.
Moi Yykaakoo,
Toivotan tsemppiä taisteluusi. Paljon on tilanteessamme samaa. Itse toivon, että oma pidempi raittiuteni alkaa tänään. Voimia avunhakemiseen ja tilanteesi korjaamiseen.
-Sorb
.
.
.
Päätöksenhän olet jo tehnyt, toteutus vain odottaa oikeaa hetkeä. Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen. Kauan minäkin jahkailin ja arkailin.
On hyväksi niin tulokkaille kuin myös vanhoille parroille, että palavereissa on eri pituisia raittiuksia saaneita, Tulokas muistuttaa muille, mistä vuosien helvetistä he ovat päässeet ja vastikään tullut näkee, että pysyvä raittius on mahdollinen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
.
.
.
Söin muutaman vuoden Ketipinoria, käytön lopetin tammikuun alussa, tipattoman yhteydessä. Auttoi hyvin nukahtamaan ja nukkumaan, sekä selvinpäin että kännissä. Nykyään nukun hyvin ilman lääkkeitä. Tosin kilpirauhaslääkitykseni väsyttää jonkin verran elikkäs illalla/yöllä otettuna auttaa unen saantia. Jos ei nukuta, valvon vaikka kattellen telkkaritallennuksia - ja yleensä nukahdan sohvalle harmillisesti kesken hyvän leffan tai dokumentin.
Hyvä juttu. Risolidia kokeilin äsken ja vaikutus onkin työkunnon kannalta pahempi, kuin mitä muistinkaan. Otin puolet määrätystä aloitusannoksesta eli 25mg ja tässä on vähän turhan hyvin rauhoittunut. Pahus. Tarkoittaa käytännössä sitä, etten voi käyttää sitä ahdistukseen kuin illalla. Toivottavasti ei tule turhan haastavia tilanteita eteen.
.
.
.
Vähän samoilla linjoilla, että hoitelen tässä jonkin aikaa itseäni kuntoon juopottelutaipumukseeni tutustuen ja sen korjaamiseen keskittyen. Väliaikainen työttömyys mahdollistaa perusteellisen aiheessa marinoitumisen.
Tavoitteena on kuitenkin kokonaisvaltaisempi elämänmuutos, johon liittyy uuden työn tuomien haasteiden lisäksi kehitys muillakin rintamilla. Iän puolestakin on jo korkea aika alkaa tarttumaan unelmiin, joihin ei viinan kanssa riitä energiaa tai tarpeeksi kiinnostustakaan.
Toivottavasti alkoholinkäytön kelaaminen jää jossain vaiheessa taka-alalle. Olisi ihanteellista todeta joku päivä, että juominen ei vaan enää kiinnosta.
Niinpä. Itsekkin haluaisin, että juominen ei enää vaan kiinnosta. Kyllä siitä viinasta pois oppii. Ei ole ihme jos se ei ihan heti tapahdu. Itse olen vuosikaudet maustanut koko elimistön niin kovasti alkoholilla, että oksat pois 
Alkoholismiin ei vielä ole keksitty muuta hoitoa kuin täydellinen pidättyvyys, eli ei ekaa huikkaa tänään.
AA:sta olen saanut keinot välttää ensimmäistä ryyppyä ja elää kutakuinkin tasapainoista itselleni sopivaa, yhteiskunnan ja lähimmäiset huomioon ottavaa elämää.
Ensimmäiset asiat ensiksi
.
Alkoholismi on piilevänäkin etenevä paranematon sairaus. Alkoholisti voi elää lähes normaalia elämää kun hoitaa itseään säännöllisesti. Palavereista poisjäänti on kokemusten mukaan useimmin edeltänyt retkahdusta.
Askelten suorittaminen kestää koko loppuiän ja alkoholisti kasvaa hengellisyyteen. Luovuttamisesta sanomansaattamiseen saakka riitää jokaiselle elämän päivälle. Raittiina voi olla vain päivän kerrallaan. Joka aamu on aiheellista suorittaa itsetutkistelu ja päättää että tänään en ensimmäistä ryyppyä ota. AA-kirjallisuuden lukeminen pitää asiat selvinä sitä ei pidä jättää milloinkaan!
Omasta kokemuksestani olen vetänyt sen johtopäätöksen että tavoitteenasettelullakin on hiukan merkitystä siihen mihin päätyy. asetin tavoitteekseni sen että elämässäni on yksi murhe vähemmän, eli se se alkoholismi.
Ja minähän join muutaman vuosikymmenen joka päivä, eli lähtöasetelma ei ihan helpoimpia ollut. Siihen tähtäsin että alkoholista tulee minulle henkilökohtaisesti merkityksetön aine. Ja niinhän siinä kävi.
Ei minun ole vuosiin tarvinnut tuosta asiasta murhetta kantaa. Olisko sitten tullut muita asioita murehdittua ja murehdittaviksi senkin edestä, sitä en mene sanomaan.
Mutta, ehkei kannata tieten tahtoen suunnitella itselleen riippakiveä jalkaan sidottavaksi loppuelämän ajaksi. Kyllä murehtimista riittää, itsekullekin!
Miten kauan sitten irtaantumiseen menee, en uskalla kenenkään kohdalla ennustella. Kai me kuitenkin kaikki niin erilaisia olemme tuossakin suhteessa. Mutta, mihin pyritkin, niin ainakin sinnepäin päädyt. Ellet sitten käänny takaisin tai jonnekin muualle… eihän nämä elämän polut niin suoria ja kartoitettujakaan ole…
Voimia toivotan tiellesi!