Päivä 24 Päätöksen tekemisestä olla raitis nyt ja aina.
Veljeni kysyi tuolloin miten tämä lupaus eroaa aikaisemmista. Mistä tiedät että tämä pitää.
En oikein osannut vastata. Tiesin vain että tämän on pakko onnistua jos haluan elää.
Tänään ymmärsin sellaisen asian että aiempi raittius oli kovaa taistelua juomishimon kanssa. Toki helppojakin aikoja oli mutta muistaa vain sen pahanolon.
Aiemmin olin raitis läheisten vuoksi. Silloisen puolison ja muun perheen etten aiheuta huolta ja tee pahaa itselleni. Itseäni en ajatellut että pitäisi suojella. Vaikea selittää mutta nyt ajattelen sen niin että olen raitis vain ITSENI takia ITSELLENI. Onko itsekästä. Ei ole. Kun alkoholisti juo hän on itsekäs ehkä muitten mielestä. Viina menee edelle kaikessa. Entä raittiudessa. Saako olla itsekäs vai pitääkö olla pahoillaan joka päivä mitä on tehnyt valinnoillaan läheisille.
Puhuttu ja anteeksi olen pyytänyt ja anteeksi saanut. Luottamusta ei vielä ole mutta tulee jos on tullakseen. Luottamus syntyy toisessa silloin kun on valmis uskomaan toiseen 100%
Minulle kaikkein tärkein asia on nyt olla raitis. Ja päätös on se peruskivi minkä ympärille rakennan taas elämää itselleni.
Päivä kerrallaan vain. ei tarvi luvata kenellekään enää yhtään mitään, minun ainakaan, siitä ne viikot kertyi ja kuukaudet, vuodet.
Eka vuosi tuli yllätyksenä, olin aivan ihmeissäni. Olin vain ollut päivän kerrallaan, laskematta päivä, viikkoja. Minä en uskaltanut laskea päiviä tai viikkoja, se olisi ollut liian raskasta, mutta sitten kun tottui raittiuteen niin ei enää tarvinnut laskea mitään, raittiudesta tuli normaalia.
tässä asiassa saa olla itsekäs, ja on pakkokin. itse en ole vielä kertonut kuin vaimolle ja lapsille että nyt loppui tämä minun osalta 
. en koe tarvetta julistaa muuten. kerron sitämukaa kuin tullaan tyrkyttämään että ei kiitos, en enää harrasta tuota 
. mutta sullahan tulee ensimmäinen kuukausi täyteen ihan justiinsa, onnittelut 
tulen pari viikkoa perässä
Kiitos @punakuono ja @Vieraammaksi54
Tässä viikkojen aikana olen huomannut olleeni aikamoisessa tunnemyllerryksessä. Itken paljon ja helposti ja mielialat menee ylös ja alas. Kuuntelen paljon kirjoja aiheesta ja sen vierestä. Pitkiä kävelyjä ja tässä hetkessä olemisen opettelua. Tiedän syvällä sisimmässäni että tämä on parasta aikaa ikinä mitä mulle on tapahtunut ja otan vastaan kaiken hyvän ja pahan ja tylsän mitä voikaan mulle antaa. Juuri nyt olen onnellinen.
Niinhän se on että on löydettävä oma tie mitä kulkea. Itkuherkkä olen minäkin, mutta se on kait normaalia suurten elämänmuutosten jälkeen.
Tulee kuukausi kun join viimeisen kännin. Ja seuraavan vuorokauden oksensin. Kaikki on vielä oikein tuoreessa muistissa. Mutta samalla yksi muitten joukossa. Erillaisen sen tekee muista sekoiluistani että se oli viimeinen. Juodessa sitä ei tietenkään tajua. Helposti osaan sanoa muille etten enää juo jos on ollut kyselyjä illan viettoon tmv. Eipä siitä oikein enää juttu lennä. Ei ketään kiinnosta ottaa selvistelijää elvistelemään ja olemaan muistutuksena juovalle omasta ongelmasta.
Kaupassa kävin alkoholihyllyillä ja katselin entisiä lempitölkkejä. Pitkiä ja vahvoja kavereita mutta ne ei herättäny mussa yhtään kiinnostusta. Ei oikeestaan mitään tunteita. Hyvin neutraali olotila ja poistuin. Jos näin vain jatkuu niin olen onnekas ja päätökseni on helppo pitää.
Arvostan itseäni nyt raittiina ja tunnen että tulen saavuttamaan upeita juttuja vielä elämässäni.
Mitä parhainta raitista päivää kaikille!
Pysykää päätöksessä. Se on elämälle kiitos!
Hei, kuulostaa tutulta. Olen ollut juomatta 8 päivää. Ongelmakseni muodostui nukahtamislääke ja viini.
Koska olen yksin ja halusin lopettaa otin nukahtamislääkkeen aina muutaman viinilasillisen jälkeen ja jäin siihen kiinni.
Nyt kovat mahakivut pakottivat lopettamaan
Moikka @Milja! Kertomasi tapa on hyvin koukuttava ja itseä tuhoava. Itsekkin sitä juovana tein kun oli nukahtamisen kanssa aina ongelmia ja on edelleen mutta en vain juo enää. Tuolla illan lääkityksellä seuraava päivä ei ole mikään auvoinen ja unikin pinnallista joten Ei jatkoon!
Jo yksi annos vaikuttaa unen laatuun heikentävästi.
Hyvä kun kirjoitit tänne ja oletko hakenut apua muualtakin?
Enpä ole vielä saanut aikaiseksi
Menen nukkumaan aikaisin ja yritän päästä päivästä toiseen.
@Milja se on varmasti parasta mitä juuri nyt pystyt tekemään. Toivotan kovasti jaksamista sinulle.
tsemppiä 
Tsemppiä kaikille ja onneksi olkoon, päivä kerrallaan, vaikka se kyllä ärsyttää joitakin, mutta itselle se oli alussa tärkeintä, ei tarvi kuin tämä päivä.
Nyt on aamu, rukoilen Korkeinta että tämä päivä olis hyvä päivä, ilman ahdistusta tulevasta, ilman pelkoa. Eilinen päivä oli sees ja kirkas, siis mielessäni, rukoilin illalla että Korkein, eli Jumala auttais erästä läheistäni joka juo ja on ahdistunut, että hän saisi avun, joku auttais kun en itse voi.
Tapasin ihmisen eilen joka kertoi kuinka hän oli päässyt viinasta ja tupakasta erilleen, ilman muiden apua, oli vain katsonut sitä kaljatuoppia ja sätkää muutaman päivän ajan ja miettinyt että tätäkö haluan? Oikeasti, tässäkö kaikki??? Jurrissa istua toisten jurrissa olevien kanssa baarissa. Hän kertoi kuinka ensimmäinen päivä oli ollut tuskainen, aivan hirvittävä olo, mutta hän oli sen kestänyt ja sitten oli helpottanut. ja että sen jälkeen oli tullut houkutuksia mutta joka kerta oli sanonut itselleen, että jos nyt juon ryypyn tai vetasen henkoset niin se on siinä, hän jää uudestaan koukkuun. Hienosti on selvinnyt, tosin urheilu oli tullut tilalle, eli jokin addiktio tulee tilalle, niin se on ollut minullakin, liikunta on tärkeää ja kirjoittaminen.
Hyvää ja raitista päivää meille!
Tänään olen ollut levoton ja hermostunut. Nälän tunnetta ei ole ollut mutta syönyt pakosti jotain. Luulen että tuleva isänpäivä takaraivossa kolkuttaa. Se on mulle ahdistava päivä. Pitäisi soittaa silloin mutta vaikeaa se on. Käyminen siellä ei nyt tule kysymykseen.
Suojelen itseäni enkä lähde käymään. Jos tilanne menisi osaltani niin pahasti niin vaikea hallita itseäni. Voisi olla että kaataisin juomaa kurkkuun ihan vaan pehmittääkseni olon.
Miksi pitäisi onnitella roolista mitä kyseinen ihminen ei ole ollut lapsilleen.
Mulla on oikeus pitää se ihminen itsestäni etäällä.
Olen suunnitellut viikonlopuksi paljon toimintaa niin hyvin se menee siltä osin. Tunnistin levottomuuden tänään ja kuukausi sitten vastaava olotila johti känniin. Nyt ei vie eikä koskaan enää.
Päätös pitää.
Raitista viikonloppua kaikille!
Pinnalla ollaan vaikka syvissä vesissä välillä mennään. Kaikesta huolimatta koetan olla just tässä hetkessä että pystyn maadoittamaan itseni ja uskomaan että huomenna on jo parempi olo. Päivä kerrallaan.
Eräs jännä juttu muistui kun ollessani viimeeksi salilla naukkailin urheilujuomaa kun testissä oli uusi maku ja merkki ja alkoi tulla oudosti henkinen huono olo ja pyöri kesän juomiset päässä ja suussa oli kuivan omenasiiderin maku kunnes tajusin et ei hitsi se urheilujuoma maistui siltä. Pakko oli mennä kaataa lavuaariin litku ja juoda vain vettä. Ei vaan pystyny ja en taida käyttää enää kyseistä tuotetta.
Välillä se on pienestä kiinni 
ja paras palata entiseen makuun ja merkkiin.
Eteeni tuli lause mikä pysähdytti.
Jos käyt läpi helvettiä, jatka matkaa.
Hyvää raitista viikonloppua matkaajat!
Moi Utu, jatka kuulumisten kirjoittelua. Täällä ollaan kuulolla.
Täällä ollaan hengissä edelleen.
@Olga en ollut huomannut viestiäsi. Kiitos kun kyselit.
Alkuviikosta oli töissäni tilanne joka oikeastaan suisti mulle valtavan tunneryöpyn kun pääsin kotiin. Sain paniikkikohtauksen ja jouduin turvautumaan rauhottavaan pilleriin joita mulle on määrätty juurikin vastaaviin oloihin. Tein kaikkea mitä oppinut. Kylmä suihku. Hengittely. Rauhoittava musiikki… mutta tunne vei paniikkiin enemmän ja jouduin vielä toisen pillerin ottamaan. Ne ei ole niitä vahvimpia. Mutta olo oli turta. Olisiko 1 riittänyt jos olisin antanut lisää aikaa. Juomis minä olisi jo ottanut alkoholiakin.
Lähdin koiran kanssa kävelylle ja musiikki pauhasi kuulokkeissa. Silmät oli itkemisestä turvoksissa niin kovin että hyvä että näin eteeni.
Mietin että en jaksa enää. Kun tästä selviän ajokuntoon haen viinaa ja tulee mitä tulee.
Olin aikeistani varma. Pari pulloa seuraavan pahan päivän varalle.
Täysin samoin mitä tapahtui vuosi sitten kun hankin pahanpäivänvaroja. MISSÄ KOHTAA OPIN?! EN MISSÄÄN KOHTAA OPI.
Pahanpäivän varaa ei ole. Itsekusetuksen kulmakivi. Osta jemmapullo ja olo rauhoittuu. Muuraa seuraava kivi ja osta toinen pullo.
Kyllä se paha päivä tulee ja mulla ei ole varaa lipsua päätöksestä sillä se vie ja loppu kirjoitetaan laattaan muistokiveen.
Jos ei itsemme niin läheistemme takia, taistellaan,kun se paha päivä tulee.
53 päivää ollut raittiina. Loppuelämäni kuluneet 53 päivää. Tiedän että edessäpäin on vielä paljon lisää raittiutta sillä muuta ei voi olla.
2kk tuli itsenäisyyspäivänä täyteen loppulämän raittiutta. Olen aika ylpeä itsestäni koska olen pitänyt päätöksestäni kiinni. Mitään sellaisia viinan hankinta himoja ei ole tullut joista olisi tullut tekemisen elkeitä. Joitakin päänsisäisiä taistoja on ollut ja vaikeita oloja masennuksen kanssa.
Aattelen että kun vuosi viimein vaihtuu ja valoisa aika taas pikkuhiljaa lisääntyy mun olo helpottuu.
Muistellu aikaa vuosi sitten kuinka olin innoissani uudesta tavasta elää juovana kohtuu käyttäjänä ja entisenä alkoholistina (naurattaa lähinnä nyt). Miten mietin erillaisia glögejä pitää saada maistaa ja punaviiniä ja jouluna ehdottomasti irish coffeeta sun muuta ihania drikkejä ja hyvää saunaolutta ja päälle lasi konjakkia tietenkin! Mistä olenkaan jäänyt paitsi 10 pitkän vuoden aikana kun olen opetellut tietämättäni kohtuukäyttäjäksi.
Jouluna tietenkin anoppilassa kylässä ja koko sen päivän odotin vain kotiin pääsyä ja että muut menee nukkumaan ja voin alkaa ELÄMÄÄN. Jännä juttu miten alkoholistin lapsi ja itse juovana alkoholistina osaa valehdella itselle ja läheisille niin taitavasti ettei jää siitä kiinni.
Lapsena katselin isän pullojen piilotteluita ja huomasin heti hänen käytöksestään ja olemuksesta jos oli yhdenkin oluen juonut ja tiesin että paluuta ei ole kun ei pysty jättämään siihen. Kun omat piilot oli juotu alkoi lähteminen milloin minnekin ja paluun odottamista milloin mistäkin koska silloin ei kukaan nukkunut kun kotiin palasi.
Vihasin häntä yli kaiken. Eikä se tunne ole oikeen vieläkään kadonnut. Asioista ei puhuttu, ei pyydetty anteeksi saati myönnetty mitään.
Koskaan, ei puolin ja toisin ole sanottu että on rakas tai tärkeä. Päinvastaisia asioita senkin edestä. Aika surullista ja asiat erottaa kun näkee puolison vanhempien perhekeskeistä arkea ja miten kerrotaan toiselle että on tärkeä. Siinä huomaa mistä on jäänyt paitsi. Vaikkei siihen tunteeseen pidä jäädä vellomaan, silti tulee mieleen millaista olisi ollut normaali lapsuus missä vanhemmat olisivat olleet lapsilleen läsnä ja tukena. Omia lapsia en ole koskaan ollut valmis saamaan ja ehkä hyvä niin.
Tämmöistä pohdintaa joulua odotellessa.
Ja etenkin sitä raitista joulua ootellessa. Kaivoin suksetkin varastosta. Puuttuu vain se riittävä määrä lunta.
onnittelut. hienosti kulkee siellä 
toivottavasti kulkee suksetkin 
voin hyvin samaistua tuohon alkoholisti perheen lapsuuteen, sitä on jotenkin rikki kun jää vaille sitä vanhemman läsnäoloa ja rakkautta. näin “aikuisena” on tullut jopa jonkinlainen katkeruus kun omia lapsiani olen varjellut siltä paskalta. mun onni oli ero, lapset pääasiassa asuvat äidillään niin pystyin pitämään juopon minäni ja hyvän isän roolit erillään. itseasiassa tyttäreni 16v ei ole vieläkään nähnyt mua koskaan täysin juovuksissa, poika 18v kai kerran tai pari ennen täysi-ikäisyyttään. sen verran jäi traumoja omasta lapsuudesta. ns:isä hirtti itsenä juoppoputken päätteeksi kun ei darraa kestänyt, ja äiti on nyt pyörätuolissa ja tarvitsee apuani usein, välillä käy ajatus mielessä että kyllä nyt poika kelpaa, oli aika kun poika olis tarvinut äitiä, mutta äidillä oli silloin tärkeämpää tekemistä…mutta nämä ajatukset nielen koska hän on jo vanha ja hauras. emme koskaan puhu tunteista, mutta aistin jotain pientä katumusta hänessäkin.
mutta että ei nyt pelkkää valitusta, niin nämä kokemukset ovat tehneet meistä sen mitä me ollaan, eli fiksuja jotka päättivät nähneensä tarpeeksi. monet viisastuvat vasta haudassa oikein mukavaa ja rauhallista joulun odotusta sinne. hiihtele ja nautiskele
Joulun aika on herkkää aikaa alkoholistille ainakin näin on itselle vaikka se sitä on kelle vain. On tullut nyt viimesen viikon aikana sellasia ajatuksia et olen ollut ekaa kertaa itselleni vihainen siitä miksi aloin juoda vuosi sitten niin pitkän raittiuden jälkeen.
Miksi en taistellut niinkuin nyt teen. Ja miten helppo on sortua kun sen päätöksen tekee. Miksi annoin periksi. En sillätapaa soimaa itseäni vaan lähinnä sellasta miten meni niinkun omasta mielestä toi kohtuukäyttö. Kannattiko löytää taas se ikuinen valehtelija esille.
Pelkäänköhän että se olo voi tulla taas enkä jaksa taistella.
Päänsisäinen keskustelu ja jopa väittelyksi muuttunut monologi.
Esim kaupassa todellakin huomaan olut röykkiöt kun koetan suunnistaa heviosastolle. Miksi ne pitää sijoittaa tielle että varmasti muistan ajatella ottavani päkin mukaan. Ettei varmasti unohdu. Kyllä varmasti juova ihminen sen muistaa ja löytää sivummaltakin.
Kaupan valinta myös tärkeä. En enää asioi kaupassa missä on alko tyrkyllä ja hyllyt notkuu silmien edessä pulloista. Kun näitä näkö, haju ja kuuloärsykkeitä ei ole, ei tule myöskään päänsisäisiä keskusteluita vaan ovesta pääsee suoraan heville ja juomapuoli jää ihan pimentoon. Pikku juttu mutta iso vaikutus.
Se kuva alkon hyllyistä on pitkään mielessä. Tuttu turvallinen kilinä. Vaikkakin se turva on illuusiota.
Tuttu ja turvallinen asia ennemmin on vaikkapa tomaatin kilohinta ja tekisikö jotain hyvää pastaa missä on riittävästi juustoa.
Viime joulu tosiaan meni tissutellessa ja aika ennen sitä ja uusivuosi ja siitä eteenpäin.
Alkoholi oli pääosassa elämän suunnittelussa, ja niinkuin päässäni sen osasin taitavasti sommitella, alkoholia kohtuudella.
Näihin hetkiin on hyvä välillä palata ja sitten hyppy takasin nykyhetkeen. Alkoholisti ei voi olla kohtuukäyttäjä ja jos niin väittää valehtelee itselleen ja läheisilleen.
Mulle itselle kaikkein vaikeinta tässä raittiudessa ja elämässä ylipäätään on puhua itselle lempeästi.
Tää on matkantekoa ja kasvua kaikenaikaa.
Ollaan valmiita kun se tiukka paikka tulee. Ei luovuteta.