Tuon päivä kerrallaan ajatuksen voi tulkita monella tavalla. Itse miellän sen niin, että on se oma raittiustavoite sitten tammikuu, kuusi kuukautta, yksi vuosi, toistaiseksi tai lopunikää, niin päivä kerrallaan se on elettävä. Ja niissä päivissä juuri se haaste tulee. On hyviä ja huonoja päiviä. Päiviä jolloin kaikki on parhain päin. Ja päiviä jolloin syitä juomiseen riittää vaikka millä mitalla. Jokainen päivä niistä on kuitenkin kohdattava. Se että elää raittiina päivän kerrallaan ei suinkaan tarkoita, että koko elämä pitäisi elää niin, että eilinen olisi jo unhon yössä ja huominen jonkin usvan peitossa.
Niinpä. Jos halutaan olla tarkkoja, ja katsoa tekemisiämme nimenomaan aikaan ja tähän hetkeen sidottuna, niin totta.
Kun olemme sidottuja aikaan -tapahtumien peräkkäiseen järjestykseen- tietenkin voimme elää vain juuri tätä hetkeä.
Tätä sekuntia, sekunnin puolikastakin.
Missä menee ajantajumme raja, kait siinä missä ajassa ehdimme hahmottaa ajattelevamme tätä hetkeä hetkenä.
Siinä me tietenkin elämme.
Ja siitä sitten eteenpäin; elämme tätä minuuttia. Tätä tuntia. Tätä meneillän olevaa vuorokaudenaikaa. Emmehän me voi aamulla elää saman päivän iltaa, joten tuo “päivä kerrallaan” ei voi pitää paikkaansa yhtään sen enmpää kuin kaksi pääivää, viikko tai vuosi kerrallaan.
Mutta tässä tullaan siihen toiseen mahdollisuuteen.
Monissa asioissa on mahdollista elää välittämättä tuosta ajan kahleesta.
Kun teen jotain sellaista, josta pidän, johon uppoudun, nautin tekemisestäni, olkoon se sitten vaikkapa vain ajattelemista, miellyttävän maiseman katselemista , jonkun kaiken keskitymiskyvyn vaativaa harrastamista -mitä tahansa joka on merkityksellistä ja mukaansatempaavaa , voin tehdä sitä unohtaen tuon kelloon ja päivämäärään sitovan karsinan.
Flow-ilmiö on vähän sen sukuinen käsite, mutta ilman sitäkin me kaikki useissa asioissa unohdamme ajan riippakiven.
Se mitä teemme, on tärkeää, ei se että sitä tehdään sidottuna juuri tähän tuntiviisarin kokonaiseen, neljänneskierrokseen tai kahteen, viiteen tai kymmeneen kierrokseen.
No, sen olen huomannut, että kun tein oman irtiottoni alkoholismista, ensimäiset päivät, varmastikin ensimmäinen pari viikkoakin oli sellaista että tiesin aivan tunnin tarkkuudella paljonko viimeisestä ryypystä oli aikaa kulunut.
Ja selvänäolo tuntui jonkinlaiselta suorittamiselta -ehkä halusin sillä ajanmäärittelyllä todistaa itselleni, että nyt olen taas päässyt yhtä tuntia tai yhtä päivää kauemmas alkoholismistani . Kai se sitten antoi jonkinlaisen myönteisen voimaannuttavan onnistumisenkokemuksen. Ja olihan se siten selvästi hyödyksi, se vahvisti.
Mutta, kovin olisi surkea juttu, jos olisin siihen jäänyt.
Kun alkoholi oli muuttunut minulle merkityksettömäksi aineeksi, enkä enää ollut siitä tai sen ajattelemisestakaan riippuvainen, vaan irti, vapaa ja sen taakseni jättänyt -mihin minä sitä laskuoppia tunneista, aamu- ja iltapäivistä, tämän just elettävän hetken tai päivän erottamisesta kokonaisuudesta tarvitsisin?
Varmasti tulee eteeni asioita, joissa on joskus sinniteltävä hetki tai päiväkerrallaan, rajoitettava ajattelua ja tekmistä lyhyeen ajanjaksoon.
Mutta, elämäntapojen suhteen se ei ole mitenkään tarpeellista.
Päihteetöntä elämää tässä elän, määrittelemättä sen kestoa tämän päivän asiaksi, tämän vuodenkaan asiaksi.
Olkoon sitten vaikka niin, että toistaiseksi… voihan mieli muuttua ja olosuhteet, tarpeet, halut ja omat perustelut asioille -mitäpä niitä ennustelemaan.
Mutta, asiaa ei ainakaan paranna jos alan vaatimaan itseäni pätkimään tätä nyt niin mukavalta tuntuvaa elämäntapaa sen enempää tunnin, puolen päivän, viikon tai tilivälin pätkiksi ja asettamaan itseäni aina määrävälein tekemään samaa päätöstä tällaisen elämäntyylin uudelleen valitsemisesta.
Että joka aamu asettaisin uudestaan kyseenalaiseksi saman asian?
Minkä helvetin takia?
Kun kerran hyvin menee tuon asian suhteen, niin kai minulla on muutakin suunniteltavaa?
Mietinpä sitä sitten jos todella tulee jotain aihetta palata asiaa uuteen uskoon miettimään.
No tässä nyt puhutaan päivästä kun se on meille sopivan kokoinen, käsitettävissä ja havaittavissa oleva yksikkö. Siitä ja sen pilkkomisesta voi toki saivarrella mutta ei se siitä jalostu.
Ajattelen niin, että uusi päivä ei ole mikään syntyvä saari ilman kytköksiä mihinkään, jolloin kaikki pitäisi aina tehdä uusiksi. Uusi päivä rakentuu vanhan pohjalle ja toimii taas vuorostaan pohjana huomiselle. Ja jos mitään poikkeava ei tapahdu, niin matka jatkuu sen kummemmin uusia päätöksiä vääntämättä, nykyisen suunnitelman ja kumoamattomien päätösten mukaan.
Sitten jos tuumii, että repäsiskö tänään kunnon kännin, niin sitten ollaan siinä päätöksentekotilanteessa. Jatketaanko kännissä vai olisiko paikallaan tovin mennä päivä kerrallaan.
Meillä on eri mittaisia matkoja takana ja matkan edetessä homma on jalostunut kenellä mihinkin suuntaan. MM:n tämän päivän konstit eivät sovellu eilen lopettaneelle eikä päin vastoin.
Olen samaa mieltä.
Ja taisinpa noissa ajanmäärittelyjutuissani todetakin, että ensimmäiste pari viikkoa tiesin minäkin tunnin, puolenkin tarkkuudella, kauanko viimeisestä ryypystä aikaa on. Ja jokainen tunti oli uusi emnnätys. Kyllä siinä elin hetki kerrallaan. Ja kai siinä oli sekin vaihe, että tunnin sijasta otin etäisyyttä päivän pätkissä. Poisoppiminen vanhasta on joskus hankalaa, ja kaikki tuollaiset konstit ovat hyviä -kunhan toimivat.
No tarkoitin että päivä kerrallaan-taktiikkaa sovellan juomattomuuteen. Kyllähän minulla on vaikka mitä projekteja ja deadlinejä tuloillaan. Mutta alkoholismi on siitä kavala että se päätös pitää tehdä niinkuin koko ajan uudestaan. “Mitä jos hakisin…ei tänään en juo”. En juo, 24h kerrallaan.
Alan hiljalleen epäillä, etten sittenkään mene päivä kerrallaan. Tai sitten oma hahmotukseni on niin eriävä, ettei se muiden mielestä ole päivä kerrallaan menoa. Mutta joka tapauksessa yritän kulkea ja tehdä “nyt kun”-ajatuksella aiemman sitkun sijaan. Eli ettei tulis lykittyä asioita niin paljon kuin on tullut tehdyksi. Ja juomattomuus/juominen ei ole edes joka päivä mielessä. Juominen itse asiassa kovin harvoin, joten sen osalta menee “määräämätön ajanjakso kerrallaan” 
Mutta eiköhän tämä tästä aiheesta tällä erää riitä.
Max. Miten menee? Millainen olo?
Hyvin menee. En ole päivissä enää mukana monesko selvä päivä on takana kun olen ollut niin pirun aktiivinen. Olen maanantaina käynyt salilla, tiistaina luistelemassa ja tänäänkin kävin salilla ja ostin jopa kuukaudeksi kortinkin sinne. Ei ole jäänyt aikaa miettiä juomista, joka on helpottanut sitä urakkaa huomattavasti. Nyt olen muutamassa päivässä treenaamalla ja juomalla paljon vettä pudottanut jo 0,5kg painoa. Tätä tahtia menee tavoite rikki 4 kuukaudessa eli kesällä olen rantakunnossa taas. 
Liikunta on hyvä addiktio alkoholin tilalle. 
Siihen ainakin minä pyrin, että liikkuisi enemmän. Tänään siis oli uintia ja biljardia takana. Huomenna on lepopäivä, perjantaina joko kotona tai salilla liikuntaa. Ja ensi viikoksi jos saa fillarin korjattua, niin sitten ensi viikko sitä, salia, uintia ja kotijumppaa. Jostain syystä se, että en ole koskenutkaan alkoholiin sitten viime keskiviikon, on tuonut pajon uutta jaksamista. Nyt jatkan eespäin samalla tavalla. Ja hyvä fiilis saa jatkua. 
Tänään on ollut ihana ihana lepopäivä. Saanut rauhassa nukkua ja työpäiväkin oli onneksi lyhyt. Olen tässä päiväunien jälkeen syönyt terveellisesti ja siivoillut vähän rempalleen päässyttä asuntoa. Mukavasti on lihakset kipeänä viikon treeneistä.
Vaikkei yhtään tee edes mieli alkoholia niin päätin varmuudeksi ottaa antabuksen kuitenkin ettei vahingossakaan tule käytyä kaljakaupassa ja siten pilattua hyvin alkanutta laihdutusoperaatiota. En muista mainitsinko mutta puoli kiloa on tosiaan jo tippunut muutamassa päivässä paino eli ihan sopivasti ja hyvällä tahdilla että näkee tuloksiakin samantien. Motivoi kummasti.
Ainoa mikä pitäisi vielä saada kunnolla kuntoon on ruokavalio. Sitä olen tässä pitkään pähkäillyt, koska minun kokoiseni ihminen tarvitsee pelkästään proteiinia treenaavana aikana 160g päivää kohti, ja se on uskomattoman haastavaa vaikka käytänkin proteiinijuomajauheita. Tänäänkin tähän mennessä vaikka olen syönyt kaksi proteiinirahkaa ja tukevan aamiaisen ja paljon paljon muuta niin ei meinaa millään saada sitä täyteen. No, ehkä se tästä vielä…
Jännä ajatella että nyt on vasta 5. päivä selvinpäin. Olo on nimittäin jo niiiiiin hyvä. Hurjalle tuntuu ajatella että se vielä paranee tästä miljoona kertaa paremmaksi seuraavan kuukauden aikana.
Max hei, tällaisen kirjan olen joskus nähnyt, ja silmäillytkin. Taisi olla 300 sivua, joten en malttanut hankkia.
Mathews Larson, Joan
Raittiiksi seitsemässä viikossa
koeteltu ohjelma alkoholismin nujertamiseen ravinteilla
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Muista, ettet liikaa ressaa itteäs noilla ravintojutuilla ja kuntoiluilla ynnä laihdutuksella. Sopivasti armollisuutta mukana. Aika paljon oot proteiinintarpeeks laskenut. Tohon saa jo syödäkin ihan kohtuullisesti. Broilerihan on esim hyvä, kun proteiinia on yli 20g/100g ja rasvaa tosi vähän. Muista myös raejuusto ja tonnikala. Onhan muukin liha toki proteiinipitoista, mutta rasvaa on sitten enemmän.
Lainasin joskus tämän opuksen kirjastosta, mutta eipä tullut kuin selailtua. Oli huomattavan selkeästi jenkkiläisen kirjoittama ja amerikkalaisille suunniteltu. Eri ohjeistuksiakin kun luki, niin olisi pitänyt hankkia aineita, joita ei välttämättä Suomesta edes löydy. Muutoinkin, kun ruokakulttuuri on aika erilainen, niin hieman huonosti mielestäni sopii Suomessa asuvalle. Toki jos jaksaa panostaa oikein, voi ohjeita varmaan soveltaa sopivasti, kunhan jaksaa samalla etsiä tietoa eri aineista ja niiden kauppanimistä etc. Ja lisäravinteitakin tuossa kirjassa ohjeistettiin käyttämään niin paljon, että jos niillä raitistuu, niin kai se sitten on hyvä. 
Jos kuitenkin kiinnostaa Max, niin löytyy pääkirjastosta. Siellähän niitä on monia muitakin opuksia ja ei tarvitse maksaa “turhasta”, jos ei tykkääkkään. Aiemmin kävin kirjastossa lähinnä silloin, kun oli pakko jotain hakea - kouluun liittyen lähinnä. Nyt alkoholin kanssa pelleillessä tullut käytettyä ihan aktiivisestikin. Hyviä kirjoja aiheesta.
Melkein viikko raittiutta takana ja nyt, perjantai iltana, on ensimmäinen heikko hetki. Kaljaa tekisi armottomasti mieli vaikka salillekin pitäisi lähteä. Onneksi taisin ottaa Antabuksen aamulla niin ei vaan pysty ottamaan.
Voisi olla kaikkein tehokkainta kun vain otat sen Antabuksen aamuisin sen kummemmin miettimättä. Ja ei kai sitä dokaamaan pääse vaikka yksi aamu unohtuu. Pari viikkoa taitaa vaatia, että kokonaan poistuu elimistöstä. Eli ton Antabuksen kanssa täytyy sit tehdä päätös repsahtaa 
Tsemppiä Max ja ei repsuja 
Huomenta vaan! Tänään on päivä numero 7 raittiina ja fiilis on hyvä. Viikko täynnä ja kaikki onnistuu taas.
Ihana oli kyllä herätä aamuun hyvin levänneenä ja ilman krapulaa! En kadu kyllä yhtään vaikka eilen tuntui että voisi ottaa edes muutaman. Nyt ei ole sellaista mustaa lyijypainoa päässä painamassa ja muutenkin on mukava ja virkeä olo. Lihakset tosin on aika kipeät mutta se kuulunee asiaan.
Vihdoinkin, kaikkien näitten piinaavien kuukausien jälkeen pääsen entisestä tyttöystävästäni eroon. Hän sai eilen asunnon toiselta puolelta kaupunkia ja muuttaa jo viikon päästä. Enää ei tarvitse katsella hänen ryppäämistään kovin pitkään. Saan keskittyä itseeni. Myöskin suurin osa elämäni ongelmista katoaa saman tien kun hän muuttaa. Rumasti sanottu mutta minä olenkin realisti enkä kaunistele juurikaan asioita.
Tänään suunnitelmaan kuuluu tyttären kanssa uimahalliin lähtö ja siellä aion kyllä rentoutua oikein kunnolla raskaan viikon jälkeen. On mukava ajatella että on ollut koko viikon aktiivinen ja vääntäytynyt sinne salille vaikka ei ole tehnyt välillä sitten pätkääkään mieli. Aina treenin jälkeen kuitenkin olo on mitä mainioin, vähän niinkuin olisi pikku nousuhumalassa mutta ilman krapulaa. Ja olenpa sitäkin mieltä että vaikka paino ei ole sen ensimmäisen puolen kilon jälkeen pudonnut juurikaan niin kunto on noussut pikkaisen kuitenkin.
Kyllä aion tätä samaa rataa jatkaa.
Hyvä Max! ONNEA viikon juomattomuudesta. Pystyit siihen ja pystyt jatkamaan raittiutta!
Huomenta taas!
Päivä numero 8 aluillaan ja ei kyllä kaduta taaskaan etten eilen ottanut kaljaa. Oli niin mukava nukkua yönsä hyvin ja herätä sitten aamukahville, joka pysyy vielä sisälläkin kun maha ei ole niin huonossa kunnossa enää.
Viikonloppu on mennyt mukavasti rentoutuessa ja tyttären kanssa touhuillessa. Lunta tuli pirusti mutta ei anneta sen masentaa. Kyllä se siitä sulaa pian pois.
Huominen työpäivä vähän stressaa kun pitäisi taas alkaa aktivoitumaan mutta kyllä kai sitä taas rytmiin pääsee. Töissä on kuitenkin mennyt viimeaikoina ihan kiitettävän hyvin. Viikon päästä pääsen vieläpä exästäni eroon joka on kyllä kuin saisi suuren palkinnon.
Hyvää ja raitista päivää kaikille!
On tuottanut urheilu tulosta. Olen pudottanut 1,4 kiloa viikossa painoa lopettamalla kaljottelun, juomalla paljon vettä ja liikkumalla. Syödäkin on saanut hyvin. Kaksi lepopäivää mahtuu tähän viikkoon joten ei ihan kokonaan ole tarvinnut liikunnan syövereihin upota että tämä on onnistunut. Olen tyytyväinen ja tämä kyllä motivoi erittäin paljon!
Aion jatkaa samaa rataa.
Tänään on kyllä ollut harvinaisen vaikea päivä. Jostakin syystä juominen pyörii mielessä jatkuvasti ja syrjäyttää kaiken muun. Ei huvita oikein mikään ja olo on vetämätön ja synkkä. Tämähän nyt selvästi on aivokemioiden omanlaista hakemista kun ne siellä päässä vinkuvat viinaa. Toivottavasti salitreeni ja hyvät yöunet parantaisivat tämänkin vaivan.
Tänään töissä on tynnyreitten pyörittäminen ollut yllättävän kevyttä. Johtuneeko lihasten aukeamisesta niiden pitkän työttömyyden jälkeen? On ihana tuntea olonsa taas voimakkaammaksi.