Neuro, en nyt ihan tajunnut noita liikkeitä, mutta sen liinan pontin kuitenki. Aika kallis joo, tosiaan! Kyllä ihmisten säryillä vaan kylmästi rahastetaan!
Winston, kiitos vaan huolenpidosta! Itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että alkaisin enää vetää samalla lailla kuin ennen hoitoa. Siitä on jo niiin pitkä aika, en todellakaan enää jaksaisi sellasta elämää! Eijjei, ihan muut on suunnitelmat mulla! Mut tiedostan kyllä miten salakavalasti ja huomaamatta se paluu veturiksi tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Siksi mun täytyykin pitää huoli siitä, ette missään tapauksessa, ikinä ala säätää edes yhtä ainoaa teksiä, konttia tai vastaavaa. Mitään kontaktejakaan mulla ei ole, onneksi! Ainoot yhteydet vetomaailmaan on klinikan tyypit. Ja heidän kanssa en koskaan vietä aikaa klinikan ulkopuolella. Nyt kun mun xonen tiputukset jatkuu, täytyy pitää erityisen tarkasti silmällä sitä, etten ala viettää aikaa väärien ihmisten kanssa.
Vetounet tosiaan ovat hälyttävä merkki siitä että on syytä olla itsensä kanssa erityisen varuillaan. Ettei mitenkään huomaamatta ala petaa retkahdusta. Ja just se, et jos olotila alkaa menee liian vaikeeks, ei uutta pudotusta kannata tehdä ennen ku olo on tasaantunut. Mulle alkaa tulee kauhee into tehdä niit tiputuksia välittömästi edellisen perään. Ajatus vapaana, ilman korvaushoitoa elämisestä, alkaa pikkuhiljaa tuntuu todelliselta. Kärsivällisyys alkaa olee kireellä, ja haluisin vaan kerralla rysäyttää hela hoidon läpi. Mut se olis varmasti iso virhe! Pitää nyt vaan sinnitellä, ottaa tämäkin ihmisenä kehittymis-prosessina.
Vaikka ei ihan ketjuun kuulukkaan mutta Iinan selkä on tärkeä, siis liike olisi semmonen hidas eteenpäin lyönti. Fysikaalisessa on puntit ja vaijeri ja kun vaihdat mikä jalka on edempänä pääset käsiksi eri lihaksiin, sit ku tuntuu kipeältä niin varovasti mutta olet juuri sitä kipeää kohtaa rääkkäämässä ja lasket liikkeet joihin ny pitääki lisätä joka päivä vähän. Jos sä sen kympin uhraat johonki fysikaaliseen paikkaan ja ostat kummin sieltä niin mulkkuja ovat jos eivät anna sulle monisteiteita mukaan eri liikkeistä, Iina josei auta mä lupaan mennä kahvinkeitto kurssille. Toisella kympillä ostat semmosen tangon ovekarmien jäliin ja roikut jolloin nikamat irtoo toisistaan, ei mitään leuanvetoa ja aluksi vain osapainolla, kun pääset tilanteeseen et jalat irti lattiasta sun selkä rupee oleen kunnossa. Sitten ostat siihen tankoon nyrkkeilysäkin ja harjoitushanskat ettei ranteet mene, etäisyys niin ettei suoraan eteen ojennettu käsi kuin hipaise säkkiä ja kun lyöt niin selkä kiertyy. Nyt sulta on mennyt kaksi fysikaalisen hoidon hintaa ja sulla on oma hoitolaitos, agressiot on helppo purkaa säkkiin ja menee siinä hyymekitkutkin ku hiki tippuu nenästä ja kuuma suihku peseytymisen ajaksi ja sitten niin kylmää ku ikinä. Et varmaan ajattele mitään piikkiä vaan sitä kuinka huomenna rikot ennätyksesi, mutta se tuoli sun selän on yletyttävä selkänojaan. Jos mä istuisin tunnin jakkaralla niin piipaa autolla vietäis, veneessäkin on ortopedin tekemät pehmusteet ja lupa et jos vasaran panee alle et tunne mitään.
Kyllä mulla on noita ohjeita mut onko tallessa, jos on lähetän sulle spostilla kera koiron kuvan. Täälä hoidetaan toisten mielestä vain huumeiden laskemista mutta jos jonkun hoidettavissa oleva kipu estää vähentämisen niin sitä pitää myös auttaa, olemme iso perhe eikä valitettavasti nähdä koskaan mutta auttaa pitää.
tsemppiä paljon. kun itse menin xone tiputukseen sain sen ennen hoitoon mentyäni kotona tiputettua n. 1-3 millä päivään. Siellä alotettiin sulatus 2millillä ja sitten siirryttiin sulattamaan teemuja. kun xonesta ei niin pieniä annoksia saanut. ja lopuksi annokseni oli vain 0,2. eikä tullut minkään näköisiä refloja. nämä on tietysti paikkakunta kohtaisia että annetaanko kaikissa paikoissa teemuja. tämä tapahtui turussa kupittaan A3:lla. olin siellä 30päivää. no… tuo taphtui tammikussa ja nyt on jo elokuu. retkahdin mutta kuulemma vain 10% onnistuu tiputuksessa jollei sitten ole menossa sen jälkeen johonkin pidempään hoitoon. Nyt menen uudestaan tiputukseen samaan paikkaan ja sen jälkeen kankaanpään A-kotiin 5kuukaudeksi. Ja toivon, että tällä kertaa onnnistun p.s käytän iv:nä.
En voi olla varma mutta itselläni viikko ilman teemuja ei tee mitään, alla on pameja, neurotolia, gabapentiiniä, cymbaltaa että ei ihan tyhjän päällä. Tänään päätän selkäkivun ku ei mentykkään mökille teemuilla, ihme lääke auttaa kipuun eikä tunnu päässä mutta kivikkoisessa rannassa kävely huteraa. Silti uskon jos nisti pääsee teemuissa sulatusvaiheeseen ja sit vähennykseen niin kärsimys on minimaalista, helppo sanoo ku on elämän ikuinen teemurespa alla ja nyt pamit muutettiin kympeiksi ja teemut takas 0.4 enkä edes menny lääkäriin kuten käskettiin vaan apteekista soitettiin että tuu hakeen ku sulle on määrätty. Teemureflat kielenalla käytettynä ei ole niitä pahimpia ja niillä pääsee sen pahan yli, monet lääkärit katsoo kieroon teemuja kuten mulla et miksi syön, kipu ei ilmeisesti ole riittävä.
Säryt tosiaan tuntuu lisääntyvän, vaikka jumppaan, jumppaanjumppaan.
Puolentoista viikon päästä tippuu kasiin, ja sit on aika lääkärille jatkosuunnitelmia varten. Taidan tosiaan pyytää nostoa cymbaltaan. Jos se vaikka auttais nukkumisessakin…?
Mielessä on kans alkanu pyörii sellanen asia ku… sitä sanottiin vissiin seksiksi?? Jos en ihan väärin muista.
^ Juu siis tää on sit ihan hirveetä, kun yhtäkkiä tulee kaikenmaailman himoja ja haluja ja oloja ja ajatuksia ihan jostain out of the blue! Onks tää ihan normaalia? Ajatteleeks normaalit ihmiset koko ajan seksiä?? Ihan ku ois ollu vuosikausia jossain horroksessa ja nyt sen vaikutus alkaa hälvenee, ja ois niinku muuttumas… ihmiseks?? Tuntevaksi ihmiseksi, jolla on haluja! Ou mai gaad.
Pitäis varmaan nostaa annos äkkii takas ylös. Korottaa se johonkin vuosikausien takaiseen hulluun 32 millin maksimiannokseen, ja nuokkua loppuelämä tyytyväisen tasaisessa horroksessa. En tiedä osaanko enää olla normaali ihminen? Mitä jos en pystykään handlaa niit keloja mitä se mukanaan tuo? En nyt ihan pelkkiä seksihimotuksia sentään tarkoita, vaan ihan vakavasti: jos vain joka viides selvii kh:n lopetuksesta retkahtamatta (ja tuskin niidenkään loppuelämästä vielä mitään tietoa ole), niin aika masentavalta näyttää! Jos mulle tulee takas kaikki samat ahdistukset mitä mulla oli ennen hoitoa, ni miten mun nyt pitäis niistä selvitä? Palaanko mä takaisin täysin samaksi ihmiseksi, joka olin ennen hoidon aloitusta??
Näin keskushermostollisesta näkökulmasta, rankasta opiaattien vetämisestä(jopa täysagonistit) palautuu nykytietämyksen mukaan öbaut 100%, vie vaan aikaa. Itse Iina huomasin kun lopetin bentsot, että asiat jotka ainakin luulin käsitelleeni kokonaan, pamahti takasin kovalla voimalla. Petollisella viiveellä viel, ei vielä ku oli akuutit reflat(ekat 30vrk).
Eli joku erittäin hyvä terapeutti ois paikallaan vielä pitkään hoidon lopetuksen jälkeenkin. Tai siis silloin varsinkin! Pitääkin muuten kysyy klinikalta et sit kun mun annos on nollassa, ni katkeeko koko hoito sit siihen! Keskusteluineen kaikkineen?! Vaikkei se mun omahoitsu mikään mulle sopivin olekaan, mut on se sentään parempi ku ei mitään. Ja siis ihan pätevä varmasti on hän, ei vaan kemiat toimi. Mut en tiedä huomaako hän sitä…?
Itsekkin neljän vuoden raskaan bentsojen käytön lopetettuani oli välillä aika mielenkiintoisia olotiloja. Kyllä se voi joillekin varmasti olla aikamoinen shokkikin, kun bentsoja tai oppareita vähentää isoista annoksista ja pitkän käytön jälkeen.
Ainakin itse jouduin opettelemaan montakin asiaa ihan uudestaan ja tunteitten sekamelska oli aika hirveetä. Mut kyllä se tasottuu, vie vaan aikaa, todella pitkään. Helposti varmaan 1-2vuotta. Terapiaa en itse kokenut tarvitsevani, mutta varmasti se olisi monella aivan paikallaan.
Kärjistettynä vertauskuvana varmaan kävisi joku aivohalvauspotilas joka joutuu opettelemaan uudestaan kuinka syödään, käydään vessassa, kävellään ja puhutaan. Raskasta on mutta on se sen arvosta kun “herätään kuolleista/horroksesta”. Siittä ainakin itse olen saanut yhdet parhaimmista kikseistä
^ Nii. Odotukset on kovat niiltä hyviltä olotiloilta. Sit kun niit joskus alkaa tulee.
Joo, kyl mulla on aika voimakkaasti sellanen olo et uus elämä onkin alkamassa. Oon vaan niin pirun kärsimätön! Haluun kaikkitännemulleheti[size=150]just[/size][size=200]nyt!![/size]
Mä kun oon käyny vaikka kuinka monessa eri terapiassa/ keskusteluissa aina teini-iästä asti, niin koen että se on ihan välttämätöntä nyt bupresta luopuessani. Ja varsinkin sit kun niit mielen myllerryksiä alkaa tulee. Kumma, jotenkin tuntuu et mitä enemmän asioistani hoitsuille puhun, sitä vähemmän osaan enää itse tarkkailla itseäni ja toimia silleen ku mulle olisi hyväksi. Vaikka sen kaiketi pitäisi mennä toisin päin?
Mut mun on ihan pakko kysyä sulta County, että mitä sinä tarkoitat tuolla palautumisella ? Minun käsittääkseni jarru-nistien aivoista on otettu hyvinkin paljon MRI-kuvia ja vauriot ovat hurjia eivätkä kyllä palaudu !
Minä kyllä tiedostan tuon asian ja jos mulle joskus tulee sellainen tunne, että olen hyvinkin fiksu ja filmaattinen, niin ja tietty elämää nähnyt, niin mä kyll lakasen sen tunteen äkkiä pois mielestäni .
Jos joku tommonen 16V teini tulee neuvomaan mulle mitä mun kannatas tehdä ja miten edetä elämässä, niin mä kyllä kuuntelen häntä hyvinkin herkällä korvalla! Tolla teinillä voi olla oikein hyviä ajatuksia, jotka ei oo ees mulle juolahtanut mieleen .
Iina, itse olen yrittänyt saada viekkarit yöksi… Olen ottanut aamuisin ennen heräämistä xonen, koska usein ollut se 3-4h aamulla sekä päivällä viekkareissa… Itse liuotan kahdessa osassa, en muuten voisi mitenkään pudottaa annosta…
Itseäni motivoi tahto lopettaa koko helvetin hoito! Pelkkää keppiä tulee tuolta taholta ja kerta viikkoon aika; sanoi lekuri ketä olen nähnyt 4 kertaa! Ei sanonut edes minulle, saan kuulla muualta! Aiemmin rehellisyys oli hyve, nyt tulisi valehdella… Tai jättää kertomatta…
16-vuotiailla ei kyl oo viel elämänkokemusta juuri mitään, et ite kyl otan viisauksia vastaan mieluummin vähän kokeneemmilta tahoilta. Toki kuuntelen kaikkia iästä riippumatta, ja jos jotain oikein viisasta kuulen ni tottakai arvostan sitä, tuli se kenen suusta tahansa.* On vaan aika harvinaista ja epätodennäköistä, että joku teini pystyisi neuvoo aikuista ihmistä tämän ongelmissa. Lapsi kun ei sellasia asioita oo vielä joutunut miettii, niin mitä se niistä tietää. Eikä kuulukaan tietää! Aikuisten tulee olla esimerkkinä nuoremmille, ekä toisinpäin.
* Tai siis lapsiltahan nyt voi saada ihan mielettömiä elämänviisauksia! Et en tarkoita suinkaan sitä että lapset ei tajuu mistään mitään ja aikuisia vaan pitää kuunnella. Mut ne on enemmän sellasia yleismaailmallisia, kuin ihan käytännön juttuja. Kai?
Malibu. Itse taas en pysty jättää viekkareita yölle koska sit en pysty nukkuu. Tai ainakin toistaiseksi iteki oon ottanu kotilääkkeet kahdessa osassa: aamulla ja iltapäivällä/ alkuillasta, jolloin nukkumaan mennessä myöhemmin otettu lääke vaikuttaa vielä niin et pystyn nukahtaa.
Mikään aika vuorokaudesta ei kyl oo mitenkään otollinen vierotusoireiden potemiselle. Et saas nähdä miten tän mun laskusuunnitelman vielä käy. Tekis kyl mieli vaan rysäyttaa se alas vauhdilla. Nyt kun olen saanut opinnot päätökseen, eikä duunia vielä ole, niin nyt olis siihen niin hyvä mahdollisuus! Mieluummin kärsin kovemmat reflat ja pääsen hoidosta nopeemmin eroon, kuin pitkitän koko paskaa kuukausi- tai jopa vuositolkulla. Toisaalta mul on reflojen suhteen ehkä maailman huonoin sietokyky… Jotain normikipua siedän huomattavasti paremmin. Refloja en yhtään.
Oma kokemukseni bentsojen ja lyrican laskusta sekä se mitä olen nähnyt muiden ihmisten (hoitoympäristössä lähinnä) lääketiputuksia (bentsot+opparit), niin ei kannata tehdä laskuja liian nopeasti.
Monta monituista kertaa on se nähty, että näistä kahdesta aineryhmästä jos vieroitetaan liian nopeasti retkahduksia (pahojakin sellaisia) tapahtuu paljon todennäköisemmin.
Se ei paljon lohduta vaikka annokset olisi pienet nopeassa aikataulussa jos erityisesti psyykkiset reflat menee psykoottistasoisiksi (rajua unettomuutta jne…) ja tapahtuu retkahtelua…
Tein itsekkin sen virheen ja sain kärsiä
Ja itsekkin mainitset, että reflojensietokykysi ei ole parasmahdollinen…
^ Nii, noin se varmasti on. Nyt vaan ku tähän alkuun on päässyt, ei millään malttais odottaa et se on ohi. Mut kärsivällisyys ennen kaikkea, pitää koittaa muistaa. Ei oo hoidon lopetuksesta mitään iloa, jos se johtaa retkahdukseen! Onneks meillä on viisaan oloinen lääkäri (tosin vaan lainassa ), joka on oikein erikoistunut korvaushoitoon, ja on hoitanut paljon hoidon lopetuksia ja lääkkeiden alasajoja. Toivottavasti hän saa taottua järkeä mun päähäni, jos mun ajatukset alkaa menee liian villeiksi ja alan kuvittelee itsestäni liikoja.
Tiede tänäkin päivänä seilaa varsin epävarmoilla vesillä, mutta ei ole tähän päivään asti pystytty todistamaan että opiaateilla olisi neurotoksisia vaikutuksia aivoihin, edes pitkällä käytöllä. Toki jos vedät täysagolla överit, eikä aivosi saa hyvään toviin happea, niin vahinkoa syntyy. Erilaisia teorioita ja näyttöä on esitetty sekä puolesta/vastaan mutta varmuutta ei ole saatu. Helvetilliseen koukkuun pääsee suht helpolla mutta vaatinee jo “taitoa” vaurioittaa pelkällä opparikäytöllä aivojaan.
Itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että alkaisin enää vetää samalla lailla kuin ennen hoitoa. Siitä on jo niiin pitkä aika, en todellakaan enää jaksaisi sellasta elämää! Eijjei, ihan muut on suunnitelmat mulla! Mut tiedostan kyllä miten salakavalasti ja huomaamatta se paluu veturiksi tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Siksi mun täytyykin pitää huoli siitä, ette missään tapauksessa, ikinä ala säätää edes yhtä ainoaa teksiä, konttia tai vastaavaa. Mitään kontaktejakaan mulla ei ole, onneksi! Ainoot yhteydet vetomaailmaan on klinikan tyypit. Ja heidän kanssa en koskaan vietä aikaa klinikan ulkopuolella. Nyt kun mun xonen tiputukset jatkuu, täytyy pitää erityisen tarkasti silmällä sitä, etten ala viettää aikaa väärien ihmisten kanssa.
mutta kuulemma vain 10% onnistuu tiputuksessa jollei sitten ole menossa sen jälkeen johonkin pidempään hoitoon. Nyt menen uudestaan tiputukseen samaan paikkaan ja sen jälkeen kankaanpään A-kotiin 5kuukaudeksi. Ja toivon, että tällä kertaa onnnistun 
.
? Minun käsittääkseni jarru-nistien aivoista on otettu hyvinkin paljon MRI-kuvia ja vauriot ovat hurjia eivätkä kyllä palaudu 
.
.