Käväsin mökillä hengähtämässä ennen joulua. Edelliset hengähtämiset siellä ovat olleetkin illan odottelua ja saunan lämmittämistä että on sitten syy avata kylmä olut. Ja toinen ja ja ja.
Kyllähän alkoholi oli mielessä. Matkan varrella tutut pysähdyspaikat missä alko. Kuitenkin mukaan tuli vain holitonta olutta ja vissyä sekä hyvää teetä.
Sauna lämpesi kynttilöiden valaistuksessa ja hiljaisuudessa. Puiden rätinä takassa . Mieli lepäsi ja pääsin työjutuista totaalisesti irti. Pakkanen paukkui ja pääsin hiihtämäänkin.
Mulla on nyt 75 päivää takana loppuelämän raittiutta. Mietiskelin paljon kaikkea mökillä.
Ensimmäinen 10v raittiusaika alkoi aivan erilailla mitä tämä. Se alkoi 10v juomisen päätteeksi ja nykyinen vuoden “kohtuukäytön” jälkeen. Mä tiedostan sen et mun juomiset ja kokeilut on juotu mutta se tietty kaipaus ja turtuneisuuden tunne jota en raittiina koe on läsnä enemmän ja välillä vähemmän. Mut se on.
Siitä tunteesta kun pääsisi irti. Mutta alkoholisti ei varmasti koskaan siitä irtaudu kokonaan vaan täytyy oppia elämään sen kanssa. Sekin auttaa kun pitää keskustelua yllä täällä ja omassa mielessä.
Ei anna mielihalulle niskaotetta. Alku on hankalaa ja tämä alku on oltavakin erillainen jotta tämä on pysyvää. Uskon siihen itse ja on hyvä myöntää että mulla on myös ikävä sitä hermomyrkkyä. Mut mulla on parempi olla sitä ilman.
Päällimmäinen tunne mökkireissulta oli hyvä ja olo levännyt. Sitä en olisi ikinä saanut juomisen kanssa.
Oikeen hyvää ja rentouttavaa joulun alusaikaa kanssa kulkijat!
Viimeinkin juhlapyhät ohi. Mulla oli eilen vaikea päivä. Vuoden viimeinen työpäivä ja mulla kävi mielessä ajatus et nyt menen alkon kautta jemmaan pullon. Että ei kukaan huomaa jos vähän otan. Jokin klik naks käy aivoissa ja sitten naks kliks mietin että mitähän nyt taas meneillään. Hei haloo nyt herää. Ei enää näitä suunnitelmia.
Se meni onneksi nopeesti ohi. Mutta …
Illalla saunassa puoliso joi olutta ja itsellä holitonta olutta …se tuntui pahalle se että toinen joi ilman huolen häivää. Minusta tulee aina silloin sulkeutunu eikä ole haluja jäädä juttelee syvällisiä kun toinen ottanut. Ei ole samalla levelillä vaikei mitenkään humalassa ole koskaan ollutkaan mutta sen verran että puhetta syntyy tavallista enemmän.
Sen myöskin havainnut että ongelmat parisuhteessa lisäävät juomishaluja ja tuovatko juomattomuus sitten kitkaa parisuhteeseen siis omalta näkökantilta. Puolison mielestä mitään ongelmaa ei ole koska ongelma on vain mulla niin miksi hänen pitää kärsiä siitä että käyttää alkoholia. Ei pidäkkään sitä en halua. Kaipa vain kaipaan kannustusta koska toiaen asenne on se että jonkin aikaa menee hyvin juomatta kunnes retkahdan.
Oon nyt 86vrk ollut juomatta ja välillä on ollu aika vaikeita hetkiä mutta eniten hyvää oloa ja varmuutta että tämä elämä on se mitä haluan ja minkä vuoksi jaksan taistella.
Onneksi on tämä ryhmä. Pelastanu monen monta kertaa. Pidetään pää pinnalla.
Voi @Utu voimahalaus
Hienosti sä selätit viinahetken. Sulla on jo hyvä määrä päiviä takana, päiviä joista itse haaveilen. Pelkään kanssa tuota, kun mun viinahetki tulee, niin se tulee ihan puskista ja voimalla, jotenkin toimin sitten autopilotilla…Alkoon, pullo tyhjäksi ja sitten vasta ajattelen…ja silloin iskee katumus jne. ei mitään kaunista. Olen nyt yrittänyt ottaa konsteja käyttöön, pysähtyä ensin vartiksi tai pisemmäksi aikaa, ennen kuin toimin jne.
Joku vkonloppu takaperin isäntä otti muutaman juoman, sama juttu, periaatteessa mua ei harmittanut, mutta huomasin kuitenkin, että en oikein päässyt mukaan hänen pieneen nousuhumalan juttutuokioon ja käyttäydyin ehkä vähän nuivasti eli ohuesti harmitti kuitenkin.
Kyllä se helpompi on olla raittiissa seurassa, ainakin näin alkuvaiheessa. Ehkä sitten on eri kun saa kuukausia alle. Itsevarmuutta ja luottoa omaan tekemiseen.
Sama täällä, vaikeita hetkiä on, mutta jo nyt hyvä olo on lisääntynyt roimasti eli suunta on oikea. Minusta tuntuu että olin lähellä sitä hetkeä josta pitkä jyrkkenevä alamäki olisi alkanut, nyt oli käännettävä suunta, vielä kun se onnistuisi jotenkin kohtuudella.
Toisiamme tukien
@Metsanpoika kiitos! Kyllä ne päivät sinullakin täyttyy. Ei vain juo niin ne tulee. Koska kohtuukäyttäjäksi alkoholistista ei ole niin se korkki on oltava kiinni. Jos en olisi aikoinaan 10v sitten laittanu korkkia kiinni ensimmäistä kertaa niin olisinkohan edes hengissä jos olisin jatkanut samalla voimalla juomista. Tuskimpa joten on niin monta hyvää syytä olla juomatta ja 0 syytä juoda.
Nyt alkoi tammikuu ja päiviin tulee valoa koko ajan lisää. Kevättä kohti
3.1.2025
88 vrk takana raitista, tasapaksua, tylsää, vapaata, ahdistunutta, elossa olevaa, vahvaa, liikunnallisia, virkeitä ja huonosti nukuttuja öitä. Selvinpäin olevia päiviä ja iltoja.
Sinä joka olet päivässä 1 tai 7, pidä kiinni siitä ajatuksesta ja olosta mikä oli ennen 1.
Hyvä sana tuo “viinahetki” ja sen tunnistaminen. Todellakin se tulee pahimmillaan ihan puskista. Minulla se liittyy siihen, että olen yleensä liikkeellä jossakin - on ollut päivä hälinässä ja ihmisten kanssa, palavereja ja muita kohtaamisia - sitten siinä autolla kotiin ajaessa se iskee…ja sitten on menoa, jos ei ole valppaana.Olen nyt miettinyt strategiota tunteen tainnuttamiseen. Päätin, että jos se tulee ajan ensin kotiin. Syön, juon vettä, hengittelen ja otan ihan rauhassa. Koitan kelata eteenpäin tulevaisuuteen mitä tapahtuu, jos annan viinahetkelle vallan. Koitan muistaa itseinhon, fyysisen pahan olon ja katumuksen. Useimmiten olen ollut niin laiska, että kun olen kotiin päässyt ja syönyt en enää ole halunnut alkoon lähteä. Olettamuksena siis, että kotona ei ole mitään juotavaa. Aina kannattaa pysähtyä. Muutaman kerran itsellä on ollut sellainen olo, että annan itselleni luvan retkahtaa. Se onkin vaikeampi tunne taklata. Siihen pitää vielä keksiä turvakeinoja.
Kuvailet @kaaosteoria66 hyvin työpäivän jälkeistä tilannetta, jossa minäkin olen ratkeillut juomaan. Olen ajatellut että se liittyy työpäivänä kertyneeseen vitutukseen, mutta sinäpä sen sanoit, kyllä se minullakin usein liittyy myös päivän hälinään, keskeytyksiin, kiireeseen, hosumiseen ja sosiaaliseen ähkyyn…
Hyvä ohje itsellenikin käyttöön tuo aikalisä “että ensin kotiin, syö jne”. Minulla käy suurelta osin samoin kuin sinullakin, että tilanne menee ohi.
“Viinahetki”… voi kun herätti muistoja mieleen: Olin opiskelemassa ja kun päivän aherrus oli loppu ja ajelin kotiin iloisena hyvin tehdystä opiskelupäivästä… Ja ennenkuin tajusinkaan oli kaartanut alkon pihaan ja olin hyllyjen välissä mietimässä mitä ostaisin. Siellä heräsin, eihän minun enää saanut juoda, olinhan jo luvannut etten juo enää, että aloitin uuden elämän uudessä opiskelupaikassa ja paikkakunnalla. Voi sitä surkeaa oloa kun “jouduin” vielä ostamaan ja juomaan. Vaikka olin niin pyhästi päättänyt ettei enää.
Tuo kaikki tapahtui silloin kun vielä join, mutta jo kamppailin että haluan lopettaa juomisen. Eli olin aloittanut ajatustyön etten halua enää juoda.
Sieltähän se on lähtöisin, omasta mielestä, että haluaa raittiutta.
Tuosta hetkestä kun olin alkossa meni varmaan muutama kuukausi ja löysin AA.ryhmät ja pääsin mukaan raittiuteen. Ja yhä edelleen haluan elää raittiina, ja kirjoittelen tännekkin joskus siitä, ihankuin todistaakseni itselleni että olin tosissaan silloin ja olen tänäänkin.
Kiitoksia kun kirjoittelette, ajatella että on näin hieno juttu keksitty!
3kk meni rikki 2 päivää sitten tätä loppuelämän raittiutta. Ja varmasti on ollut paikkansa viinahetkille monesti tässä ajassa. Mutta viisaampana ratketuista hetkistä ja niistä vahvempana ne on selätetty. Ja tulevat aion selättää. Minun ei tarvitse enää juoda.
Vaikka usko horjuisi itseensä niin jaksa vielä hetki sillä sen hetken jälkeen helpottaa ihan varmasti.
On vain luotetava siihen. Ilmaiseksi raittius ei tule. Sen eteen on tehtävä työtä.
Jee jee! Onnittelut @Utu! Tuo kolme kuukautta alkaa olla jo sellainen saavutus, että sitä katsoo itseään ylpeänä peilistä. Tosin taitaa olla mikä tahansa päiväluku saavutus, jos on pitkään juonut! Joten kaikki taputtakaa itseänne jokaisesta raittiista hetkestä.
Kiitos @Metsanpoika ja @kaaosteoria66
Ei tässä vielä henkseleitä paukutella tai sikaria nuuhkita, edelleen tasaisen varmaa päivä kerrallaan menen.
Sellainen ehkä mainittakoon että jos alkuun tuntui että makaan ydinpommin päällä joka yö ( ydinpommina tarkoitan puolisoni olut ym varastoa) niin se tunne on hälvennyt. Ei täysin poissa mutta mainittavasti vähentynyt. Ikäänkuin asetettu kompastuskivi on kerta toisensa jälkeen kierretty tai hypätty yli ilman kompurointia.
Tässäkin täytyy löytää positiivinen puoli, onneksi puolisoni ei ole juoppo niinkuin minä ja osaa ottaa vain sen yhden korkeintaan kaksi, kun ottaa ja harvoin sekin tapahtuu. Kun hänelle kerroin 3kk etapistani, ei tullut kannustusta tai tsemppausta. Ei hän uskalla sitä tehdä. Toisaalta ymmärrän ja samalla olen siitä surullinen kun en saa tukea.
Se on varmasti vaikea hypätä toisen saappaisiin jos ei ole eläissään lätrännyt alkoholilla eikä ole ollut tarvetta juoda liikaa.
Se vahvistaa mikä on meinannu tappaa: vanha alkoholistin sanonta.
Oli etappi 3 päivää viikkoa kuukautta tai vuotta niin näen ne yhtä tärkeinä saavutuksina. Noihin jokaiseen olet alkoholisti ja jokaiseen päivään on tehtävä päätös että pääsee eteenpäin. Mulla OLI 10v ja rapiat raittiutta takana ja sit tuli game over ja palaat takaisin lähtöruutuun. Et tämänkin takia 3kk on yhtä iso saavutus kuin 3 päivää tai 3 vuotta.
Hienoa!