en ihan heti usko, että kovin moni, jos kukaan valitsee mieluummin asumisen kadulla,
toisten nurkissa…milloin missäkin, jos hänen toiveitaan halutaan kuulla ja yrittää todella
löytää hänelle sopiva vaihtoehto, hänelle sopivin ehdoin.
ja noiden ihmisten määrä ei ole kovin suuri, joten mahdottomista summista ei liene kyse.
se taas, että päihdeongelmainen, -riippuvainen on koko ajan tekemisissä käyttäjien kanssa ja
aineita on aina käden ulottuvilla, on huono asia päihteettömään eloon pyrkivän kannalta.
alkuun olisi oltava aivan päinvastaiset olosuhteet ja mahdollisimman paljon tukea pysytellä
kuivilla ja puhtaana.
aineitahan saa, mutta ansialkuun houkutukset olisi oltava ihan minimissä. myöhemmin on
kenties vahvempi ohittamaan houkutukset.
noinhan asia useimmiten kai onkin, mutta esim. asuntoloissa muiden käyttävien seurassa
voi olla aika lailla mahdotonta onnistua pääsemään edes alkuun.
Ei se minusta eri suuntiin vetämistä ole, jos on tarjolla erilaisia palveluja eri ihmisille, hieman eri linjauksin. Se, että on olemassa sekä haittoja vähentävää että raitistavaa päihdetyötä, ei ole minusta eri suuntiin vetämistä. Kuten ei sekään, että on olemassa sekä päihteet sallivia että päihteettömiä asumispalveluita.
Hyötyjät ovat muualla? Minusta hyötyjiä ovat jossain määrin kaikki, jos ihmisillä on katto pään päällä, ja jotkut jopa pääsevät sen myötä eroon päihteistä ja raitistuvat, niinkuin päihteettömissä asumispalveluissa on tarkoitus.
Silloin hyötyjiä ovat myös kaikki veronmaksajat.
Ei ole kenenkään politiikon vika, jos arskalla on alkoholismi tai huumeriippuvuus, jonka vuoksi hän jättää vuokrat maksamatta tai hajottaa päihtyneenä kämppänsä, ja sitten menettää sen.
Toistan: ihmettelen päihdeongelmien hyssyttelyä asunnottomuuden syynä. Vika haetaan mieluummin vaikka poliitikosta, kuin siitä että arska veti niin paljon viunaa ja kamaa että kämppä meni alta.
Päihderiippuvuus ei kuitenkaan ole syyllistämisen asia, vaan hoitamisen asia. Asunnottomille on palveluja ainakin pk-seudulla aika paljonkin. Jos muistettaisiin tarjota myös päihteettömyyteen tähtääviä palveluja, olisi nettohyötyjä lopulta koko yhteiskunta. Hyöty tarkoittaa myös inhimillisen kärsimyksen vähenemistä, eikä vain rahallista säästöä.
Kilpailutus on vanha konsti sosiaalitoimessa. Huutolaisuudesta eli huutokaupasta siinä kysymys on. Tottahan asetetaan ehdoksi että inhimillisesti pitää kohdella, niinhän se on aina ollut.
Ei niitä asutettavia ja hoidettavia kukaan tappiokseen ota.
Yhteiskunta joutuu kuitenkin hankalimpien tapausten kohdalla toimijaksi ja uudelleenmaksajaksi, ei se sijoittaja tee yhtään enempää kuin itse kannattavaksi katsoo.
Minulle sopisi oikein hyvin että nämä hommat pysyisivät meidän omistuksessamme kun kerran kuitenkin kaiken maksamme.
Ihan hyvin voisi yhteiskunta rakentaa itse itselleen tarvittavat rakennukset, tiet niihin, kouluttaa työvoiman, hoitaa hommat meidän kansalaisten valvonnassa…jäisi siitä ainakin ne tiet ja talot meille itselle eikä rahaa valuisi ylikansallisille sijoittajille. Miksi meidän niitä tarttis paisuttaa?
Tietysti voi ajatella että jospa pakataankin ne asutettavar, niin juopot, masentuneet kuin vanhuksetkin rahtilaivan mukana halvemman ylöspidon maihin, jonnekin missä sapuska on halpaa, ei lämmityskuluja eikä tarvita niin lämpöeristettyjä talojakaan, työvoima melkein ilmaista… Säästöä voisi tulla.
Ja mikä siinä. Kun tässä minäkin vanhenen, niin voisin mielellänikin lähteä huutolaispojaksi etelänmeren saarille. Ongella istuisin siellä ja katselisin kaislahameisia tytteleitä.
Jos yksi tahtoo kaupalliset palveluntuottajat mukaan asunnottomuusongelman ratkaisuun ja toinen tahtoo että kaupalliset palveluntuottajat pysyvät poissa, niin se on eri suuntiin vetämistä.
Asunnottomuus on poliitikkojen vika sitä kautta että he ovat tienneet ongelman ja ovat tienneet että politiikkojen kuuluisi hoitaa tuontyyppiset ongelmat, kun kerran ottavat itselleen vallan päättää yhteisten varojen käytöstä. Ovat ottaneet vallan, silloin vastuukin tulee kytkykauppana, haluttiin tai ei. Muut kuin poliitikot eivät pysty hoitamaan asiaa julkisilla varoilla.
Minä en hyssyttele mitään ongelmaa asunnottomuuden aiheuttajana. Minähän en tiedä mistä asunnottomuus johtuu, ja yritän juuri ottaa asiasta selvää.
Jos näyttää siltä että päihteet ovat asunnottomuusongelman aiheuttaja niin sitten pitää miettiä miten se tilanne hoidettaisiin. Asia muuttaa luonnettaan jos ongelmaksi todetaan päihteiden liikakäyttö ja asunnottomuutta pidetään sen seurauksena. Esim. pitäisikö päihteet sitten kieltää kaikilta tai ehkä vain heiltä jotka joutuvat niiden kanssa ongelmiin, jne…
Asunnottomuus voi kyllä olla joskus sitäkin että yksilön vaatimustaso ei kohtaa reaalimahdollisuuksien kanssa.
Asumisen hinta vaihtelee.
Toki sen mukaan miten suuren asunnon haluaa, mutta myös varustelutason ja laadun mukaan. Ja se vaihtelu on todella suurta.
Vielä enemmän asumisen hintaan vaikuttaa se miten kalliilla ja hienolla paikalla haluaa asua.
Aiheellisesti voidaan kyllä kysyä, pitääkö yksilöllä olla subjektiivinen oikeus asua niin kalliissa paikassa kuin haluaa, vaikkapa sitten yhteiskunnan tuella jos omat rahat eivät riitä kuin huomattavasti halvempaan?
Jos Lapista saa joutomaata 500 eurolla hehtaari, niin se tekee neliöhinnaksi 0’05 euroa. Helsingissä tonttimaasta joutuu maksamaan 2500 euroa neliöstä. Joku pitemmälle matematiikkaa lukenut voi sitten laskea moninkertainenko sen sängynpaikan hinta on.
Minulle riittää tieto ettei riitä rahani siihen kalleimpaan…eri asia on katsoisinko oikeudekseni vaatia yhteiskuntaa maksamaan minulle sen puuttuvan osuuden että minäkin voisin sijoittua haluamaani kadunkulmaan. Minulla kun on nyt omasta mielestäni liian pitkä matka kioskille kenolappua viemään.
Niin, ehkä kaikkien vaatimustasoa ei aina pystytä toteuttamaan. Pitäisikö?
Ainakaan kaikilla ei ole moista oikeutta. Tähän on helppo vastata näin koska yhteiskunta ei pystyisi maksamaan tähtitieteellisiä vuokria. Vuokrat sensijaan olisi helppo nostaa tähtitieteellisiksi jos yhteiskunta kerran ne maksaisi. Mutta jotkut kyllä asuvat kalliilla alueilla yhteiskunnan tuella vaikka eivät työn tai muiden syiden takia kalliin seudun asuntoa tarvitsisikaan. Ns. saavutettuja etuja. Siitähän hyötyvät asuntojen vuokraajat, kalliin, yhteiskunnan sponsoroiman vuokran muodossa. Ja ylimitoitetut vuokrahinnat nostavat myös alueen asuntojen hintoja, jolloin myös asuntojen omistajat hyötyvät. He taas kärsivät joiden pitäisi ostaa tai vuokrata asunto omilla rahoilla.
En oikein hahmota mikä tässä on ongelma, muu kuin se että yksi ylikansallinen toimija on tullut mukaan asuntolabisnekseen. Kieltämättä se on ongelma, jos jokin kaupallinen toimija ei maksa verojaan maahan jossa toimii, vaan pitää päämajaansa jossain veroparatiisissa, mutta kaupallinen toimijuus ei sinänsä ole mikään ongelma, jos verot maksetaan tänne. Itse asiassa toivoisin, että kaikessa sos. ja terv. alan kilpailutuksessa suosittaisiin kotimaisia toimijoita, jotka maksavat veronsa Suomeen.
Nyt kuulostaa kuitenkin siltä, että ongelma teidän mielestänne on se, että asunnottomuutta ylipäätään hoidetaan, eikä asunnottomuus sinänsä.
Puhutaan huutolaiskaupasta, joka ilmeisesti poistuisi päiväjärjestyksestä sillä että kyseiset huutolaiset yöpyisivät roskiksessa niinkuin vanhoina hyvinä aikoina, vai kuinka?
Eikö sitä asunnottomuutta sitten muka hoidesta? Ainakin minä olen yrittänyt jokaisessa viestissäni mainita asunnottomuutta hoitavia tahoja ihan nimeltäkin.
Asunnottomuus johtuu usein päihdeongelmista, eikä päihdeongelmien olemassaoloa voi oikein ulkoistaa poliitikkojen syyksi. Niiden hoitamisen tilanteen ehkä voi.
Se on kyllä ongelma, että jostain syystä tuettu asuminen todella on kallista, ja sen maksaa yhteiskunta. Kilpailutuksella puolestaan pyritään löytämään asumispaikkoja, joissa on mahdollisimman hyvä hinta-laatu-suhde, mutta kun kilpailutushan on myös kirosana joillekin.
Tästäkin syystä luulisi olevan edullisinta tukea mahdollisimman toipumiskeskeisiä asumisratkaisuja, joissa syrjäytynyt saattaa yrittää ponnistaa takaisin yhteiskunnan jäseneksi.
AAMEN! Päihteethän ovat suurelta osin kiellettyjä, tai vain reseptillä saatavia. On meillä yksi laillinen päihde yhteiskunnassamme, ja senkin kieltämistä on historiassa kokeiltu, huonoin tuloksin.
Olen jokaisessa viestissäni puhunut päihteettömien tukiasumispalvelujen puolesta, mutta kun nekin aiheuttavat jollekin mielenpahoitusta koska joidenkin mielestä juopolta ei saa kieltää juomista edes yhteiskunnan maksamassa tuetussa asumisessa.
No, onneksi päihteetöntä tuettua asumista kuitenkin on, vaikka äsken tapahtuikin sellainen rikos Helsingissäkin, että ne kilpailutettiin tietyin hinta-laatu -standardein…
Tässä on muuten ykis asumispaikka, joka tekee yllättävän hyvää tulosta hyvinkin syrjäytyneiden ja kroonistuneiden “huutolaistensa” kanssa: syvapuronhoitokoti.fi/
Minulla on neliömetrejä 34, enkä niitäkään omista vaan maksan niistä vuokraa kaupungille 430 euroa kuukaudessa… Yhteiskunta ei avusta, muuten kuin tällä hetkellä ansiosidonnaisen työttömyysturvan muodossa.
Tonttiakaan en omista minä, vaan talon tontteineen omistaa kaupunki. Kenolapun viemismatka kotioveltani on alle 100 metriä, joka on matka myös ruokaostoksille ja kirjastoon.
Minä en siis vaadi omistukseeni hehtaaria kaunista maatamme, kunhan saan liikkua jokamiehenoikeudella elinympäristössäni, ja minulla on julkinen tieverkosto ja joukkoliikenne käytettävissä.
Jos kaikki suomalaiset levittäytyisivät omille tonteilleen pitkin maata, tilaa toki riittäisi näin harvaan asutussa maassa. Samalla kuitenkin alkuperäistä luontoa jäisi ihmisten tonttien alle paljon nykyistä enemmän.
Illuusio “luonnonläheisestä” omakotitaloasumisesta ei ole ekologiselta kannalta välttämättä kerrostaloasumista parempi asumismuoto, vaan voi olla jopa päinvastoin.
“Mikä tässä on ongelma?” Se on asunnottomuus. Ja sen asunnottomuuden syitä yritän saada selville, tai ainakin saada tietooni toisten mielipiteitä asiasta, siksi osallistuin tähän keskusteluun.
“teidän mielestänne” Meitä on useampia ja meillä on, tai ainakin minulla on, ihan omat mielipiteet. Niin monta on mieltä kuin on henkilöä, vanha sanonta nykyajan formaattiin mukautettuna. Minun mielestäni on hyvä että asunnottomuutta hoidetaan, se on hyvä alku, mutta oikeastaan pitäisi hoitaa koko asunnottomuus, ei pelkästään asunnottomuutta.
Asumisessa on ongelmia, se on kai varmaa.
Osa ongelmista johtuu siitä että asuminen on kallista tai että kaikkein köyhimmillä ei ole varaa kuin kaikkein vaatimattomimpaan asumiseen.
Ongelmia seuraa myös siitä että pieni osa ihmisistä ei kykene huolehtimaan asumisestaan eikä asumaan siten että naapureillakin olisi hyvä olla. Kenen syy se sitten on?
Osa ongelmaa tulee kyllä myös siitä mainitsemastani että haluja olisi kalliimmalla paikalla asua kuin mihin varat riittävät. Asumista kun on todella monenhintaista.
Minulle kelpaa asuminen muutaman sadan kilometrin päässä suomen keskuspaikasta, kaikille ei kelpaa.
Ongelma on siinäkin, että Uudenkaupungin autotehtaalle polki koko kesän ajan aamuisin mies pyörällä, takatarakalla kuution keko telttaa ja pussukkaa…asuntoja kun ei kertakaikkiaan ollut yhtä paljon kuin työpaikkoja. Autoissa yöpyviä siellä on vieläkin.
En miellä omaa asumistani vaatimattomaksi. vaikka vuokra on halvimmasta päästä kunnan vuokra-asuntoja. Sehän on varsin kohtuullinen, pk-seudun mittapuulla. Niin kohtuullinen, ettei yhteiskunta joudu antamaan siihen Kelan asumistukeakaan, vaikka olen työttömänä.
Jos talossa tarkenee ja siinä ei ole hometta, tulee sähkö ja juokseva lämmin vesi, on jääkaappi ja liesi, en pidä sitä vaatimattomana. Se on kuitenkin minimi-taso, mikä asuntoihin ylipäätään Suomessa tulee. No, joku kenties pärjää ilman jääkaappia ja liettäkin, mutta vuokra-asunnoissa ne ovat yleensä vakiovarusteena.
Omaa tonttia tai omakotitaloa en tarvitse.
Harvalta lähtee kämppä alta vain asumiskustannusten kalliuden vuoksi. Yleensä yhteiskunnalta saa sitä ennen jotain apua, asumistuen tai toimeentulotuen muodossa. Ainakin jos niitä kehtaa hakea. Ja lisäksi mahdollisesti saa hyvän neuvon etsiä halvempaa kämppää. Ainakin silloin sai, kun toimeentulotuki oli vielä kunnan sosiaalitoimella.
Tuissahan on jokin omavastuukin, minkä vuoksi kukaan ei voi oikeasti asua ihan hulppean hintaisessa palatsissa ja maksattaa sitä Kelalla. Westendissä ja Eirassa ei paljon Kelan vakioasiakkaita asu.
Pieni osa ihmisistä ei tosiaan pysty huolehtimaan asumisestaan, ja tämä on asunnottomien suurin osa. Päihdeongelmat saavat jättämään vuokrat rästiin, häiriöitä aiheutuu naapureille, asunnosta ei huolehdita tai sitä siivota, jotain menee rikki, tulee vesivahinkoja kun sammutaan suihkuun, tai palovahinkoja kun sammutaan ruoka uunissa tai savuava rööki täydessä tuhkakupissa.
Tämä se asunnottomuuden yleisin syy on, kommentiksi usvakumpareen paarustajallekin.
Päihdeongelmainen ei kuitenkaan ole samalla lailla eilinikäisen hoidon, hoivan tai tuen tarpeessa kuin vaikkapa vammainen. Päihdeongelmainen voi toipua, voittaa ongelmansa, ja päästä pois siitä mainitusta “huutolaisen” osastaan. Siinä on ihan hyvä tukea häntä. Se tulee edullisimmaksi ja parhaimmaksi kaikille.
Asunnottomat eivät siis kykene majoittumaan ja pysymään majoittuneina omatoimisesti, ja yhteiskunta on haluton tai kyvytön tarjoamaan sellaista tukea jota kukin asunnoton yksilö erikseen tarvitsisi.
Asunnottomuutta siis kuitenkin hoidetaan, no ehkä tilanne on parhaillaan korjaantumassa ja hoituu ennenpitkää kuntoon, hyvä vaan jos niin on asiat.
Apua on saatavissa.
Kunnilla on nykyään myös asiaan erikoistuneita asumisneuvojia, joilta saa hyviä neuvoja.
Kuten Vadelmamunkki totesi, useimmiten asunnottomuuden syynä on päihteiden käyttö.
Juopotellessa voi käydä niin, että jopa silloinkin kun yhteiskunta maksaa osan asumiskuluista, raha loppuu kesken. Jos omaisuutta ja tuloja riittää sekä asumiseen että juhlimiseen, niin mikäpä siinä, elämä on laiffii, saahan siitä nauttia.
Joskus käy kuulemma niinkin, että yhteiskunnalta saatu asumistuki ei menekään vuokranantajalle vaan se "lainataan"välillä bilettämiseen. Jos useamman kuukauden vuokrat ovat rästissä niin saattaapa häätö tulla.
Yhden kuukauden takia tuskin -vuokranantajien kanssa voi neuvotella, heille on tärkeintä että rahansa saavat, vaikka sitten vähän myöhässäkin. Se asukasneuvoja voi joskus tulla mukaan neuvotteluunkin, jos apua tarvitsee.
Asumisongelmia on kyllä muistakin syistä.
Kun nyt köyhimmät joutuvat uutisten mukaan jättämään jopa diabeteslääkkeensä ostamatta, eli hengenvaara on olemassa, niin kai silloin on järjellisesti ajatellen jo asumiskulut minimoitu. Muutettu asumaan halvemmille seuduille ja vähemmille mukavuuksille ja edustavuuksille. Ja se edullisin mahdollinen asuminen ei tosiaan ihan ongelmatonta ole.
Halvalla asuminen merkitsee asumisongelmia. Puutteellinen (kaikkiin mukavuuksiin tottuneen mielestä) varustetaso, huonot kulkuyhteydet, työpaikkojen ja palvelujen sijainti kaukana, asunnon vetoisuus ja oman työmäärän suuruus lämmityksen, kunnossapidon, teiden aurauksen, jätehuollon ja monen muunkin asian suhteen. Tehdyllä omalla työllä voi korvata rahan puuttumisen, mutta ongelmia tulee kun ikää alkaa olemaan siellä reippaasti yli kahdeksankymmenen -useimmilla hiukan kunto heikkenee siinä vaiheessa, selvin päinkin ollessa.
Asumisen ongelmat siis eivät merkitse pelkästään asunnon kokonaan puuttumista.
Eivätkä kaikki asumisongelmat johdu siitä että rahat on juotu, naapurit kiusattu ja ikkunat kännissä rikottu.
Kyllä sitä hoidetaan, ja yhteiskunta myös tarjoaa tukea onneksi edelleen. Kuten papukaijana kirjoitan jokaiseen viestiini, päihteettömyyteen ja sitä myöten itsenäiseen asumiseen tähtäävää tuettua asumista on vielä tarjolla.
Majoittumaan pystyy johonkin jokainen, mutta itsenäinen asuminen kaikkine velvollisuuksinen (kuten vuokranmaksu ym.) tuottaa päihdeongemaiselle vaikeuksia. Asunnottomuuden hoito kulkee siis tavattoman usein käsi kädessä päihdeongelman hoitamisen kanssa.
Lämmityksen, aurauksen ja jätehuollonhan järjestää asunnon omistaja, joka pienituloisilla on yleensä kunta tai kaupunki. Kunnan ja kaupungin vuokra-asunnoissa on myös vakiovarusteena tietyt mukavuudet, kuten lämmin vesi, kylpyhuone, jääkaappi ja liesi.
Tuntuu tosin hieman hassulta kutsua noita varusteita “mukavuuksiksi”, mutta kutsun nyt koska voi olla että jonkun mielestä kaikki 1900-luvulla kotitalouksiin tullut edustaa jollekin ylellisyyttä ja prameilua.
Asukas joutuu huolehtimaan itse aurauksesta, lämmityksestä ja jätehuollosta, jos hän omistaa talon jossa asuu. Asumiskelpoisen talon omistaminen tekee ihmisestä kuitenkin jo melko varakkaan
Tottakai omistusasuminen on halvempaa kuin vuokralla asuminen, sitten kun asunnon on omakseen ostanut. Pienituloisimmat asuvat kuitenkin yleensä vuokralla, koska asunnon ostamiseen ei ole koskaan ollut varallisuutta tai luottoa pankin silmissä.
Pääkaupunkiseudun asumisen hintoja kauhistellaan syystäkin, mutta kuitenkin täytyy todeta että kunnan vuokra-asuntojen vuokrat eivät ole ihan kohtuuttoman korkeita täälläkään. Kunnan vuokra-asuntoja ei kuitenkaan riitä kaikille, joten markkinoilla toimii myös voittoja tavoittelevia isoja liikeyrityksiä kuten Sato, joiden vuokrat ovat fodella huikeita.
Onneksi on sellaisiakin edullisempia vuokranantajia kuten HOAS, Y-asunnot ja S-asunnot. Asumisen hintaa nostaa mm. ykistyisautoilu, koska parkkipaikat ym. pysäkointitilat ovat hyvin kalliita. Siinä siis yksi syy vähentää yksityisautoilua.
Googlettelin vuokra-asuntoja Helsingissä, kun aihe alkoi kiinnostaa. Hintaluokassa 400 - 600 e/kk löytyy jo jokunen kiva kämppä. Ei tietenkään ydinkeskustassa mutta tyyliin Hertsikassa. Työssäkäyvälle ei ihan mahdottoman kallis.
Omistusasuntoja on kans laidasta laitaan.
Niissäkin käypä hinta ja arvo (ja niiden mukana pitkällä tähtäimellä asumiskulut) määräytyvät sekä varustetason, mukavuuksien, kunnon että taas kerran sen sijainnin perusteella.
Minulla lienee sieltä halvimmasta päästä. Tämän purkukuntoisena ostamani mökin arvo lienee nyt kymppitonnin paikkeilla, en ole asiaa selvittänyt kun ei sillä hinnalla minkäänlaista mistään paremmasta paikasta saisi. Ei siis passaa myyntiin laittaa. Jossain vaiheessa, kun tätä pankille makselin, oli velan korko ja kuoletus yhteensä satasen paikkeilla kuukaudessa -ei sillä olisi paljon kapakassa istuttu. Mutta, hyvin ymmärrän että moni mieluummin maksaa vuokrana vaikka vähän enemmän, kunhan saa asua lähellä ravintoloita, kauppoja, konsertteja,kirkkoja,raitiovaunuja,pizzerioita,rautatieasemia…mitä nyt kukin sitten elämässään tärkeimpänä pitää.
Juu, olen ihan tyytyväinen siihen etten ole asunnoton. Ja kyllä tässä tarkeneekin, jotenkuten. Sähkövalo on, ja tulee laajakaistanaru, yhteydet ihmiskuntaan siis on. Ja jos talvella vesijohto jäätyy, viemäri tukkeutuu, lumi tuiskuaa jostain raoista sisään niin toki joku jalomielinen kristitty, buddhalainen, muslimi, ateisti tai filosofioista vallan piittaamaton ystävä minut kevääseen asti majoittaa. En osaa pelätä ettenkö jotenkin selviytyisi. Onpa tässä kaikenlaisesta ehjin nahoin tähänkin asti.
Asunnoton en siis ole, joten en pääse semmoisella tittelillä pröystäilemään. Niillä, joilla ei tämmöistäkään yösijaa ole, on kestämistä. Olipa se tilanne sitten hankittu juopottelemalla tai konkurssilla, huonoilla eväillä alunperinkin tai yksinkertaisesti paskamaisen tuurin seurauksena. Tilanne on syystä riippumatta katala, näillä leveysasteilla.
Juomalla, sanotaan, asunnottomista on suurin osa asunnottomaksi tullut. Tällä palstalla ei taida montaa niin perusteellisesti juonutta olla? Ei välttämättä ole nettiyhteyksiä jos ei yösijaakaan, luulisin. Niinpä taidamme olla suurin osa porukkaa melko hyväosaisia, siinä mielessä vielä vain kohtuullisesti alkoholisoituneita, perustarpeet säilyttämään kyenneitä.
Niin, paha vaan että päihteettömyys saattaa jostakusta tuntua aivan mahdottomalta. Jotkut tämän palstan lukijat tietävät melko varmasti sen tunteen. Toisessa asiayhteydessä puhutaan jopa voimattomuudesta alkoholiin nähden. Mutta suurin osa kansasta pitää luultavasti viinan vietävänä olemista tahallisena venkoiluna ja vastuun pakoiluna.
Minäkin olen joskus ollut sen verran voimaton alkoholiin nähden että töihinkin piti mennä Alkon kautta.
En arvostele tai paheksu päihteettömyyttä edellyttävien asuntoloiden toimintaa, pyrin vain tarkastelemaan tilannetta eri näkökulmista.
Jos päihdeongelmaa pystytään hoitamaan käsi kädessa asunnottomuuden hoitamisen kanssa niin ollaan hyvällä ja oikealla tiellä. Mutta mitä sanotaan asiakkaalle joka ei halua päihdeongelman hoitamista, ehkä pitää sitä mahdottomana tai muuten samaan sählinkiin kuulumattomana? Oikeastaan termi “asunto ensin”, viittaa tuontyyppiseen ajatteluun.
No, jos on olemassa hyviä vaihtoehtoja ja lisäksi ikäänkuin viimeisenä vaihtoehtona niitä märkiä asuntoloita eli helvetin esikartanoita heille joille muu ei sovellu, niin ei kai asiaa sen paremmin juuri pystykään hoitamaan.
Väittävät että asunto-ongelmien taustalla olisi rakenteellisia asioita, eikä pelkästään juopottelua.
En usko, että kenenkään mielestä ihannetilanteessa tarjotaan yhä uudelleen ja uudelleen asuntoa ympäristöä terrorisoivalle yötä päivää meluisasti juhlivalle ja fyysistä voimaa kommunikointinsa välineenä käyttävälle työtä vieroksuvalle asettamatta mitään ehtoja asumisen suhteen.
Pieni marginaaliryhmä kuitenkin elää noin, eikä helppoja ratkaisuja ole olemassa. Ei voida kaikesta turhautumisesta huolimatta hyväksyä sitä että heidän annettaisiin jäätyä puistoihin eikä ole helppoa heidän siirtämisensä autiolle saarellekaan kuten joku kansanedustaja ehdotti. Kysymyksessä on kuitenkin hyvin pieni joukko ihmisiä, ja heidän määäränsä pitkällä tähtäimellä riippuu hyvin paljon siitä tehdäänkö alkoholisoitumisen suhteen ehkäisevää työtä olemassaolevin keinoin. Olemassaolevat keinot kai ovat edelleen saatavuuden rajoittaminen, hintapolitiikka ja valistustyö. Nimenomaan yhdessä, jos noista joku osa pettää, ei muillakaan paljon tehoa ole.
Ylivoimaisesti suurin osa alkoholinkäyttäjistäkin pystyy huolehtimaan itsestään, ehkäisemään itse alkoholismin kehittymistä ainakin siinä määrin ettei heistä muodostu kuvatunkaltaisia asunnottomia ongelmakimppuja.
Näiden ongelmaryppäiden kasaantumisessa yksittäiseen ihmiseen on usein myös muita tekijöitä kuin alkoholisoituminen, niidenkin kahdalla jotka ovat alkoholin suur- ja ongelmakuluttajia.
Ongelmallisimmat henkilöt ovat yleensä jo luottotietojen ja henkilöhistoriansa, mm. maksamattomien vuokrien ja häiriöiden johdosta bisnesluontoisten asumispalvelujen ulkopuolella, heitä ei oteta edes niihin yksityisten firmojen asuntoloihin, he jäävät joka tapauksessa yhteiskunnan ylläpitämien majoituspalvelujen harteille.
Asuntolabisneksessäkin siis sijoittajien yhtiöt, joiden päätavoite edelleen on voiton tuottaminen eikä ihmisten parantaminen, pyrkivät korjaamaan “kermat päältä” eli vähimmällä vaivalla tuottoa tuovat asutettavat.
Ongelmat jäävät edelleen meille, yhteiskunnalle.
Jossain on näidenkin ihmisten saatava olla, ainakaan minun arvoihini ei suoranainen heitteillejättö sovi.
Miten asia pitäisi järjestää, siihen ei minulla valmiita vastauksia ole. Keskustelu jatkukoon. Taidamme olla hyvin kipeän ja tärkeän asian äärellä.
10 000 euroakin asunnosta on monelle vähävaraiselle tähtitieteellinen summa kerralla maksettavaksi, vaikka se olisi halvimmasta päästä omistusasumista. Se edellyttää siis lainaa, ja hyviä välejä lainan antajaan sekä takaisinmaksukykyä.
Suurin osa omistusasunnoista ei tietenkään ole noin “halpoja”, vaan hinnat voivat olla paljon korkeampia maaseudullakin.
Miksi joku sitten haluaa asua mieluummin kaupungissa kuin korpiseudulla, tai maaseudulla? Syynä voi olla toki Metsänreunan miehen luettelemat pizzeria, kirkko, asema, konsertti, raitiovaunu tahi Länsimetro, mutta syy voi olla myös se että kaupungissa on työpaikkoja, ja sosiaalisia verkostoja.
Itse pidän myös ihmisistä, ja minulle on tärkeää nähdä paljon erilaisia ihmisiä ympäristössäni.
Ihmiskontaktiahan me kaikki jollain tapaa kaipaamme, asuimme sitten keskellä kaupunkia tai metsän keskellä. Muutenhan emme keskustelisi tällä foorumillakaan.
Kyllä. Näitä ns. märkiä asuntoloita on hyvin paljon, ja niitä ylläpitävät meidän kylillä mm. Helsingin Diakonissalaitos, VVA ry., Pelastusarmeija, Sininauhaliitto ja niin edelleen.
Näihin asuntoloihin tehdään jatkuvasti voimassa oleva vuokrasopimus, jonka vuoksi niistä voi tulla loppuelämän sijoituspaikkoja.
Päihteettömiin, kuntouttaviin asuntoloihin puolestaan tehdään sijoituspäätös päihdehuollon toimesta, eli niiden on tarkoitus ollakin hoitavia, ja niistä on tarkoitus päästä joskus ns. omille jaloilleen, itsenäiseen asumiseen. Tavoitteena oma tupa, oma lupa, niin kuin eräs asukki tapasi todeta.
Sekä päihteettömiä että päihteet sallivia asumispalveluiita siis pitää olla valittavana.
Aika hyvin minä jaksankin kirjottaa samat asiat moneen kertaan samaan ketjuun. Kirjoitan varmaan huomenna nämä asiat taas. No, kertaus on jankkauksen äiti.
