enkö olekkaan yksin ?
Tai siis tiedänhän minä sen, mutta kun tunnen olevani niin yksin, kukaan ei pysty auttaa.
Aion kyllä mennä ryhmään, mutta tästä arjesta selviytyminen on jo lähes liikaa, lapset, koti, työ, firma, velat, velat ja velat
SurullinenOON,
Myös sinulla on toivoa. Al-Anonissa saat rohkeutta ja voimaa muuttaa elämäsi suuntaa. Siellä et tunne itseäsi yksinäiseksi. Samanlaisia huolia meillä kaikilla on ollut ja ymmärrämme elämäntilannettasi paremmin kuin muut ihmiset.
Halaus sinulle!
Luin juuri koko viestiketjun läpi ja pohdiskelin mahdollista ryhmään menemistä. Oma isäni on alkoholisti ja olen pikkuhiljaa havahtumassa omaan rikkinäisyyteeni. Terapiaan olen jo hakeutunut elämäniloni ollessa välillä täysin hukassa, mutta vertaistuki voisi myöskin olla hyödyllistä. Siltä ainakin ihmisten kokemukset kuulostavat. Yksi kysymys vaan on alkanut askarruttaa: Käykö Al-Anon ryhmissä miehiä? Jänskättää ajatus, että olisin ainoa mies ryhmässä. 
Minä olen alkoholistin tytär, ja aikuisiällä yrittänyt seurustella enemmän tai vähemmän juoppojen kanssa. Tajuamatta, että olen sairastunut läheisriippuvaisuuteen jo varhaislapsuudessa. Ja näin ollen elämäni pyörinyt kuningas alkoholin ympärillä. Ei itse dokaten,vaan muut ovat dokanneet ympärilläni.
Olen nyt vasta tänä syksynä lähtenyt Al-Anoniin mukaan ja en ole hetkeäkään katunut. Olen lähinnä sitä katunut,etten ole esim. parikymmentä vuotta sitten lähtenyt itseäni eheyttämään Al-Anonin ohjelman mukaan. Mutta,parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta, minun piti tavallaan itse löytää se oma pohjani, ennenkuin uskalsin lähteä muutoksen tielle Al-Anoniin. Ja mikä parasta, Al-Anonissa kaikki ymmärtävät mitä minä puhun, ja minä ymmärrän heitä. Se on suuri helpotus, en ole yksin. Vertaistuessa on voimaa!!!
Olen ostanut kirjan Al-Anon toimii - työkaluja alkoholistien läheisille. Suosittelen lämpimästi kirjaa muillekkin!
Ja M.M, sinulle tiedoksi, että Al-Anonissa käy myös miehiä! Rohkeasti vaan mukaan M.M!
Ja siinä vertaistuessa ei ole se ollenkaaan oleellista, onko mies vai nainen, vaan se, että kaikki alkoholistien läheisinä olemme sairastuneet itsekkin ja toinen toistemme avulla alamme parantamaan itseämme, ihmisinä.
Hei MM ja muut miehet,
Al-Anonissa käy jonkin verran miehiä. Määrä on koko ajan kasvussa. Rohkeasti vaan mukaan parantamaan oman elämän laatua.
Tärkeintä on löytää ryhmä jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Jos et oman paikkakuntasi ryhmässä koe tämmöisiä tuntemuksia, suosittelen tutustumaan naapurikuntien ryhmiin. Aina ei siihen oman paikkakunnan ryhmään satu semmoista vertaistukea joka itselle olisi avuksi, mutta jossakin toisessa ryhmässä varmasti on sitä vertaistukea saatavilla.
Itse en ole vielä löytänyt itselleni sopivaa al-anon ryhmää, mutta en ole vielä tutustunut kaikkiin lähipaikkakuntien ryhmiin. Ryhmä johon olen tutustunut oli hyvin pieni, ja muut jäsenet olivat vanhempia naisia joilla läheisenä alkoholistina oli se oma puoliso. Itse kun olen nuori naisihminen ja kaksi sisarustani on alkoholisteja, en kokenut tulevani samalla tavalla ymmärretyksi tai saavani vertaistukea kyseisestä ryhmästä.
Itse olen käynyt muutaman kerran AA:n avoimissa ryhmissä ja tunnen sopeutuvani sinne paremmin. Tärkeintä ei siis ole se missä ryhmässä käy, vaan se että löytää semmoisen ryhmän missä uskaltaa puhua ja tulee kuulluksi.
Se mikä on myös hyvä muistaa on se että ryhmät ovat anonyymejä, joten ryhmässä kuulluista asioista tai nähdyistä ihmisistä ei kylillä tai missään muuallakaan saa puhua. Se minkä näkee tai kuulee ryhmässä, se myös jätetään ryhmän sisälle.
Hyvä kysymys pohdittavaksi, miten löytää itselleen sopivan ryhmän, johon voisi samaistua. Al-Anon-ryhmäthän on tarkoitettu kaikille alkoholistien läheisille, niin miehille kuin naisillekin, niin puolisoille, lapsille, vanhemmille kuin sisaruksillekin. Läheisten ongelmat ja tunteet ovat usein hyvin samantyyppisiä riippumatta sukulaisuussuhteesta. Jos ryhmässä on enimmäkseen alkoholistin puolisoita, vaatii toisten kokemusten soveltaminen omaan elämään vanhemmilta tai aikuisilta lapsilta enemmän keskittymistä ja mielikuvitusta. Myös enemmistönä ryhmässä olevat voisivat pyrkiä huomioimaan jollakin tavalla vähemmistön tunteita ja tilanteita.
Olen itse alkoholistin ex-vaimo ja pojallani on myös päihdeongelma. Al-Anonin ohjelman avulla olen molemmissa tapauksissa oppinut myöntämään voimattomuuteni heidän ongelmansa suhteen. Ryhmän avulla hätäni, huoleni ja häpeäni on lieventynyt. Opin myös näkemään, miten oma käytökseni ja toimintani vaikutti asioiden kulkuun. Minulle tärkeintä on ollut omien tunteiden tunnistaminen ja sen näkeminen, mitä tunteeni saavat minut tekemään. Pelkoni ja syyllisyydentunteeni saivat minut pitkään auttamaan poikani pulasta ja järjestämään hänen asioitaan, mutta ryhmässä ymmärsin, että se vain mahdollistaa hänen päihdeongelmansa pahenemisen. Kun sain käsiteltyä pelkoni ja syyllisyyteni, pystyin asettamaan terveet rajat. Nyt meillä on hyvät ja läheiset välit, eikä poikani yritä enää käyttää minua hyväksi.
Toivon, että te jotka ette heti samaistu ryhmään jaksatte käydä jonkin aikaa ja yritätte eri elämäntilanteista huolimatta löytää toisten puheenvuoroista ja ohjelmasta samaistumisen kohteita. Ryhmä on ainakin parempi vaihtoehto kuin pyöritellä ahdistavia asioita päässään yksin.
Omassa kipuiluketjussani mulle on monta kertaa neuvottu menemään al-anonin kokoukseen. Kynnys tuntui tosi korkealta, mutta syksyllä aloin käydä ja nyt on takana kymmenkunta kertaa. Onneksi menin, sillä olen jo nyt saanut jonkinlaista pientä apua suureen ahdistukseeni. Vaikka kuinka olisi mieli maassa, kun on kokousilta tulossa, sieltä palatessa tuntee taas elävänsä ja jaksavansa katsoa vielä huomisenkin päivän.
Oma ryhmäni on aika pieni, mutta olen vieraillut myös lähipaikkakuntien ryhmissä ja pikkuhiljaa alan löytää sopivan.
Tällä kokemuksella uskallan suositella, hyvinkin lämpimästi 
t. MillaM
Milla! Upeeta!
Kynnys voi tuntua korkealta, mutta kyllä se kannattaa. Tuo otsikko on täydellinen. Se tuo järkeä elämään ja päähän. Koska sairaudessamme olemme järjettömiä.
Tulinpas hyvälle mielelle!
Nosta tämän ketjun, jottei totuus unohtuisi.
Haluan muistuttaa kaikille alkoholistien läheisille, miten tärkeää on hakea apua itselleen. Alkoholisti ei ehkä koskaan myönnä ongelmaansa, joten jos ripustaa toivonsa paremmasta elämästä siihen, että alkoholisti raitistuu ja muuttuu, ovat mahdollisuudet häviävän pienet.
Olen itse alkoholistin läheinen ja saanut apua Al-Anon-ryhmistä. En osaa edes kuvitella, missä kunnossa olisin, jos en olisi käynyt ryhmissä. Alkoholistiläheiseni on käynyt läpi monia rankkoja vaiheita. Olen parhaani mukaan yrittänyt huolehtia itsestäni ja jättää alkoholistin vastaamaan itse juomisensa seurauksista.
Meillä läheisillä on oikeus hyvään elämään.
Hei, olen jo jonkin aikaa kauhulla seurannut mieheni juomista. Se lisääntyy koko ajan, mutta siitä ei saa puhua. Minulla ei ole mahdollisuutta kovin usein kirjoittaa tänne nettiin. Menin Al-Anon-ryhmään, kun se sattuu olemaan aika lähelläkin. Mutta kun eka kerran kävin, siellä ei ollut ketään, jolla olisi ollut juova läheinen. Jotkut oli eronneet ja aika monen läheinen oli raitistunut. Tuntuu tyhmältä kertoa, miten pahalta itsestä tuntuu. Mietin onko kenellekään tapahtunut niin kauheita kuin meillä?
Heippa!
En toki tiedä, mitä teillä on tapahtunut, mutta varmasti on samankaltaisia asioita tapahtunut. Minä olen myös eronnut ja käyn anonissa edelleen. En siksi, että se vaikuttaisi retkun elämään, vaan minun omaan elämääni ja siihen, miten tulen itseni kanssa toimeen. Ryhmäläisten tarinat ovat erilaisia, mutta tapahtumat juovan läheisen kanssa ovat aina traagisia.
Jos haluat tietää historiastani, siitä löydät runsaasti tuolta ketjussa nimeltä TUKEA.
Samoin voit puhua anonissa ajatuksesta, että tunnet sinulle tapahtuneiden asioiden olevan kauheita. Ehkä he sitten ymmärtävät, mihin tarvitset tukea. Hyviä ryhmähetkiä.
Hei Vieras!
Al-anonin ajatuksena onkin, että siellä on toipumisensa eriasteilla olevia henkilöitä. Ne, jotka ovat eronneet tai joiden puolisot ovat raitistuneet, eivät ole “tipahtaneet” siihen tilaan, vaan taustalla on pitkä, usein vuosia kestänyt prosessi. He eivät ole valmiita vieläkään, mutta parhaimmillaan kuitenkin kykenevät tukemaan niitä, joiden kriisi on akuutti, kuten sinulla.
Päihderiippuvaisten läheiset usein salaavat perheen tilaa, ja siksi ajattelevat että ovat yksin ja että kenelläkään muulla ei voi olla yhtä kamalaa. Mielestäni jo tätä palstaa lukemalla voi huomata, että yksin ei tarvitse olla, ja että kaikkien elämä on ollut tai on edelleen omalla tavallaan kamalaa päihteiden varjossa.
Todella hienoa, että menit Al-anoniin! Yhdellä tai kahdella kerralla ei ehkä ihmeitä tapahdu. Ehkä toiset jäsenet eivät halua “kaataa” omia kokemuksiaan sinun niskaasi, vaan he kertovat omaa tarinaansa vähä vähältä, aina niin kuin siinä tilanteessa on parasta. Ryhmään voi tulla myös muita uusia.
Rohkeasti vain uudelleen!
Miksi esimerkiksi eronneet olisivat eronneet, jos sielä kotona ei olisi tapahtunut kauheita?!?
Tuo on muuten hassu asia; oma puolisoni on raitistunut ja muo turhauttaa käydä ryhmissä, joissa ihmiset elää juovan alkoholistin rinnalla, eikä näe sen toivottumuutta. Itse en tajunnut siitä lähteä, mutta silti kun tapaan näitä tämän hetkisestä näkökulmastani jumiin jääneitä ihmisiä, en voi ymmärtää, miksi joku suostuu elämään niin. Ihminen jotenkin vaan odottaa lähtökohtaisesti muiden tuntevan samoin kun ite tuntee ja kokee.
Usko pois, ne nyt eronneet on eläneet vuosia toivottomassa jumissa ennen ratkaisuaan ja raitistuneet taas…no, toivotonta on elämä niissäkin kodeissa ollut pitkään ennen kuin joku onnekas epäonninen sattuma on ohjannut alkoholistin etsimään raittiutta. Ei kukaan raitistu hetken mielijohteesta kun puoliso pyytää ensimmäisten vaikeuksien kohdalla.
Juuri luin, että puolisolta menee 9 vuotta tajuta ja myöntää itselleen, että on suhteessa alkoholistin kanssa. Mulla meni 7 vuotta, suostuin myöntämän ongelman kun odotin eneimmäistä lasta, vaikka mies oli esitellyt itsensä alkoholistiksi! Vasta kun ei lapsen tulo rauhoittanut tilannetta mitenkään, suostuin uskomaan, ettei kaikki ole niinkuin pitää. Meni kuitenkin vielä kymmenen vuotta, ennen kuin olin valmis ratkaisuihin ja uskoin olevani voimaton asiaan nähden. Kun lopulta sen myönsin, miehelle syntyikin halu hoitaa sairauttaan.
Aivan varmaa on, että jokaisesta on tuntunut yhtä pahalta juovan alkoholistin rinnalla. Henkinen väkivaltä on jopa fyysistä tuhoisampaa, koska alkoholismiin kuuluu se kieltäminen ja salailu. Sen takia sitä alkaa epäillä onko koko homma totta, jos kaikki olikin mun vika, eikä muo kohdeltukaan väärin. Fyysistä väkivaltaa ei voi kietää itseltään yhtä helposti -vaikka siitäkin toki voi ottaa syyn ja vastuun omalle kontolleen, kuten minä tein 17 vuotta!
Alkoholistiperhen kuva on aina sama, värit vaan vaihtelee ja jollain on vähän hulppeammat kehykset kun toisilla. Joillakin väkivalta keskittyy henkiseen väkivaltaan, toisilla se on fyysistä ja yllättävän usein se onkin läheinen joka heittäyty purkamaan pahaa oloaan väkivaltaisesti ja itsetuhoisesti.
Nämä eronneet ja raitistuneen puolisot voivat oman tarinansa kertomalla auttaa sinua näkemään mitä vaihtoehtoja sinulla tilanteessasi on. Usein sanotaan, että kannattaa käydä noin 5 kertaa ryhmässä, ennen kun voi tehdä päätöksen, että tämä ryhmä ei sovi minulle. Eihän kaikki syhmän jäsenet esimerkiksi ole jokakerta paikalla.
Ryhmästä kannattaa hankkia myös kirjallisuutta, jota voi lueskella yksin, että pääsee sisälle ohjelmaan.
Minulla oli hyvin samantyypinen tilanne kuin Vieraalla, kun menin eka kertaa Al-Anon-ryhmään. Kaikkien puolisot olivat raitistuneet. Ainoastaan ystävälläni, joka minut sinne vei, oli juova läheinen. Eka kerta ryhmässä ei tuntunut yhtään hyvältä, varmaan juuri siksi, etten samaistunut noihin raitistuneiden läheisiin. Mutta menimme seuraavalla viikolla toiseen ryhmään, ja siellä oli juovienkin läheisiä. Siitä tuli kotiryhmäni.
Olen kyllä huomannut muulloinkin, että ryhmä ei tunnu hyvältä, jos ei löydy muita samassa tilanteessa olevia. Eroni jälkeen olin monta vuotta sinkku ja kävin silti ryhmässä. Muita samassa tilanteessa olevia ei ollut. Onneksi oli jo sen verran Al-Anon-kokemusta, että osasin ottaa puheenvuoroista sen, mikä sopi minulla ja soveltaa sitä. Ja Al-Anonin kirjallisuus puhuttelee aina.
Muistan myös tapauksia, että ryhmään on tullut alkoholistipojan äiti, joka ei tuntenut oloaan kotoisaksi, koska muita äitejä ei ollut, tai mies, jonka vaimo joi, eikä muita miehiä ollut.
Kuitenkin ohjelma on kaikille sama, oletpa missä tilanteessa tahansa. Tarkoituksemmehan on keskittyä itseemme ja oman elämämme parantamiseen riippumatta siitä, juoko alkoholisti vai ei tai siitä onko alkoholisti puoliso, vanhempi, oma lapsi tai muu läheinen.
Jos Vieras luet tätä vielä, ehdotan, että kävisit kokeilemassa ryhmää useamman kerran. Kaikki kävijät eivät joka kerta pääse, joten toisella kertaa voi olla toisenlainen porukka. Toipumiseen tarvitaan kärsivällisyyttä, sen olen jo oppinut. Ei kannata lannistua, vaan hakea sitkeästi apua, ottaa selvää alkoholismisairaudesta ja sen vaikutuksista lähipiirin ihmisiin ja hoitaa itseään. Se palkitsee.
Koska joulu ja uusi vuosi ovat monessa perheessä kriisien aikaa, nostan tämän ketjun. Muistathan, alkoholistin läheinen, että apua on tarjolla sinulle itsellesi!
Parempaa uutta vuotta kaikille! Pidetään tänä vuonna oikein hyvää huolta itsestämme.
Tänne Kotikanavalle tulee koko ajan uusia ihmisiä, jotka tuskailevat läheistensä päihteidenkäytön takia. Siksi nostan tämän ketjun ja haluan muistuttaa kaikille, että vertaistukea on tarjolla myös Al-Anon-ryhmien muodossa.
Ryhmissä käytetään kahdentoista askeleen toipumisohjelmaa, luetaan kirjallisuutta ja yritetään saada selvyyttä omaan sotkuiseen elämään.
Muistan vielä, miten koin valtavan helpotuksen tunteen, kun aikoinaan menin ensimmäistä kertaa ryhmään. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat kokeneet samantyyppisiä asioita. Monihan kokee saman, kun tulee tänne Kotikanavalle. Al-Anonissa voi purkaa oman tuskaisen painolastinsa, mutta sen lisäksi siellä on tuo toipumisohjelma. Tarkoitus on todellakin mennä eteenpäin ja saada muutosta tilanteeseen. Vertaistuen avulla ryhmässä se onnistuu.
Kannattaa kokeilla!
Hei,
Kevään tullessa niin monet havahtuvat läheisensä liialliseen alkoholinkäyttöön. Muistamme millainen oli viime kesä, ja ensi kesänä juodaan sitäkin enemmän. Tällaisessa tilanteessa tukea saa Al-Anonista (www.al-anon.fi). Sen vertaistukiryhmiä on noin 100 paikkakunnalla. Niissä kuulee, miten muut ovat selviytyneet vastaavanlaisista tilanteista.
Ajattele omaa parastasi ja kokeile Al-Anonia. Al-Anonissa toimitaan nimettöminä.
Hesarin Nyt-liitteessä on päihdeongelmaisten haastetteluja:
hs.fi/nyt/artikkeli/Milt%C3% … 5265208594