Kultis, mä ymmärsin ton vitsin. Törmäsin muuten sun AA-komppaniaan, suloisia, komppaniapäällikkökin 
Moi!
Pitkästä aikaa meikäläinenkin täällä. Lueskelin näitä teidän juttuja sekä myös viime syksyisiä omia juttujani. Minulla näköjään jäi “kesken” täällä kirjoittelu.
Tutustuin äsken al-anonin uusiin sivuihin ja tietysti heti menin tekemään kirjatilauksen.
Joku kertoi täällä, että lueskelee tiettyä kirjaa iltaisin. Minulle on tullut sama tapa. Luen “Rohkeutta muuttua”-kirjaa illalla ennen nukkumaan menoa. Kummasti siitä saa helpotusta ja oivalluksiakin elämäänsä.
Viime syksynä aloitin käymään al-anonissa ja käyn edelleen. Olen saanut sieltä valtavasti apua omaan selviämiseeni alkoholistin puolisona. Nyt ymmärrän miten huonossa jamassa olin sinne mennessä. Elämä on nyt helpompaa, toki vaikeita päiviä on välillä. Niistä selviän rukouksen avulla ja uudella ajattelutavalla. Ryhmämme on aivan ihana, kerta kaikkiaan.
Sinä joka pähkäilet vielä, mennäkkö al-anoniin vai ei, niin rohkeasti vaan mukaan. Vaitiolo pätee, usko pois. Siellä käsitellään sellaisia asioita, jotka ovat todella vaikeita itse kullekin. Sieltä saa apua, ihan oikeasti. Sitä kummasti oppii “näkemään” elämänsä uudessa valossa ja toivoa on. Nykyisin elämääni on tullut takaisin ilo ja onnellisuuden tunne. Se oli kaaoksen keskellä täysin poissa. Ilo ja onnellisuus siitä, että alan näkemään itseni kokonaisen ihmisenä, enää alkoholisti ei ole kaiken keskipiste. Olen alkanut rakastamaan itseäni.
Hyvää alkuvuotta kaikille.
moi Minttusuklaa, olipa ihana kirjoitus. Niinhän se on että kun vaan tekee itse sen oman osuutensa joka tietysti ihan aluksi on, että aukaisee sen vertaistukiryhmän oven, niin alkaa saada omaa päätänsä ja elämäänsä kuntoon. Mittasuhteet menee kohdilleen. Erottaa omat ongelmat muiden ongelmista jne… Oon iloinen sun kanssasi.
Olen samaa mieltä Minttusuklaan kanssa. Olen käynyt vasta muutaman kerran Al-anonissa, mutta en voi muuta sanoa kuin että todella positiivinen ja voimia antava ryhmä. Odotan taas innolla jo alkuviikkoa että pääsen ryhmään. Aina pari päivää ryhmän jälkeen on tosi kokonainen ja ehyt olo, ihan kuin saisi sisimpäänsä voimaa ja valoa jaksaa elämän vastoinkäymisissä, niin pienissä kuin isoissa. Mutta näin viikonloppuna jo huomaan kuin tuo sisäinen varasto on taas ihan tyhjillään ja vanhat kuviot alkavat toistamaan itseään ihan huomaamattaan. Al-anonissa käyminen on kuin saisi pitkän nälkäkauden jälkeen vatsansa täyteen ravitsevaa ruokaa.
Moi Minttusuklaa. Olipa iloinen kirjoitus. Toivottavasti elöämässä myötätuulet jatkuvat.
Hei kaikki Al-Anonissa kävijät!
Luin juuri Melody Beattien kirjan Irti läheisriippuvuudesta. Siinä puhutaan paljon Al-Anonistakin. Oli erittäin hyvä lukukokemus. Käsitykseni omasta läheisriippuvuudestani kirkastui. Ihan liian paljon pohdin alkoholistia ja hänen käyttäytymistään. Oma toimintani on yhtä järjetöntä, vain erilaista.
Kirjassa on ihan samaa asiaa kuin Al-Anon-ohjelmassa ja samaa ryhmissäkin puhutaan. Mutta jotenkin se vain kirkastuu ja kaiken näkee selkeämpänä kun lukee tällaisen opuksen.
Olen jo oppinut huolehtimaan itsestäni ja osaan asettaa rajoja. Elämäni paranee päivä päivältä. Luojan kiitos, läheisriippuvuudesta on mahdollista toipua!
Pidetään huolta itsestämme ja jaetaan toipumisen kokemus, voima ja toivo.
Kesäaikana juominen riistäytyy usein käsistä. Loma on alkohlistien läheisille usein kaikkea muuta kuin iloa, nautintoa ja lepoa.
Jos kärsit läheisesi juomisestä, et ole yksin. Voit saada apua Al-Anon-ryhmästä.
Al-Anonissa kaikki on vapaaehtoista. Sinne voi mennä, koska haluaa, voi puhua jos haluaa, voi jatkaa käymistä jos haluaa, voi ottaa ohjelmasta mitä haluaa. Vaikka se on täysin vapaaehtoista, on perusta vakaa: 12 askeleen toipumisohjelma ja ryhmätoiminta, joka parhaimmillaan on ymmärtävää, toisia kunnioittavaa ja toipumista edistävää.
Tietenkin tämä keskustelupalstakin on jo suuri apua. On edes joku paikka, jossa voi kertoa, miten asiat ovat ja löytää kohtalotovereita. Mutta ryhmissä kasvotusten toisten kanssa asiat jotenkin jämäköityvät. Siellä näkee, miten toiset ovat toipuneet ja saaneet elämäänsä järjestykseen. Niin sitä alkaa itsekin ottaa pieniä askelia toipumisen suuntaan. Ja toisten tuki auttaa sillä tiellä, vaikka välillä repsahtaisikin vanhoihin kaavoihin.
Toivon voimia kaikille alkoholistien läheisille. Ei ole häpeä hakea apua itselleen. Tuetaan toinen toistamme. Me alkoholistien läheiset ymmärrämme siten kuin vain harvat tekevät.
Hyvä Elämänilo,etttä olet löytänyt Al-Anonin ja olet lähtenyt itseäsi hoidattaan! Itse käyn joskus Al-Anonissa,mutta en sisäistä niiden kahtatoista askelta…Miten sinä…?Me alkoholistien läheiset tarvitaan kyllä tukea ja mistä muualta sitä saa kuin toisilta saman kokeneilta…Ryhmähän ei ole uskonnollinen,vaikka askeleissa puhutaankin uskosta johonkin.Jokainenhan saa uskoa mihin haluaa jos vain siitä apua on… Voi olla et sen takia moni ei tule ryhmään jos ei ole oikeaa tietoa Al-Anonista…
Al-Anonista ei voi oikein saada todellista tietoa muuten kuin käymällä siellä itse. Vaikka me kävijät kertoisimmekin tällä palstalla siitä, mitä Al-Anon on, niin se on vain meidän oma kokemuksemme. Jokaisen kokemus on omakohtainen ja ainutlaatuinen. Kannattaa siis kokeilla, sittenhän sen tietää.
Al-Anonin toipumisaskeleet ovat alkaneet pikkuhiljaa avautua minulle. Alussa pyörin pitkään ensimmäisessä askeleessa (Voimaton alkoholin - ja alkoholistin - suhteen) eli puhuin vain mitä alkoholisti nyt taas oli tehnyt, sanonut tai jättänyt tekemättä. Mietin vain häntä ja toivoin, että hän muuttuisi. Lopulta ymmärsin, ettei sen vatvomisesta olisi mitään hyötyä. Tajusin myös että alkoholismi on kuolemanvakava sairaus ja että läheiseni voi todella kuolla siihen. Ja siltä se näyttikin, sillä juominen kiihtyi kovaa vauhtia. Oli aika järkyttävää tajuta, etten voisi millään sitä estää. Silloin tuli todeksi kolmas askel (päätin luovuttaa tahtoni Jumalalle). Olin niin kauhuissani, että minun oli pakko jättää läheiseni elämä Jumalan käsiin. Itse en voinut mitään. En ole mitenkään erityisen uskovainen, mutta asian tajuaminen oli niin kauhistuttava, että Jumala tuli siinä kohtaa läheiseksi. Olin käynyt tässä vaiheessa ryhmässä jo viisi vuotta. Ohjelman tarjoama Jumala tai Korkempi Voima ei ollut minua millään tavalla häirinnyt. Ei sitä ryhmässä tyrkytetty. Sain paljon apua ryhmästä ja keskusteluista.
Askeleet ovat tulleet minulle sitä läheisemmiksi, mitä enemmän olen kyennyt tutkimaan itseäni. On ollut pakko havaita, että minussa itsessäni on jotain pielessä. Nimittäin rakastuin uudelleenkin alkoholistiin ja nyt olen toden teolla selvittänyt läheisriippuvuuttani. Mikä minussa on vialla, kun eivät normaalit ja tasapainoiset miehet minua kiinnosta? Miksi roikun alkoholistissa, joka kohtelee minua huonosti? Miksi suostun ihan mihin vain, jotta alkoholisti vain olisi kanssani? Miksi työnnän omat tarpeeni ja tunteeni niin piiloon, etten edes itse tunne niitä, saati että uskaltaisin niitä toisille ilmaista? Miksi minun on aina oltava vahva ja pärjättävä, oltava alkoholistin tukipylväs? Jos en uskalla katsoa itseäni rehellisesti, elämäni ei koskaan parane. Tulen aina ajautumaan tilanteisiin, joissa voin huonosti. Rehellisyyteen auttaa lämminhenkinen Al-Anon-ryhmä, jossa toisia ymmärretään eikä tuomita, ryhmä, jossa uskalletaan puhua asioista (= omista haavoistamme ja puutteistamme) niiden oikeilla nimillä ja jossa käytetään 12 askeleen ohjelmaa. Neljännessä askeleessahan tehdään itsetutkiskelua ja viidennessä sen tuloksista keskustellaan jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Al-Anon ei ole minulle keskustelukerho, jossa puidaan viime aikaiset tapahtumat, vaan terapiaa, jonka avulla toivun alkoholismin aiheuttamista vaurioista.
Ryhmästä voi pyytää myös oman tukihenkilön eli kummin, joka opastaa ohjelman soveltamisessa. Kannattaa lukea kirjallisuutta ja keskustella siitä, mitä askeleet oikein tarkoittavat. Minulla kummisuhteesta on ollut suuri apu. Erityisesti silloin, kun olen viidennen askeleen hengessä selvitin itsestäni tekemiäni havaintoja.
Askeleet eivät ole selvinneet minulle hetkessä, eivät edes muutamassa vuodessa. Mutta onneksi nyt, sillä tarvitsen apua edelleen. Al-Anonissa sanotaan: Ota mitä haluat ja jätä loput. Olen saanut soveltaa sitä omaan elämääni ja ottaa ohjelmasta palasia sitä mukaa kun olen pystynyt niitä käyttämään.
Toivon teille kaikille ihania löytöretkiä Al-Anonissa tai jollain muulla toipumispolulla, jolla olette tutustumassa ihastuttavaan ihmiseen - itseenne.
Tähän yhdyn myös minä , olen käynyt jo “pohjalla” ja se kerta riitti . Al-anon ystävät, joita mulla on , on kyllä tosi tärkeitä . Ne jaksaa kuunnella ja tukea vaikeinakin hetkinä . Kyl tuntuu joskus niin sairaalta , että rakastaa/välittää miehestä jonka itsetuhoa sivusta katsoo . Mutta jos en ainakaan voi auttaa häntä , niin itseäni ainakin voin , vaikka muihin ei mitää valtaa ookkaan , niin ainakin omaan terveyteen ja hyvin vointiin .
Hei,
Nostan tämän ketjun enkä aloita uutta ketjua, kun tuo nimi on niin hyvä eikä sitä paitsi lupaa liikoja.
Löysin tästä ketjusta paljon hyvää tietoa alkoholismista. Ja erityisesti siitä mikä minua vaivaa. Taidan tutkia, mistä löytyy lähin Al-Anon-ryhmä.
Miten voi auttaa läheistänsä alkoholismissa, kun tämä ei suostu myöntämään ongelmaansa? Asun niin pienellä paikkakunnalla, että lähimpään kokoukseen lähes 200km. Onko antaa mitään neuvoja? Tilanne alkaa karkaamaan käsistä. Hän ei vaan suostu myöntämään ongelmaansa, jotta voisimme yhdessä hakea hänelle apua.
Hei Turta,
Oikeasti et voi suoranaisesti auttaa läheistäsi, vaikka asuisit aivan jonkun Al-Anon-ryhmän naapurina. Halun raitistua täytyy syntyä alkoholistissa itsessään. Tärkeintä olisi, että saisit apua itse. Jos paikkakunnallasi on A-klinikka tai vastaava, voit hakea apua sieltä. Kun itse opit selvästi näkemään alkoholismin kuviot (joihin läheinen niin helposti eksyy), uudenlaiset toimintatapasi voivat muuttaa näitä sairaita perhekuvioita. Tällöin alkoholisti usein herää haluamaan raittiutta.
Al-Anonista (al-anon.fi ) voi tilata kirjoja, joista voi hakea itselleen tukea. Suosittelisin alkajaisiksi kirjaa “Rohkeutta muuttua”, jossa on teksti joka päivälle. Kirjat eivät kuitenkaan missään nimessä korvaa ryhmiä. Jos haluaa paikkakunnalleen ryhmän, seon itse perustettava. Sellainen mahdollisuus vielä olisi, että matkustat joskus valtakunnallisille päiville tai Al-Anon-alueiden järjestämille päiville. Ne kestävät koko viikonlopun ja siellä saa aimo annoksen Al-Anon-tietoutta. Tiedon päivistä löytyvät Al-Anonin kotisivujen tapahtumapalstalta. Tänä vuonna päivät ovat Porvoossa, Jyväskylässä, Vammalassa ja Helsingissä - kaikki ikävä kyllä etelässä. Päiviä on joskus myös Pohjois-Suomessa.
Hei Turta!
Parhaiten voit auttaa läheistäsi hankkimalla itse tietoa alkoholismista ja siitä, miten se vaikuttaa SINUUN! Alkoholismi on koko perheen sairaus ja se vahingoittaa kaikkia vaikutuspiirissään olevia ihmisiä. Et voi raitistaa läheistäsi ja tuskinpa saat häntä myöntämään ongelmaansakaan tai menemään hoitoon, mutta saat apua itsellesi.
Olen myös alkoholistin läheinen ja käyn Al-Anon-ryhmässä. Al-Anonilla on pieni vihkonen nimeltä Opas alkoholistin perheelle. Siinä kerrotaan, miten juovan läheinen voi vääränlaisella käytöksellään olla jopa esteenä toisen toipumiselle, Ehdottaisin siis, että hakisit ensin itsellesi apua ja vasta kun ymmärrät alkoholismista enemmän, mietit miten voisit auttaa juovaa läheistäsi.
Tuttu tilanne tuokin. Niin kauan ku hän ei myönnä ongelmaansa, niin et voi tehdä auttaaksesi häntä, yhtään mitään. Mutta yhdyn edellisiin, auta mieluummin itseäsi, kokeile anonia,tämäkin linkki on jo hyvä apu alkuun, tsemppiä , yritä jaksaa.
Hei Turta
Tuli vielä mieleen, että voisit käydä kirjastossa tutkimassa, mitä alkoholismia käsitteleviä kirjoja sieltä löytyy. Voi olla esimerkiksi AA:n tai Al-Anonin julkaisemia kirjoja. Niissä kerrotaan alkoholismista ja siitä toipumisesta omasta kokemuksesta.
Ja näääin mä nostan tän ketjun taas ylimmäksi 
Ja taas mä oon nostelemassa tätä ketjua 