Aikaisempia omia lopetusyrityksiäni kun muistelen (tai oikeasti yritin vaan pidempää taukoa), niin pahimmat viinanhimot iskivät aina pari päivää sen jälkeen kuin edellisen juomisen viimeiset vieroitusoireet olivat kadonneet, noin viikon jälkeen. Varmaan on myös jokin aivokemiallinen juttu, signaali siitä, että taas jaksaisi juoda! Noi on juuri niitä pahoja päiviä, jolloin 20 minuutin sääntö ei taida toimia. Toivottavasti salilla rehkiminen tepsii. Ja päättäväisyyttä tarvitaan myös.
No niin. Tässä sitä taas ollaan. Parina päivänä tuli muutama neloskalja lipitettyä ja yksi salipäiväkin jäi välistä. Kyllä ne on pahoja nuo heikot hetket. Tälläkin kertaa se oli ihan monien sattumien summa että ratkesin. Lopulta ehkä kyse oli siitä että yritin kerralla laittaa koko elämäni kuntoon ja sehän sitten kävi henkisesti raskaaksi jo viikossa. Eli nyt otan kyllä vähän rennommin tulevaisuudessa ettei uupumus ja motivaationpuute iske jälleen.
Max 260 kg kirjoitti
Hyvä päätös ottaa vähän rennommin. Muutamien palaveripaikkojen seinällä on lause “Hiljaa hyvä tulee”. Se on hyvä ohje kohtuullisesti noudatettuna.
Samuli Edelman Iltalehdessä 25.2.2015 kertoo artikkelin viimeisissä lauseissa juomisestaan ja lopettamisestaan näin: Silloin raitistuin ja pääsin eroon alkoholista. En tosin yksin, mulla on ollut vahvoja vertaiskavereita tukena.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Max, mulle ihan tuttua tuo liika “innostuminen” ja yrittäminen. Niiiiin tuttua!! Otettaisko tällä kertaa ihan rauhassa? Mulla 5.päivä. 
Sanotaan, että ei matka tapa vaan vauhti.
Turhalla hosumisella on monta hommaa pilattu. Joskus täytyy jopa ottaa askel taakse että pääsee kaksi eteen.
Ja mitäs niitä muista kliseitä olikaan?
On noissa joskus hiukan perääkin. Ainakin elämäntapamuutokset kannattaa ottaa rauhallisesti, niissä kyllä juoksemalla väsyttää itsensä. Onhan se tietysti niinkin, että kun alkaa pää selviämään, niin outo on olo, ja sitä outoa oloa tarttis paeta melkein mihin vaan -vaikka sitten puntisaliin, juoksemaan, kuulokkeet korville ja sen saatanallinen mökä niihin ettei vaan pääsisi omat ajatukset kuuluville . Tai sitten erivärisiä pillereitä. Ja vaihtoehtoja on paljon lisää. Seksiin on kuulemma moni paennut, se on varmasti yksi mukavimmista tavoista. Ja jokunen henkimaailman puolelle, kaikin tavoin.
Kun tarttis ensin vaan vaikka pysähtyä ja opetella tulemaan itsensä kanssa toimeen. Hyväksyä tämä maailman meno vaikka se kotioloissa vähän yksitoikkoistakin voi välillä olla.
Siinä on semmoinen pieni kynnys -mutta kun sen yli on päässyt niin helpottaa.
Voisi sullekin sopia jonkinasteinen vertaistuki. Omin avuin urheilemalla harva saavuttaa raittiuden. Yksin tätä sairautta vastaan taisteleminen on vaikeaa.
Mutta teet tietenkin omat valintasi. Eikäpä sitä raitistumisprosessia voi ulkopuolinen kiihdyttää. Jos juotattaa, pitää juoda.