Kaljut kissat ja -koirat ovat tosi rumia. Minun mielestäni, anteeksi kaljujen kissojen ja -koirien omistajat. Silti niitä moni rakastaa ja kertoo niiden olevan maailman ihanimpia lemmikkejä. Niinhän se pitää ollakin. On meitä rumia ihmisiäkin ja mekin kaipaamme ja saamme rakkautta. Thats it.
(kokoelmastamme juulian suuria ajatuksia)
Kylläpä Putkis säikäytti kysymällä vaikuttaako antibioottikuuri kaihileikkaukseeni. Olen lukenut suurennuslasin kanssa kaikki sairaalan lähettämät leikkaukseen valmistautumisohjeet, antibioottipakkauksen metrin pituisen lääkeselosteen ja googlannut lisää. En löytänyt mitään mikä estäisi leikkauksen, jos vain lääke puree ja käpälä paranee. Näyttäisi toimivan. Iho ei enää punoita, joskin on hieman kosketusarka hampaanjäljen ympäriltä.
Leikkaukseen on nyt tasan kolme viikkoa. En vie kissaa suihkuun. HYI PUTKIS!
Kohua aiheuttanut lumipyry ohikulki tästäkin iltapäivällä. Kerkes se muutamassa tunnissa tuiskuta melkein parikymmentä senttiä lunta pihatielle. Kerran kävin sitä kolaamassa pois, nyt en ole katsonut minkä verran tuli lisää. Nyt kuitenkin on ilma taas kirkas, joskin jo pimeys on laskenut.
Kissan purema käsi on parantunut hyvin. Kahdeksi päiväksi on vielä antibioottia. Ettei olis liian terve, pelasin nettipasianssilla toisenkin ranteen kipeeks. Olen sitä nyt voidellut tulehduskipuvoiteella ja pitänyt tukisidettä tämän päivän. Pitää jättää pasianssi jäähylle vähäksi aikaa.
Muuten menee normaalin oloisesti. Raittiina käpeksin.
Mun särkeilee edelleen toista peukaloa. Sitä on nyt juiminut melkein koko talven aina jonkin verran. Se on kyllä lasketellessa aikanaan revähtänyt aika muikeasti ollen jälkeenpäin pois pelistä puolisen vuotta. Mitähän mä sillä oikein yöllä mahdan tehdä kun se on aamulla erityisen kipeä.
Aamun suru-uutiesta tuli ensin hämmentynyt olo, nyt suru valtaa mielen. En ole julkkisten palvoja mutta Matti Nykäsen kuolema sattuu. Hän oli yksi meistä, alkoholisti joka taisteli sairautta vastaan kunniakkaasti, vaihtelevalla menestyksellä.
Minusta on surullista kuinka roskalehdet ottivat hänen sairaudestaan kaiken irti ja varmasti edesauttoivat hänen juomistaan. Eihän hyvää uutislähdettä kannattanut auttaa raitistumaan. Kaikesta huolimatta Matti oli suuri urheilija, kunnia hänelle jolle kunnia kuuluu. Osanottoni omaisille.
Olen tehnyt kauhean mokan!
Minun piti eilen illalla ja tänä aamuna käydä huoltamassa naapurin kissat ja totaalisesti unohdin ne. Unohdin! Miten voi unohtaa tuollaisen asian?
Vasta tänään iltapäivällä kun naapuri kotiuduttuaan hämmentyneenä soitti, kun näin hänen nimensä puhelimessa, tajusin mitä oli tapahtunut. Miten voin antaa tämän itselleni anteeksi. Voiitku.
Kaihileikkaus lähenee ja pelko lisääntyy, pelkään nimittäin sairastuvani viime tingassa flunssaan tai johonkin muuhun sellaiseen joka estää leikkauksen. Itse leikkausta en sitten kerkii jännittääkään. Kaikella sitä ihmisen pitääkin itseänsä stressata.
Valmistelut sairauslomaa varten ovat loppusuoralla. Lukemista riittää. Kissanhiekkaa on tilattu iso säkki, toivon mukaan ehtii tulla ennen keskiviikkoa. Nyt pitää vielä täyttää jää-ja pakastinkaappi. Nämä ostokset siksi että kaikenlainen raskas nostelu ja kantelu on kielletty ensimmäiset viikot. Potilasohjeessa tosin sanottiin että normaalin kauppakassin kantaminen on sallittu, mutta ne eivät varmaan ole punninneet minun kauppakassiani. Paljonko “normaali” kauppakassi ostoksineen painaa? Ja kuinka pitkän matkan sitä on laskettu kannettavan kun ei ole omaa autoa eikä julkisista minun tapauksessani ole hyötyä? Turhan suurpiirteinen ohje meidän sh-piirillämme. (Veljeni oli marraskuussa samaisessa operaatiossa ja hänen ohjeessaan sentään oli 5 kg:n painoraja. Toinen sh-piiri.)
Kaihileikkaus tulee menemään ok. Onhan noita tehty jo iätajat. Käytetäänkös siinä nykyisin laservaloa?
Flunssaviruksia kyllä on liikkeellä, niitä jos osaisit väistellä.
Itsekkin menen fiksuna Tukholman risteilylle viittä päivää ennen vaellusta.
Tsemppiä koitokseen.
Joo, en minä sitä kaihileikkausta pelkää. Olen ollut useamman kerran leikkauspöydällä ja minulla on luja luottamus kirurgien ammattitaitoon. Jos jotain ikävää tapahtuu niin sitten tapahtuu. Sit pitää ajatella asiat uudelleen.
Laserillahan ne nykyisin tehdään. Ed. kommentissani “veitsen heilahtaminen” kuulosti mukavan dramaattiselta. :mrgreen: :mrgreen:
Kyllä "viimetinka"on minun elämäni ylläpitäviä voimia. Normaalisti tähän aikaan päivästä selaisin silmät luppaten nettiä ja yrittäisin herätän aamukahvin voimin.
Nyt olen jo hoitanut kolme puhelua jotka ovat olleet soittolistalla useamman päivän. Asiat joista olen tuskaillut ovat selvinneet noin vain, suit’sait. Turhaan olen stressaillut vain sen takia ettei ole tullut tartuttua luuriin. Yksi asiakirja pitää vielä viedä postiin, se on kirjekuorta vailla. Iltapäivällä, pitää ensin odottaa kotona yks ihmisen käynti.
Sain myös luvan myöhästyä sairaalaan menosta hieman, että pääsen bussilla eikä tarvii taksilla porhaltaa (tai vastaavasti mennä toista tuntia liian aikaisin).
Olen ollut ikäni tälläinen viimehetken tekijä. Kouluaikana tein kotitehtävät viimeisenä iltana nukkuma-ajasta tinkien ja matikanlaskut laskin bussissa koulumatkalla.
Semmonen tappaus. Onneksi ei tarvitse miettiä kerkeenkö käydä ottamassa parit kaljat vielä. En ota.
Huomenta. kyllähän se taitaa olla meikäläisillä aika usealla tuo pelkojen keräily milloin mistäkin asiasta. ja dramaattisuus myös, tai liiallinen rauhallisuus. Eihän sitä turhaan sanota että alkoholismi on tunnepuolenkin sairaus. Sen jälkeen kun olen raittiina saanut elää niin on pitänyt monenlaista “totuutta” itsessään huomata. Olen ollut väärässä niin monessa asiassa. vaahdonnut jonkun asian puolesta ja vuosien päästä tajunnut kuinka tyhmä olinkaan, olis pitänyt pitää suu kiinni. Mutta armeliasuus itseä kohtaan, on pakko muistuttaa itseäni siitä etten tuomitse itseäni liikaa. Tai toisia.
Hyvin se leikkaus menee, tsemppiä!
Huomenta-päivää.
Uusia silmiäni tässä kokeilen. Leikkaus meni hyvin, molemmat silmät operoitiin ja kotona jo olin jo ajoissa iltapäivällä. Odottamaani suurta valaistumista ei tapahtunutkaan kertaheitolla, mutta toki parempaan päin ollaan menossa. Illalla jo pystyin katsomaan televisiotakin ja jonkin verran jo luinkin. Lukulasit menevät kyllä uusiksi, nyt näen entisillä kaukolaseilla lukea paremmin kuin lähilaseilla.
On niin kirkas auringonpaiste ulkona että sisälläkin pitää pitää olla aurinkolasit, niin paljon valoisuus häikäisee.
Läppäristä piti säätää kirkkausaste tummemmaksi ja ottaa yövalo käyttöön päiväksikin. Hämmästyttää kuinka pimeässä olen elänyt tähän asti, enkä edes ole huomannut.
Nyt tiputellaan tippoja silmiin kolmen viikon ajan. Sitten pitäisi olla valmista. Kyllä tämä tästä.
Huomentapäivää itsellesikin, JuuliaS. Kiva että leikkauksesi on nyt tehty - oletan että sinullakin on sellaiset linssit sisäänrakennettuina? Mulle tehtiin kaihileikkaus oikeaan silmään muutama vuosi sitten ja välittömästi aloin näkemään taas värejäkin!
Näköhermo tarvitsee aikansa tottuakseen uuteen tilanteeseen, mutta aivan varmasti tulos on parempi kuin entinen.
Tässä vähän off-topiccia päihdeketjuun, mutta ovathan kokonaisterveydelliset asiat raittiudenkin kannalta merkittäviä. Silmäleikkausta jännitin minäkin melkoisesti, mutta turhaan. Nyt kerran vuodessa tarkastukseen ja kaikki hyvin.
Mahtavaa, oikein mahtavaa. Mun kaverikin sai uudet silmälasit vuosien jälkeen. On oikein tyytyväinen kun näkee nyt kohtuudella. Näkö -8 ja lasit hieman paksuhkot, mutta toimivat.
Paranemisiin.
Andante; juu, imuroivat pois sen viallisen linssin ja laittoivat tilalle keinotekoisen. Ensimmäisessä silmässä teki vähän kipeää. Minä hölmö keskityin hengittämään ja ohittamaan kivun, kun olisin voinut vain pyytää lisää puudutetta. En sitä siinä jännittäessäni tajunnut. Toiseen silmään puudutetta laitettiinkin enemmän, enkä tuntenut mitään epämiellyttävää. Kysyivät siinä välillä miltä tuntuu, otetaanko toinen saman tien, sanoin että siitä vaan niin on ohi sitten. Melkein hurrasivat minulle.
Haley ja Putkis; kiitos teillekin. Onhan se tosi mukavaa nähdä pikkuasioitakin taas. Odotan malttamattomana lumien katoamista että nään mitä pihassani kasvaa nykyisin.
JuuliaS!
Mukavaa kuultavaa, että näkökykysi paranee. Silmäkirurgeilla on vakaat kädet ja tarkka tieto siitä, mitä tekevät. Pian lumet sulavatkin ja vihreys valtaa alaa. Vuodenaikojen vaihtelu on yksi meidän täällä asuvien rikkaus ja ilon lähde.
Ihanaa, että alat taas nähdä kunnolla.
Sitä ei joskus edes tajua, että ei näe ihan niin hyvin kuin voisi. Muistan kun minulla kerran nuorempana kävin niin, että kun menin näön tarkastukseen huomattiin, että en enää näekään silloisilla laseillani kauas niin hyvin kuin pitäisi. Tehtiin siis uudet silmälasit ja kun kävelin ulos optikolta hämmästelin ja kummastelin kuinka erotin koivussa olleet hiirenkorvat toisistaan. En ollut edes tajunnut, että en enää nähnyt niitä yksittäin kuten joskus ennen, kun näkö oli huonontunut pidemmän ajan kuluessa. Voi sitä riemun tunnetta!
Sitä piti kysyä vielä, että kauanko olit leikkausjonossa? Eräs kolleega kuuli juuri, että joutuu kaihileikkaukseen ja pelkää nyt että joutuu pitkään odottelemaan ja näkö menemään kovin huonoksi sinä aikana. Tietysti jonon pituuksissa on eroa eri alueilla Suomessa, mutta kerro mikä oli sinun kokemus.
Silti niitä moni rakastaa ja kertoo niiden olevan maailman ihanimpia lemmikkejä. Niinhän se pitää ollakin. On meitä rumia ihmisiäkin ja mekin kaipaamme ja saamme rakkautta. Thats it.
