Kuvauksesi on hyvä esimerkki siitä, miten vakavasti alkoholismi vaurioittaa juomareita ja heidän läheisiään. Sisaresi on ilmeisesti kovin ahdistunut ja varmaankin saa turvaa ja tukea Al-Anonista, koska tästä avun lähteestä niin tiukasti pitää kiinni.
Hei kaksi sisarta,
Sen enempää AA:n kuin Al-Anonin tarkoitus ei ole puuttua muiden ihmisten juomiseen, vaikka jotkut jäsenistä saattavat ymmärtää asian niinkin. Keskeisintä kummankin yhteisön ohjelmassa on oppia tavoittelemaan hyvää ja onnellista elämää.
Onko sisaresi hakenut apua omaaan juomisongelmaansa? Ymmärsin kirjoituksestasi, että hän on myös aikanaan juonut, kuin “sieni”.Toisen ongelmaa on joskus helpompi käsitellä. Kaikkea hyvää teille molemmille.
Kenenkään ei tarvitse yksin yrittää selviytyä alkoholiongelman kanssa. Alkoholistien perheenjäseniä ja ystäviä varten on Al-Anon-perheryhmät, joista saa vertaistukea. Al-Anonin ohjelman avulla ja toisten saman kokeneiden tuella kykenet ratkaisemaan ongelmasi, vaikka ne nyt näyttäisivät vuoren korkuisilta.
Al-Anonin ansiosta elämääni on tullut tyyneyttä ja rauhaa ja kaikki ihmissuhteeni ovat parantuneet.
Nosto
Kyllä elämä on mukavaa!
Olen erittäin kiitollinen exälleni, ilman häntä en olisi ymmärtänyt alkaa “etsimään itseäni”. Sen tajuaminen, että vain minä itse voin vaikuttaa omaan hyvinvointiini on vahvistanut minun itsetuntoa ja elämänlaatua. Vielä sellaista pientä sätkimistä ja syytöksiä ja ruikuttamisia tulee exän suunnalta, mutta ne eivät enää uppoa minuun millääntavoin. Hän vain purkaa omaa pahaa oloaan, kun elämä ei mennytkään niinkuin hän olisi halunnut, tai olisiko parempi sanoa niin, että elämä ei mennyt niinkuin juova alkoholisti olisi halunnut. Minulle on jäänyt ja varmasti jääkin loppuelämän ajaksi epäselväksi, oliko hänellä koskaan oikeasti halua raitistua? Se oli kyllä todella uskomatonta, mitä kaikkea hän oli valmis tekemään saadakseen “hyväksynnän” juomiselleen…
Mutta - siis - Minulla menee todella mukavasti. Kun minulta joskus aikaa löytyy, niin tulen tekemään jonkilaista työtä/vapaaehtoistyötä tämän aiheen parissa. Oman elämän raiteilleensaaminen läheisriippuvuuden kahleista on jotain sellaista mahtavaa, minkä haluaisin jokaisen läheisriippuvaisen kokevan. Mutta niinkuin on alkoholismissakin, niin samoin on läheisriippuvuudessakin - 100% “paranemistakuuta” ei ole - millään hoitomuodolla… Jokaisella on kuitenkin mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkälaista hoitoa lähtee hakemaan…
Oikein aurinkoista ja lämminta ja mukavaa syksynjatkoa ihan jokaiselle!
- pyykkipoika -
Olen ihan valtavan iloinen puolestasi!
Hyvää syksyä!
Olen kirjoitellut onko miehestäni tulossa alkoholisti osioon… Nyt oon ruvennut kiinnostumaan al-anonista…
Tai ensihätään heidän kirjoistaan… Voisinko saada jotain irti esim tosta 4askeleen kirjasta vaikken vielä ryhmässä käy?
Haluisin vaan oppia elämään niin ettei mieheni mahdollisesti tulevat/lisääntyvä juominen vaikuta mun onneen. Saisin jonkun rauhan, ja osaisin hallita jotenkin tunteeni ilman itkupotkuraivaria…
Toki jos juominen lisääntyy aion ryhmään mennä… Ajattelin vain jos joku kirja tai opus antais jotain työkaluja ymmärtää toista tai ettei toisen juominen vaikuta mun onneeni… Mahtaakohan kukaan ymmärtää mitä tarkoitan?
Entä oisko tosta kieltämisen karusellista jotain tukea tai jotain?
En tiedä, haluisin jotenkin tietää et mitkä on ne tavat jolla mä edesautan miehen juomista, jos hänestä on tosiaan alkkis tulossa, niin mitä mä teen täl hetkel sellasta mikä vaan hidastaa tilannetta mikä on edessä… Ääh, en osaa ees sanoin ilmaista mitä haluan/kaipaan… Huoh…
Itsensä hoitaminen kannattaa aina! Kirjoista saat varmasti apua, etkä ainakaan tee vahinkoa kenellekään.
Mikään ei ole kuitenkaan yhtä arvokasta kuin kokemuksien jakaminen, ihminen ihmiselle. Saa välittömän palautteen reaaliajassa, voi poiketa aiheesta ja palata takaisin… kirjat eivät (ainakaan vielä) pysty samaan 
Eikai sellaista ihmistä ole, joka ei saa itkupotkuraivaria silloin kun siihen on myös aihetta.
Al-anonista en mitään tiedä, mutta sen tiedän että tunteitaan ei aina voi, eikä saa, eikä pidäkään hallita.
Tekoja voi hallita, mutta onhan se niinkin että kun toinen juo ja se ottaa pattiin, huolestuttaa, vituttaa, parisuhde on vaakalaudalla, rakastaa toista ja harmittaa hänen tekonsa…niin miksi kummassa se surun murheen ja huolen ei saisi mitään näkyä eikä vaikuttaa. Nielemällä omat tunteensa kontrolliin, saattaa olla karhunpalvelus…kaiken kestän ja olen kuin patja mistä kaikki ponnahtaa takaisin, toisten teot ja viiltävä kipu?
Yks läheisriippuvaisen ongelma on että nielee omat tunteensa niinkauan ettei enää edes tunnista niitä saati sitten osaa toimia niiden mukaan. Veikkaisin että al-anonista on siinäkin hyötyä. pari kirjaa olen lukenut kirjastosta.
En mä tunteita nielekkään… Ja toki mulla on oikeus näytää vihaa… Ajattelin vain ettei joka kerta se vihan tunne ois niin raastavaa, osais sanoo itselleen et anna äijän juoda, mul voi silti olla mukava päivä… Jotain siihen tyyliin ettei hänen tekoset vaikuta mun mielialaan niin paljoa…
Tilasin nyt nuo pari kirjasta, saas nähdä kuinka pian pääsen niitä tutkiskelemaan…
Kävin tällä viikolla ekan kerran al-anonissa ja kyllä kannatti, aion jatkossakin käydä kokouksissa. Menin sinne varautuneena syystä että… Vaikka se onkin poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton, niin epäilin sitä hiukan koska jumala-sanaa käytetään siellä niin usein. Vaikka siellä selvisi et kysymys on korkeammasta voimasta ja se voi olla mikä tahansa, minulle se on enkelit. Lopussa luetaan yhtessä se yksi aforismi ja siitä jätän ensimmäisen sanan sanomatta, voin siis itse vaikuttaa asioihini enkä joudu toimimaan vastoin vakaumustani. Hieno juttu.
Kokouksen jälkeen olen ollut onnellisempi ja tasapainoisempi, ihan kuin raskas taakka olisi nostettu hartioiltani. Ensi kerralla ostan kaksi kirjaa ja varmaan luen niitä ahkerasti, olen hyvilläni että uskaltauduin sinne kokoukseen.
Viikko sitten stressasi “juoppis-asioilla” ja nyt on sellanen “ei mun ongelma-olo”, hassua.
En osaa kans kunnolla selittää mitä tarkoitan mut toivottavasti edes osa lukijoista tajuaa mitä koitan kertoa.
Hei,
Harkitsen menoa Al-anonin syyspäiville Kuopioon.
Osaisiko joku kertoa mitä tapahtuu tulokaspalaverissa ja perhepalaverissa.
Mitä olette tykänneet näistä Al-anon tapahtumista?
Sorry Jane76, että olet joutunut odottamaan vastausta! Toivottavasti käyt lukemassa tätä.
Tulokaspalaveri ja perhepalaveri kulkevat samaan tapaan kuin muutkin Al-Anon-palaverit. Palaverilla on vetäjät, jotka kertovat käsiteltävästä aiheesta ja alustavat siitä. Sitten saavat osanottajat osallistua kertomalla omia kokemuksiaan. Puheenvuoro voidaan laittaa kiertämään järjestyksessä tai sitten halukkaat voivat pyytää itse puheenvuoroa. Kukin sanoo aluksi vain etunimensä tai lempinimensä, sillä nimettömyysperiaatetta noudattaen koko nimiä ei käytetä. Saa puhua, jos haluaa, ei ole pakko. Palaverissa kiertää “lipas” eli joku kippo tai ämpäri, johon osallistujat voivat antaa tukensa 7. perinteen (omavaraisuus) mukaisesti. Tuki on vapaaehtoista.
Tulokaspalaverin aihe on ensimmäinen askel, jossa puhutaan siitä, millaista elämä on ollut alkoholismin vaikutuspiirissä. Jo ryhmissä käyvät jäsenet kertovat, miten Al-Anon on heitä auttanut ja mitä he ovat ryhmissä oppineet alkoholismista koko perheen sairautena. Tulokaspalaveri on hyvä paikka tutustua Al-Anoniin.
Perhepalaverin aiheena on alkoholismi koko perheen kannalta. Siellä saattaa läheisten lisäksi alustajina myös alkoholisteja. Perhepalaveri on tarkoitettu sekä alkoholistien läheisille että alkoholisteille. Saman sairauden eri puolistahan on kysymys.
Olen itse tykännyt kovasti valtakunnallisista päivistä ja niiden palavereista. Siellä näkee ihmisiä eri puolilta Suomea ja kuulee erilaisia tarinoita.
Al-Anon-ryhmä on yksi vaihtoehto, jos kärsit tai olet kärsinyt läheisesi juomisesta. Kannattaa kokeilla!
Ihan ensiksi haluan nostaa tätä ketjua, oikeastaan lisättävää ei ole…
Pyykkipoika, kaikki vapaaehtoistyö on arvokasta. Ei pelkästään pelastaminen, vaan ennaltaehkäisy.
Tällä tarkoitan esimerkiksi partiotoimintaa. Sen kun liityt lippukuntaan ja tuot omalla itselläsi esiin sen, että on muunkinlaista miehenmallia kuin se, joka juo viinaa. Paras keino osoittaa kiitollisuuttaan on uskaltaa elää niin että ei tarvitse opettaa puhumalla.
Lauantaiaamun lastenohjelmissa taistellaan hyvä vs. paha. Todellisuudessakin tuota taistelua käydään, monilla rintamilla. Ei näyttävin räjähdyksin, taioin tai asein, vaan asentein. Teoilla piittaamattomuutta vastaan. Ja valinnoilla. Hyvä ja paha käyvät taisteluaan ihan ihmisen arkipäivässä. Kirjoituksissasi olet kertonut kasvutarinan todellisesta soturista.
Voimia taistoihin!
Joulun aika herkistää ja tulee pohdittua elämäänsä ja ihmissuhteitaan. Minulla Al-Anon-ryhmästä saadut ystävät ovat niitä, jotka ovat eniten tukeneet vaikeilla hetkillä ja kulkeneet rinnalla monissa käänteissä.
Kiitos Al-Anonille siitä, että olen saanut toipua alkoholismin aiheuttamista vaurioista.
Tulossa on rauhallinen joulu rakkaiden läheisten ihmisten parissa. Ilman apua en olisi tässä tilanteessa.
Toivon, että jokainen alkoholistin lähipiirissä elävä löytää omat avunlähteensä ja saa elämäänsä iloa ja rauhaa.
Vihdoin ja viimein minullakin olisi mahdollista lähteä käymään al-anonissa, mutta mua pelottaa että aiheutan vielä suuremman kuilun mieheni ja minun väliin. Joten olisikohan teillä jollain mielipidettä asioihin.
Kun mies ei omasta mielestään käytä liikaa alkoholia (minun mielestä käyttää ja todella paljon) ja ei tule alkuun hyväksymään että kävisin al-anonissa, niin tulisikohan mies koskaan hyväksymään mun käyntejä?
Miten miehelle voisi esittää asian, että haluan ryhmässä ruveta käymään? Vedotako siihen et mä tulisin onnellisemmaksi jolloin meidän perhe elämäkin paranee. Vai sanoa jos nyt yhden kerran käyn ja katotaan sitten jatkanko käyntejä.
Esitämpä mä asian oikeastaan miten päin tahansa niin mies joka tapauksessa loukkaantuu.
Voiko sinne al-anon ryhmään noin vain kävellä, ja sanoa et hei mä haluaisin tulla mukaan. vai pitääkö sinne ilmottautua?
Lurituri, anna palaa vaan.
Sano miehelle totuus, mikä se sitten onkaan. Jos menet ryhmään, koska olet kipeä, ja tarvitset apua, sano se. Jos olet menossa sen vuoksi, että haluat miehesi raitistuvan, sano se. (Tosin al-anon ei auta tässä asiassa.)
Yksi tervehtymisen, siis SINUN tervehtymisesi merkki on se, että voit taas ryhtyä rehelliseksi, ja puhumaan totta. Alkoholismin äärellä eläessä elämästä tulee valheellista ja kieroutunutta.
Anna miehen loukkaantua. Aikuinen ihminen kestää pettymyksiä, ja ne tekevät ihan hyvää. Ei sinun kuulu suojella miestäsi pettymyksiltä, niin toimii läheisriippuvainen, joka yrittää lukea ja kokea kumppaninsa tunteet ja auttaa häntä selviytymään niistä. Omissa tunteissa on jokaisella tarpeeksi tekemistä, niin että älä mieti mitä mies sanoo. Jos halua al-anoniin, niin kerro se miehellesi, ja lähde katsomaan, sopiiko se sinulle.
…Ilmoittautua ei tarvitse, mukaan vaan. Siellä ei ole edes pakko puhua, jos ei halua, voi vain istua ja kuunnella, jos haluaa.
Voimia irrottautumiseen, Lurituri. Olet hyvä tyyppi, ansaitset parempaa <3
Jos teillä on kuilu niin molempien pitää rakentaa siltaa, ei niin että sinä heittäydyt sillaksi kuilunpartaiden väliin.
Jos sulla on mahdollisuus hankkia sillanrakennusaineita jostain, niin kyllä se toinen voi odottaa siellä omalla puolellaan kuilun parrasta. Hän voisi silläaikaa vaikka etsiä omalta puoleltaan sillanrakennusaineita, ja ehkä tekeekin niin kun näkee että sinä teet oman osuutesi toisella puolella. Kuilut on niin isoja asioita, että tuskin niitä on lapiolla kaivettu eikä niitä voi syventää tai peittää omin voimin.