mä oon ollu vähän tällainen sivustaseuraaja viime ajat. Käyn välillä lukemassa teidän kuulumisianne, mut en saa sanaa suusta kun en tiedä edes mitä ajattelen. En ole ollut raivoraittiina, vaikka tiedän ettei mun passais ottaa mitään. Mä oon ollu kohta 2kk sairiksella, sairaalassa ja kaikkee. Oon kadottanu halun lähteä urheilemaan, harmi, sillä se jos mikä piti mut juomatta. Mistä ihmeestä sitä sais ilon takas elämään, tää bipon masennusjakso on yhtä helvettiä. Ja juu, mut on testattu ajat sit mut silti pääs yllättämään. Hullu mikä hullu. Ja alkkis. Mitä te teette ku elämä ei maistu miltään??
En ota ainakaan viinaa. Minusta ei ole järkevää alkaa juoda selvään päähän kun kerta ei pysty juomaan tavisten lailla, eli lopettamaan yhden illan muutamaan huikkaan. Olen riippuvainen alkoholista heti jos otan yhdenkin.
Nyt olen ollut pian neljä vuotta ilman viinaa. Elämä maistuu. Masennuskausia oli varsinkin alkuraittiudella, mutta ne menivät ohi kun pysyin selvin päin.
Eihän kenenkään elämä ole koko aikaa hymyssä suin kulkemista kuin satukirjoissa korkeintaan. Vastoinkäymisiä tulee jokaiselle, isompia tai pienempiä. Mutta niiden “hoitaminen” juomalla on mitä suurinta itsepetosta sellaisen kohdalla, joka on alkoholisti. Riippuvuuden kuvaan kuuluu, että psyyke kehittelee ainakin juomattomuuden alkuaikoina mitä ihmeellisimpiä “masiksia” ja muita syitä, että tulisi tartuttua lasiin tai pulloon. Tuo itsepetoksen kierre vain pitää katkaista ja se onkin omin voimin useimmille mahdotonta.
Miten vaan, mutta asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi vielä huonommiksi juomalla.
kyllähän mä sen tiedän, ettei elämä ole pelkkää riemua ja autuutta. Mutta kun tää alamäki ja mielen mustuus ei lievity. Olin jo kaks viikkoa laitoksessakin kun maailma näytti liian mustalle.
Eikä ihmeitä taivaalta tipu, mutta mikään ei tunnu miltään, eikä oo mitään kiinnostusta mihinkään huokaus
Herraisä sentä, jos ne kuvittelee että musta on duuniin parin viikon päästä, huhhuh… 
Yritetäänkö Pullå taas? Itsek joudun aloittamaan TAAS alusta, en edes muista kuinka monetta sadatta kertaa.
Kun elämä ei maistu miltään tai valitan turhasta ja säälin itseäni, mietin niitä ihmisiä, joilla on suunnattomasti elämänhalua ja tavoitteita, mutta jotka eivät ole syntyneet onnellisten tähtien alla. Pyörätuolissa istuvia keitysvammaisia, intialaisia lapsityöläisiä ja niin edelleen. Niitä, joille elämä on ihan oikeaa taistelua. Silloin häpeän.
eggen, yritetään vaan. Oon mä nyt ollu tovin juomatta ja onhan elämä parempaa raittiina.
Fräulain Onniinan pointti on hyvä, mutta kun masennus on tarpeeksi syvällä sielussa, ei hetkauta tsunamit eivätkä pyörätuolit. En tarkoita että omat asiani olisivat yhteiskunnallisesti tärkeämpiä kuin vaikkapa luonnonkatastrofit, mutta vaikka kuinka miettisin omassa elämässä hyvin olevia asioita, ei mieli piristy. Itse asiassa pyrin olemaan ajattelematta maailman kauheuksia, omissa asioissa riittää murehdittavaa. Kuulostan varmaan itsekkäältä, mutta en minä pysty muuta maailmaa auttamaan, kun en edes itseäni. Itseäni minun pitäisi auttaa ja lastenkin takia.
Viinasta pyrin pysymään loitolla, koska se jos pilaa tämän pienenkin halun elää.
Pullå, joo tiedän, miltä tuntuu rankka masennus. Se on erittäin tuskaisaa.
Juu, itsekin olin erittäin ahdistunut ensimmäiset puoli (raitista) vuotta. Nyt joulukuussa aloitin masennuslääkityksen ja elämä sujuu taas oikein mukavasti. Tuo kamala ahdistusmasis iski ensimmäisen raittiin kuukauden jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Masentuneena on todellakin voimaton ja maailma supistuu pienenpieneksi. Eli ymmärrän tilanteesi. Ehkä tuo heittoni sopiikin paremmin ei-masentuneille alkkiksille (jos sellaisia on?) tai raitistuneille, jotka tuppaavat vielä ajattelemaan vanhan kaavan mukaan. Siis sen kaavan, joka on ajanut juomaan. Itsekeskeisyys ja vikojen etsiminen maailmasta/muista kuuluu tuohon settiin 
Hei Pullåå !
Mukava et olet hengissä !
Vaikeeltahan tuo kuullostaa ja on varmasti vaikeempaa elää .
Yritä viel Sitä raittiutta !!! Ne masislääkket toimis varmasti paremmin selvään päähän otettuna.
Toimisivat lääketehtaan tarkoittamalla taval… Tekis miel sanoo et jos on pakko ottaa nii ota yhtä sorttia kun sekakäyttössä kaikoireet vaan pahenee. 
Mut Sanon viel et Yritä Raittiiksi vaik sit laitoksessa alkuun jos ei muuten onnistu .
T Kanthoona
Nimenomaan.Olen syönyt nuorempana lääkkeitä ja kännännyt viikonloppuisin. eivät ne mitään auttaneet. Nyt tilanne on ihan toinen. Lääkkeet pääsevät vaikuttamaan. Ja samaa mieltä myös kaikkien keinojen käyttöönotosta. tsemppistä!
Ai jaa. En tiennytkään, että Fräulein käyttää masislääkettä. Täällä toinen kohtalotoveri, tosin raitistumista
estänyt ajoittainen ryyppääminen (sallittakoon lievästi tuskainen pimeä huumori kohdallani…).
Varhaishuomenta Eggen. Juu, ei meinannut ahdistus hellittää puolen vuoden raittiudenkaan jälkeen, joten ajattelin korjailla aivokemioitani tieteen keinoin.Lääkkeet auttoivat jo muutamassa viikossa. Mieli on nyt tasaisempi. En takerru miettimään pikkujuttuja ja paisuttelemaan niistä suuria ongelmia. Maailma ei pyöri enää vain oman navan ja ongelman ympärillä. Tämä lienee se normaali olotila… Toivottavasti pääset ajoittaisesta ryypiskelystäsi, niin lääkkeetkin toimivat paremmin 
Nyt on jo 10 päivää raittiutta takana… enkä halua enkä pystykään enää jatkamaa sitä vanhaa menoa.
En yksinkertaisesti keksi mitään syytä, miksi joisin. Se ei edes tapa nopeasti… so…
Raittiina hautaan, kova on tavoite, mutta ollaa ny tänään raittiina.
15 päivää raittiina. Tänään on hyvä päivä, tänään on kiva päivä.
Kivaa kun ei ole katumusta, kiva kun saa urheilla. Kiva kun saa selvinpäin raivota, kiukutella,
katua, iloita, nauraa, surra ja itkeä.
Uusi idea arkkuun mainoskylttejä, menee varmasti hyvin kaupaksi. Itse laitan omaan arkkuun sloganin:
Let go and let God
täällä elämä hieman jo hellittää. Ehkä havaittavissa aavistus jopa valoa tunnelin päässä? Ainakaan kuolema ei käy päivittäin enää mielessä. Jos yrittäis nukkua…
Ihme ja kumma, edelleen juomatta. Tästä on edelleen hyvä jatkaa. Iloista meininkiä, myös
vihaisena, ellei muutenkin.
Raikas ilma,
puhdas vesi
Seisoo sieluni tyhjiössä,
oleilee pimeässä hiljaisuudessa
Raskas on tie,
mitenhän tässä käy
ei musta runoilijaa näköjään tule, mutta tuolta tuntuu.
Päätin tänään lopettaa juomisen. Nyt olen tosissani.
hyvä juttu eggen,
päivä kerrallaan, tai jos se on liikaa niin tunti kerrallaan
Mulla on helevetin hyvä olo nyt, en halua pilata tätä. Ajatus kulkee, eivätkä varjot pelota.
Jos tonkis kukkapenkkiä koko päivän, ei ehtis edes muistaa koko brenkkua. Keksi sinäkin jotain mukavaa puhastelua.
Huomenta
Mukava lukea Pullån kuulumiset !
Muistatko kui kauan olet tänne kertoillut kuulumisia .
Jossain hamassa olit tervalammilla. Muistaakseni 
Nyt kuullostaa Mukavammalta .
Terveisin Kanthoona