ei pysty ainakaan vielä. 
kyllä se oli hienoa aikaa kun puhelin oli hukassa. sai olla rauhassa eikä tullut soiteltua tyhmiä kännipuheluita…
voi valtsu. mutta erheitä sattuu kaikille ja niistä vahvistuneina jatkamme kohti tulevaa! eiks je?
.
kaikista eniten mua ahístaa se et mä en tiiä mitä mä elämältäni haluan. hUUmehita kun käytän silloin tää asia ei mua niin ahista, silloin eletään sitä hetkeä, niitä mahdollisia nousuja nautiskellen jne. mut oikeestaan se on jopa mun suurin ongelma et mä en tiiä mitä mä elämältäni haluan. En tiiä mikä ammatti kiinnostas (tähän vaikuttaa myös se kun mulla on terveydessä pieniä aukkoja), eli kaikki alat ei edes sovi mulle. Esim raksa hommat. Liian raskasta. Ehkä mä joskus viisastun tänki asian suhteen toivottavasti.
mitä se hippikään mitään mistään tietää? ootko chicagossa… isoleissön, plinkin humaani hurmuri. 
laiska ja vetelä hippi, jos minulta kysytään, mutta minulta ei varmaankaan hirveesti kysytä.
T:Niitse
hippejä äidin oomme kaikki…
Näin se on taas kerran tehtävä! Kattoo jos toi ens viikonlopun Lahtireissu menis vähän iisimmin.
.
Lahti on varmaan vähän niinkun mikkeli, ei siellä voi olla selvinpäin. 
Ei ahdista, mutta jännittää huominen päivä. Mulla on yksi aika tärkee juttu huomenna.
^^^^^^^^tziisus, (11.8.2008 20:51:59) syytän alkoholia, jos tuo on minun kirjoittama. aivan varmasti humalassa kykenen moiseen.
Joo ei susta saa humalassa mitään selvää.
tollaset kauheet vesisateet 
kannabiksesta tulevat vainot 
Ahdistaa vahvasti yli vuoden jatkunut viina, lääke, piri ja subutex- kierre. Nyt alan tajumaan että mä kärsin mielenterveys ongelmista myös.
Välillä ollu 3kk pelkässä viinoissa, mut sillo oon sitäki enemmän kaatanu votkaa lasiin. Aamusta iltaan. Yksin. En juo porukoissa, vaan yksin. Inhoan itseäni niin paljon että en halua ihmisten ilmoille, ellei ole aivan pakko. Elämä on jäänyt paikoilleen, enkä osaa enää avata solmua kun liian monet asiat on päin vittuja.
Subuihin en ole vielä koukussa, kun texeillä korjailen vaan pirilaskuja. Lääkkeisiin ja viinaan olen fyysisesti ja henkisesti. Piriin henkisesti.
Subu ja piri on mulle pelkkää huvia, alkoholistin muistamattomien päivien keskellä, vetää vauhtia ja korjailla subuilla. Leikin itsetuhoisesti kokoajan huumeilla, enkä välitä vittuakaan, vaikka jäisin kokonaan riippuvaiseksi. Tai kyl mä välitän, mut en tuskin koskaan jaksan ajatella niin syvällisesti asiaa. En osaa elää enää kuin yksi päivä kerrallaan, aamulla ylös sängystä, yritän hetken ajatella positiivisesti…mutta kämppä haisee tupakalle, viinalle ja alkaa masentaa. Eihän mulla ole mitään. Ei kukaan tule tänne. Ei ketään kiinnosta. Kukaa ei kaipaa, ei kukaan. Sotkua ja sekamelskaa kaikkialla… Huomaan ettei kiinnosta vittuakaan onko kaapissa ruokaa, oksettaa ja mahan pohjaa vääntää, pää tuntuu tyhjältä eikä osaa muutaku kääriytyä vitutukseen ja iteseinhoon. Vihaaminen ja katkeruus sitoo mun jokaista ajatusta. Tämä on yhteiskunnan syy. Tai kusipäiden ihmisten. EI minun. Ahdistaa…paljon.
Äkkiä pää täyteen! Emmä vittu kestä! Kun alkaa ryyppämään, hetken tuntuu paremmalta mutta nousun jälkeen viina tuottaa vainoharhaisuutta. En uskalla enää nukahtaa illalla ellei pää ole ihan täynnä. Kierrän asuntoa, kuuntelen jokaista rasahdusta jos musiikki ei ole täysillä. Alkoholistina oon kusettanu kaikkia, vieny ja rosvonnu niin nää asiat kertautuu tuhat kertaiseksi, uskon välillä että jokainen vihamies yrittää tappaa mua. Pidän asetta kaiken varalla, olen niin pahoin harhoissa joskus, että en saa muuten mitenkään mielenrauhaa saatana. Olen ajatellut katkaisuhoitoa vakavasti viime päivät…
Piähteet loppu. Raha loppu. Enää kaksi kaljaa. Äiti ei ole auttamassa. Kusessa kellun hetken nyt.
Kannattaako uida kroolia vai sammakkoo? Sammakolla ehkä pääsee pidemmälle.
aika rankalta kuullostaa… 
ite kyllä ehkä suosittelisin käymään siellä katkolla 
Mä juon tänään naamat, huomenna toivoisin ittelleni niin toivotonta oloa et en jaksa tätä enää. Mun tarvii romahtaa kokonaan, sitä mä toivon, muuten mä en osaa hakea apua muutakuin viinasta. En osaa, en pysty, kaikki tuntuu vaikealta ja pelottavalta. Mä menisin jos mä voisin katkaisuun, sitä olen joka aamu miettinyt monta viikkoa. En vaan osaa, tunnen ettei mua uskota ja mietin että jos mua ei uskota ni mitä sitten tapahtuu. Mistä mä sitte saan apua.
Voiko sinne mennä kännissä jos ei muuten enää saa itteänsä liikkeelle kotoa?
kyl salee
Mä en nyt viiteen päivään ole ottanut oikeeta efexor-annosta ja se vähän tuntuukin. Äsken tuli semmonen välähdysmäinen ajatus päähän että mä oon ihan vieraantunu omasta elmästäni. Ok, se on ihan yleinen tunne ettei oikeen tee sitä mitä haluaisi jne mutta kun luulin että mulla on asiat paremmin jo. Kuukausia kerännyt elämän paloja paremmkais kokonaisuudeksi ja sitten yksi ajatus kyseenalaistaa taas kaiken…
Aiemmin päivällä keskellä katua sain äkkiä harteilleni tuhannen vuoden yksinäisyyden tunteen. Mä olen ihan yksin ja vailla naurua tässä isossa kaupungissa ja keskityn niin maan vääriin asioihin. Kävelin läheltä taloa jossa ystävä ennen asui ja muistin yhtäkkiä sen iloisen tunnelman mikä siellä aina vallitsi kun vietettiin iltaa, ihan vielä viime talvella. Nyt hän ei asu täällä enää ja mulla on ikävä nitä iltoja. No, näin sitten yhtä toista kaveria kuitenkin ja huomennakin nähdään. Silti…
Summa summarum, en ole lopettamassa efexorien syöntiä ja taas kerran totean ettei niiden annoksien kanssa tule pelleillä, jos multa puuttuu rahaa niihin viiden päivän ajalta niin sitten vaan nielasen isoon ääneen GLUP ja soitan äidille. Tämä ei tee hyvää, onneksi ostin purkin tenoxeja tänään ja kukkaakin on, ettei tule turhaa iltamelankoliaa…