YKn köyhyyden vastainen päivä 17.10

Tänään sitten on tuollainen päivä.
Eri puolilla järjestettävissä tapahtumissa, asunnottomien yön nimellä kulkevissa, ovat päihdeasiat vahvasti esillä.
Kosketuspinta tähän palstaan ja ehkä palstan käyttäjiinkin siis on vahva.
Tämä on siitä harvinainen tapahtuma että järjestelyissä on mukana paikallisilla tasoilla ensinnäkin aina useita yhdistyksiä, järjestöjä, laitoksiakin… eli yhteistyö toimii.
Ja tosiaan, kokoomuksesta kommunisteihin, uskovaiset ja ateistit yhdessä järjestelemässä, aivan julkisesti ja sovinnossa.

Jotain yhteisteistä arvopohjaa siis on olemassa?

Hyvä niin.

Ei ole minullakaan mitään syytä boikotoida , hyvinkin mahdun omien arvojeni kanssa noin laajapohjaiseen joukkoon.

kiitosta muistutuksesta.
katselen löytyykö lähiseudulta mitään tuohon liittyvää ja menen osallistumaan.
tuli taas otettua irtautumisyritys feispuukki-pölhölästä, jotenolisi mennyt
helposti ohi.
ei ole yhteiskunnalla asunnon järjestämisessä omassa tapauksessakaan mitään kauheaa
kiirettä tai halukkuutta asiaa ratkoa.oma syynikin paljolti, kun ei oikein systeemin ämmien
kanssa ole taitoa aina asiallisesti touhuilla.
se ja sama, ilman omaa kämppää siis edelleen ja sopiva on koetettava löytää.
nuo ämmät kylläkin hommaisivat taas kaikkea sellaista mitä juuri ei halua,
kämppää, aktivoimispaskaa, sopeutumista.
ja jos on tarve kommentoida, että oma on syyni, niin tunkekaa päänne takaisin ahteriinne.
oma syy.on kai.mitä sitten.
joo, jos sattuu puolueellisia olemaan läsnä, niin vittuilen niille lämpimikseni.
vai ottaisko lämmintä vaatetta ylle, ne nysvät alkavat jotain omaa jargonia jauhaa ja
sitä ei selevin päin kuuntele kukkaa…

Edit: meinasin kirjottaa jotain, mutta antaa olla. Monoa ja nyrkkiähän siitä olisin varmaan taas saanut.

olisit laittanut vadelmamunkki vaan.
olisin niin mielelläni höykyttänyt, ei vainiskaan.
nyt olen taas ihan jo rauhoittunut ja kaikkien puolueitten ystävä.
ja onhan sulla välillä ihan hyviäkin näkökohtia ollut kirjoituksissasi.
vaikken kyllä osaa usein arvostaa, siis, niin, joo, hmmm…heippa

Paaministeri antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän totesi, että hän sekä hänen puolueensa ja konseksuksessa olevat muut puolueet tuomitsevat jyrkästi köyhyyden.

Sellainenkin ihan paska näkökohta minulla on, että leipäjonossa on tunnelmaa. On todettu omakohtaisesti. Ja leipäjonossa on myös pituutta minunkin “rikkaassa” kotikunnassani vuoden ympäri, eikä vain tänään.
Onhan siinä tosin sekin, että jos ruokaa jaetaan ilmaiseksi, sitä myös haetaan, vaikka olisi vähemmänkin köyhyyttä.

Mitä se köyhyys sitten on? Jollekin se on sitä että auto ei ole ihan uusinta vuosimallia, tai sitä että naapurin pentele näkyy verotietojen mukaan tienaavan enemmän. Tai että jollain toisella ylipäätään on vain jotain enemmän kuin itsellä.

On köyhyydelle absoluuttinenkin määritelmä: se on puutetta perutarpeissa: puutetta asumisesta, ravinnosta, perusterveydnhoidosta, perustoimeentulosta.

Miksi kenenkään tarvitsisi olla minkään puolueen ystävä, jos ei huvita? Minä olin bänditreeneissä, pää ahterissa, enkä missään asunnottomien yössä. Meidän bändi vihaa politiikkaa ja porvareita. Ja porvarismia on kaikki huono, niinku esim. tilliliha, kylmä kesä ja lämmin kalja.

Onneksi ei tarvitse enää syyllistyä siitäkään, että käy töissä.
Mustakin tulee ihan saatanan anti-system! Anti-system as fuck.

Asunnottomien yö ja köyhyyden vastainen päivä meni.
Hyvä että edes yhtenä päivänä vuodessa nousee asia esiin.

Mediassa tapahtuma huomioitiin. Hyvä sekin.

Mukana olin, omalla paikkakunnallani, minäkin.

Keskusteluissa nousi siinä tilaisuudessa taas kerran pinnalle päihdeongelmaisten asuntotilanne, “asunto ensin” -systeemi.
Se, että joissakin asuntoloissa asuminen on ns. päihteellistä, eli alkoholin vaikutuksen alaisena pääsee kotiinsa nukkumaan, tuntuu kovasti sotivan joidenkin ihmisten oikeustajua vastaan.

Asuminen pitäisi jotenkin “ansaita” pysymällä erossa päihteistä, osoittamalla parantuneensa, käyttäytymällä kuten nöyrän avunpyytäjän kuuluukin.

eräs kai aika paljon käytetty malli on, että päihtyneenäkin voi olla katon alla yöt,
mutta päiväksi on lähdettävä katuja tallaamaan.
tuo olisi ihan hyvä saada malliksi kaikkeen asumiseen, käyt töissä päivisin tai et.
ja viikonloppuisin myös.
joku tulisi aamukahdeksalta patistelemaan pois kämpiltä ja vahtisi oven lähistöllä, että
sisään pääset sitten taas iltapalaa laittelemaan.
ja miten oiva keino hoitaa työttömyyttä, kaikki asunnottomat joutaisivat hyvin päiväsajan kyttäämään
kotisi nurkilla, että pysyt poissa jollain ihan pienehköllä palkalla…2000 kk?.
oikeudesta oleilla sisätiloissa voitaisiin periä vaikka 500e. joka maksettaisiin asunnon omistajalle.
win,win,win tilanne. talouden kuumenneita rattaita taas tarvittaisiin lisää työteliästä suomemme
populaa voitelemaan ja voilaa…köyhyys ja nälkä ja kurjuus olisi poistettu.’
mikä noita poliitikkoja oikein vaivaa, kun eivät viitsi yhtään ajatella ja keksiä luovia ratkaisuja.
onko sinne valittu jotain aivokääpiöitä??
vastaan on.
seuraavissa vaaleissa vadelmamunkille sitten annetaan kaikki äänet ja evästetään se tekemään
jotain täällä plinkissä.
näissä teemapäivissä vaan tahtoo olla se hoono pooli hoonossa soomessa, että päivä puhutaan
hyvää, hellää ja lämmintä ja loppuvuosi ollaan naama tyytyväisyydestä punaisina, miten hienoja
osattiinkaan puhua. pari toimikuntaa suoltaa joitakin lausumia, tehdään tutkimuksia ja selontekoja.
kaikkea kivaa ja sexyä touhuilua…kai joku onnekas saa mallin vuoksi asioihinsa parannusta, vaan ihan
sama olisi jos arvottaisiin muutama onnekas, joille rakennettaisiin messevä mesta ja helevatan
paljon halavemmaks tulis taas.
häpinää ja tärkeilyä lähinnä tuollainen pöhinä…mihin on muuten unohtunut tuo, ah niin ihana, ilmaisu…
pöh…ja huoh…

Päihdeongelmaisille ja päihtekuntoutujille pitää olla tarjolla sekä päihteet sallivaa että päihteetöntä asumispalvelua.
Siis molempia.

Päihteetön tuettu asuminen on yleensä tilapäistä ja niin sanotusti kuntouttavaa, eli sillä on osuus ihmisen raittiuden ylläpitämisessä. Niissä ei siis olla parannuttu, vaan niissä mennään paranemista kohti. Monet tarvitsevat toipuakseen oikeasti päihteettömän asuinympäristön raittiuden alkuvaiheessa, ja siihen pitää myös olla oikeus.
Päihteettömissä asumispalveluissa on tarkoituksena, että raittiuden vakiinnuttua pääsisi takaisin ns. normaaliin asumiseen, vaikkapa kunnan vuokra-asuntoon.

Päihteelliset asuntolat ovat sen sijaan yleensä loppuelämän sijoituspaikkoja, joista on vaikeaa enää kuiville kiivetä. Kun samassa talossa asuu parikin sataa törpöttelevää, viinaa kiskovaa tai huumeita käyttävää asukkia, voi siinä ympäristössä olla pikkuisen vaikeaa olla selvin pain, vaikka orastava halu siihen olisikin.

Molempia siis kuitenkin tarvitaan. Ja sitten on vielä noita ak47:n mainitsemia yöpymispaikkoja, jotka eivät oikeastaan ole asumista vaan ainoastaan yöpymispaikkoja sellaisille, joilla ei minkäänlaista vakituista lukaalia ole missään. Näkyi olevan muuten yksi työpaikka tarjolla sellasessa. En hakenut.

Tilaisuudessa kysyttiin nimenomaan tuota; miten eteenpäin?

Päihteellisen asumisyksikön johtaja ei täysin niellyt ajatusta loppuiän sijoituksesta.
Väitti että heiltäkin on siirrytty myös itsenäiseen asumiseen.
Selviämisiä tapahtuu.

Ongelmallisia ovat ne jotka muun haitan lisäksi ovat esimerkiksi väkivaltaisia, heitä ei voida pitää siinäkään asumismuodossa muiden mukana.

Mitä heille pitäisi tehdä?

Jos ihminen on niin väkivaltainen, ettei sopeudu muiden kanssa samaan asumisyksikköön, niin eipä sellaiselle voi sitten tehdä paljon mitään. Joskus on sanottava, että elämä on valintoja, sille väkivaltaisellekin.

Kyllä joskus päihdeasuntolastakin pääsee eteenpäin, mutta aika harvinaista se on. Päihteettömästä asumispalvelusta menee poikkeuksetta reitti normaaliin itsenäiseen asumiseen, päihteellisestä asumsipaikasta ei niinkään. Näin siis ainakin Helsingissä siis.

Yleensä pääsy märästä asuntolasta eteenpäin menee kuivan asuntolan kautta, mutta siihen vaaditaan aikamoisia voimavaroja toipujalta itseltään. Ensinhän on osoitettava toipumishalua ja -kykyä siellä märässä asuntolassa, joka niissä olosuhteissa on helpommin sanottu kuin tehty.

väkivaltaisille tai muuten liikaa muille häiriötä aiheuttaville olisi järkättävä erityisyksikköjä.
niihin olisi oltava liitetty terapia, vaikka pakollinen, että ongelmakäytöksen syitä olisi mahdollisuus
käsitellä.
jossain vaiheessa on tietysti pakko nostaa kädet pystyyn, kaikki eivät voi tai halua tulla autetuiksi ja
heille olisi oltava joitain erityispaikkoja, joissa mahdollisimman omaehtoinen asuminen voi toteutua.
ei varmaan helppo asia, mutta luulisin kuitenkin kannattavan, sillä nykyään näistä sopeutumattomista
suurin osa lienee vankiloissa.

Yritin katsoa asunnottomuuden syitä netistä. Löytyi vasemmistonuorten sivu. Mainostettiin että on toimintapäivä 13.6. (jonakin vuonna). Sivulla on linkkejä eri artikkeleihin, mutta ei ole vuosilukua josta näkisi miten tuoreita jutut ovat. Kerrottiin myös että on kiertue, tietystä päivästä tiettyyn päivään, mutta ei kerrottu minä vuonna. Sitten toki sen kiertueen päiväkirjaa lukemalla selvisi että kyseessä oli vuosi 2014.

Ehdotettiin liittymistä vasemmistonuoriin mutta en ole kovinkaan vasemmistolainen enkä kovinkaan nuori.

Asunnottomuuden tärkeimmäksi syyksi sanottiin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute.

Mikähän lie kohtuuhinta. Vilkaisin tarjontaa vuokraovi.com:sta:
Hakuehdot: vuokrakohteet; Suomi; Yksiö tai Kaksio; vuokra 1 € - 400 €
Hakuehdoilla löytyy 514 asuntoa

Asunnottomien määräksi sanottiin jossain 7000. Mutta ne syyt taitavat olla kenellä mikäkin. Lieneekö osa porukasta sellaisia jotka tarvitsivat vain rahat takuuvuokran maksuun. Ja toinen äärilaita lienee väkivaltaiset henkilöt jotka eivät suostu asumaan rauhanomaisesti missään?

Oma nykyinen asuntoni maksoi muutama vuosi sitten 26700 (kymmenen vuoden lainan hoitokukulut olisivat jotain 200-300 kuukaudessa) ja asumiskulut ovat 150-200 kuukaudessa. No, rehellisyyden nimissä on sanottava että helppoahan minun on valita edullinen asuinalue kun olen jo eläkkeellä.

Asunnottomuus omalle kohdalle osuneena tuntuisi kyllä hyvin kummalliselta olotilalta, olisin luultavasti valmis melkein mihin tahansa asunnon saadakseni.

Tähän asiaan liittyy myös seikka että ainakin minulla on ennakkoluulo että asunnottomat suuttuvat ja pitävät tenttaamisena sitä jos yritän selvittää tilanteeseen johtaneita syitä. Ainakin rahaa taannoin pummanneet sukulaiset ja tutut arsyyntyivät heti jos aloin kysellä rahantarpeen syitä ja rahatilanteeseen liittyviä yksityiskohtia.

Asunnottomien kanssa olen keskustellut silloin tällöin. Kahdenkeskisissä keskusteluissa yleensä ei ole sen kummempia loukkaantumisia tai ärtymystä esiintynyt, useimmat ovat jutelleet syistä ja asioiden kehittymisestä asunnottomuuden/rahattomuuden tilanteeseen hyvinkin rauhallisesti. Kun elämä tekee kuperkeikkoja, kaikki vaivalla hankittu ja ehdottoman tärkeänä pidetty haihtuu ympäriltä, on ensimmäinen reaktio hätääntyminen, hermostuminen, masennus, kiukku, häpeä… ihan kuin elämäkin olisi loppunut.

Ihminen on sopeutuvainen. Useilla asunnottomilla, omaisuudettomilla, syrjäytyneellä toivottomuus muuttuu hiljaiseksi välinpitämättömyydeksi. Eletään päivä kerrallaan. Ajatellaan että ehkä huomenna sitten on jotain muuta, mutta nyt mennään näillä, keskitytään selviytymään juuri tämän päivän tarpeista.

Asunnottomana ei ole helppoa rakentaa muunlaista elämää kuin juuri se “päivä kerrallaan”. Jos joku tarjoaa ryypyn, niin hyvä niin. Tämän hetken mielihyvä, nousuhumala, turrutus, elämän totuuksien hetkeksi syrjään työntäminen on lepoa ja rentoutumista. Huominen on jossain siellä kaukana, ylihuominen ja ensi vuosi niin ulottumattomissa ettei niiden takia viitsi kieltäytyä saatavilla olevista tämän päivän nautinnosta.

Tämän päivän suurimpia asioita voivat olla ruuan hankinta, minne ehkä pääsisi peseytymään, missä voisi vähän vaatekertaa puhdistaa, saiskohan jostain sukat, kalsarit? Missä pääsee nukkumaan.

Monimutkaisemmat asiat ovat todella monimutkaisia.

Asunto ensin -ajattelu ihmisten auttamisessa on saanut ymmärrettävää irvistelyä ja paheksumista osakseen. Ansaitsematonta hyötymistä, juhlan jatkumista kunnon ihmisten kustannuksella, holtittomuuden hyväksymistä, juomisen edesauttamista… niinpä niin.

Kuitenkin, juuri noista elämän perusasioista minäkin lähtisin tilannetta korjaamaan. Ensin ruokaa, pesumahdollisuus ja paikka nukkumiseen, sellainen jossa voi vaikka vaattensa pestä ja kuivata. Seuraavana voi sitten jo ajatella huomista, ensi viikkoa, pidemmällekin. Voi vaikka kokeilla kestäisikö kantti olla ihan selvänä ne muutamat ensimmäiset hankalat vuorokaudet. Ja jos todella aikaa ja voimia on, niin sitten voi alkaa kaivelemaan muistista oliko lapsena vähemmän ja halvempia leikkikaluja kuin naapurin kakaroilla, oliko vanhemmilla jotain moitittavia vikoja päässä, semmoisia joista voisi heitä syyttää ja selittää oman käyttäytymisen virheet… Voi alkaa henkistymään, miettimään tohtorinväitöskirjan aiheita, uusia passinsa ja sopia kukkasten kastelusta sillä aikaa kun itse käy vilkaisemassa eteläamerikan tulivuoria.

Asunto ensin on muuten ihan hyvä periaate, mutta ikävä kyllä monet märät asuntolat ovat eräänlaisia helvetin esikartanoita, jos tällainen kielikuva nyt sallitaan. Ne ovat myös vakavasti päihde- ja mielenterveysongelmaisten saattokoteja, jossa nämä voivat ryypätä ja piikittää itsensä hengiltä kohtuullisen joutuisasti, ilman että kuormittavat kalliita kuntouttavia ja raitistavia hoitoja.

Lisäksi kyseiset asuntolat ovat iso bisnes niiden ylläpitäjille, joita ovat mm. Diakinissalaitos, Sininauhaliitto. Pelastusarmeija ja kohta varmaan Attendo ynnä muut ylikansalliset porssiyhtiöt. Näille on myös edullista pitää ihmiset kiinni päihderiippuvuudessa, jolloin he tarvitsevat tuettua asuntola-asumista hamaan elämänsä loppuun asti.

Asunottomuuden syistä puhuttaessa jotenkin tunnutaan hyssyttelevän päihdeongelmien osuutta. Päihdeongelmista mainitseminen mielletään ilmeisesti jotenkin asunnottomien syyllistämiseksi , ikäänkuin yhden ilmiselvän ongelmakohdan ääneen lausuminen olisi syyllistämistä.

Samalla tunnetaan ihmeellistä ylenkatsetta sitä kohtaan, että päihdeongelmaiselle tarjottaisiin päihteetön asumisympäristö, jonka sääntöihin kuuluu selvin päin oleminen. Monet asunnottomat päihdeongelmaiset kuitenkin haluavat nimenomaan tällaista asumista alkuun, jossa vakiinnuttaa raittiutta ja saada elämää järjestykseen.
Niiden hyvänä puolena on myös nopea pääsy tavalliseen ja itsenäiseen vuokra-asumiseen, sitten kun elämänhallinta on palautunut sen verran että itsenäisesti osataan asua, ehkä jopa vuokrat ajallaan maksaen, häiriöitä aiheuttamatta ja kämppää hajottamatta.

Lisää kilpailuahan tarvitaankin jos markkinavoimat eivät vielä toimi kunnolla vaan nykyiset asuntoloiden ylläpitäjät kiskovat ylihintaa.

Jos ihmisiä pidetään tahallaan kiinni päihderiippuvuudessa se on törkeä eettinen väärinkäytös ja ihmisten pahoinpitelyä, mutta mahtaako sille kukaan ulkopuolinen mitään. Onko se, tarjoutuva pahoinpitely- ja rahastusmahdollisuus, riittävä peruste tai osaperuste kieltää koko toiminta?

Rehelliset ja julkisesti tiedossa olevat toimintatavat olisi näissä asioissa toivottavia mutta suuri yleisö ei välttämättä ole valmis tai halukas tietämään kaikkia yksityiskohtia. Aikoinaanhan seinähullut olivat niin vaikeita tapauksia että heidät kahlittiin ketjulla seinään, uskoakseni nykyäänkin on yhtä sairaita ihmisiä, miten heitä sitte kohdeltaneekin.

Rahanteosta on kysymys.
Mikeva omisti kymmenittäin (elleilasketa sadoissa?) asuntoloita, tällaisen uutisen heidän sivuiltaan löysin:

"Attendo sekä Mikevan nykyiset omistajat ovat sopineet kaupasta, jolla Attendo ostaa Mikeva-konsernin. Kaupan myötä kaikki Mikeva-konserniin kuuluvat yhtiöt siirtyvät uuteen omistukseen. Kaupan toteutuminen edellyttää kilpailuviranomaisten hyväksyntää. “Uskomme, että tämä kauppa vahvistaa Mikevan palvelukotien asemaa entisestään ja luo erinomaiset valmiudet SOTE-uudistuksen tuomaan uuteen kilpalutilanteeseen”, toteaa Mikeva Oy:n…
31.5.2017
"
Tottakai asumispalveluiden tuottaminen siirtyy ylikansallisille suuryhtiöille, kun annetaan siirtyä.
Eikä sijoittajia tietenkään kenenkään paraneminen kiinnosta. Ei kiinnostaisi minuakaan jos sijoittaisin rahaa tuottamaan voittoa, silloin pääasia on se rahan lisääntyminen.

Olisi parasta jos yhteiskunta huolehtisi näistä, vaikkapa tuottamatta voittoa kenellekään, kulujen hinnalla. Siinä voisi vaikka sen saavuttamatta jäävän voitto-osuuden verran satsata ihmisten kuntoutumiseen.

Tottakai parasta olisi jos päihdeongelmaiset ryhtyisivät päihteettömiksi.
Päihteetön asuminen on minustakin pafrempi ratkaisu.
Mutta… kun se raitistuminen ei näytä helppoa olevan, ja asunnottomana raitistuminen taitaa olla oikeinkin vaikeaa.

Jos minun olisi pitänyt kävellä päivät ilman asuntoa, ilman mahdollisuuksia oikein mihinkään, niin saattaisi hyvinkin olla etten olisi selvin päin viitsinyt. Ehkä, ja ehkä ei. Voi vain arvailla. Ehkä olisin jaksanut selvitä. Ehkä.

Näin, kun oli sentään asunto ja välttämättömät ruuanlaittovehkeet, pari vaatekertaakin, mahdollisuus johonkin ajankuluun selvin päin, ei se raitistuminen niin mahdottoman hankala juttu ollut. Kai siitä saisi värittämällä ja kauhistelemalla irtioton kamaluutta tehtyä jonkun tarinan mutta enpä viitsi.

Kadulta, asunnottomuudesta nousten tarvitaan jo kanttia, niile sieltä nousseille nostan lakkia.

Joku arvioi, että kadulla raitistuminenkin on helpompaa kuin päihteet sallivassa asuntolassa, jossa koko asujaimisto käyttää kaikkia päihdykkeitä mitä käsiinsä saa. Mutta sehän on täysin subjektiivinen mielipide tai kokemus tai näkemys. missä se toipuminen on mahdollista ja missä ei.
Helpointa, tai sanotaanko vähiten vaikeaa, se kuitenkin varmaan on päihteettömässä ympäristössä, jossa on hyvät olosuhteet ja ympäristökin tukee toipumista.

Ehkä “kiinni päihderiippuvuudessa pitäminen” oli liian kärjistetysti sanottu. Eihän asuntoloiden henkilökunta kuitenkaan kenellekään asukkaalle päihteitä tyrkytä tai väkisin työnnä, päihteet sallivassa asuntolassakaan. Niissä vain ympäristö muodostuu sellaiseksi, ettei selvin päin oleminen monelta asukkaalta onnistu, vaikka yrittäisi. Joltain toki voi onnistuakin, ainakin jonkun aikaa.

Ei toki mitään mainittua palvelua kieltää tai lakkauttaa pidä. Niissä pitää olla valinnanvaraa. Eli kuten alussa sanoinkin, pitää olla sekä että: sekä päihteet sallivia että päihteettömiä asumispalveluja.
Sekä tietysti sellaisia tuetun vuokra-asumisen muotoja, jotka eivät ole varsinaisia asuntoloita vaan mahdollisimman lähellä normaalia vuokralla asumista, kuten Setlementtiasunnot ja Y-säätiö. kalliola.fi/sosiaalityo/asuminen/

Ei korjaavaa (raitistavaa), haittoja vähentävää ja ehkäisevää päihdetyötäkään kannata vastakkain asetella tai piikkilankoja niiden välille vetää: nehän limittyvät toisiinsa ja kaikkia tarvitaan.

Kunnatkin järjestävät vielä jonkun verran asumispalvelua, eli kaikki ei ole ulkopuolisille palveluntuottajille menossa. Helsingissä on kaupungin toimesta esim. matalan kynnyksen yöpymispaikka Hietaniemekadun palvelukeskus.
hel.fi/helsinki/fi/sosiaali … velukeskus
Päihteetöntä asumista: hel.fi/helsinki/fi/sosiaali … oukolakoti

Perinteisesti kilpailussa mukana ovat kotimaiset palveluntuottajat kuten Kalliolan setlementti, mutta ylikansalliset yhtiöt kuten Attendo on jo laittamassa jalkaansa näillekin markkinoille, kuten todettua.

Hommassa liikkuu paljon rahaa.
Me kaikki olemme maksajia, lopulta, mutta hyötyjät ovat jo muualla.

Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien (Onkohan aina niin kuntoutumisestakaan kysymys?) asuntoja on paljon. Niihin on usein yhdistetty jonkinlainen ateriapalvelu, aamu ja iltakahvit, lääkkeiden jakoa ym.

Ruuanlaitto kun ihmiseltä ulkoistetaan niin laitostuminen, kuntoutumisen torjunta onkin jo onnistunut. Ei siinä jää päivään mitään sellaisia rajoitteita joihin voisi toimintahalunsa purkaa ilman häiriöntuottamista.

Toinen ongelmapiste syntyy kun vetreitä, 20-40 vuotiaita toimintatarmoa ja testosteronia pursuavia nuoria miehiä, alkon, lääkkeiden ja vitamiinien avulla turboahdettuina majoitetaan isoina joukkoina samaan osoitteeseen. Yleensä vielä mahdollisimman suureen ja hektiseen taajamaan jossa löytyy nopeasti samanhenkisiä kavereita.

Vähän epäilinkin että asunnottomuuden parissa puuhailevat tahot ja instanssit vetävät eri suuntiin, joka onkin tehokas menetelmä jarruttaa ja sabotoida koko toimintaa. Yksi on tuomassa kaupallisia toimijoita kehiin, toinen on torjumassa niitä. Tuo erimielisyys toimintatavoista vaikuttaa asunnottomuuden todelliselta syyltä, ei voida toimia, ainakaan tehokkaasti, kun ei olla yksimielisiä toimintatavoista.

Ihmisen pintaa jos raaputtaa, niin esiin tulee peto, niin väitetään. Yhteiskunnallisen ongelman pintaa jos raaputtaa, niin esiin tulee kahden tai useamman tahon kinastelu ja eduntavoittelu.

Veronmaksajat ovat siis voitavansa tehneet. Pallo on poliittisilla päättäjillä. Uutisoinnissa pyritään jotenkin ovelasti syyllistämään tilanteesta tavallista veronmaksajaa.

Mihin mitään asunnottomien öitä tarvitaan? Poliitikkojen käytettävissä on veronmaksajilta kerättyä rahaa ja lisää he saavat halutessaan. Nyt heidän pitäisi tehdä järkeviä päätöksiä palkkansa eteen. No, toisaalla olen jo maininnut että poliitikoksi ei tulla olemalla fiksu tai oikeudenmukainen vaan olemalla paksunahkainen ja vallanhaluinen. Näin nämä omaa etuaan tavoittelevat poliitikot nyt sitten kansaa johtavat.

Sinänsä asunnottomien yö on toki signaali äänestäjille ja veronmaksajille, se osoittaa että heidän valitsemat poliitikot eivät hoida tehtäviään kunnolla vaikka useimmat ovat vaalilupauksissaan asioiden pikaista kuntoontuloa lupailleet. Vai olisikohan joku poliitikko sentään sanonut että valitkaa ihmeessä minut mutta ei näitä yhteiskunnan noloja epäkohtia kuntoon saada kuitenkaan.

Olen maininnut että asiat Suomessa toimivat ihmeen hyvin, monet asiat toimivatkin, eivät kuitenkaan kaikki. Tosin tämäkin asunnottomuusasia taitaa toimia paremmin kuin muualla, jos se nyt ketään lohduttaa.

Pakko vielä lisätä että ihminen voi myös sairastua siten että päättää kieltäytyä avusta. Eräälle nyt jo kuolleelle sukulaiselleni kävi niin. Jos niin käy niin vika ei tietenkään ole avun tarjoajissa. Jos joku ylläpitää asunnottomuutta tuosta syystä niin kukaan ei voi asialle mitään, ellei häntä suljeta vankilaan. Tuon elämäntapa-asunnottoman kohtaloon viitaten on sitten näppärää syyllistää koko kylmää ja piittaamatonta kansakuntaa.