Oho, olipas uni.
Eikö siis unessa ollut sen kummoisempaa tunnetta, katumusta?
Minulla nuo unet sisältää aina jonkinlaisen pettymyksen ja jopa hädän.
Putkis
Kyllä siinä välähti (unen)ajatuksissa että olikohan tämä nyt viisaasti tehty. Mutta en ehtinyt katua enempää, herätys keskeytti.
Iski sitten syysflunssa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.
Eilinen päivä alkoi kaiken maailman söhellyksellä, kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Selvisin kuitenkin päivän ohjelmasta (esim. alaraajajumppa fysiatrialla ja illan mummokerho jossa, yllätys yllätys, tuolijumppaa) suht.koht. kunnialla. Illalla omassa nojatuolissa alkoi hillitön paleleminen ja aivastelu.
Nyt niistetään.
Hunajakin on sopivasti lopussa. Pitää hiipiä lähikauppaan että saa lämmintä voimajuomaa.
ParanePian.
?
Kiitos Putkis.
Kyllä se siitä. Lisään kortisonisuihketta varmuuden vuoksi. Ettei mene keuhkoihin.
Kortisonista näyttää tulevan minulle yleislääke, ortopedi piikitti sitä polveen. Katsotaan vuoden alussa uudelleen mikä on tilanne, piikitetäänkö lisää vai leikataanko. Sanoi ettei polvi ihan niin huonossa kunnossa ole kuin tk-lääkärit pelottelivat. Vaihtoi myös kipulääkkeen tehokkaampaan. Seurataan, miten mummon käy.
No kyllä on syystaudit iskeneet suhun. Kortisonipiikit jäseniin on kyl mun mielestä täyttä huuhaata, mut niin niit vaan pistellään ja odotellaan ja odotellaan pistetään lisää ja taas odotellaan.
Tervehtymistä toivotellen!
Kortisoni hoitaa tulehdusta ja vähentää kipua, kyllä siitä apua on joksikin aikaa. Mutta olemme yksilöllisiä, ei se kaikille auta. On sillä myös sivuvaikutuksensa, eikä sitä kovin usein saisi piikittää. Ortopedi sanoi että puolen vuoden välein saa pistää. ei piikin vaikutus niin kauaa kestä.
Aamuin - illoin otettava astmasuihke on kortisonia, ja sen sivuvaikutuksena on (voi olla) rintakehän laajeneminen. Joten tämä minun entisestäänkin runsas yläosastoni levenee kuin gorillalla. en nyt kuitenkaan näytä steroidihirviöltä, luullakseni. Oikeastaan en ole huomannut kyseistä muuttumista tapahtuneenkaan, luin vain pakkausselosteen kerrankin perusteellisesti. Mutta kyllä lääke on astmaan tarpeellinen, muutamassa tunnissa huomaa jos annos unohtuu. alkaa happi loppua. Se on myös ainoa yskänlääke jota otan, annoksen voi tarpeen tullen jopa kaksinkertaistaa. Mulle se aiheuttaa kauheeta hikoilua, paita märkänä koko ajan.
Lääkityksen avulla voi kipuja poistaa ja varmaan leikkausta lykätä.
On tietysti myös niin että ikää tulee koko ajan lisää ja leikkauksen riskit kasvaa.
Toki itse tiedät tilanteesi parhaiten. Pidäthän puolesi, etteivät lykkää liian kauan leikkausta.
Niin, ja minusta Sinä Juulia olit kyllä juuri sopivan kokoinen halattava. 
Putkis, muistaa.
Voi kiitos, Putkis. Mukava oli sinuakin halata. ?
Pienemmäksi nyt kuitenkin pitäisi itsensä saada. Huomattavasti vähemmän kirurgi kuitenkin vaati painonpudotusta kuin tk-lääkäri ja hoitajat. Sikäli positiivista ettei ole ihan mahdottomuuksien takana ole. Tekisihän se muutenkin hyvää, painonpudotus.
Aloitinhan tässä juuri fysiatrisella alaraajajumpankin lihasten vahvistamiseksi, ehdin käydä senkin loppuun odotellessani.
Mutta nyt pitää toipua tästä flunssa-rysäyksestä. Veti tämäkin aika voimatomaksi, olen nukkunut kuin pieni murmeli päivät ja yöt. Alkaa olla mieliteko jo ulos happea haukkaamaan. Kaunis syyssää siellä näyttää olevankin.
.
Kiitos PetriPermanto todella positiivisesta viestistä.
Enpä tullut ajatelleeksikaan että tavallinen syysflunssa voisi olla positiivinen asia tämän koronan keskellä. Tässähän tuntee itsensä oikein arjen sankariksi. 
Hyvä että saivat akillesjänteesi taas toimivaksi. Minullakin oireili akilles muutama vuosi sitten tosi pitkään, varmaan melkein kaksi vuotta. Siihen ei vaan kukaan alkanut kortisonia pistelemään. Muistelenkin lukeneeni että kortisoni voi tuhota jänteen. Kun kävelin sisällä sukkasillani tai paljain jaloin ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun laitoin kengät jalkaan ja lähdin kauppareissulle, kipu alkoi heti. Kävelin 50 metriä jonka jälkeen oli pysähdyttävä jalkaa lepuuttamaan ja norjistamaan. Kaikki ulkokengät tekivät saman. Ainoastaan kesäsandaaleilla pystyin liikkumaan. Sitten hankin ohutpohjaiset, ns. paljasjalkakengät, ja siihen se vaiva hävisi, ei ole sen jälkeen akilles vaivannut.
Päihteetöntä syksyä sinulle ja kaikille muillekin. Flunssalla tai ilman. :mrgreen:
Menossa “Hoitotahto” -luennolle.
Parin viikon päästä “Edunvalvontavaltuutuksen antaminen”. Mistähän nyt tuulee?
Hyvää huomenta ja talviaikaa kaikille.
Syksyiset taikamenot suoritettu kellojen osalta. Tulipahan pyyhittyä pölytkin kelloista samalla. :mrgreen:
Mitteepä tässä muuta kuuluu, ei kummempia. Pimeyttä vastaan asensin kausi/jouluvalot parvekeverkkoon ja lisäsin verkkokaupasta toivelistalle kaikenlaista valokrääsää. Todennäköisesti poistan ne sieltä muutaman päivän kuluttua tilaamatta mitään. Näitä nykyajan näyteikkunaostoksia.
Aina olen ollut mainosvastainen ihminen, nyt olen sen uhri. Kuitenkin positiivinen semmoinen. BB:ssä joku sanoi ette jaksaisi noita riisikakkuja enää. Vuosikymmenien takaisesta maistamisesta muistin että ne ovat kuin styroksia. Päätin maistaa uudelleen. Nehän maistuvat hyvälle, varsinkin appelsiinin makuisen tuorejuuston kanssa. Tuote lisätty ostoslistani vakioksi. Ei maksakkaan paljon mittään.
Toinen mainos oli varsinaisesti uutinen syömisongelmista. Jäljitin siitä nettikurssin, maksuttoman kaiken lisäksi. Nyt olen jo suorittanut ensimmäisen viikon kurssit ja odotan malttamattomana koska seuraava aukeaa. Onko hätiköityä sanoa että iltayön napostelut ovat jo jääneet pois?
Löytyy näköjään hyviäkin asioita mainosten viidakoista.
Tsemppiä sinne Juulia.
Putkis
Kiitos Putkis.
Eilen saunan ovella iski noidannuoli selkään.
Vasen kankku ei tykkää mistään. Ei istumisesta, ei liikkumisesta. Makoilemiseenkin pitää etsiä ihan erityinen asento.
Aamun kunniaksi kissa oksensi lattialle, siinä olikin tekeminen että taivuin ykäilyt siivoamaan.
Nyt tartteis henkilökohtaisen avustajan muutamaksi päiväksi. Haluan lisää aamukahvia.
Edellisen viestin kuva on harhaanjohtava, tuollaisessa asennossa ei pysty olemaan. Päinvastoin, pitää kulkea suorana kuin seipään niellyt. Ja lyhyillä askelilla, pidempi askel johtaa romahdukseen.
Aamulla luulin jo olevani kunnossa kun pääsin vaivatta liikkeelle. Keittiöön päästyäni harhaluulot katosivat, kipu palasi. Jo eilen piti ottaa rollaattori käyttöön sisälläkin (Tähän asti se on ollut vain ulkoilu-apuvälineenä). Lääkärikirja sanoo tämän kestävän 2-4 päivää. Mitenkähän huominen fysiojumppa onnistuu?
“Nyt tartteis henkilökohtaisen avustajan muutamaksi päiväksi.”
Harmi, olen töissä.
??
Kiitos Putkis… tuota… harmistuksesta? Työniloa sinne koronalinkoon.
Eilen olin parempi päivä ja vakaasti uskoin meneväni tänään jumppaan. Tämä aamu karisti sellaiset ajatukset. Piti soittaa etten tule. Vastaanottotäti kysyi perutaanko ensi viikkokin, ja oikeasti säikähdin että voiko tämä kestää niin kauan. Jätettiin kuitenkin perumatta, pakko parantua. Katselin youtubesta noidannuolen hoitovideoita, kevyt venyttely helpottaa. Pitää kohta kampeutua lattialle pitkälleen ja tehdä nuo harjoitteet.
Liikkukaa henkenne edestä. Niin kauan kuin voitte.
Alkotta tänäänkin (mutta suklaa tekis gudaa).
Niin sitä käännyttiin joulukuun puolelle.
Lämpötila reilusti pakkasen puolella (-13¤ (-vihdoinkin keksin tuolle häkkyrälle käyttötarkoituksen)). Lunta oikein kunnolla kahlattavaksi asti. Pian on vuoden vaihtumisen aika.
Selkä on jälleen toimintakunnossa. Pistää arvostamaan kohtuullisen tervettä kroppaa tuollaiset kremppajaksot. Lääkärihoitaja sanoi SI-nivelen vinksahtaneen paikoiltaan. Lihasrelaksantit auttoivat kummasti, oli joka lihas jäykkänä kuin koivuhalolla. Tuli myös sivistettyä itseänsä googlaamalla selkärangan anatomiaa. Kaikella on tarkoituksensa.
Harvakseltaan tulee uusia kirjoittajia palstalle. Tervetuloa tervehtymään, kaikille tasapuolisesti.
Meitä vanhoja juoppoja poistuu palstoilta, ei enää juoppoina vaan raittiuden maaliin päässeinä, jälleen omilla jaloillaan seisovina ihmisinä.
Yrittäkää te uudet jaksaa tänne avautua ja tukea toisianne. “Vanhojen” kirjoituksista näkee ettei raitistuminen ole muutaman viikon kärsimys. Juominen voi loppua helpostikin, mutta ajatusten ja haavojen hoito vie vuosia. Vähitellen viina jää kirjoituksista pois ja lukija saattaa ihmetellä mitä tuokin tänne kirjoittelee tavallisista asioista. Tavallisen arkielämän läpikäyminen kertoo kuitenkin tervehtymisen jaksoista; siitä että tämänkin voin nyt tehdä ilman alkoholia. Ei tullut minullekaan mieleenkään enää ottaa selkäkipuuni kokovartalopuudutusta tietyistä tölkeistä. Enkä tarvitse flunssan hoitoon kuumaa rommitotia. Maittavampaa on kuuma hunajavesi.
Kaikkein parasta on huomata kuinka elämä kantaa. Vaikeuksia tulee, mutta tulee ratkaisujakin. Selvinpäin.
Hyvää joulun odotusta kaikille.