Oon noita ketjuja lueskellu läpi jo muutamana viikkona, mut ittellä ei oo ollu hinkuu kirjotella. Nyt sitten ajattelin heittää viestiä tänne. Mulla on aina ollut juominen niin sanottua kännijuomista, jo 14 kesäsestä. Eihän sitä nuorena älyttömästi ryypätty, mutta silloin tällöin. Baareissa ruvettiin käymään 16 vuotiaana ja jossain vaiheessa ehkä vähän rauhotuin, eli noin 20 vuotiaana. Noh, kolmekymppisenä rupes taas menemään lujempaa ja nyt mittarissa nelkyt.
Alkolla ei oikein mitään hyvää vaikutusta enää, ekana päivänä pienet kiksit ja yhtä pöhnää seuraavat. Työviikolla ryyppäämisenkin olen vienyt uudelle tasolle, eli otetaan tiettyyn kellonaikaan asti ja sitten nappulaa huuleen, niin saa valot itseltä sammumaan. Aamulla nappula taas estämään mahdollista pahaa oloa. Töissä kärvistelyä ja sitten sama uusiks.
Kroppa ruvennu temppuilemaan ja ajatus pätkii, vituttaa, ahistaa, eikä mitään saa aikaiseksi. Kesän jälkeen yrittänyt pitää taukoa, mutta eka kesti kaks viikkoa, sitten tuli toinen kaks viikkoa. Nyt viikon, sit kaksi päivää tenutusta ja nyt 14 päivää taas juomatta. Toi ensimmäinen kaks viikkoa oli kyllä rankin, koska siinä oli pohjilla aika putki. Luovutinkin sen kahdenviikon jälkeen ihan suosiolla, eikä kaduta koska rauhallisempi alasajo on ollut nyt helpompaa.
Tänään kävi sitten niin, että mulle lyötiin yksi erikoisolut kouraan kiitokseski! Viimeksi siis ratkesin juuri samanlaisessa tilanteessa. Pyörittelin tölkkiä ja mietin vessanpönttöön kaatamista. Lopulta odotin, että kellon on 21 ja saunassa korkkasin oluen. Maku oli terävämpi tauon takia ja huomasin siemailevani olutta hyvin vähän kerrallaan, kunnes tempasin huomaamatta suunnilleen ykkösellä loput huiviin. Tajusin sen olevan normirefleksi, että kohta juodaan taas! Sinänsä ei tehnyt mieli lisää kaljaa, eli olin sen tehnyt itselle selväksi. Juomattomuus päiviäni en tästä testistä kyllä nollaa, mutta onpahan taas vähän viisaampi, eli saa noi saunakaljatkin jäädä.
Muuten oli mahtava päivä pihalla touhutessa, jossain vaiheessa kävi mäyräkoiran haku mielessä, mutta äkkiä karistin sen pois. Saa kommentoida
Vaikuttaa siltä, että olet havahtunut alkoholin käytön aiheuttamiin ongelmiin ja ei taida enään ne “nousutkaan” olla kummoiset. Haluasitko hieman avata minkä nimistä nappulaa siellä huiviisi heittelet iltaisin/aamuisin, että voisi kommentoida tarkemmin? Sitä kun on niin monenmoista troppia (ja tietysti myös ihmistä) nykypäivänä tarjolla, että sitä on hieman hankala tyhjästä yrittää luodata mihin suuntaan sitä psyykettä ollaan sillä kemialla vääntämässä… Toinen kun nukahtaa vasta hevostennukutusaineella ja toinen taas painaa menemään aamusta iltaan kuin huurupää tropeilla joiden pitäisi vain jarruttaa menoa…
Vaikuttais siltä, että “nappula” on jonkinasteista nukahtamispilleriä? Mä aikanaan harrastin tuota aivan samaa, eli ehtoolla tietty määrä olutta tiettyyn kellonaikaan asti ja nukahtamispillerit naamariin. Jonkin ajan kulttua tunsi itsensä aivan robotiksi: aamulla vaivoin ylös, töihin, kauppaan, kotikuviot, olutta, pillerit, nukkumaan ja taas ja taas ja taas sama kuvio uudestaan loputtomasti.
Lopulta mikään ei enää sytytä, kiinnosta, innosta. Kaikesta tulee harmaata ikävää suorittamista.
Suosittelen avun hakemista tuohon kuvioon oluset+pillerit! Pidemmän päälle tuosta kuviosta sairastuu päänuppi aivan varmasti!
Täällä lopettajien palstalla käydään alinomaa taistelua siitä mikä on paras keino saavuttaa raittius. Konstit on monet. Mitä helvetin väliä sillä on mitä keinoa käyttää kunhan saa raittiudesta kiinni. Täytyy nyt mainostaa, että itse olen perinteisesti saanut avun AAsta. Suosittelen tutustumaan eri vaihtoehdoihin avoimin mielin. - Aloittaisin avun hakemisen vaikka terpparilääkäriltä ensi hätään. - Sullahan on jo hyviä “raittiusputkia” ens alkuun.
Noita ryynejä nyt on monenmoista, mutta suosikki on ollut Tenox illalla ja Temesta aamulla. Nappuloita yritän kuitenkin välttää, jos vaan mahdollista. Lihasrelaksantit ja muut unilääkkeet toimivat nukahtamiseen myös. Aamulla en yleensä ota mitään.
Ja ei tarvitse ruveta saarnaamaaan vaarallisuudesta jne. Tiedetään, että tiedämme, että tiedätte
Eräs tuttuni heitti kerran vitsillä lekurille, että ryyppää ihan joka päivä. Lekuri oli mallia huumorintajuton ja kirjasi sen johonkin ylös. Sen jälkee tuttu sais vuodesta toiseen selitellä lääkärissä alkoholin käyttöään. Itse en lekuriin mene tai edes sinne AA:han ainakaan toistaiseksi. Katsotaan nyt, jos vaikka täällä avautuminen auttaisi.
Kiva huomata, että on muitakin samassa jamassa olleita.
Olen itse nappia nukkumisee ottanu…pelkästää unettomuuden vuoksi…liikaa ressiä , sen jälkee alko riittäny liekö hyväkikö vaiko pahakiko…kaikista päihteistä irti t: kaljapullo kourassa… :mrgreen: en tiiä tuleeko ihmistä enää.kova pyrkimys olis
HÄHÄÄ, 16 päivää kuivin suin. Tänään piti kyllä oikein keskittyä, ettei tule otettua vettä vahvempaa. Kaupastakin pääsin ulos ainoastaan alkoholitonta kassissa. Jonkun näköinen ennätys tämäkin, kun edellinen kuukauden kuiva kausi tais olla pari vuotta takaperin. On toi alkoholittomankin juominen sellasta itserääkkiä, kun on tottunu aina vetämään sen kännin päälle.
Tänään mietin kanssa, että liikkuuko naisten päässä oikeasti mitään!? Pari edellistä hoitoa ovat luulleet mua joksikin raivoraittiiks ja itse ovat kehuneet kuinka juopot tunnistaa. Kuulemma ex-miehet ovat olleet ja lähipiirissäkin on paljon juoppoja. Mä en kuulemma ole… Pitää muuten paikkansa sanonta; “Lapsen suusta kuulee totuuden.” minä ainakin selvinpäin viimeksi kuulin.
17 päivä menossa ja tää olikin vähän liian helppo alku tälle kuivumiselle. Nyt on pari päivää janottanu oikein huolella. Vähän väliä yllätän itseni keksimästä tekosyitä hakea keppanaa. Muutenkin tänään unohdellut asioita ja mitään ei jaksa tehdä. Onneks kohta tulee kaveri käymään, niin saa ajatukset muualle.
Kolme viikkoa lusittu ja day 22 alkoi. Mä en tästä hetkestä lähde mitään helvetin hienoa filosofiaa ja analyysiä vääntämään, mutta pahin janotus taas ollut ohi. Hyvä näin.
Tökkäs silmään tuossa yhdessä ketjussa, kun sanottiin että ei saa sanoa olevansa lakossa. Mä ainakin sanon olevani tai nyt ei vaan maita tms. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, ettei tavoitteeni ole raitistua täysin. On vaan helvetin paljon helpompaa ajatella, että voin mä juoda, sillä jokainen meistä voi juoda. Sitä pitää kysyä itseltä kannattaako juoda ja mihin se voi taas johtaa? Mitä lisäarvoa elämääni saan, jos taas juon? Äkkiä se vastaus sieltä pääkopasta tulee. Välillä vaan on niitä päiviä, kun tätä vastausta pitää toistaa itselleen yhä uudelleen. Ajatus lakosta on kuitenkin helpompi, kuin se että seuraavaan 40-vuoteen? en ota pisaraakaan. Takaportti on ja pysyy kohdallani auki, mutta toivon, etten ole siitä kulkenut seuraavaan 40-vuoteen.
Huomenta ja onnittelut 3 viikostasi, Rodman. Mulla on samankaltainen ajattelutapa raittiuden keston suhteen. Eikä enää oikeastaan minkäänlaista aikaikkunaa. Ihan yksinkertaisesti senkin takia, etten tiedä mitä aikaa tarkoitan käsitteellä “ei koskaan enää”. En tiedä päivieni määrää - riippumatta siitä juonko vai en. Miksi siis stressata turhasta? Jokainen päivä on ainutlaatuinen, otetaan ne sellaisina vastaan kun eteen tulevat.
Heitit tärkeän pointin peliin kysymällä mitä lisäarvoa juominen tuo. Arvoista nimenomaan itsellänikin on kysymys. Ja siitä, että mun on turha miettiä mitään lisäarvoja jos en pysty pitämään edes perusarvoista ja -tarpeista kunnolla kiinni. Nämä kun helposti tärvääntyvät ja murenevat arvomaailman vääristyessä kosteina aikoina.
Tällanen aamuheitto, hyvää alkavaa viikkoa.
Rodman: “Eräs tuttuni heitti kerran vitsillä lekurille, että ryyppää ihan joka päivä. Lekuri oli mallia huumorintajuton ja kirjasi sen johonkin ylös. Sen jälkee tuttu sais vuodesta toiseen selitellä lääkärissä alkoholin käyttöään.”
Moi, tosta tuli välittömästi ihan off-topikkina mieleen Neil Hardwickin tapaus, jonka kertoi Hullun lailla-kirjassaan.
Niili oli vakavasti masentunut ja jossain vaiheessa päätyi jonkun lekurin luokse tilaansa selvittämään. Alkoholinkäyttöä udeltiin, että “mitenkäs sen kaa on mennyt ja paljonko tulee otettua” ja silleen… Niilillä ei ollut tätä finskiläistä viunatautia tai edes englantilaista kolpakkokaipuuta sairaudeksi tai haitaksi asti… kelas aikansa, kun asia ei niin olellinen ollut ja vastas sille tohtorisedälle jotensakin, että “mitähän siitä tulis vaikka viikkotasolla… ruuan kanssa ja ja… ehkä määrien osalta tollanen viskipullo viikossa” Meni vuosia ja ahdistupanikoinnit oli takana ja kävi jossain muualla eri lääkärillä. Tämä yleistilannetta tarkastava doctori katteli pitkään Niilin vartta ja totesi sitten, että “hyvä, että olet näköjään päässyt tuosta iso viskipullo päivässä-tahdista” eli se tieto oli hieman muuntunut siellä papereissa matkan aikana
mut tollane vaan pulpahti mieleen. jatkahan vaan kirjoittamistas. ja tsemppii jatkumoon.
Ei tuolla lääkärissä viitsi hirveästi huudella alkon tms. käytöstä, kun mullakin on vissiin ihan “puhtaat paperit” toistaiseksi. Jotkut voi ehkä tätä ihmetellä, mutta sanoisin, että konstit on monet.
Yks kaveri tossa jutteli et pitäis taas ottaa kuppia joku viikonloppu ja mä siinä vaan nyökyttelin et otetaan vaan. En jaksanu ruveta selittämään sille tästä lakosta. Täytyy varmaan valmistautua selostamaan tilannetta myöhemmin.
Noh, se olis kuitenkin 27 päivä menossa shelvinpäin
Jos haluaa apua ongelmaan, niin siellä lääkärissä juuri kannattaa jutella mahdollisimman rehellisesti. Terveys on aina puhtaita papereita parempi asia. Tietenkin huonot vitsit kannattaa jättää väliin, kun ne voi tulla tosina asioina sinne tietokantaan.
Täällä taas Tossa kuukauden yritin kohtuujuomista, mutta kylhän se taas lapasesta lähti. Muutaman viikon onnistuin juomaan vaan viikoloppuisin tai joka toinen viikonloppu. Viime viikkolla menikin sit ihan järkyttävä määrä alkoa kurkusta alas. Tänään tärissy sängyssä ilman loiventavia, joten olo on sen mukainen. Jos nyt taas yrittäis olla kokonaan juomatta.
Vaikeelta toi pitempään juomatta oleminen on. Mullakin rupes pinna kiristymään siinä kuukauden kohdalla. Ens alkuun kännien vetäminen helpotti oloa ja sai mut touhuumaan kaikkea. Äkkiä tämä viinan “apu” kuitenkin taas lakkaa. Mulle ei myöskään tullu heti tarvetta vetää mitään viikon putkea ja tuntu et hei täähän on taas ihan hanskassa. Eihän se kuitenkaan ole
Ei oo korkki pysyny kiinni ei. Viime viikonloppuna tuli sitten taas oikein kunnon riman alitus ja ajattelin taas yrittää olla ottamatta. Pelkäsin terveydeyn menneen, kun vatsa oli niin helvetin kipeä ja päässä yhtä kohinaa vielä tänään. Pari tasoittavaa siis eilen, mutta tänään ollu juomatta. Työviikollakin saattanu juoda 0,7 vodkan illassa, mutta menny silti töihin kärvistelemään seuraavana päivänä. Kaupassakin kävin tänään, mutta vitutti sen verran rankasti, et ei paljon tarvinnu edes yrittää olla ostamatta mitään juotavaa. Nyt täytyy keskittyä tohon seuraavaan viikonloppuun ja rupee psyykkaa itteensä siihen.
Heipähei Rodman, sallinet pienen kannanoton? Sinuna keskittyisin vain tähän hetkeen ja siihen, että tänään et juo. Huomenna aloitat sen alusta ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Jos ennalta jo ajattelet tulevaa viikonloppua ja psyykkaat, voit huomaamattasi rakentaa esteitä onnistumiselle. Jotain kivaa ohjelmaa kannattaa toki keksiä etukäteen, siis sellaista mikä vaatii selvinpäin oloa ja väsyttää sut niin sopivasti, ettet illalla edes “jaksa” juoda. Muuten sitoudu vain siihen, että tänään et juo. Kannattaa myös olla odottamatta yhtään mitään, niin et myöskään voi pettyä. Tsemppiä .
Kiitos viestistäsi Lintuanna! Olet oikeassa ja huomasin tuon jo kongreettisestikin, kun olo on tänään ensimmäistä päivää normaali, niin kyllä sitä pari kertaa on juominen käynyt mielessä. Onneksi mulla on tekemistä joka arkipäivälle, niin ei tässä edes pysty ottamaan. Siis periaatteessa Toinen selvä päivä vasta, mutta jotenkin hyvä fiiliis kuitenkin.
Kiva kuulla . Hetki kerrallaan puuhaten vaan. Itse toistuvasti kompastuin liian vaativiin ja/tai suuriin tavoitteisiin etenkin alussa, kun en millään meinannut saada edes kahta viikkoa alkoholittomuutta alle. Liian suuriin tavoitteisiin kompastelen edelleen, mutten enää juomisessa . Oppia ikä kaikki. Mulle olennaista on ollut urheilun aloittaminen uudelleen. Kun olo tuntuu kaikinpuolin hankalalta eikä mielensisäisessä elämässä tunnu olevan päätä eikä häntää, ei mikään muu ole auttanut niin hyvin kuin kehollinen toiminta, oli se sitten metässä haahuilua tai hikiliikuntaa. No, tärkeintä ehkä, että löytää sen itselleen sopivan sisällön elämäänsä. Juomisen merkitys hälvenee senkin myötä kuin itsestään. Tsemppiä!
Ei nukuta Juomatta kuitenkin ollaan oltu, eli sinänsä ihan jees olo. Toi urheilu on mulle vähän kaks piippunen terä; saatan innostua muutamaks kuukaudeks, mut sit tulee joku ihme stoppi ja siinä saattaa se korkkikin aueta, kun kunto rupee tippuu. Mä otan ton treenaamisen aina vähän liian tosissani. Täytynee yrittää maltillisesti taas ruveta liikkumaan. Ny sitä unta palloon, ei jaksa runoilla
Huomenta Lintuanna. Tiivistän yhden seikan juuri urheiluun toiminnallisen aktiviteetin edustajana liittyen. Myös Rodman totesi turhautuneensa koska ei saavuta asettamiansa suoritustavoitteita. Mulla oli jokin aika sitten " The Oivallus"!!
Jos etsii pysyvyyttä/ pysyvämpiä arvoja elämäänsä, ei kannata etsiä niitä mistään mikä on mitattavissa. Mittauksessa kun on aina mahdollisuus joko enempään tai vähempään. Tällaisia touhuja kannattaa tehdä ihan vain tekemisen ilosta mitään suoritusrajaa liikaa etsimättä. Suoritushakuisessa puuhassa kun tulee jossain vaiheessa pakostakin kynnys vastaan. Joko oma suorituskyky tai sitten kyllästyminen. Saitko kiinni?
Toi oli hyvin oivallettu Andante. Mun pitäis lähteä juuri tästä säännöllisyydestä ja pysyvyydestä liikkeelle, lisäksi kaiken mittaamisen pitäisi loppua, Kyllä. Helposti sitä haksahtaa siihen samojen kaavojen ja tapojen noudattamiseen mitä aikaisemmin on tehnyt. Nämä vanhat tavat pitäisi heittää romukoppaan tuon urheilun suhteen, eli lähteä vaan rohkeasti tekemään lähes kaiken eri tavalla kuin aikaisemmin. Myös harrastukset olleet samat jo vuosia, niin olisi hyvä lähteä kokeilemaan jotain täysin uutta ja erilaista. Mulle aiheuttaa myös päänvaivaaa vanhat vammat, mitkä sitten rupeavat muistuttamaan olemassa olostaan. Saattaa tulla parhaassa terässä semmonen 3 viikon pakkolepo, niin arvatkaa mikä on fiilis silloin. Pitäis ajatella varmaan etukäteen tälläisen jakson jo tulevan, niin ei sitten olisi ihan maansa myynyt sielä sängyn pohjalla Kaunis ilma, täytynee ulostautua!
…hei, mitä sä vielä siellä ruudun ääresssä tölläät? ULOS mä sanoin
Tossa kuukauden yritin kohtuujuomista, mutta kylhän se taas lapasesta lähti. Muutaman viikon onnistuin juomaan vaan viikoloppuisin tai joka toinen viikonloppu. Viime viikkolla menikin sit ihan järkyttävä määrä alkoa kurkusta alas. Tänään tärissy sängyssä ilman loiventavia, joten olo on sen mukainen. Jos nyt taas yrittäis olla kokonaan juomatta.
.
Juomatta kuitenkin ollaan oltu, eli sinänsä ihan jees olo. Toi urheilu on mulle vähän kaks piippunen terä; saatan innostua muutamaks kuukaudeks, mut sit tulee joku ihme stoppi ja siinä saattaa se korkkikin aueta, kun kunto rupee tippuu. Mä otan ton treenaamisen aina vähän liian tosissani. Täytynee yrittää maltillisesti taas ruveta liikkumaan. Ny sitä unta palloon, ei jaksa runoilla 
Tällaisia touhuja kannattaa tehdä ihan vain tekemisen ilosta mitään suoritusrajaa liikaa etsimättä. Suoritushakuisessa puuhassa kun tulee jossain vaiheessa pakostakin kynnys vastaan. Joko oma suorituskyky tai sitten kyllästyminen. Saitko kiinni?
Kaunis ilma, täytynee ulostautua!