Välttämättömyydet välttävästi valmiina, mutta aloin nyt sitten vähän yksiä matskuja vielä säätää. Noh, ehkä nekin just nyt valmistus.
Kova viikko, en tällästä olis ennustanut vielä esim. kymmenen päivää sitten ollenkaan.
Joku valon määrä / vuodenaikajuttuhan tän on pakko olla, että aina alkukeväästi saan itteni ihan hetkeks iha hirveille kierroksille. [En ihan oikeesti kaksuuntanen ole kuitenkaan, mulla kallistuu vahvasti ihan pelkän masentelun puolel.]
Noh, aika näyttää realisoituuko tää tuskailu sen enempää vai ei. Vähän pitäs parisuhdepuolta fiksailla, mutta mutta.
Unta (jos hyvin käy ja aivoni suostuvat sammumaan) ja uuteen viikkoon.
Mut en mä/me kyl pysty sitoutumaan. Ehän mä pysty sitoutumaan edes 1 krt/vk harrasteluun. Syksyllä taisin käydä yhessä liikunnassa 9/12 krt, ja se oli jo harvinaisen kova saavutus. Vastaavasta on nyt keväällä tulossa tyypillisempi 0/12.
Mun pitkäjännitteisyydellä on kyl tosi ihme, että äijän kanssa ollaan oltu yhessä jo pitkälti yli vuosikymmen. Noh, mulla oli helvetin kova tarve todistaa olevani parisuhdekelpoinen ja kykenevä.
Sama homma toki raivoraitistelussa. Pystyn kyl monenlaiseen, jos mulla vaan riittää kiinnostus/tarve/halu, mutta yhtä helposti voisin niinku katkasimesta napsauttamalla vaihtaa moodia.
Ei mua siis vieläkään janota, mutta muuten vähän riivaa.
Duuniviikon “loppuun” enää alle 70h. Ennustelen siis että ens vknloppunakin pitää ainakin jonkin verran vääntää. Mutta semmosta se on “urakkapalkalla”.
Nyt kun olen reilun viikon pyörittäny asioita päässäni, alkaisin olla suht koht valmis esittämään niitä äijjälle. Mutta muutama vk mun pitää nyt vielä odottaa asioita tapahtuviks.
Semisti seesteisempää. Haluaisin kyllä pitää nää olot, kun musta on tuntunu melke nahkaniluoneelta ja jotenki ihan uudelta tai vähintään parannennulta Tyräkki 2.0-päivitykseltä.
Mutta kuinka helppoo (ja tyypillistä) se sit taas olis vaan vaipua siihen samaan vanhaan ja vaisuun.
Olen itse kyllä pohtinut usein tuota ihan samaa kysymystä. Ja nykyään alan kallistua ajattelemaan - jos nyt siis on kyse ihmissuhteista - että ehkä kysymys siitä, tyytyykö liian vähään vai vaatiiko ehkä liikoja, ei olekaan se kaikkein olennaisin. Ehkä olennaisempaa onkin sittenkin se, ovatko se mitä itse saa ja se mitä itse antaa jotenkin tasapainossa. Edes jotenkin.
Ja ehkäpä tämä pätee muuhunkin kuin ihmissuhteisiin.
Hienosti sanottu. Sitten kun se vedenpentele viel tuppaa olemaan liikkeessä. Toki jäässäkin välillä.
Kansanviisaudetkaan ei tässä nyt auta. “Tyhjän saa pyytämättäkin” vs. “Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” vs. “Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla” vs. “Onni suosii rohkeaa”.
Täytyy nyt vielä ton panos/tuotos -mallin kautta pyörittää.
On varmaan ihan mahdolista, että ihan vaan avaamalla suuni saan kaiken haluamani, ilman että kukaan siitä sen enempää kärsii. Mutta voi myös käydä niin, että lusikoita jaellessa äijjältä menee loppukin usko ja luotto naissukupuoleen.
Monimutkaisia nämä ihmissuhdeasiat usein ovat. Tavallaanhan suhteessa on jo jäänyt yksin tai on etäännytty, jos suhteen tilaa ja eroaikeita pohtii yksin, eikä kumppanin todellisista ajatuksistaan välttämättä ole perillä.
Ehkä ajatus määräaikaisesta parisuhteessa olisikin outoudessaan hyvä; tulisi yhdessä pohdittua halutaanko jatkaa ja mihin on tyytyväinen ja mihin ei.
Minähän tässä olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin oman parisuhteeni kohdalla. Yllättäen vakavien ja vaikeidenkin keskustelujen jälkeen näyttäisi känne parempaan tapahtuneen. Olen saanut enemmän tilaa, tunteenpurkaukset omasta ajasta ja uupumisistani ovat vähentyneet ja yhdessä vietetty aika on ollut leppoisampaa ja kumppani on etsinyt itselleen keskusteluapua ja vähän lisää tekemistä.
Voisiko teillä yhteinen keskustelu tilanteesta auttaa? Joko jatkamaan yhdessä tai lähtemään eri teille?
Usein kai jos toinen on vähän tyytymätön, niin toinenkin on. (Tosin ex-aviopuolisoni ei olisi halunnut erota, mutta juova alkoholisti kai harvemmin haluaakaan. Hänellehän asiat voivat olla ihan jees ja parisuhde kätevä käytännön järjestely)
Uskon, että vastaus löytyy sisältäsi aikanaan. Mukavaa ja raitista viikonloppua!
Ja nyt @Tyrakki on ihan pakko saada kuulla, mitä jatkossa tapahtuu …
Ja olen aina tykännnyt sun tyylistä kirjoittaa - tai, no, tyylistä yleensäkin, joitakin “helmiä” päihdelinkki-urallani muistan edelleen, raivoraitistelua en unohda koskaan!
@Maia kiitos! Mutta älä pidättele henkeäs äksöniä odotellessa, suunnittelu ja toteuttaminen on kuitenkin mun elämässä kaks ihan eri asiaa
Mua ei vanhoja kirjotuksiani kauheesti ainakaan tällä hetkellä kiinnosta lueskella, mutta onneks toi tällä alustalla melko vaikeesti vältettävä ketjun eka postaus on sentään tyylilleni ihan uskollinen jossei muuta.
Päivän hankala ajatus: Voiko kaks ihmistä haluta samoja asioita, ainakaan samaan aikaan.
Eipä sinusta ole kuulunutkaan pitkiin aikoihin. Minä olen vielä palstalla pysytellyt tasaisin väliajoin. Muutamia yhteydenottoja olen saanut sähköpostilla vuosikymmenenvaihteen aikaisilta Plinkkiläisiltä. Raittiina olen elellyt ja kaikenlaista touhuillut. Tammikuun lopulla julkaisin uuden kirjani. Tulin myös omilla kasvoillani tänne plinkkiin. Kuvani “karkasi” nettiin kirjan julkaisutilaisuudesta, joten päätin sitten ilahduttaa myös Plinkkiläisiä.
Kappas @Putkis_0132 , kiva nähdä tai siis lukea tai siis toki nähdäkin, sun ketjussa! Johan olet saanut aikaan, kaikkee sitä kerkee, jossei dokaa
Tänään Polar näyttää, että heräsin 3.24. Väitän, että kierin kuitenkin jo puol kolmesta eteenpäin ja jatkoin sitä yli puol kuuteen, herätäkseni sitten ihan tiltissä kellonsoittoon noin 6.16.
Noh, tää vois ennakoida sitä, että ens yönä ehkä nukun enempi.
