Kiitos vastauksistanne!
Ehkä mä tosiaan olen vielä hukassa itseni kanssa. Olenhan kuitenkin oppinut elämään alkoholin voimalla yli 10 vuotta.
Viime yönä join kaljaa. Siis unessani. Ahdisti herätä siitä unesta. Se tunne, joka tuli kun tajusin olevani humalassa, oli aivan jäätävä. En enää ikinä halua elää sitä.
Elämä selvin päin ei ole helppoa.
Kävin a-klinikalla juttusilla. Selvitin, että olen ollut jo pitkään raittiina, mutta alkoholista irrottautuminen vaivaa minua edelleen. Teki kyllä hyvää vähän puhua ja kuulla ammattilaiselta, että kriisi-vaiheet ovat ihan normaali osa riippuvuudesta paranemista.
Pian tulee jo kahdeksan kuukautta viimeisestä alkoholiannoksesta. Kahdeksan onkin varsin osuva numero, koska raitistumiseni alkoi 8.8. viime vuonna.
Eilen näin bussissa kun mies istui takapenkeille ja avasi oluen. Hän joi oluen nopeasti, muutamassa minuutissa, ja kätki sen tyhjän tölkin penkin alle. Muutaman pysäkin päästä bussiin astui myös nainen ja n. 5-vuotias lapsi, joiden luo tämä mies asteli. Minä tiesin mitä tuo mies käy läpi. Piilossa tapahtuvaa julkijuopottelua! Alkoholismi voi osua kenen kohdalle vain, riippumatta sosiaalisesta statuksesta tai varallisuudesta.
Aina kun puhun ongelmastani ihmisille, niin huomaan heti koska toinen ihminen ymmärtää mistä alkoholismissa on kyse. Ei alkoholistia ymmärrä ellei ole itse kokenut samaa, joko omakohtaisesti tai läheisen kautta.
Vielä kahdeksan kuukaudenkin päästä saan kutsuja lähteä “yhdelle”. Vain alkoholisti tai alkoholistin läheiset ymmärtävät, että minulle se “yksi” tarkoittaa pitkää päihdekierrettä ja epävarmaa tulevaisuutta.
Sujumaton arki voi olla vain yhden ryypyn päässä.
Sähän olet jo pitkään ollut raittiina, onneks olkoon 
Kun on kymmenen vuotta elänyt viina kumppanina, ei se parantuminen tapahdu simsalabim. Sitä pitkään on syytä kävellä niinkuin heikoilla jäillä. Kyllä sen ensimmäisen vuoden viina piru tuppaa vaivaamaan. Kannattaa yrittää keksiä jotain mukavaa! Palkita itseään kun on tuohon pystynyt.
Nuorella on kovaa, kun on noita ravinteleita ja pirskeitä, joissa normaalikäyttäjä voi huoletta käydä. Mulle oli lähinnä kärsimystä olla kippolassa raittiina. En käynyt muutakun syömässä joskus.
Naisia on kyllä raittiille nuorelle miehelle sitten tyrkyllä
Vilburg kirjoitti
Tutustuin aikoinaan mieheen, joka tuli ensimmäiseen AA-palaveriinsa oltuaan kantilla ja juoksemalla raittiina kolmisen vuotta.
Viime viikolla sain häneltä Pohjois-Suomesta postia ja kuvia yhteisen toverimme hautajaisista. Vainaja oli ikämies ja sai kuolla raittiina oltuaan pitkään toveriseuramme jäsen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Vilburg, mulla myös unia, joissa juon/käytän lääkkeitä/ mitä vain et olisin jotenkin humalassa tai sekaisin. Niihin liittyy ahdistus, mutta luulen, että se johtuu siitä, etten vieläkään osaa oikein luottaa itseeni ja pelkään, että sorrun elon tiellä, vaikka niin ei käy. Ei vaan käy, haen jatkossa helpotukseni jostain muualta. Aurinkoista ja luottavaista kevättä:)
Takana 9kk raittiutta
Ensimmäistä kertaa elämässäni koen, että tuleva kesä on iloinen asia. Ennen raitistumistani kesä tarkoitti kesälomaa ja juopottelua. Ehkä tämän vuoden kesäloman jälkeen olen rento ja levännyt palatessani töihin.
Alkoholismi ei vaivaa enää niin paljoa kuin ennen. Välillä ryyppään unissani, mutta siihenkin olen tottunut. Elämä on helppoa.
Hyvää kesän alkua kaikille viinasiepoille ja ex-viinasiepoille.
Elämä on tosi jees!
9 kk on hieno saavutus, onnittelut. Mulla täyttyy pikapuoliin 7 kk. Alkoholi alkaa olla poistunut kuvioita, mitä nyt välillä pieniä välähdyksiä. Juopottelu-unia en ole ikinä nähnyt, onneksi.
Hyvää kesää sinullekin, toivottelee yx ex 
Elämä on tosi jees! Sanot niin ja mukava kuulla se. Sinulla taisi tuolla välissä olla vähän epäuskon hetkiäkin, mutta hienoa, että ohitit ne mallikkaasti. Kyllä tämä olo aina ne olot voittaa. JE tuossa kertoi, että ei ole juopottelu-unia nähnyt. Minulle niitä on nyt kahtena yönä pukannut. Ei kiva. Puistattaa koko ajatus vielä herättyäkin. Toisaalta se alkoholi kyllä vuosien saatossa kietoi ihmisen mielen niin koukeroihinsa, että ihme olisi, jos ei nyt vähän kummittelisi. 
En näe juopottelu-unia koska en näe mitään muitakaan unia (tai siis muista). 
Ainut poikkeus oli lyhyt muutaman viikon unien näkemisen jakso raittiuden alussa. Unet olivat aivan sekopäisiä, mutta ei silloinkaan liittyneet juomiseen.
Huonosti nukkuvana ihmisenä kärsin sekä unettomuudesta että unettomuudesta 
Minulle dokailu-unet(lue: sikailu-unet) ovat aika tavallisia. Nyt niitä ei ole näkynyt muutamaan päivään, mutta aina silloin tällöin tulee herättyä ja ajateltua “huh, se oli vain unta”.
Aika jännästi se elämä on muuttunut. Alkoholi on poissa pelistä. Kuvittelin vielä viime syksynä, että juopottelun mukana katoavat myös muutkin ongelmat. Niin ei ole, tuntuu että murheita on nyt enemmän kuin juovana aikana
Mietin tuossa joku päivä, että varmasti monen raittius päättyy kun toteaa elämän olevan juomattomuudesta huolimatta täynnä ongelmia. Muistan, kun alkoholisti-isäni sanoi äidilleni raittiina ajanjaksonaan: “olen ollut nyt yli kuukauden selvin päin ja sinä aikana sinä olet vain vittuillut minulle”. Isäni ajatteli, että raittiina oleminen antaa hänelle “vapaudut vankilasta”-kortin, eikä hänen tarvitse muusta huolehtia.
Minun murheeni ovat pikkujuttuja: kuukauden kestänyt olkapääkipu ja auton hajoaminen. Murheet eivät poistu, niitä oppii käymään läpi selvällä päällä.
Tuntuu, että olen myös vakavoitunut raitistumisen myötä. En osaa erottaa, johtuuko tämä raitistumisesta vai aikuistumisesta. Olen onnellisempi, mutta vakavampi kuin juovana aikana. Ehkä kyse on mielenrauhan löytämisestä raittiuden kanssa.
Puolisoni huomautti minulle edellispäivänä, että ei ole kuullut 9 kk aikana kertaakaan sanaa “a-olut”. tuo oli vakiosanani aina ravintolassa ja viinakaupassa asioidessani. Hienoa huomata, miten jotkut asiat vain jäävät.
Näyttelijä Antti Holma kertoi lehdessä olleensa jo usean vuoden raittiina. Taustalla hän kertoi olevan ongelmia riippuvuuksien kanssa. Alkoholi- ja nikotiiniriippuvuuksien lisäksi samastuin Holman tapaan syödä karkkipussi kertaistumalta. En myöskään hallitse karkin syömistä jos minulla on pussi käden ulottuvilla. Usein joudun sanomaan avopuolisolleni, että vie pussin ulottumattomiini
Kukapa olisi uskonut, kun viime vuoden elokuussa päätin lopettaa dokaamisen, että nyt tosiaan kesän lopulla tulee vuosi täyteen juomattomuutta. Tänä aikana olen laittanut kerran huomaamattani alkoholipitoisia suuvettä suuhuni. En kuitenkaan nielaissut Hyvin jännä vuosi on ollut.
Viime viikolla sovimme vanhan ystäväni kanssa että näemme hänen asunnollaan ja teemme ruokaa. Päivällä hän soitti minulle ja kuulin hänen äänestään, että hän oli humalassa. Ei pienessä hiprakassa, vaan tuhdissa humalassa. sanoin hänelle suoraan, että en halua nähdä häntä jos hän juo. Hän laittoi minulle puhelun jälkeen viestin, että se oli minun syyni että hän joi, koska en ollut tullut hänen luokseen heti aamulla. Olimme mielestäni kyllä sopineet että näemme illalla. En alkanut inttämään vastaan, vaan myönsin “virheeni”.En ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään.
Juhannus oli ja meni. Kävin eräänä iltana katsomassa vanhoja kavereitani mökkibileiden merkeissä. Viina virtasi. Katsoin kun eräs nainen joi raakaa viinaa suoraan pullosta. Muistin sen maun ja tunteen. Ajattelin, että tuohon tarvitsisi juoda ainakin 6pack pohjalle ennen kuin itse saisi raakaa viinaa alas. Moni kävi taputtamassa selkään ja onnitteli juomattomuudesta. Eräs vanha kaveri sanoi, ettei itse pysty olemaan edes kuukautta ilman viinaa. Selvänä oleminen on minulle jo niin jokapäiväinen asia, että en edes miettinyt sitä enää kunnolla. Hieman vaivaannun kun porukalla muistelmme vanhoja aikoja ja tempauksiani. Huh mitä juttuja!
Tällaista tännepäin. Elämä menee hyvin. Yli 300 päivää raittiina.
Hyvää kesänjatkoa kaikille!
Kuulostaa tosi hyvältä!
Itse en pysty vielä tuohon, että sanoisin suoraan etten halua tavata jotain ihmistä, koska hän juo liikaa/on kännissä sillä hetkellä. Keksin tekosyitä, mikä on vähän lapsellista. Olen kuitenkin ollut yhtä lasillista lukuun ottamatta juomatta kohta 8kk ja sen ystävänikin tietävät. Silti en vieläkään osaa vetää rajaa, tuntuu että loukkaisin heitä. Onneksi tässä iässä (40) ja elämäntilanteessa ei tule paljoa bilekutsuja yms.
Hyvää kesää sinulle!
Tänään, kahdeksas kahdeksatta, vuonna 2015 minulle tulee täyteen kokonainen vuosi ilman alkoholia. Otsikon 25-vuotias mies on tänään 26-vuotias, eikä hän voisi olla ylpeämpi itsestään.
Vuosi on ollut pitkä ja vaihteleva. Olen vuoden aikana kasvanut ihmisenä. Tänään katson tulevaisuuteen positiivisin mielin, lippu korkealla.
Olen esimerkkinä siitä, että viinan kanssa lutraamisen voi lopettaa nuorellakin iällä. Ei lopettamiseen tarvita lääkärin “nyt lopetat tai kuolet” -reality checkiä. Elämä on helpompaa ja onnellisempaa ilman alkoholia, jos on riippuvainen. Itse luokittelen itseni vielä tänä päivänäkin alkoholistiksi. En voi ottaa. En halua ottaa.
Kiitos kaikille tämän palstan ilopillereille ja otsankurtistelijoille kannustuksesta!
Toivon, että mahdollisimman moni saa kokea saman kuin minä. Tänään iltapäivällä vien vaimoni ulos syömään. Hän suostui ottamaan tämän päivän jokavuotiseksi juhlapäiväksi. On onni elää selvin päin.
Vuosi ilman alkoholia!
Onnittelut, päivä kerrallaan sen olet kerännyt!
Kiva minunkin oli herätä kiitollisena ilman krapulaa, ja helppo lähteä harrastukseni pariin mukavien selvien ihmisten joukkoon. Taitaa tulla sateeton päiväkin muun hyvän ja kauniin lisäksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Onnittelut.
Ja tuo on arvokas huomio;
Ei todellakaan ole mitään määräystä milloin juomisen voi lopettaa.
Ei tarvita tiettyä ikää, ei mitään “pohjalle asti juomista” eikä koko elämää mullistavia tragedioita.
Päätöksen voi tehdä just kun itse haluaa.
Menestystä jatkoon!
Onnittelut vuodestasi, Vilburg. Ensimmäinen alkoton kalenterivuosi oli minulle tärkein. Siihen mahtuvat kaikki merkki- ym. päivät joihin ennen automaattisesti yhdistin juomisen.
Hyvä että luokittelet itsesi “vieläkin” alkoholistiksi. Pitää varuillaan jatkossakin. Alkoholismi on ja pysyy sisällämme päiviemme loppuun asti jos sen kerran on kovalevylleen ohjelmoinut. So what? Ei tätä haittaohjelmaa tarvitse aktivoida!
Omakohtaisesti juuri tietoisuus alkoholismistani toi minut siihen tienhaaraan josta oli vain kaksi suuntaa: Joko-Tai. Tänä päivänä vaellan kahdeksatta vuotta oikealla polulla. Ilman että identiteettini rajoittaa tai pelottaa millään lailla.
Todella hyvä myös, että tajusit lopettaa nuorella iällä ilman mitään suurempia poppakonsteja - säästyt paljolta. 
Onnittelut vuodesta! Upeaa!
Toivottavasti mahdollisimman moni nuorempikin lukija saa herätyksen esimerkistä.
Olisinpa itsekin tajunnut lopettaa nuorempana, mutta klisee “Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”, sopii tähän hetkeen.
Kiitos kaikille onnitteluista. Ne tuntuvat hyvältä.
Tämä vuosi on ollut tosiaan ehkä rankempi kuin tulevat vuodet, siis alkoholittomuuttani ajatellen. Olin ensi kertaa selvin päin kokonaisen kalenterivuoden, kaikkine riemuineen ja suruineen.
Alkoholistin logiikka on erikoinen. Jos jokin asia on hyvin, niin sitä pitää juhlia. Juhlimiseen kuuluu alkoholi. Se sopii siihen, koska se nostaa fiilistä ja antaa vapautuneen mielentilan. Alkoholittomuus juhlissa on kuin joisi kylmää kahvia. Kuivin suin oleva ihminen latistaa tunnelmaa ja saa aikaan hämmennystä. Alkoholistin logiikka toimii myös päinvastoin. Surun tai pettymyksen hetkellä tarvitsee lohtua vanhasta kunnon alkoholista. Varsinkin miehet tarvitsevat alkoholia kokeakseen surun tunnetta. Minä tarvitsin alkoholia, jotta sain itkettyä. En koskaan itke selvin päin. Siitä enemmän hetken kuluttua. Alkoholistilla on aina syy juoda.
Menin kesällä naimisiin avopuolisoni kanssa. Tämä naimisiinmeno ei ollut itsestään selvyys. Joulun jälkeen kosin häntä ja päätimme mennä heinäkuussa naimisiin. Rouva sanoikin häiden jälkeen, että ei varmaan oltaisi oltu kovinkana kauaa yhdessä jos en olisi lopettanut juomista. Meidän häämme olivat alkoholittomat. Siellä ei tarjoiltu viinan pisaraakaan. Tämä aiheutti ihmettelyn aihetta monessa. Aloitusjuomana oli alkoholiton erikoisjuoma, jolla ei ollut nimeä. Koin, että menin naimisiin juuri omalla tyylilläni. Häät olivat melko isot. Noin 120 kutsuvierasta. Stressasin pitkään, että pitäisikö sitä alkoholia nyt sitten kuitenkin tarjoilla. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut pilata kenenkään juhlia. Päädyin lopulta ajatukseen: “Jos jonkun juhlat ovat alkoholista kiinni, niin tämä on sitten oiva kasvun paikka ihmisenä” Pidin puheen ja tanssin häävalssin vesiselvänä. En olisi vielä vuosia sitten uskonut. Ne olivat elämäni onnellisimpia hetkiä tähän saakka. Kyllähän sitten loppuillasta osa porukasta kävi ostamassa kaljakaupasta virvokkeita. Se ei minua haitannut. Olen onnellisesti naimisissa. Tästä saan kiittää ainoastaan raitistumispäivääni.
Välillä mietin, että “mitä jos” en olisikaan raitistunut. Mitä jos.
Väliin surkuhupaisa kohtaaminen vanhan kantapaikkani baaritiskillä. Olin eräiden sattumien kautta päätynyt karaokeravintolaan ystävieni kanssa. Kävelin baaritiskille, kuten ennen vanhaan ja sain ystävällisen vastaanoton tutulta baarimikolta: “Moro Vilburg, miten menee?”. Samalla kun hän ääneen ihmetteli, että ei ole vähään aikaan meikäläistä näkynyt, niin hän alkoi vaistonvaraisesti kaatamaan tuoppiin a-olutta, tuota minun vanhaa herkkuani. Sanoin hänelle että tilaan mieluummin limonaadin. Baarimikko kysyi: “Miksi?”, johon vastasin, että en ole juonut enää vuoteen. Olen lopettanut juomisen. Baarimikon ilme oli näkemisen arvoinen. Hänelle jäi kirjaimellisesti suu auki ja hän alkoi tuijottamaan minua. Kysyin häneltä jotain, johon hän vastasi: “hä?” ja jatkoi jumittamistaan. Maksoin juoman ja marssin omalle paikalleni. En tiedä, miksi hän niin kovin ihmetteli. Johtuiko ilme pettymyksestä? “Voi helvetti, minä kun juuri menin ostamaan itselleni uuden veneen ja tämä mies raitistui”. Olenko ollutkin hänelle vain lompakko kaikki nämä vuodet? 
Loppuilta meni hyvin. Olin yksi harvoista selväpäisistä koko ravintolassa. Join limonaadia ja kävin laulamassa karaokea. Raittius ei estä minua tekemästä asioita. Olen vapautunut.
Olen elänyt koko elämäni niin, etten ole itkenyt asioita. Vuoden aikana itku on tullut kaksi tai kolme kertaa. Yleensä itken kun kuuntelen musiikkia ja musiikin kauneus saa aikaan kylmiä väreitä. Sen jälkeen tulevatkin kyyneleet. Vaimon edessä en vielä ole kehdannut selvin päin itkeä. Mielestäni poikalapsille pitäisi opettaa ihan peruskoulussa, että miten pettymyksiä ja tunteita kuuluu käsitellä. Uskon, että pojille suunnatulla “tunteiden hallinta”- kurssilla, jossa olisi mukana myös vanhemmat, olisi positiivisia vaikutuksia yhteiskuntamme sosio-ekonomiseen tilanteeseen. Uskon myös, että jos pojat oppisivat jo nuorena hallitsemaan tunteitaan ja käsittelemään pettymyksiään, kansakuntamme rikollisuustilastot paranisivat ja päihdeongelmaisten nuorten määrä vähenisi. Kyllä ison miehen pitäisi osata itkeä.
Olen toivottavasti ollut hyvänä esimerkkinä niin virtuaali- , kuin ihan oikeassakin elämässä. Koen saaneeni vuoden aikana itsevarmuutta “tulla ulos” raittina ihmisenä. Ei enää tekosyitä, ei enää aiheen välttelemistä. Nykyään uskallan sanoa itselleni ja muille: en ole juonut enää vuoteen, enkä ikinä enää juokaan. Jos joku haluaa väkisin tietää mistä on kyse, niin kerron kyllä. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, että selvin päin eläminenkin voi olla tavoiteltavaa. Raittius on itseisarvo.
Lyhyestä virsi kaunis: Vilburg, olet tajunnut ja toteuttanut jotain hyvin oleellista! Viimeinen lauseesi raittiudesta itseisarvona on yksi niitä teesejä jotka ovat pitäneet minua jo kahdeksatta vuotta kuivalla polulla. Tervetuloa seuraan!
Porukka kyselee multa välillä, että mistä tiedän olevani raitis koko lopun elämääni. En minä tiedäkään. Vastaan yleensä, että jos mielenlaatuni ja päättäväisyyteni säilyvät läpi elämäni, niin todennäköisesti tulen säilymään raittiina. Olen kuitenkin tietoinen, miksi olen lopettanut juomiseni. Olen tietoinen alkoholin aiheuttamista vaikeuksista elämääni.
Välillä kauhulla mietin, miten kävisi jos ottaisin yhden oluen. Miten sen putken saisi katkaistua heti ensimmäiseen repsahdukseen? Tunnen itseni aika hyvin. Todennäköisesti nousevat promillet manipuloisivat ajatuksiani ottamaan sen toisenkin. “No nyt kun ollaan jo repsahdettu, niin voidaan ottaa siitä kaikki irti” ja “Anna mennä vaan, me ollaan jo kusessa”. Olenkin valmistautunut kohtaamaan mahdollisen tilanteen, jossa esimerkiksi vahingossa juon alkoholia. Yritän psyykata itseäni jo etukäteen lopettamaan siihen ensimmäiseen pisaraan.
Onneksi nykyään juomahimoja ei enää ole. Kuten minulle tällä foorumilla sanottiin, vuoden rajapyykki on se ratkaiseva. Nyt on edessä loppuelämän kestävä raittiuden ylläpitäminen. Se ei ole vaikeaa. Pitää vain olla ottamatta yhtään pisaraa alkoholia. Sosiaalisesti haastavaa, mutta ei vaikeaa.
Minä määrään, mitä verenkiertooni laitan. Minä olen kontrollissa.
Tsemppiä kaikille.
Sinä, joka kamppailet alkoholin kanssa, sinä ansaitset alkoholittomuuden. Tämä elämäntyyli on parasta mitä voit itsellesi antaa.
