Hyvä Vilburg! Mahtavaa!
Onnittelut neljästä kuukaudestasi. Ja myös siitä, että olet sisäistänyt monta tärkeää asiaa.
Kommentoin tekstiäsi omien kokemuksieni perusteella.
Vuosi rakentuu yksittäisistä päivistä. Jos haaveilet kohtuukäytöstä, juomistoive pitää sinua joka ikisenä päivänä otteessaan. Kohtuukäytöstä haaveilemista on mielestäni myös tuollainen “kerran vaan neljännesvuodessa”- ajattelu. Siitä horjahtaa nopsaan minun entiseen moodiin. Enhän minäkään juonut kuin kaksi kertaa vuodessa: Kerran 8 kuukautta ja toisen kerran 4! :mrgreen:
Pidä mielummin selvä ON/OFF- linja. Mulla tämä on toiminut aivan mainiosti jo melko pitkään. En saanut kiinni juhlista ja kolmansista käsistä - selvennätkö hieman?
Jos sulla on halua jakaa kokemuksiasi tai ylipäätänsä puhua asioista, mene ihmeessä johonkin kerhoon tai muualle kurkkaamaan. Netti ei korvaa 3D- maailmaa, vaikka sitä täydentääkin. Mullakin tänään kokous yhdessä entisten sekakäyttäjien kerhossa. Keksin sen vasta pari kuukautta sitten, mutta tuntuu tähän asti oikealta paikalta. Mainitsen tässä yhteydessä, että pelkät alkoholismipainotteiset ryhmät eivät iskeneet viime kerralla. Viime kerta oli yli 5 vuotta sitten! Aika metkaa, että signuni osoittautui jälleen kerran vedenpitäväksi. 
Toivotan sinulle ja muillekin voimia. Etenkin voimaa luovuttamiseen ja irtipäästämiseen. Minä kun olen sitä mieltä, että taisteleminen vahvempaa vastaan on turhaa touhua. Älkää pls. ymmärtäkö väärin!
Onneksi olkoon! Raittiuden puolesta kannattaa taistella! 
Vilburg kirjoitt
AA:n tarjoama vertaistuki on osoittautunut tuhansille alkoholisteille parhaimmaksi inhimilliseksi tueksi säilyttää raittius. On mahtavan vapauttava tunne kohdata samoja ongelmia kokeneita ihmisiä. Jokaisella on oma tarinansa, ja joukosta voi löytää itselleen tukihenkilöitä, jopa ystäviä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Jaaha, uusi vuosi on näemmä lähtenyt käyntiin kovalla vauhdilla. Ajattelin tulla päivittämään tänne kuulumisiani, kun kerran hyvää kuuluu! Vaikka onhan sekin totta, mitä vanha kansa sanoo: kel onni on, se onnen kätkeköön. Jotain voin sentään näin anonyymina paljastaa kaikille alkoholiongelmaisille.
Olen ollut nyt yli viisi kuukautta ilman alkoholia. Joulupöydässä olin ainoa, joka kieltäytyi viinistä ja “JOPA KOTIKALJASTA!”. Join vissyvettä ja kadehtien seurailin, miten hillitysti muut pystyivät juomaan viinilasejaan. Ainoastaan eräs sukulaismies veti sen överiksi kaatamalla itselleen jatkuvasti lisää viiniä. Tämä aiheutti minussa pientä sääliä. Toisaalta olin onnellinen, että avopuolisoni perhe osaa ottaa niin hillitysti - eivät tiedä mitään siitä Perkeleestä, joka alkoholista aiheutuu.
Olen omaksunut elämässäni tämän 5kk raittiuden aikana aivan uudenlaisen roolin. En ole enää se hauska hupsuttelija, joka kertoo työpaikallaan parhaat kännimokat. Nykyään menen töihin ja kuuntelen miten muilla on mennyt. Vapaa-aikani saan kyllä kulumaan, mutta siitä irtoavat tarinat ovat tylsiä ja arkipäiväisiä. Rakastan elämääni.
Ennen joulua ja sen jälkeen on ollut välillä kovia haluja vetää pää täyteen. Mietin joku päivä, että miltä se tuntuisikaan herätä putkasta ja lähteä aamukahdeksalta ulos etsimään uutta känniä. Se vapaus, joka tulee kun juo ensimmäisen oluen krapulaansa ja kaikki murheet huuhtoutuvat sen mukana pois. Se tunne, kun menee illalla nukkumaan ja tietää, että saa aamulla jatkaa juomista. Olen rakastunut alkoholiin. Ero siitä on vaikea. Lohdutan itseäni ajatuksella, että oma viehtymykseni Kuninkaaseen on illuusio. Kuningas pitää otteessaan lupaamalla helpotusta oloon, mutta tosiasia on, että mikään määrä alkoholia ei ole tarpeeksi. Yksi on liikaa ja 20 liian vähän. Näissä raameissa elän.
Oma isäni on alkoholisti. Hän on niin kutsuttu tuurijuoppo, joka saattaa olla kuukausittain selvin päin ja sitten lähteä viikkoja kestävälle “reissulle”. Tämä paheni ollessani yläasteella. Muistan kertoneeni kavereilleni hauskana juttuna, että isä on “hukassa.”. Nykyään ei naurata. Jouluna kävin hänen luonaan ja kaadoin ainakin viisi pulloa vodkaa alas viemäristä pyhien aikana. Silti sitä viinaa aina tuli jostain. Kyllä juoppo aina viinaa löytää. Oman raittiuteni suurin motivaattori on, että omat lapseni eivät joutuisi käsittelemään tällaista paskaa isältään. Alkoholisti satuttaa itsensä lisäksi myös ympärillään olevia ihmisiä. Pahinta on lupaukset, joita ei pystytä pitämään.
Kävin eilen lähikaupassa ostamassa ruokaa. Edelläni asioi eräs vanhempi naishenkilö. Hänellä oli siistit vaatteet, kaksi sormusta vasemmassa nimettömässä ja siisti ulkoasu. Hän näytti kuuluvan ns. ylempään keskiluokkaan. Hänen olemus oli huoliteltu, mutta näin hänen silmissään surun. Hän osti ruoan lisäksi neljä 0,5 tölkkiä siideriä ja piilotti ne liukuhihnan päässä jo ennen maksamista koriinsa. Teki mieli sanoa hänelle jotain. En kuitenkaan kehdannut. En tietenkään. Nuori, tuntematon sälli neuvomassa vanhempaa fruuta miten elää elämää. Miten tuollaiseen voi puuttua?
Vanhana juoppona sitä näkee asioita, joita ei muuten näkisi. Voi silti olla, että tämä nainen vei niitä esim. miehelleen tai säästää viikonloppuun ja juo “kohduullisesti” saunan jälkeen. En kuitenkaan usko. Elekieli paljasti, että tämä nainen aikoi juoda nuo juomat itse tiistai-iltana.
Hän tekee samat ostokset uudelleen huomenna, mutta eri kaupassa.
Herran Jestas, mullehan tulee puoli vuotta täyteen ensi kuussa! Sitten on kyllä jo kakkukahvien paikka!
Toisenlainenkin sanonta on: jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu murhe puolikas.
Kakku on paikallaan, niistä saa hienoja makuelämyksiä. Kerrohan joskus, millaisen teit tai ostit!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Sunnuntaina 8.2.2015 mulle tuli puoli vuotta raittiutta täyteen. En ole ikinä ollut näin pitkään ilman alkoholia.
Päivää juhlistettiin kakkukahveilla. Kyllä maistui, vaikka olikin kaupasta hankittu. Kihlattuni kanssa mietimme mennyttä puolivuotista ja totesimme elämän muuttuneen rajulla kädellä.
Vaikka en enää itse alkoholia nautikaan, niin en tuomitse niitä jotka sitä käyttävät. Uutinen keskioluen myynnin siirtämisestä viinakauppoihin sai minut hieman ristiritaisiin fiiliksiin. Oma kokemukseni on, että alkoholin myynnin rajoittaminen ei ole ratkaisu päihdeongelmiin. Kyllä juoppo aina keksii keinon hankkia alkoholia ja SYYN JUODA! Toisaalta, miten monta humalaa minulta olisi jäänyt väliin, jos en olisi heti sunnuntaiaamuna hakenut sitä kaljakeissiä lähikaupasta… Olisin kai hakenut helpotusta lähikuppilosta.
Eräs tuttuni elää nyt sitä riippuvuuden vaihetta, jossa on hän juo niin kauan kuin käsi kaataa viinaa suuhun. Muistan tuon murrosvaiheen, jossa aamulla ei ollutkaan enää krapulaa vaan ihan tuhti aamukänni. Kynnys hakea lisää kaljaa on matala. “Krapulan korjaaminen”, eli “aamukännin boostaaminen” oli ainakin itselleni tie, joka vei vain syvemmälle. Pian on vaikea saada putkea poikki. Alkoholi alkaa olemaan pian joka päivä mielessä.
Viimeinen kuukausi on ollut muihin kuukausiin verrattuna helpompi. En ajattele juomista enää usein. Välillä käy mielessä: “ai niin, minähän olen toipuva alkoholisti”. En enää muista miltä krapula tuntuu. Eilen keskustelimme tässä kotona minun krapuloistani menneiltä vuosilta. Minä en niitä enää niin hyvin muista - emäntä muistaa ikuisesti. Aikamoista helvettiä minä hänenkin elämästään olen tehnyt omalla juomisellani.
Onko juominen jokaisen ihmisen oma asia? Ei ole! Se vaikuttaa aina muihinkin kuin juovaan henkilöön. Viimekädessä se vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla.
Ensimmäiset raittiit viikot ja kuukaudet mietin, että miten minun ihmissuhteideni käy kun en enää juo. Kaikille saman kysymyksen kanssa askaroivat: Ihmissuhteidesi laatu paranee juomisen lopetettuasi!
Olen huolissani vanhoista ryyppykavereistani. Heidän elämänsä valuu hukkaan. Joka viikko menee samaa rataa: Töitä, viinaa ja rahavaikeuksia. Naisista ei ole tietoakaan, ainoa asia joka kiinnostaa on viina. Jossain vaiheessa he heräävät keski-ikäisinä ja huomaavat missanneensa siihenastisen elämänsä.
… mutta sehän on jokaisen ihmisen oma asia miten päättää elämänsä kuluttaa.
“Tunne-elämäni oli hyvin pirstaleista. Join, vedin tupakkaa ja paneskelin kenen kanssa huvitti.”
Sitten on helpompaa vähentää merkittävästi kun pääsee selvänä sänkyyn kaikkien naisten kanssa. Raamattu puhuu erilaisista armolahjoista ja itse näkisin playboyarmolahjan olevan niistä kaikkein merkittävin ja jokseenkin harvinaisen - parilla prosentilla miehistä on se. Göbbels oli noin 165 cm, iso konkkonokka ja ontui, mutta hän oli omana aikanaan Euroopan johtava playboy - häneltä jäi jälkeen noin 30.000 sivua deittailumuistiinpanoja. Toinen tunnettu playboyarmolahjan omannut on HIV:tä sairastanut George Kings; 50 täyttänyt, keskinkertainen muusikko, jopa ruma, ei julkkis ja rahavarat niukat, mutta parikymppisiä naisia riitti jonoksi asti. Kolmas esimerkki on armeijakaveri, joka oli noin 167 cm pitkä ja sai armeijan P-testissä arvon yksi, ajoi vanhalla Toyota Crownilla ja oli köyhä (asteikko siis on 1-9 ja yleisin arvosana 5) niin hän oli prikaatin johtava naistenmies. Playboyarmolahjan voi tiivistää IT-alalta tuttuihin kahteen termiin: suorasaanti ja sarjasaanti.
Raamatun mukaan jo naisen himoiten katsominen on yhtä suuri synti kuin heteroavioliiton ulkopuolinen seksi jolloin yksi pornovideo käytännössä vastaa around pariakymmentä irtosuhdetta. Jeesus painottaa Raamatussa, että silmän viettelys (esim. nettiporno) ja käden viettelys eli käteen vetäminen ovat ainoat synnit, jotka vievät tuonelaan.
Olet mun idoli. 
Mukavaa kun täällä on muitakin nuoria ihmisiä. Älä ymmärrä tuota sanomaani väärin. Eihän tätä kenellekään toivo, mutta mielestäni on helpompaa samaistua samaa ikäluokkaa olevaan kuin ihmiseen, joka elää ihan eri elämäntilanteessa ja on tuplasti vanhempi.
Itse olen juuri ottanut reilusti etäisyyttä entisiin juomakavereiheni pienen pakon edessä ja kokenut liikkeen vapauttavaksi. Pelkäsin ennen hirvittävästi kavereiden menettämistä ja joinkin osittain siksi, että kaverit haluaisivat olla mun kanssa, koska selvinpäin olin mielestäni huonoa seuraa. Olen huomannut, että kun muiden jutut eivät pyöri koko ajan viinan ja känniörvellysten ympärillä, omankin elämän eriyttäminen siitä on helpompaa. Aiemmin olin hampaat irvessä juomatta. Nimenomaan juomatta, en raitis. En missään vaiheessa halunnut olla raitis vaan olin katkera, kun en saa juoda.
Nyt A-klinikan terapian parissa, AA:ssa tarpeen mukaan ja “elämää hidastaen”, olennaiseen eli raittiuteen ja terveisiin ihmissuhteisiin keskittyen. Tsemppiä sinulle (ja näytäthän mulle esimerkkiä, perästä nimittäin tullaan!)
Onneksi olkoon puolen vuoden raittiudesta! 
Tosi hienoa. että olet myös valinnut tämän tien. Tämä tie vie sinut todennäköisesti onnellisempaan ja terveellisempään elämään. Seuraahan sivusilmällä hieman, miten sinun vanhojen ryyppykavereidesi käy.
Alisuoriutuminen elämässä on paljon todennäköisempää, jos hidastaa kasvamisprosessia kerran tai pari viikossa ottamalla kännit. Nuoresta iästämme huolimatta olemme jo kokeneet paljon. Seuraa sivusilmälläsi hieman vanhojen ryyppykavereidesi elämää. Todennäköisesti heillä käy samoin kuin omilla ryyppykavereillani, eli he ottavat viinaa kerran viikossa ja kiertävät sitä samaa kehää viikosta toiseen. Elämä pyörii alkoholin ympärillä.
Viina ei anna mitään. Se vain ottaa. Koko ajan pitää juoda enemmän ja enemmän, eikä koskaan tule kokonaan täyteen. Maksan perkele kun polttaa sen kalliin alkoholin pois verenkierrosta. Juopottelu on jatkuvaa huolehtimista veren alkoholipitoisuuden ylläpitämisestä. Välillä löydän itseni fantasioimasta pitkästä ryyppyputkesta, jossa on tarpeeksi rahaa ja vapaa-aikaa omistettuna pelkälle dokaamiselle. En kuitenkaan tulisi tällaisen putken jälkeen tyydyttyneeksi. Todennäköisesti minua jäisi harmittamaan kun piti lopettaa kesken. Puhumattakaan siitä fyysisestä olotilasta!
Olen nykyään kiireinen. Mietinkin välillä, että jos nyt alkaisin ryyppäämään, niin miten minulla olisi siihen aikaa? Kyllä addikti; oli se sitten alkoholisti, tupakoitsija, peli- tai nettiriippuvainen, löytää syitä ja aikaa “harrastukselleen”.
Paljon tsemppä kaikille alkoholin kanssa painiville. Selvä elämäntyyli on oikeasti helvetin jees!
Ihailtavaa nuoren miehen elämänlaatu -kirjoitusta, ottaen huomioon lähtökohdatkin (en ihan kaikkea lukenut)
mutta olin koulukiusattu itsekin, et siinä mielessäkin!
Parasta jatkoa elämällesi!
Joka tasakuukausi tulee mieleen kirjoittaa tänne jotain saavutuksestaan. 7 kuukautta sitten päätin lopettaa alkoholin käytön. Sen jälkeen en ole juonut edes kotikaljaa. Olen elänyt tasaisempaa elämää.
Olen nyt noin kuukauden ajan aloittanut aamuni syömällä kaurapuuroa. Tunne on sama kuin alkoholin lopettamisen kanssa: harmittaa kun ei ole aiemmin tehnyt tuota päätöstä. Juomattomuus ja aamupuuro ovat parhaita päätöksiä mitä olen tehnyt terveyteni kannalta sitten tupakoinnin lopettamisen.
Unet ovat muuttuneet. Nykyään näen toistuvasti unia, joissa olen päättänyt juoda ja odotan että juominen alkaa. Viime yönä oli firman juhlissa viinapullon kanssa. Koko uneni käsitteli sitä, että valmistauduin avaamaan pullon ja juomaan sen. Pelkäsin. Pelään jopa hereillä ajatusta, että juon ja vien tämän selvyyden tunteen itseltäni.
Kaverini lähetti minulle eilen lauantaina kännikuvan ja viestin “meillä on vähän erilainen meininki viikonloppuna”. Pitäisi varmaan ottaa kuva sunnuntai-illan juoksulenkin jälleen ja vastata “niin on”.
Alkoholiongelmaa ei itse huomaa. Sitä luulee olevansa osa valtaväestöä. “Suomalainen mies juo”. Tsiisus, mitä itsensä kusettamista.
Nyt kuppi kahvia ja sen jälkeen emännän kanssa naistenpäivän viettoon!
Terve vaan
Mullakin on nykyään aamupuuro osana rutiinia, olen toki joskus aiemminkin aloittanut aamun puurolla, mutta nyt ei ihan joka päivä. Juomisunia on silloin tällöin (viimeksi oikeasti juonut kesäkuussa -14). Ei niitä kuitenkaan joka yö tule, ja yhä useammin jo unessa olen juomaton, vaikka muut joisi. Välillä tulee kyllä mietittyä, että mitä se alkoholin “normaalikäyttö” oikein onkaan? Kun kyseessä on kuitenkin ihmiselle sinällään tarpeeton aine. Helposti tosiaan hyväksytään rajumpikin tinttaus ihan normaaliina. Mutta ei musta raittiuden puolesta puhujaa saa: nää on henkilökohtaisia ratkaisuja. Itselle juomattomus tuntuu sopivan.
Tänään tuli tehtyä sellainen temppu, että varasin ajan a-klinikalta.
Kerroin olleeni elokuusta 2014 asti raittiina ja että tarvitsisin nyt jonkinlaista ohjausta. En pelkää, että alkaisin taas juomaan, mutta ajatus alkoholista ahdistaa. Ahdistaa, että on tullut juotua joskus niin paljon, ettei nykyään voi ottaa pisaraakaan.
Olen 25-vuotias, eikä mene päivääkään etten miettisi alkoholia - tarkemmin sanottuna siis alkoholin juomattomuutta. Olen tullut kuin eräänlaiseen tienristeyksen, enkä kykene jatkamaan omin neuvoin. Onko muilla pitkään raittiina olleilla samoja fiiliksiä?
Ja ei, en ole edes harkinnut kaljakauppaan käymistä. En ole retkahtamassa…vaan vähän hukassa.
Iltaa!
Kyllähän ne ajatukset sen alkoholismin, niiden omien selvittämättömien juttujen, menneisyyden häpeän ja sen sellaisen kanssa pitkän aikaa piinasivat. Mulla ei siis sillä tavalla sitä alkoholia ole tehnyt ollenkaan mieli tai käydä minkäänlaisia taisteluja joidenkin mielitekojen kanssa. Mutta pääni ja kuka ties sieluni/tunne-elämäni oli niin kerta kaikkiaan sumpussa kaikesta semmoisesta käsittelemättömästä aineksesta, jota sinne on vuosien varrella sulloutunut että se ei tuntunut ottavan purkautuakseen, ei niin millään. Eli voisi sanoa että olin yhä toinen jalka siellä juoma-ajoissa ja menneisyydessä kiinni, enkä vain mitenkään tuntunut pääsevän irti.
Kyllä se sitten kuitenkin ajan kanssa, kun on tullut olosuhteet ympärille että on voinut pysähtyä ja alkaa kohtaamaan niitä kaikkia käsittelemättömiä asioita. Alkoholismista sinänsä tulee ihan merkityksetön asia ja sieltä alta alkaa paljastua se timantti, eli se todellinen minuus. Mulla esimerkiksi meni todella kauan siihen, että ihan aidosti tuolla sydämessäni tunnustin itselleni sen alkoholismin.
Tosiasioiden tunnustaminen ja se että kykenee näkemään itsensä semmoisena kuin on, niin minulle ne ovat olleet asioita jotka johtavat vapautumiseen. Ei nyt siis pelkästään vapautumiseen jostakin alkoholista, vaan vapautumiseen olemaan oma itsensä.
Itselläni oli/on ollut semmoinen ongelma etten kerta kaikkiaan ole osannut rakastaa itseäni. Aina olen sitä ulkopuoleltani koittanut saada ja elänyt semmoisessa ihmeellisessä käsityksessä että mun pitää se rakkaus jotenkin ansaita ja suorittaa. Mutta sehän on niin että ne kaikki ainekset ovatkin meissä jo sisällä. Sieltä sen rakkauden löytää, ei ulkopuolelta.
Hej på Dig Vilburg!
Ikzu tuossa jo hienosti kuvasikin, että oma itsensä pitää löytää ja oppia hyväksymään itsensä sellaisena kun on. Siitä toipuminen alkaa.
Hienoa, että otit yhteyttä klinikkaan. Siellä on ammatti-ihmisiä, jotka tuntevat tilanteesi. Sinulla on nyt niin paljon raittiutta takana, että kaikkien kannalta on hyvä käynnistää tukitoimia.
Alkoholin käytön lopettaminen nähdäkseni aiheuttaa aina ahdistusta. Siihenhän useimmat ovat alkoholia käyttäneet “hoitona.” “Riittämättömyyteensä.” Kyllä se ahdistus joskus loppuu, kun uusi elämäntapa vakiintuu. Aikaa vaan saattaa mennä käsittämättömän kauan. Mutta ei me yhdessä yössä alkoholisoiduttukaan;)!
Hyvää jatkoa toimillesi!
Huomenta Vilburg. Hyvä kun kerrot fiiliksistäsi. Komppaan ylläolevia ja lissän yhden vinkin. Kaiva Päihdelinkistä “Retkahtamisen estämisen käsikirja” esiin.Löytyy muistaakseni tällä nimikkeellä palstalta Oma Apu- Huumeet ja Lääkkeet. On listattu myös ylempänä kirjavinkkeihin. Siinä tekemistä viikonlopulle.
Tsemppiä!
Hyvä päätös, aina tekeminen voittaa pelkän aikomuksen.
Kun omat neuvot eivät minulla riittäneet, läksin hakemaan apua ja sain sitä AA:sta. En minäkään pelkää tänään retkahtamista. Silti osallistun ja käyn kuulemassa muiden alkoholistien tuntemuksia ja toimintatapoja. Vertaistuki on pitkän raittiuden ohella antanut mahdollisuuden ja työkalut tarkistaa oman polkuni suuntaa ja vauhtia.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
"Alisuoriutuminen elämässä on paljon todennäköisempää, jos hidastaa kasvamisprosessia kerran tai pari viikossa ottamalla kännit. "
Varmasti alko-ongelma haittaa uralla etenemistä esimiestehtäviin ellei sitten ole yrittäjänä (ei esimiestä) tai patriarkan asemassa oleva sukuyhtiön toimitusjohtaja joita on ollut vaikkapa Lehtimiehet eli Hymy -lehden emoyhtiö, Lemminkäinen ja Kone. Ryyppäämään pystyy vielä isopalkkaisissa suoritusportaan hommissa - alko-ongelmaisia professoreja, kansanedustajia ja lääkäreitä on aina ollut ja on nytkin. Yliopiston rehtoriksi, ministeriksi tai ylilääkäriksi sitten alko-ongelmaiset - pl suurkuluttajat joilla käyttö kuitenkin hallinnassa - eivät enää etenekään.
/// Himasen tippuminen julkisuudesta ei johdu niinkään Siilinjärven matematiikkaneron tilaustyöstä vaan siitä, että hänen useat kännisekoilunsa tuotiin selkeästi esille mediassa. Humalatila alentaa älykkyysosamäärää ja vieläpä yksilöllisesti . Korkean äo:n omaava voi toimia promilleissa kuin huomattavan alhaisen äo:n omaava ja keskitasoinen voi kännissä olla neroa juopunutta fiksumpi.