä joskus saisi päähänsä ettei mitään ongelmaa sittenkään ole ja eiköhän kuulkaa tilata nyt se kuoharipullo - no, siinä kohtaa oikeat ystävät voivat vaan hymyillä lempeästi ja sanoa että eiköhän me nyt kuule kuitenkin jätetä se väliin.
Kaapista tulemisella voi siis auttaa ystäviään tukemaan itseään tiukan paikan tullen.
Olen omassa ketjussani viime vuoden puolella jossain kohtaa pohtinut häpeän teemaa. Nyt tekee mieli sanoa sinullekin: oma alkoholismi on paljon suurempi häpeän aihe silloin kun sitä yrittää salata muilta kuin sen jälkeen kun siitä on puhunut ääneen.
Oma häpeäni siihen liittyen hälveni silloin, kun olin puhunut siitä lähimmilleni sen oikealla nimellä ja onnistunut olemaan jonkin aikaa kokonaan juomatta. Huomasin päätyneeni toipuvan alkoholistin tielle ja tajusin, että juomisesta pidättäytyvä alkoholisti voi häpeilyn sijaan vain olla itsestään tavattoman ylpeä.
En silti kuitenkaan aio puhua aiheesta töissä tai puolitutuille tilanteissa, jotka eivät sellaista vaadi. Itseään saa mielestäni suojella turhilta leimoilta, joista voi olla vaikea päästä eroon silloinkaan kun niiden syy on hyvää vauhtia väistymässä.
7 tykkäystä
To 8.1. Klo 18. Päivä 38
Takkatulen lämmössä, ulkona -18C.
Kaapista ulos?
Kiitokset jälleen kommenteista kaikille. Päädyin ilmoittamaan viikonloppureissun isännälle, että tulen, mutta en juo. Olin varautunut kertomaan jo puhelimessa, että miksi. Odotin, että ilmoitukseni aiheuttaa ihmettelyä, kun en tunnetusti ole ollut se joka lasiin sylkee. Hän ei sitä sen enempää ihmetellyt, niin ei tullut sitten enempää avattua. Valitettavasti mökkireissu sittemmin siirtyi uuteen ajankohtaan. Mua harmitti ihan älyttömästi. Ei siksi, että en näe kavereita, vaan siksi, että olin henkisesti todella hyvin valmistautunut tähän viidenteen erään. Olin ajatellut kertoa näille valituille hyville ystäville miten asiat ovat. Mä olin todella valmistautunut antamaan pirulle kunnon nyöryyttävän selkäsaunan.
Tässä reilun kuukauden aikana tekemäni ajatustyö on tuottanut tulosta. Mä haluan tulla kaapista ulos sairauteni kanssa.
Miksi en sitten tule? Koska olen vielä epävarma. Enkö siis vielä usko että pystyn tähän? Että pystyisin raitistumaan? Entä jos ratkeankin? Sittenhän mä vasta todellinen leimattu alkoholisti olenkin, jos vielä tästä repsahdan?
No, kaikella on tarkoituksensa. Ehkä luoja näki jotain, mitä minä en ja suojeli minua. Ehkä on hyvä vielä tehdä ajatustyötä ja kasvattaa lihaksia pirua vastaan. Ehdin astua kaapista ulos sitten uutenakin mökkireissun ajankohtana parin kuukauden päästä.
Mutta mistä nyt sitten näyttämö viidenteen erään? Tuntuu, että tavallisessa kotiviikonlopussa ei enää ole haastetta - jotain outoa pääkoppani sisällä on tapahtunut
p.s kyllä talvi on kaunis. Näkymä keittiön ikkunasta
7 tykkäystä
Pikku hiljaa ja hissukseen. Tärkeintähän on se, ettet enää ole kaapissa piilossa itseltäsi.
Ehkä asia tosiaan on juuri niin: että on helpompi puhua ongelmastaan muille kun takana on jo vähän tukevammin selviä päiviä. Ettei syvällä sisimmässään tuntisi itseään vain potentiaalisesti yhdeksi niistä maailman monista joutavia löpisevistä juopoista, jotka vain puhuvat lopettamisesta mutta eivät oikein koskaan löydä siihen sopivaa hetkeä.
Ehkä on myös välillä hyvä vaan olla. Ihan rauhassa, mitään suorittamatta. Raitistumistakaan ei tarvitse suorittaa - ja kaikki ne hetket kun ei tarvitse tapella mitään vastaan, nehän ovat vaan levon hetkiä,
ja kyllä, talvi on kaunis! Nyt kun sitä muistaa katsoa.
4 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä viestistä.
Hyvin sanottu, taisin tosiaan tässäkin syyllistyä siihen perisyntiini - suorittamiseen. Tulee varmasti nyt otettua ihan rennosti viikonloppu. Vapautuihan minulle aikaa tehdä lasten kanssa jotain kivaa.
5 tykkäystä
Hyvin sanottu, tänä kylmänä, kauniina talviaamuna 
1 tykkäys