Hei taas kaikille! Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisiani.
Maanantaina tulee kaksi vuotta kuluneeksi kun viimeksi alkoholia olen käyttänyt. Siitä tuntuu olevan pitkä aika. Raittiudesta on tullut erilaista kuin silloin alussa. Nykyään raittius on eräänlainen sisäinen malli, jota tulee noudatettua ilman sen suurempia kamppailuita. Harvoin joudun enää kieltäytymään juomasta tai puolustelemaan raittiuttani.
Työpaikalla tulin kaapista ulos vasta tämän toisen raittiusvuoden aikana. Kerroin kaikille läheisimmille työkavereilleni miksi en juo ja mitä juominen on minulle aikoinaan aiheuttanut. Kuulun niihin ihmisiin, joille yksi on liikaa ja sata liian vähän. En enää häpeile suhdettani alkoholiin. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut hyväksymään tietyt asiat itsessäni. Muistan raittiuden alkuaikoina, kuinka häpesin tietyllä tavalla alkoholiongelmaa ja pelkäsin leimautuvani. Ehkä pelkäsin “loppuelämän raittuden” tulevan todelliseksi, jos tarpeeksi moni ihminen tietää asiasta. Nykyään olen jopa ylpeä asiasta ja pyrin olemaan esimerkkinä ihmisille.
Alkoholi toki kuuluu päivittäiseen elämääni. Olen yhä yhteyksissä vanhoihin ryyppykavereihini. Heidän elämää selvin silmin tarkisteltuna, koen turhautuneisuutta. Myös omat lähisukulaiseni käyttävät runsaasti alkoholia ja kärsivät sen vaikutuksista. Olen itse osannut ottaa etäisyyttä heihin ja nykyään ajattelen “juokaa niin paljon kuin haluatte, kunhan ette minun elämääni alkoholin haittoja tuo”. En enää yritä parantaa kaikkia läheisiäni. Esimerkin avulla koitan antaa heille apua, mutta mihinkään tunnetason parantamisyritykseen en enää ala. On kuluttavaa toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Olen huomannut, että varsinkin kovimmat juopot eivät enää pitä yhteyttä kuin kaksi viikkoa ennen ja kaksi viikkoa jälkeen alkoholin käytön. Se kaksi viikkoa tuntuu olevan se raja. Kaksi viikkoa pitää kärsiä krapulaa ja morkkista että voi puhua minulle. Myös se kaksi viikkoa ennen juomisen aloittamista tuntuu olevan se aika, jolloin meikäläiseen otetaan pesäeroa. Huvittavaa. Pitäisi kai hankkia raittiita ystäviä.
Vaimoni on synnyttävä minulle esikoisen ensi kuussa. Aika huikeaa. Omat lapsuusmuistoni liittyvät hyvin pitkälti alkoholiin. Kirjoitin asiasta viime lokakuussa myös Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen. http://www.hs.fi/mielipide/a1445133958643?ref=hs-mob-prio45-3 Oma lapseni saa elää aivan erilaisen, turvallisen lapsuuden kodissa, jossa kumpikaan vanhempi ei juo. Aloitin myös oman henkilökohtaisen psykoterapian, jossa käsittelen vaikeita lapsuuden kokemuksia ja tällä tavoin pyrin jo etukäteen hakemaan apua tunnelukkoihin, joita lapsen kasvattaminen eteeni tuo. Osaanko olla isä, vaikka minulla ei ikinä isäsuhdetta ole ollutkaan?
Kesä 2016 alkaa olla loppusuoralla. Tänä kesänä ei ole tehnyt juurikaan mieli olutta. Ei edes grillatessa. Vissyvesi on hyvä ruokajuoma. Sitä saa juoda niin paljon kuin jaksaa. Se on halpaa, eikä sisällä kaloreita. Kävin viime kuussa työkavereiden saunaillassa, jossa oli luvassa grillausta, viinanjuontia ja saunomista. Selvisin. Lähdin kotiin vasta keskiyön aikaan. Yleensä silloin on kotiinlähdön aika, kun miespuoliset kollegat alkavat tarttua kiinni ja hokea samoja asioita, jotka on sanottu jo useaan kertaan illan aikana. Ymmärrän kyllä. On se hienoa juoda jaloviinaa, tequilaa ja olutta niin kauan että estot poistuvat ja verenkierrossa kiertää puhdas endorfiini!
Olen onnellinen mies. Jos en olisi lopettanut alkoholin käyttöä, en olisi tässä pisteessä. En olisi naimisissa, eikä minulle olisi tulossa jälkikasvua (ainakaan saman naisen kanssa). En varmastikaan voisi näin hyvin henkisesti ja fyysisesti.
Hyvää loppuvuotta kaikille.
täältä lähtee iso käsi! Rakastan lukea näitä onnistumisia ja kun olet vielä nuori elämä edessä ja kohta pieni lapsi:))) Kaikkea hyvää ja pysy valitsemallasi tiellä. Sitä ei tarvitse katua vaan voit olla itsestäsi ylpeä. Ehdit sentään jo pämppäämään ja kyl se riitti eikös vaan. Moni muu asia on NIIN paljon kivempaa ja hienoa kun on aina aistit kirkkaina.