Heips,
Lukaisin tuon Gorskin ja Millerin kirjan ’Pysyminen raittiina – käsikirja uusiutumisen ehkäisystä kemiallisessa riippuvuudessa’ nopeasti läpi. Täytyy vielä syventyä ajan kanssa kirjan sisältöön paremmin. Kirjassa annetaan paino raittiuden aloittamisen jälkeisille sudenkuopille ts. alkoholismin hoito on paljon muutakin kuin välittömistä fyysisistä vieroitusoireista toipuminen. Lisäksi kirjassa alkoholi rinnastetaan kemiallista riippuvuutta aiheuttavaksi päihteeksi huumausaineiden kanssa, mikä onkin ihan oikein. Kirjan alussa todetaan, että ’tarkoitus on rauhoittaa rauhattomia ja tehdä rauhattomiksi liian rauhalliset’. Näinhän se menee; aina on mahdollisuus raitistua, mutta liiallisessa tyytyväisyydessä voi piillä retkahduksen riski.
Kyllä vaan: alkoholi aiheuttaa kemiallisen riippuvuuden kuten huumeetkin. Samoin kemiallisiin riippuvuuksiin lasketaan nikotiiniriippuvuus (tupakka) ja tietysti lääkeriippuvuudet.
Kaikki nuo voi diagnosoida päihderiippuvuuskriteereillä (vähintään kolmen seuraavista toteuduttava) :
1.Voimakas halu tai pakonomainen tarve käyttää ainetta
2.Heikentynyt kyky kontrolloida aineen käyttöä
3.Ainetta käytetään usein kasvavia määriä ja aineen käyttöön on jatkuva halu
4.Yritykset vähentää aineen käyttöä epäonnistuvat
5.Kun aineen käyttö loppuu tai vähenee, syntyy vieroitusoireita. Oireiden välttämiseksi tulee tarve käyttää samaa tai vastaavanlaista ainetta
6.Päihtymystilan tai toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi tarvitaan aiempaa suurempia annoksia. Aineen käytöllä on selvästi heikompi vaikutus, jos annos on jatkuvasti sama
7.Keskittyminen aineen käyttöön: muita tärkeitä mielihyvän lähteitä ja kiinnostuksen kohteita laiminlyödään
8.Aikaa käytetään runsaasti aineen hankkimiseen, käyttämiseen ja sen vaikutuksista toipumiseen
9.Aineen käyttö on jatkuvaa, vaikka sen haitat tiedostetaan.
Riippuvuudet on kiinnostavia silläkin tavoin, että todella usein niistä pyritään eroon vaihtamalla riippuvuus johonkin toiseen riippuvuuteen.
Usein tupakoivat alkoholistit varottelevat, ettei kannata yrittää lopettaa samaan aikaan kaikkia “paheita”, mutta voisiko olla että joskus ne haitalliset paheet ylläpitävät toisiaan? 
Esim. monet alkoholistit myös tupakoivat, monet himopelaajat myös tupakoivat ja heillä on alkoholin suurkulutusta,
jne. jne. Riippuvuudet tuntuvat ikäänkuin vetävän toisiaan puoleensa; pyrkivän kasaantumaan samalle ihmiselle.
“Eläminen raittiina” ?
Juuri se, kiitoksia 
Kiitoksia lukuvinkistä! 
Luen mielelläni ja paljon ja aionkin suuntautua kirjastoon etsimään hyviä opuksia riippuvuuksista ja niihin liittyvistä jutuista. Olen huomannut myös, että lukemisenkin kanssa kannattaa olla varovainen, ainakin näin alkuvaiheessa. Luin jokin aika takaperin yhden kirjan, jossa kirjoittaja ylisti kaikinpuolista nautiskelua ja varmasti hänelle itselleen oli tärkeätä korostaa myös alkoholin iloja. Mukaansa tempaava teksti vaikutti riippuvaisessa mielessäni siten, että noihin korostuksiin ja näkemyksiin oli pelottavan helppo samastua. Samoin katson aiheelliseksi varoa esim. alkoholimainoksia tai kulkureittejä, jotka vievät houkuttelevien terassien läheisyyteen yms. paikkoihin.
Pakko jakaa tämä, kun olin toissa iltana Green Dayn keikalla ja sinne oikeanlaisella mielellä varustautunut! Nautin esityksestä täysinäisesti ilman minkäänlaista halua juoda. Olin ehkä selventänyt illan vesilinjan itselleni jo hyvissä ajoin, joten siinä tilanteessa mitään sisäistä kamppailua ei enää tarvinnut tehdä. Eilen aamulla oli hyvä ja yhäkin iloinen mieli Ja keikka oli hyvä… muistan sen SELVÄSTI
Minäkin olen nähnyt livenä vaikka mitä bändejä, kuten RHCP, Faith No More, U2, Kent (uransa alussa), R.E.M. jne jne, mutta muistikuvat ovat kaikista hieman hatarat… Sääli. Selvin päin katsotut keikat ovat aivan oma lukunsa. Viimeksi näin selvin päin Depeche Mode:n, josta jäikin hyvä muisto. R.E.M. oli myös pakko käydä katsomassa selvin päin, koska edellisellä kerralla kännipäissäni olin kuulemma riidellyt vaimonkin kanssa. Hieno laji tuo viinanjuonti 
Samaiset bändit olen minäkin nähnyt Depeche Modea lukuun ottamatta. Niiden konserttiin olisin ollut menossa - ellei olisi ollut putki päällä 
Samasta syystä missasin pari vuotta sitten Springsteenin… toden totta, jalo laji tuo viinanjuonti
Josta tuleekin mieleeni, että viinanjuonnissa on itselleni pitkälle kysymys myös siitä, voinko ylipäätään nauttia elämästä ja kaikinpuolisesta rikkaudesta. Musiikki, lukeminen, kirjoittaminen, elokuvat ja muunlaiset harrastukset ovat tärkeä osa elämääni, mutta ne jäävät välittömästi arvottomiksi - eivät edes TOISarvoisiksi - jos alan juoda. Juominen täyttää pääni ja tekee aivan mahdottomaksi normaalin elämisen saati elämästä nauttimisen. Riippuvuusongelmassa hurjaa onkin se, että niin kauan kuin asiaan ei ole olemassa selkeää ratkaisua, vaan jatkaa jossain on-off-linjalla, tuo ongelma häiritsee täyttä elämää. Se vie kaiken huomion ja tekee keskittymisestä erittäin vaikeaa, vaikkei juominen juuri tietyllä hetkellä aktiivista olisikaan. Siksi minulle on helpompaa antaa koko asian olla, pysytellä kokonaan erossa kuin kanavoida aivan liikaa energiaa alkoholiin, jonka kanssa en tule toimeen ja jota ilmankin luulisi normaalin ihmisen pärjäävän.