Niinpä, tuon asian voi ajatella olevan sidoksissa tähän päivään -ostaminen tapahtui tänään. Yhtä hyvin se kohdistui jonnekin hamaan tulevaisuuteen, hetkeen jolloin niitä tarvitsen. Ja sen voi ajatella myös niin, ettei kaappien käyttöä ole sidottu mihinkään määrättyyn päivään, viikkoon eikä kellonlyömään.
Olennaista on, että minulla nyt sitten semmoisetkin on vatrastossa… ja siellä olevina ne aivan varmasti tulevat johonkin suunnitelmaani jotain rakennellessa vaikuttamaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kaikkia asioita tarvitse sitoa tähän päivään, ensi keskiviikkoon, nuutinpäivän jälkeiseen kolmanteen kirkastuvaan perjantaihin eikä uudenkuun nousuun.
Aika on olemassaoleva, se kait on se nejäs ulottuvuus joka tähän maailmankaikkeuteen mahtuu, joten emme me siitä eroon pääse.
Ja on totta, että kaikissa olosuhteissa on huomioitava se mikä on tässä ja nyt. Ettemme kävele auton alle tai muuten ummista silmiämme keskellä kaikkea tohinaa.Jopa istuessa hakkaamaan tietokoneen näppistä, on syytä katsoa missä tuoli on. Ettei istu siihen missä se eilen oli, se kun on voinut vähän siirtyä. Eikä siihen, missä sen pitäisi huomenna olla, sekin voi olla eri paikka ja sitten voisi räpsähtää ihan ohi, kipeästi lattialle. Kyllä, on jossain asioissa oltava ihan tässä sekunnissa. Ei edes ajassa vartin päästä. Päiväkin on pirun pitkä ja sisältää paljon muuttuvia asioita… Jos viisastelemaan aletaan, niin eihän kukaan voi kokonaista päivääkään kerrallaan elää. Ihan vaan tämä sekunti on kerrallaan oltava. Mutta se tosiaan on pelkkää viisastelua kuten se päivänkin kerrallaan ottaminen ja muun unohtaminen.
Silti, ei ajasta tarvitse tehdä itselleen kahletta. Useimpia asioita voi lähestyä ja kohdata kuin ne olisivat aikaan sidottuja vain paljon löysemmin. Kuten ne perhanan kaapit. Siellä ne säilyvät , varastossa, vaikka kymmenen vuotta. Ja itse asiassa, siellä on ennestäänkin monenmoista jonka olen hankkinut ihan vain siksi että ne ovat -ehkä- osa jotain suunnitelmaa joka ei ainakaan päivän tai viikon haarukkaan mahdu.
Tämä selvänäolo on yksi laajamittainen asia -sitä en missään nimessä halua sitoa yhteen päivään. Kun siitä tuli jonkinlainen itsestäänselvyys (jota se ei ensimmäisinä päivinä toki ollut, siinä oltiin välillä tuntikin kerrallaan, ennenkuin irti pääsin) , se vain on, tarkemmin aikaan sitomatta… ja teen huomiset, ensi kuun ja ensi kesän suunnitelmiani ihan koko asiaa huomioimatta -oletus on se, että selvänä olen, ja kun se selvältä tuntuu niin ei sitä kannattane alkaa päiviksi pätkimään.
Ei minun ole alkuvaiheen irtioton jälkeen sellaisia alkaa joka päivä päättämään, että tänään en juopottele -kyllä se menee ihan automaattisesti selvinpäin, edelleen ja aikaa mittamatta, kun se alkoholismi on pois matkasta tipautettu.
Olishan sitä, niin ajatellen, elämässä paljon päätettävää… enhän minä aamukahvia juodessa päätä semmoisiakaan että tänään, just tänään minä en sitten ammu ritsoilla naapurin akkaa persuksiin, tänään minä en paskanna keittiön lattialle, tänään en lähde kaduille haastamaan riitaa kaljupäisten leijonariipuksista tykkäävien korstojen kanssa, tänään en nosta pankista säästöjäni ja myy kelloa, polkupyörää ja työkaluja ostaakseni koko rahalla säkkipillejä … ei.
Ei minun tarvitse noita ja 76 kvantiljoonaa muuta asiaa jotka jätän tekemättä, päättää joka helkutin päivän osalta erikseen. Ei minun tarvitse edes niitä ajatella, useimpia niistä ei edes kertaakaan elämäni aikana, uskoisin. Lienee monta asiaa joita en mieti koskaan.
Eikä minun tarvitse enää miettiä sitä viinanjuontiakaan, eikä tehdä sen suhteen mitään päätöksiä. Tuli sitä mietittyä, ja moneen kertaan, silloin kun se niin tärkeää oli ettei voinut ilman olla.
Nyt se on ohi, sillä ei ole merkitystä tänään eikä huomenna…luultavasti ei vielä ylihuomennakaan.
Ei tuollaisia aikamääreitä kaikessa tarvita. Turhaa painolastia.
Niin sointuva ja viisaan, jopa filosofisen tuntuinen tuo iskulause “päivä kerrallaan” onkin.
Sitä on tullut jo viinan voimalla harjoiteltua niin oisihan se aika vittumaista jos se vielä selvinkinpäin menisi. 
