varoitan vilpittömästi vadelmamunkkia, että jos jenkaa paljon, voi saada jenkkakahvan,
tai jenkkikassin…jompikumpi se oli.
sitten on asiassa sellainenkin näkökohta, että ääripäiden välillä on monenlaista tallaajaa.
eri ongelmien kimppuja, monenlaista kammoksuvia, pelkääviä…foobikoita.
helppo sanoa, että valitse märkä tai kuiva tai kadun kylmyys.
potilasta ja asiakasta olisi mielestäni koetettava kuunnella ja ymmärtää vielä nykyistä
enemmän ja paremmin, jotta voisi olla mahdollista saada kullekkin mahdollisimman
hyvä ja toimiva apu ja ratkaisukin kenties.
Jätän nyt sitten lainailut tekemättä ainakin tässä asiassa, niin sitten kysymykset eivät kohdistu kehenkään toiseen kirjoittajaan ja vastata voi kuka vaan, ja vain jos huvittaa.
Ei täällä ole ihan suoraan sanottu onko asuntoloita tai muuta majoitusta saatavana jokaiselle tarvitsijalle yksilöllisten tarpeiden mukaan. Useampikin on sanonut että majoituspaikkoja on paljon, sehän ei vielä ilmaise onko niitä riittävästi, ja miten hyvin yksilölliset tarpeet kyetään huomioimaan.
Asuntoloissa asuvat, siis ne joilla ei vuokrasopimustakaan ole, lasketaankin yleensä asunnottomien lukumäärään mukaan.
Onko se asunnottomuutta vai ainoastaan laitosasumisen kaltaista majoittumista/asumista, siihen en nyt sitten ala kantaa ottamaan. Se on jo hiukan makuasia.
Se, että ihmisellä on normaali, toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, ei tee hänen asumisestaan sen enempää märkää kuin kuivaakaan.
Hänellä on normaalit vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet.
Hyvin läheltä lähes joka päivä näen yhden monikansallisen yhtiön omistaman päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun ja markkinoidun asuinkerrostalon. Moikkailenkin muutamaa asukasta ja jokunen sana vaihdetaan.
Kyllä ne siellä asunnoissaan pienet ottavat, vaikka se taitaa kiellettyä olla. Yksi asukas sai just häädön, kun ei ihmisiksi ollut. Kaupungin murheeksi siirtyi, asunto toki löytyi hänellekin.
Mutta, onpa siellä myös toisenkinlaisia. Yhden nuorehkon naisihmisen kanssa joskus linja-autoa odotellessamme juttelimme, ja hän kertoi olleensa nyt viisi vuotta raittiina -muita ongelmia kenties sitten on ettei ihan vapailta markkinoilta asuntoa vielä etsitä.
Niin, se asumisen hinta… ei ollut rahaa minullakaan juuri lanttiakaan kun tämän mökin ostin. Sillä rahalla olisi tehnyt yhden tai kaksi parempaa ulkomaanmatkaa, ja sen verran tekisi nytkin jos tämän myisin. Ja sitten asuminen jo maksaisikin ihan eri tavalla. Joko minulle tai yhteiskunnalle, jos osaisin oikeisiin kohtiin turvaverkkoa hypätä.
Oikeastaan, juu, kyllähän minäkin jollain tavalla ihmisistä tykkään, ihan kuten Vadelmamunkkikin. Eikä minulla olisi mitään sitä vastaan että asuisin keskellä jotain metropolia jossa niin ihmiset kuin kaikki muukin olisi liki. Mutta, se nyt vaan on kylmä totuus että en ainakaan omilla rahoillani siihen pystyisi. Ja jotain sairasta masokismia kai tässä on, kun haluan välttämättä yrittää maksaa edes asumiseni itse niin kauan kuin pystyn. Järjetön ajattelutapa, tiedän. Mutta tuollaisia kummallisia paiseita minun aivoissani on.
Vadelmamunkki on oikeassa, työpaikkojen sijainti on yksi tekijä. Rakenteellista asuntopulaa, sitäkin on. Mainitsin jo Uudenkaupungin autotehtaan yhtäkkisen kasvun aiheuttaman asuntopulan. Siellä ihan oikeasti asutaan autoissa, parakkeja rakennetaan (ja vuokrat perkeleellisiä!) kaikki vapaat asunnot on jo myyty tai vuokrattu. Korjaantuu, lulisin, muutamassa vuodessa. Mutta ei se hääviä ole. Käydä töissä ja nukkua henkilöautossa, perhe jossain viidensadan kilometrin päässä, hyvä jos joka viikonloppu ehtii käymään.
Miksi sitten jopa valtio, ymmärtäväisenä ja vastuuntuntoisena, edelleen haluaa sijoittaa kaikki virastonsa ,laitoksensa ja työpaikkansa juuri Helsinkiin, jossa asuntoja ei vapaana ole? Nykyisen tietotekniikan aikana ainakin kaikki toimistotyöt voidaan tehdä missä päin suomea tahansa. Kelan anomuskin voidaan käsitellä jo missä tahansa kaupungissa… ja hyvin onnistuisi muukin homma. Jokin juju siinä on, ilmeisesti Suomi on tarkoitus jakaa kahteen alueeseen; yhteen kaupunkiin ja viidakkoseutuun jossa ei kaivata muita kuin maanviljelijät ajelemaan mittamattomilla aukeilla lakeuksilla joissa ei enää asumisesta kertovaa savua yhdestäkään piipusta nouse.
Kaupungeissa hyvää on niitä ympäröivä maaseutu!
opiskeluvuosinani köyhänä nuorukaisena asuin jokusen ruuhkaisimman vuoden kaupungissa…ihan jopa Tampereen Raholassa ja Härmälässä…löysin tuolloin myös toisen hyvän puolen kaupungista…stockmannin ja Sokoksen yleisövessat…sieltä sai helposti nyysittyä ilmaiset paskapaperit parin vuoden ajan kotiin(tai siis niihin helkkarin telkänpönttöihin missä oli tuolloin asuttava)…
.kun sitten pakollinen aika kaupungissa oli lusittu…palasin hemmetinmoista kyytiä munat kiljallaan takas kotiin mettään ja maalle pyyhkimään persaukseni jälleen saniaisiin ja nokkosiin, kuten kunnon ihmiset tekevät.
[size=200]On. [/size]
Ainakin Helsingissä, tai ylipäätään pääkaupunkiseudulla on. Muualla maassa tilanne voinee vaihdella paljonkin, ja siitä en voi kertoa kun ei ole tietoa eikä kokemusta.
Vuokrasopimus ei tosiaan sinänsä tee asumisesta märkää, mutta asumisympäristö voi tehdä. Alkoholistin tai huumeriippuvaisen voi olla varsin vaikeaa, joillekin jopa mahdotonta, olla selvinpäin tai edes yrittää kovin pirkää raittiutta ympäristössä, jossa seinänaapurit vetävät päihteitä, yleisissä tiloissa on päihteitä ja päihtyneitä, ja ilmapiiri muutenkin hyvin päihdeorientoitunut.
Näistä on sikäli hankala päästä pois, että kun henkilö on sijoitettu pysyvästi tällaiseen asuntolaan, ainoa reitti toipumiseen ja elämän kuntoon saamiseen menisi niin sanotun kuivan, päihteettömän asumisen kautta. Päihteettömän tuetun asumisen jälkeen yhteiskunta on jopa velvollinen tarjoamaan ihmiselle oikeaa vuokra-kämppää, märkään asuntolaan sen sijaan ihmisen voi jättää loppuiäkseen (jota päihteet sopivasti vielä lyhentävät).
Molemmissa tapauksissa tietysti on hyvä asia, että ihmisellä yleensä on katto pään päällä. Ja lisäksi jopa selvinpäin olevaa hoitohenkilökuntaa hieman perään katsomassa siinä tilanteessa, kun normaalit kyvyt huolehtia itsestään ovat hieman alentuneet.
Siis ei rahaa juuri lanttiakaan mutta ostit? Nyt minuakin alkoi kiinnostaa, mistä saisi talon omakseen ilman rahaa, ja millaisia maksuvälineitä voi käyttää rahan asemesta. 
No, oli miten oli, niin elämä tosiaan on valintoja. Jos valitsee ulkomaanmatkan, jostain toisesta asiasta voi joutua tinkimään, kuten toisessa ketjussakin pohdimme. Mutta ainahan voi mennä töihin, ja maksaa itse omat menonsa, ilman yhteiskunnan tukia, eikö vain?
Asian ei tarvitse mennä noin. Ainakin yhden ns päihteellisen asuntolan kohdalla asia on niin että siellä ei yleisissä tiloissa ole päihteitä eivätkä seinänaapurit vedä päihteitä. Päihtyneenä pääsee kotiinsa, mutta päihteiden vieminen asuntolaan on kielletty.
Tosiaan, miten ostetaan jotain kun rahaa ei ole?
Velka on se termi joka tulee eteen joskus tällaiselle persaukisemmalle tallaajalle. Kovin sitä koitin välttää mutta asumisen takia sit lainasin rahaa.
Sen jälkeen, kun se iso lama siivosi pikkuyrittäjät pois isojen tieltä, meni kyllä kaikki ja velkaa olikin yhtäkkiä niin perkeleesti. Asumiseni pelasti se, että tämä mökki oli kiinnitetty pankille, ja kun hinnatkin putosivat niin jopa yli arvostaan. Ei halunnut ulosottomieskään koskea edes pitkällä tikulla.
Elämä on valintoja, se on ihan totta. Olisin minä voinut sen saman summan lainata vaikka ulkomaanmatkaan, ja vaikka juopotteluun.
Ihan hyvä periaate on tietysti se ettei eläissään velkaa tee, mutta joskus voi käydä näinkin että harkitsee sittenkin johonkin elämänjärjestelyyn sen asialliseksi.
En osta minäkään mitään osamaksulla, en vippaa rahaa, en yritä nostaa elintasoani lainarahoilla, vaikka nyt taas luottotiedot jo saattaisivat kunnossa ollakin.
Se asumisen märkyys… kai tämä minun mökkini sitten oli sitä märkää asumista. Ei ollut mitään kieltoa ettenkö olisi saanut tänne polkupyörän sarvessa töistä tullessa kilisevää kaljakassia roikottaa, ei ollut kiellettyä istua portailla tölkki tai pullo kädessä, sai horjahdellakin, ei ollut asumisen puolesta mitään rajaa semmoiselle.
Silti lopetin juopottelun, kun halusin. Jos en olisi halunnut niin olisin kyllä saanut juodakin.
Onko sitten elämäntapamuutos helpompi tehdä notkuen juoppoporukassa kadulla, nukkuen purkutaloissa tai yleisissä vessoissa, eiköhän siitäkin elämänmuodosta ole aika vaikeaa siirtyä “fiksumpaan porukkaan” ja alkaa seurustelemaan ns kunnon kansalaisten kanssa?
Ehkä sittenkin se on helpompaa kun voi edes pestä vaatteensa ja itsensä, nukkua pelkäämättä että taskut tyhjennetään ja kengät varastetaan, ruokkoamaton ja haiseva purkutalosta noussut omaisuuttaan muovikassissa mukana kuljettava kun ei välttämättä tule kaikissa fiksuissa seurapiireissä ihan tervetulleena kohdelluksi.
Tottakai, vielä parempi on, jos ihminen asuu huushollissa jossa ei mitään päihdyttäviä nesteitä, päätäsäätäviä pillereitä tai piikitettäviä tajunnanlaajentajia ole eikä käytetä. Mutta, aina ja kaikkien kohdalla ei aivan kaikki mene kertalaakista kohdalleen.
Minusta tarvitaan monenlaisia asumista tukevia järjestelyjä. Katto ja seinät myös niille jotka eivät selviä ole.
Vadelmamunkki mainitsi -joka suhteessa kyllä hyvässä ja asiallisessa kirjoituksessaan- sellaisen elämäntavan että maksaa omat menonsa ja elää ilman yhteiskunnan tukia.
Niinpä.
Aika vähän on niitä jotka siten elävät.
Asia kyllä on niinkin, että meillä on jonkinlainen osuuskin yhteiskunnan tuloihin, me kun omistamme tämän yhteiskunnan, jollain tavalla. Sitä yhteiskunnan varallisuutta on ihan selvällä työllä rakennettu kymmenien sukupolvien ajan, aina on joka sukupolvesta jäänyt jäljelle jotain, ihan hyviä tienpätkiä, rautatietkin, rakennuksia niin kouluiksi, poliisilaitoksiksi, eduskuntataloiksi, sairaaloiksi, asuntoloiksi, kerrostaloiksi, radioasemiksi, viljasiiloiksi…monenlaista me olemme ihan iihmisiä varten tehneet, me ja vanhempamme. lentokenttiä on rakennettu, joskus rattijuoppojenkin lapioimina, vankilatkin muurattu lujista savitiilistä, viinatehtaat ja viinakaupat sitä varten että niistä sitten alkaisi hiljalleen myös tuottoa tulemaan yhteisiin tarpeisiin.
Verotuksestakin on sovittu, ja maksetaan, joku voi senkin kiertää mutta ei ihan tavallinen työläinen.
Onko siis niitä jotka eivät yhteiskunnan tukia ottaisi?
Moni kaappaa yhteiskunnan kustantamana koulutuksena heti alkuunsa (tai miten niin alkuunsa, m,onihan on poissa työelämästä kaksvitoseksi ja vanhemmaksikin nauttien ihan vaan koulutusta) sellaisen pääomapotin ettei toinen saa työllään koskaan kerättyä.
Muutaman tuhat hehtaaria maata ja viidenkymmenen miljoonan konekaluston omistava on lainsäätäjän kanssa aivan yksimielinen siitä että kyllä heidän on vuosittain saatava tukiaisia saman kuin kymmenen sekatyömiestä tienaa yhteensä.
Menee sitten jalka poikki tai krapula alkaa olemaan niin ikävänoloinen ettei huvita ilman hoitoa kestää, niin eiköhän yksi ja toinen marssi yhteiskunnan varoilla hoidettavaksi.
Selvää köyhänapua nostivat pankkien omistajat kun olivat rahansa kasinopelissä hassanneet -entistä harvempiin taskuihin, ei niitä saunan pesässä poltettu- ja tuet ovat kelvanneet talvivaaran sijoittajille, teollisuustontteja haikailleille puseroneulomoyrittäjille ja yhteiskunnan raha on ollut yhtä tervetullutta huippu-urheilijoillekin.
Taitaa olla aika vähän niitä jotka tosiaan elävät työllään ilman mitään yhteiskunnan tukea? Pääomatuloilla toki eletään, työtä tekemättä, omistamalla kerätään lisää omaisuutta ja voittojen pitää jopa kasvaa joka neljännesvuosi, mutta se on sitten jo ihan eri juttu joka ei ole tämän demokratian eikä parlamentarismin määräysvallassa…siihen ei meillä sananvaltaa ole.
Tänäänkin, 24.10, vastustan köyhyyttä, etenkin omaani
^ Kylkyl samoin. Itse muistelen tänään myös viimeisintä reservin ylennystäni vuodelta 1995, vain 22 vuoden takaa.
mut köyhyyttä vastaan tietenkin, varmasti poistuu tai ainakin köyhien mukana sitten aikanaan, kuten työttömyyskin.
köyhät teillä on aina keskuudessanne, sanoo evankeliumi. Ja antaa ymmärtää köyhiä olevan ihan sitä varten että kunnon ihmiset voivat harjoittaa hyväntekeväisyyttä.
Ei köyhyys sillä poistu, mutta ei taida olla tarkoituskaan.
Eikä se parane edes sillä että parannetaan kilpailukykyä, treenataan ja kuntoutetaan köyhiä menestymään paremmin.
Ei auta. Jos jaossa on tuhat muoviämpäriä nopeimmille , niin ei auta vaikka kaikki satatuhatta kaupan avajaisia odottavaa harjoittelisi pikajuoksua, kyynärpäätekniikkaa, nyrkkeilyä ja erilaisia katukampituslajeja ympäri vuorokauden edellisiestä kesästä lähtien. Aina vaan erottuu joukosta se kärkijoukko joka ämpärit ottaa ja pitää. Oikeassa elämässä fiksuimmat ja voimakkaimmat nappaavat viisikymmentä ämpäriä kainaloonsa ja aina jää hiukan isompi joukko vallan ilman.
Mikä muuten on köyhyyttä, ihan oikeaa eikä mitään suhteellista köyhyyttä?
Jotenkin kai siinä pitäisi olla tiedossa omaisuuden ja resurssien määrä senhetkisten tulojen lisäksi?
Alle tonnin kuukaudessa , kaikkine tukiaisineen ja maksusitoumuksineen ja syytinkeineen, sukulaismajoituksineen ja työsuhdealennuksineen jne saava ihminen joka siitä joutuu kaiken yksin ja itse maksamaan, lienee suomen olosuhteissa köyhä? Vai onko?
Jos toisaalta resursseina on toimiva hyvä veli -verkosto, maisterintutkinto jolla voi pyrkiä töihin, työllistymiseen sopiva ikä eli alle viidenkymmenen, edustavuutta ja sanavalmiutta itsensä markkinoimiseen niin eipä taidakaan olla köyhyys edes lähellä?
Miten se köyhyys voitaisiin määritellä?
Toki saamme yhteiskunnalta paljon läpi koko elämämme, kuten Metsänreunan mies mainitsit. Olemme osa yhteiskuntaa, sitä minäkin aina olen sanonut. Edellisessä viestissäni tarkoitin yhteiskunnan tuilla sosiaaliturvaa, mutta se siitä.
Lapset saavat nauttia yhteiskunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta ja päivähoitoa jo pikkutaaperoina, ja varsinainen lysti alkaa kun koittaa peruskoulu. 9 -vuotinen, kaikille maksuton, ja jopa velvollisuus kaikille. Maksuttomia ovat myös sitä seuraavat vapaaehtoiset koulutukset maassamme; lukukausimaksuja ei ole saatu juntattua läpi vaikka joskus on yritetty.
Koulutus on arvokas asia, ja se että ihmisillä on mahdollisuus opiskella hieman pidempäänkin kuin sen, minkä Aapisen ja kertotaulun osaaminen vaatii. Yliopistoissa tehdään nimittäin myös tiedettä, joka meille tiedeuskovaisille on varsin ilahduttava asia. Tiedemieheksi tai tutkijaksi ei myöskään valmistu vielä ihan samassa iässä kuin on mahdollista valmistua vaikkapa lapiomieheksi tai sanomalehden jakajaksi. (mitenkään lapiohenkilöitä tai lehdenjakajia väheksymättä; olen itsekin jakanut Hesaria joskus nuorena).
Se on myös ihan totta, että on sellaisiakin päihteet sallivia asuntoloita, joissa omaa rauhaa on sen verran tarjolla että raittiina oleminenkin todistettavasti onnistuu, jos tosissaan yrittää. Tästä minäkin tunnen jonkun esimerkin.
Mitä tulee asunnon ostamiseen, niin tarkoitin toki rahalla myös velkarahaa. Suurin osa omistusasujista lienee ottanut lainaa asunnon ostoon, ja tapana onkin sanoa että asunnon omistaa aluksi pankki.
Siinä pitää kuitenkin olla todistettavaa velan takaisinmaksukykyä, jota ei köyhimmillä ole.
Köyhyys on puutetta perustarpeissa: asumisesta, ravinnosta, perusterveydenhoidosta, välttämättömistä vaatteista.
Olen kirjoittanut tämänkin jo kerran tähän ketjuun, mutta mikäpä on kirjoittaessa toistamseen. 
Tämähän on ketju, jossa samat asiat toistuvat non stoppina.
Niimpä. Se on vähän niin kuin ne asumispalvelut, joissa päihderiippuvaiset saavat riippua päihteissään lyhyen loppuikänsä, henkilökunnan heitä hoivatessa.
Eikö olisi paljon parempi, että ihmiset toipuisivat ja voimaantuisivat niin, etteivät enää moista tarvitsisi? Sitä sanotaan myös kuntoutumiseksi.
Joopa joo. Köyhyys on puutetta ja puute on köyhyyttä.
Sittenkin, jos edes tarkoitus olisi jotain tehdä köyhyyden eli puutteen poistamiseksi, olisi syytä olla yhteinen määritelmä sille, mikä on sen torjuttavan köyhyyden ja puutteen raja, se tulojen ja omaisuuden ja käytössä olevien resurssien määrä jonka ylittämisen jälkeen voidaan määritellä että köyhyys on poistettu.
Jos jokainen saa määritellä köyhyytensä ja puutteensa itse, ja voi esiintyä apuatarvitsevana köyhänä, voi haitari venyä kovin pitkäsi ja mitäänmerkitsemättömäksi.
On kai myös aikalailla eri asia olla tilapäisesti rahaton eli köyhä, vaikkapa siksi että on sillä hetkellä opiskelija eikä niinollen voi päiviään ansiotyöhön käyttää tai olla pitkäaikaistyötön jolla ei ole realistisia työllistymismahdollisuuksiakaan. Vaikkapa ikääntynyt ammattitaidoton ja alunperinkin fyysisesti ja henkisesti heikommilla eväillä varustettu ja sikäli vääristä vanhemmistakin syntynyt ettei perintöä ole odotettavissa.
Absoluuttisen köyhyyden kriteereistä on vadelmamunkki jo kertonut. Myös suhteellisesta köyhyydestä puhutaan. Ainakin jotkut tarkoittavat sillä käytettävissä olevien tulojen rajaa jonka alapuolella ihmisellä alkaa olla vaikeuksia hänen pyrkiessään elämään täysipainoista elämää yhteisössään. Tämänkaltaisen köyhyyden raja riippuu tietysti hyvin paljon yhteisöstä ja yhteisön elintavoista, seuraavassa laskelmassa on rajaksi otettu 60% yhteisön mediaanitulosta, prosenttiluku on sivulta eapn.fi/koyhyys/mita-on-koyhyys/
Sivulta findikaattori.fi/fi/60 saadaan käytettävissä oleva mediaanitulo kulutusyksikköä kohti, se on samalla yksineläjän mediaanitulo, 22000e vuodessa. (Viimeisin tieto on vuodelta 2015 joten se on sentään kohtalaisen tuore.)
Suhteellisen köyhyyden rajatulo:
22000e*60/100 = 13200e, vuodessa, eli 1100e kuukaudessa.
Noiden sivujen todenperäisyys on jokaisen itse arvioitava.
Tuossa jaottelussa siis raha ratkaisee ja siinä kaikki, todellisessa elämässä on tietysti muitakin tekijöitä, etenkin supliikkitaito voi olla verraton apulainen menestymisessä ja hyvinvoinnissa… Eräs ruotsiinmuuttaja sanoi eräässä haastatteludokumentissa että ei hänellä koskaan taloudellista ahdinkoa ole, hän on assyyrialainen ja veren perintönä osaa tehdä pienimuotoista kaupankäyntiä ja saa helposti hankituksi tarpeellisen määrän rahaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Tuolla tavalla köyhyyttä määritellään.
Minusta se on aivan keinotekoinen laskentatapa.
Jos minulla ei mitään omaisuutta ole, ja joudun vuokralla asumaan, ostamaan kaiken ruokani kaupasta ja kulkemaan kymmenen kilometrin kauppamatkat taksilla tai linja-autolla kun itsellä ei siis ole mitään, ei autoa tai edes ajokorttiakaan, eikä ole myöskään sitä turvaverkostoa niin köyhä olen.
Mutta samoilla tuloilla, jos minulla on nykyaikainen energiatehokas lähes nollakulutuskartano , kotitarvemetsää vaikka viisikymmentä hehtaaria, metsätyökoneet ja kuljetuskalustoa, kalavesiä hiukan ja muutama kilometri verkkoja, vene ja katiskoita, joku hehtaari pehmeämultaista peltoa ja perunannostokone joilla sitten nälkäkuoleman torjumiseksi voi harrastusluontoisesti muutaman tuhat kiloa perunaa ja porkkanaa varastoida talvella mutusteltavaksi, pieniruokainen pakettiauto jolla hurauttaa ruokajonoon ja talvivaatejakeluun… ja vähän muuta roinaa mitä nyt sitten voi huushollissa ja ajanvieteaskartelussa tarvita niin ei siinä pääse minkäänlaiseen tuntumaan köyhyyden kanssa.
Ei niillä tuloilla ole todellisuudessa mitään tekemistä köyhyyden kanssa. Omistamisen määrällä sensijaan on, ja paljonkin.
Tilasto osoittaa aika selvästi niitä tuloksia, joita Suomessa on saatu aikaiseksi taloudellisen köyhyyden poistamisen saralla. Paljon puhetta, tyhjää vaalijargonia ja loputtoman tylsiä ja mitäänsanomattomia Toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia yheltä jos toiselta 
Edellä mainituilla mittareilla minäkin olen siis köyhä, koska en omista mitään arvokasta omaisuutta. Kallein omaisuuteni on varmaan pari kitaraa ja vahvistinkaappi.
En kuitenkaan tunne itseäni köyhäksi, koska minulla on hyvät mahdollisuudet päästä töihin heti kun tosissani yritän, ja minulla on ollut mahdollisuus matkustella ympäri maailmaa.
Maailmalla, esim. Intiassa, näkee myös sitä absoluuttista köyhyyttä hieman eri mittakaavassa kuin Suomessa.
Tuntuu usein, että täällä köyhyys rinnastetaan tuloeroihin. Tuloeroja ei ole kuitenkaan mahdollista eikä edes reilua kokonaan poistaa. Eihän voi olla, että lapiohenkilön tulot olisivat samat kuin vaikka kirurgin, tai joutohenkilön tulot samat kuin omalla ahkeruudella ja riskinotolla menestyneen yrittäjän.
Tuloeroja kaventaa verotus, jota pitäisi myös kunnioittaa eikä pyrkiä kiertämään, niin kuin eräät viheliäiset suuryritykset tekevät.
Verotietojen mukaan kaikki rikkaat eivät kierrä veroja. Esim. Alex Stubb maksoi vuonna 2015 pääministerin palkastaan veroja peräti 49,5 prosenttia. Menestyvien yritysten ja rikkaiden maksamilla veroillahan yhteiskunnan palveluita ylläpidetään. Tosin vastavuoroisesti ne rikkaatkin ovat saaneet yhteiskunnalta ilmaisen koulutuksen ynnä muut palvelut.
Kari Enqvist toppuuttelee hieman yrittäjien hehkutusta, aiheensa yrittäjät vs. kaikenmaailman dosentit. 
ess.fi/Mielipide/blogit/kari … art2407136
ai että pitäs lapiohenkilöksi mennä mielestäsi jollain 9 euron kannustuslisällä…
eiköhän vaan jatketa puoli-ilmaisten lapiohenkilöiden rahtaamista einiinkivat-homelit
hoitelemaan köyhien maiden köyhistä porukoista.
siinä saa poliitikko kuvitella olevansa kovasti tärkeä, kun kulkee tyylikkäänä edustelemassa
tyhjänpäiväisissä tärkeilyissään ja samalla mamu hoitelee paskaduunit, että voi olla
jokin vitun parempi kiiltokuvavaikuttaja.
ja sama saatanan piipitys…oma vikas jos ei hommat maistu…vittu mitäpaskaa