Kiva, että teitä pidempään raittiina olleita kirjoittelee täällä @Tyrakki! Se tuntuu tärkeältä. Minäkin olen vanha kirjoittelija tuolta 2010-luvun alkupuolelta, mutta retkahdin viime heinäkuussa ja nyt täällä taas kompuroin. Oppia ikä kaikki!
Heih @Lintuanna ja kiits! Ei tosiaan olla taidettu aiemmin aktiiviplinkata samaan aikaan.
Plinkki on halvempaa kuin terapia, siks mä täällä tilitän. Enkä mä edes ole niin kipeä, että pääsisin muuhunku täysin omakustanteiseen kallonkutistukseen. Joka sekään tuskin mun luonnevikoja muuttais muuks.
Tai siis taipumuksia tai temperamenttia tai ydinminää.
[Mahdollisille uusille lukijoille, kaikki ketjun 2000+ viestiä voi tiivistää siihen, että lopetin juomisen kerrasta poikki siinä vaiheessa, kun kulissit odotti kaatumista. Taivaat ei auennu eikä elämä muuttunu, mutta keski-ikäisen keskiluokkaisen kulissit on ehkä kiiltävämmät ku koskaan. Elämä on valmis, mutta onko tää sit kuitenkaan se mitä mä tilasin. Koska valkkaamalla jotain, sulkee aina jotain pois. En tolla tarkota dokaamista kuitenkaan.]
2 tykkäystä
Moi, Tyräkki.
Minäkin olen vielä palstalla pyörinyt.
Uusia retkiä on jo suunnitteilla ensi kesäksi.
Putkis 0132
Kas hei @Putkis_0132! Mount Everestkö se sit jo on seuraava huiputettava?
Perjantai.
Toivon että saisin väännettyä muutaman tunnin duuneja, nehän ei tekevältä koskaan lopu, vaikka kustannuspaikka tänään onkin kiinni. Ulkona sataa ja äijjä nukkuu krapulaansa (muistaakseni vuoden tokaa), joten edellytysten pitäis olla kohdillans.
Mutta saammepa nähdä.
1 tykkäys
Moi pitkästä aikaa.
Everest jääköön kiipeämättä.
Kesällä aion tehdä useita vaelluksia. Vain yksi vaellus on suunniteltu, se on suuri ja mahtavien vuoristojen ympäröimä, Sarek.
Sinulla taitaa mennä kuitenkin ihan mukavasti?
Kauniita maisemia näköjäns tuolla Sarekissa, mutta kun näköjään autolla ei pääse jonkun sopivan muutaman kilsan lenkin lähtöpaikalle, niin tuskin tulee vierailtua 
Viinallisesti ja esmes taloudellisesti menee kyl ihan jees, ei valittamista. Vaikka pitkäaikaisesti pätkäilinkin, en nyt ole akuutisti vaarassa päästä kokemaan kuinka pahasti ansiosidonnainen on tästä päivästä eteenpäin pilattu.
Mutta joku hinku mulla on, adrenaliinia tai jotain. Alan ymmärtää miks ainakin väitetysti keski-ikäset äijät himoitsee prätkiä ja äkäsiä autoja, sekä nuorempia naisia.
1 tykkäys
Noh, sehän nyt lähtikin äkäsesti.
Seksuaalista suuntautumistani en epäröi, enkä himoitse ketään kakskymppistä kolliakaan, mutta ei mua myöskään kiinnosta mennä nahkatakki päällä Kaija Koon keikalle uhoamaan kuinka kaunis, rietas ja onnellinen olen. Sekun mun stereotypioissa on vastaavaa naistyypillistä toimintaa.
Sunnuntai.
Yhtäkkinen ylivire on täysin kadonnu. Silmiä kirvelee ja sunnuntai suivii.
Töitä olis, eikä karkkia pitäis syödä.
1 tykkäys
No mutta, same shit different year. Ei kai täsä muuta.
Viina ei maistu vieläkään, tänä vuonna kevätkauhu iski vaan vähän aiemmin. Mutta ehkä se tän vuoden säihin on ihan ajallaan. Maailmantilannekaan ei taida olla edellisvuotista(kaan) parempi.
Voi olla, että ihan just taas tasaannun ja tää jää vuoden ainooks postaukseks. Todennäköisintä varmaan on, että kenties noin viikonpäivät tilittelen ja hiljenen sitten vaan palatakseni taas joskus pistoksissani.
2 tykkäystä
Lauantaiehtoo.
Pyörittelen asioita joita tein joskus 20 v sitten, tai joita en tehny. Liittyy viinaan siten, että tohon aikaan olin kovasti usein, ja usein kovasti, kännissä. Joten monet asiat tapahtu joko promillejen takia, tai jäi samasta syystä tapahtumatta.
Ei siis mitään sen traagisempaa tai dramaattisempaa, haluaisin vaan just nyt yhä olla kakskytäjotain ja elää sitä elämää.
En nelkytäjotain-elämää, jossa kaikki pyörii oikeastaan sen ympärillä, että miten vaan vähimmällä vaivalla selviäisin. Töistä, mukaanlukien esmes koti- ja pihatyöt. “Lähiomaisista”. Ajasta välillä 07-22.
3 tykkäystä
Sunnuntai.
Mä olen ollut motivaatio-ongelmainen ja innoton aina ja iänkaiken, tai ainakin kauan. Jotenkin toi eilinen “miten vaan vähimmällä vaivalla selviäisin”-kiteytys tuntuu kuitenkin tuoreelta ja valaistuneelta. Kun mikään ei vaan oikein oo tarpeeks wörttiä.
Bilettäminen, siis dokaaminen, mua aikoinaan jakso kiinnostaa. Mutta ajassa ei voi matkustaa.
Pitäis tietysti olla kiitollinensiunattuonnellinen, nykyinen elämäntilanteenihan on ehkä jopa keskimääräistä kepeämpi.
Muttakun.
1 tykkäys
Keskiviikko, vasta keskiviikko.
Toki huomisen jälkeen arkiviikosta väännetty taas jo 80%, mutta aikamoinen vaivannäön vuori tuntuu vielä olevan mun ja vknlopun välissä.
2 tykkäystä
Kappas kappas, taas keskiviikko.
Taas yks kesäaika elettynä.
Eloni ja viinattomuuteni on vakaata kuin paikallinen peruskallio.
7 tykkäystä
Hei @Tyrakki! Seurasin sun ketjua pitkään kauan sitten. Silloin kävin vain lukemassa, en uskaltanut kirjoittaa, kun en saanut raittiuden päästä kiinni. Muistan sinusta “raivoraitistelun” ja sen että sitten vain lopetit, etkä enää juonut. Mahtavaa! Muutenkin kirjoitteluasi oli hauska seurata. Ehkä minäkin testaan raivoraitistelua tällä kertaa 
tai pakon sanelemaa 
4 tykkäystä
Kiva kuulla, että edelleen menee hyvin. 
1 tykkäys
Kappas, viimeks postausintoni kesti tasan 16 sanaa ja neljä välimerkkiä…
Mutta koska taas on kevät, ja vuodenkierrossa mulla näköjään väistämättä ainakin kolmen edellisen vuoden perusteella tulee (tilapäinen) tarve tilittää, niin taas mennään.
Kiits @Maia ja @metsänpeitto1 kommenteista, kiva kokea tulleensa näh..luetuks ja muistetuks! Toivottavasti viina ei teitä liiemmin riivaa, sen poistaminen yhtälöstä kun tekee kuitenkin asioista yksinkertasempia. Ei välttämättä helppoja, mutta. Kyllähän te tiijätte.
4 tykkäystä
Routa on onneks viime päivät sulanut meil päin kiitettävästi, mutta porsasta ajaakin kotiin epämääränen kauhu.
Ihan kirkkaalta taivaalta taas olen viettänyt muutaman unettoman yön kyseenalaistamalla jotakuinkin jokaista valintaa elämässäni.
Törmäsin myös viikolla yhteen vanhaan työkaveriin, eikä mulla ollu kertakaikkiaan mitään päivittettävää sitten vuoden 2022. Eikä siinä mitään, eihän hyvää kannata vaihtaa, mutta näissä olotiloissa osu ja uppos.
2 tykkäystä
Lauantai-ilta.
Väänsin vähän töitä, kun en arkiviikolla kaikkia kerenny. Duuni mua ei kuitenkaan varsinaisesti riivaa, välillä rästihommaa vaan on enempi, välillä vähempi. Ne vaan pitää.
Ja onhan mulla aikaakin.
Äijä viettää ehtoota omalla koneellansa, mä omallani. En mä sitäkään silti inhoa, sehän on monella tapaa ihan ihana.
Mutta kun mä haluisin jotain jännää.
Maailmantilanne toki on jännä, ja mun lihavan maan matosen murheet siihen verrattuna mitätöntä.
Että monilla varmasti riittää jännää ihan ylenpalttisesti liikaa.
Mutta ei se mun kiksihimoisuutta tyynnytä.
Päivän ihan välttämätömistä duuneista ehkä puolet tehty.
Syntyjä syviä olen kelannut tässä samalla, ja päivän koviten osunut aatos on tähän mennessä ollut se, kun muistin missä tilanteessa olen ihan ääneen sanonut, että “elämässä ei voi olla mitään tän parempaa”. Vuosi oli ehkä 2009, juhannus kuitenkin. Aurinko paisto. Kaverinkaverin porukoiden mökillä. Makoiltiin laiturilla ja menossa oli vähintään toisen päivän nousut. Luvassa sekoilua ja säätöä.
Ja siinä oliki sit aikai pitkälti kaikki mitä mä halusin ja toivoin.
Kyl kyl, arvomaailmani on ollut arveluttava. Jo tuolloin.