Vuosien taistelu on hävitty?

Me Lopettajat
61

Samalla tavalla sossussa sanoivat pari kesää sitten, kun en saanut töitä. Käskivät ilmoittautua työttömäksi. Työkkärissa sanottiin, etten voi olla työtön, koska olen kirjoilla yliopistolla. Kun ilmoitin tämän sossuun, sanottiin, että minulla täytyy olla jokin ensisijainen tulo, jotta toimeentulotukea voi saada. Olisin siis hakenut toimeentulotukea kahdeksi kuukaudeksi, kun en enää muutakaan keksinyt, mutta eipä onnistunut.

Tässä taitaa olla kuntakohtaisia eroja.

Nyt aion ottaa yhteyttä vuokranantajaan, jos voisivat joko muuttaa vuokrasopimuksen määräaikaiseksi tai antaa sitten vaikka häädön. Silloin voisin ehkä saada kaupungilta asunnon. Aika riskipeliä se kyllä on, jos vaikka ei olekaan vapaita asuntoja olemassakaan. Laitoin hakemukset usean eri kunnan alueelle, mutta kun on voimassaoleva vuokrasopimus, ei varmaankaan uutta asuntoa olla heti tarjoamassa. Onhan pääkaupunkiseudulla paljon asunnottomiakin.

Koitan saada selville myös sen, voinko saada tavaroillemme jostain halvalla varaston, jos tästä asunnosta luovumme, eikä uutta kotia löydy. Luottotiedot kun ovat menneet, ei ole montaa paikkaa, mistä asunnon voi saada.

Vatsakipu oli poissa pari päivää, mutta nyt vihloo taas. Onkohan se stressiin liittyvää? No, maaliskuussa pääsen vihdoin lääkäriin. Ehkä sitä kautta saan pikkuhiljaa selville sisuskalujenkin kunnon. Pääkoppa pitänee kuitenkin saada ensin jonkinlaiseen kuntoon. Vaikea tätä kaikkea on nyt jaksaa. Todella vaikeaa. Koitan hakea apua, eikä sitä tunnu mistään löytyvän, vaikka miten nöyrryn ja pyytelen.

Oma apu paras apu? Onneksi en ainakaan tänään päätynyt “auttamaan” itseäni alkoholilla. Mistä hiivatista ne rahat siihen juomiseen ovat aina löytyneet?

62

Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä vuokranantajaan ja neuvotella vuokranmaksusta. Yleensä joustoa löytyy vaikeassa tilanteessa. Sosiaalitoimistossa usein järjestetään vuokranmaksuvaikeuksissa verkostokokouksiakin, joissa on läsnä asiakas, vuokranantajan edustaja ja sosiaalityöntekijä.

Tulojen puuttuminen ei pitäisi olla este toimeentulotuen saamiseen vaan päinvastoin. Onhan sossussa paljon sellasiakin asiakkaita, joiden ainoa tulo on se toimeentulotuki.
Ei kai nyt ole käynyt niin, Apila, että sinulla on viime kuukausina ollut tuloja joiden pitäisi riittää elämiseen ja menoihin, mutta ne ovat menneet kurkusta alas? :neutral_face:

Näinhän päihteiden kanssa usein voi käydä, ja sitten on vaikea tilanne kun sossu katsoo että tulojen oisi pitänyt riittää mutta eipäs olekaan riittänyt.

Asunnon turvaamiseen voi kyllä saada tästä huolimatta harkinnanvaraista ns. ehkäisevää toimeentulotukea, joka on tarkoitettu asunnottomuuden ehkäisemiseen. Tällä tuella joskus hoidetaan ihmisten vuokrarästejäkin.
Mutta rehellinen ja avoin keskusteluyhteys kannattaa koko ajan säilyttää sossuun ja vuokranantajaan.
Ja ensisijaisen tärkeää pysyä nyt selvillä vesillä, tuli mitä tuli. Vaikea on paikka mutta elämä jatkuu kyllä, saat nähdä. :slight_smile:

63

Nyt sain vuokra-asiaa hoidettua eteenpäin lainaamalla rahaa kahdelta tuttavalta, joille kerroin melko rehellisesti (ihan koko stooriin ei ollut edes aikaa) tilanteestani. Saan siis pitää asunnon toistaiseksi. Kotikuntani tuntuu olevan huono paikka köyhälle tai ongelmaiselle ihmiselle: sossusta ei saa apua, diakonikin totesi, ettei rahallista apua oikein heru, mutta ruokaa voi saada ja keskusteluapua. Lisäksi kunnan vuokra-asuntoa ei voikaan saada ilman luottotietoja.

Viikko on kulunut ilman alkoholia. Eilen illalla oli puolisen tuntia vaikeaa. Tuntui, että kaikki syyt juomattomuuteen hävisivät päästä ja aloin melkein väkisin ajattelemaan, mitä sitä voisi Alkon hyllyltä poimia mukaansa kotimatkalla. Onneksi järki voitti tällä kertaa ja tuntui hyvältä kävellä kotiin kevyin askelin ilman viiniboxin painoa harteilla ja pelkoa seuraavasta päivästä.

Kahtena viime yönä olen nukkunut 5-6 tuntia putkeen ja se on minulle luksusta. Julkisilla paikoilla liikkuminen on yhä vaikeaa, mutta hoen itselleni, että on pakko vain yrittää. Jos kohtaan ikävän ihmisen tai tilanteen, täytyy vain jatkaa eteenpäin. Itse tiedän, minkälaisessa helvetissä olen ja miten suuri suoritus kaupassa käyminenkin on. Moni muu ei tätä tiedä - onneksi. Voin onnitella itseäni jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä, josta selviän “voittajana”.

Tällaista positiivisuutta olen koittanut harjoitella. Teen asioita väkisin, mutta päivän lopuksi onkin oikeasti syy olla hiukan hyvillään siitä, mitä on saanut aikaan. Silti, arkielämä on vaikeaa ja haaveilen yhä hoitoon pääsystä.

A-klinikkaakin aloin epäilemään hieman. Auttoiko se nyt, että istuin siellä tunnin ja kerroin juomisestani. Kehtasi vielä ehdottaa juomispäiväkirjaa, jolla voin kontrolloida juomistani! Sanoin, ettei siihen mikään päiväkirja tehoa. Minun pitää lopettaa juominen kokonaan, muita vaihtoehtoja ei ole. Tuntui, että ongelmaani vähäteltiin. Vai oliko kyse siitä, että hän ajatteli että juon kuitenkin, joten on paras, että edes yritän pitää juomisesta päiväkirjaa? Vai kaunistelinko sittenkin puheitani? Sitä kun ei aina itsekään huomaa, miten niitä kulisseja pitää pystyssä.

Joka tapauksessa kaikki apu on tervetullutta. Itse olen se, joka voi estää avun perillepääsyn. Hitto, en kai yritä tässä taas pedata mahdollisuutta juomiseen?! Tämähän menisi juuri oman kaavani mukaan: asiat alkavat hiukan järjestyä, joten voin taas juoda. Nyt täytyy olla tarkkana. Ihmeellistä trapetsitaiteilua tämä on, kun pitää käsitellä menneitä ja koittaa samalla muka sekä elää arkielämää tässä hetkessä että suunnitella tulevaa, jotta elämä kulkisi eteenpäin. Onneksi joka päivä on hetkiä, jolloin saa vain olla olemassa tässä ja nyt.

64

Moi Apila. Hyvä, että asumistilanteesi vakautui. Ylipäätänsä kannattaa ensin varmistaa olemassaoleva mahdollisimman hyvin ennenkuin alkaa miettimään liian pitkälle tulevaisuuteen. Pysähtyä ajatuksellisesti ja konkreettisestikin hetkeksi.
Älä välttämättä torju kaikkia ehdotuksia joita saat ammattilaisilta. Voithan kokeilla tuollaista päiväkirjan pitämistä. Kirjoittamalla tilanteet ja tuntemukset ylös sinulle voi valjeta aivan uusia näkökulmia juomisongelmaan. Joku tähän asti piilossa ollut seikka voi tulla esiin. Kukaan ei ole kontrolloimassa sinua. Siihen pystyt vain itse.
Mielenkiintoista muuten, että vertasit raitistumisponnistelua trapetsitaiteiluun. Itse koin ja koen sen vieläkin nuorallatanssina (kivikaudella tekaisin samannimisen ketjunkin). Sellaistahan tämä onkin. Täytyy löytää sopiva nopeus ja nuoran korkeus ettei tapahtuisi kohtalokkaita putouksia. Ajan mittaan ja joskus yrittämällä ja erehtymällä oikea taso kyllä löytyy. Hyvällä mallilla asiasi kuitenkin tuntuvat olevan kun väistit konkreettisen houkuttimen ja jätit viinilastin sinne mihin se kuuluukin eli kaupan hyllylle.
Tsemppiä. :smiley:

65

No tuskin siitä A-klinikalla käynnistä mitään haittaakaan oli. Itse olen käynyt kaksi vuotta säännöllisesti A-klinikalla eivätkä he ole minua pystyneet raitistamaan, mutta luulen että olisin ollut vielä huonommassa jamassa jos en olisi klinikalla käynyt. Kaikki mahdollinen apua kannattaa ottaa vastaan ja onneksi sitä apua on kuitenkin saatavilla!

Kehoittaisin sinua nyt keskittymään olemaan vaan hetki kerrallaan juomatta eikä liikaa miettiä mennyttä tai tulevaa. Kun saat tilanteen ja omat ajatukset vähän tasoittumaan niin sitten voit alkaa miettimään vähän tarkemmin syitä ja seurauksia. Nyt tärkeintä on pysyä raittiina ja erossa pullosta, olo helpottuu päivä päivältä aivan varmasti.

66

Apukeinojen vahvuus tosiaan kannattaa valita tilanteen vaikeuden mukaan. Joillekin varmasti on apua pelkästä väljästä keskustelukontaktista A-klinikalle tai juomapäiväkirjasta, mutta Apilan tapauksessa tilanne lie nyt sen verran haasteellinen, että tarpeeseen voisi olla tukevampi laitoshoito. Mieluiten jossain hyvässä paikassa. Vaihtoehdoista voi keskustella klinikalla.
Voihan olla että joku avokuntoutuskin olisi sopiva, mutta sekin voisi olla sellanen jossa käydään joka päivä.

Yksinään trapetsitaiteilu päivästä toiseen voi käydä hyvin vaikeaksi.

67

Eilen onnistuin kävelemään Alkon ohi, vaikka mieli teki kävellä sinne sisään ja ostaa viiniä. Nyt oli hyvä herätä ilman krapulaa.

Tänään on edessä koettelemus, kun täytyy lähteä lauantaina Helsinkiin ja mennä ravintolaan sopimaan työasioita sellaisessa seurassa, jossa saatetaan alkaa juopottelemaan. Nyt pelkään todella ratkeavani juomaan! Eikä tapaamista voi peruttaa, sillä muuten menee työtilaisuus ohi ja raha tulee tarpeeseen.

Jostain syystä krapulaolo on nyt mielessä vahvasti. Se on jotain niin kamalaa, että onkin hyvä muistaa tarkalleen, miten ajatukset ja fysiikka ovat silloin sekaisin. Eilen tajusin, etten ole saanut paniikkikohtauksia muutamaan päivään lainkaan enkä itkeskellyt lainkaan. Iloitsen myös siitä, että olen saanut asioita hoidettua, vaikka veloissa nyt pyörinkin.

On vaikeaa elää tässä ja nyt ilman, että sekä mennyt että tuleva olisivat koko ajan mielessä. Opiskelu on onneksi sellaista, että saa unohtaa itsensä kokonaan ja keskittyä asiaan. Eilen meni (ilmeisesti) melko laaja tentti läpi - ainakin itseni mielestä sain vastattua kysymyksiin hyvin.

Juomishalu ei ole siis poissa, vaan kolkuttelee takaraivoon jatkuvasti. Onnistumiset saavat minut automaattisesti ajattelemaan, että “ansaitsen” juoda itseni känniin. Mikä ihmeen palkinto se muka on? Rangaistus enemmänkin…

68

Mielestäni olet kaiken kokemasi jälkeen ansainnut raittiin päivän. Tsemppiä työneuvotteluun!

69

Selviydyin kotiin ilman Alkossa poikkeamista! Sen sijaan ostin ison pussin karkkia. Ravintolassa söin ruoan ja puhuimme työasiast läpi. Sitten muut suuntasivat katsomaan jääkiekkoa, jolloin sain hyvän syyn poistua seurasta: halusin muka kotiin katsomaan matsia lapseni kanssa.

Annan valehtelun itselleni anteeksi, jos se suojaa minua juopottelulta. Aiemmin olen ronskisti valehdellut, jos sillä tavoin sain tilaisuuden juoda ja juoda ja juoda…

Tänään oli jollain tavalla vaikeaa kohdata toisia ihmisiä. Omassa päässäni oli menossa sellainen taistelu alkoholia vastaan, etten pystynyt koko ajan olemaan kunnon kontaktissa toisten kanssa. Toistaiseksi täytyy todella keskittyä vain siihen, että on aina pienen hetken kerrallaan juomatta.

70

Tajusin tässä juuri, että kaksi viikkoa on kulunut juomatta. Viime viikonloppuna kyllä liippasi läheltä. Kotona ollessani en alkoholia ole juuri kaivannut. Viime viikonloppuna sain sunnuntaina sellaisen näyn, että humalainen minä kompuroi ympäriinsä, ramppasi vessassa juotuaan kaljaa hirveällä vauhdilla, kävi vähän väliä parvekkeella tupakalla ja mongersi puhelimessa typeriä asioita tutuilleen. Piti ihan istua sohvalle ihmettelemään sitä, miten inhottava tuo nainen oli. Se nainen on minussa sisäänrakennettuna.

Olen tällä viikolla joutunut kohtaamaan monia asioita, jotka ovat juomisen takia jääneet retuperälle. Peloissani olen mennyt anelemaan armoa professoreilta ja ystäviltä - eikä kukaan ole minulle ollut vihainen tai kiukkuinen. Yksi professori jopa antoi minulle halauksen, kun menin hänen puheilleen. Ehkä hän ymmärsi, mistä on kyse - hänen luennolleen nimittäin sammuin kerran, kun olin juonut edellisenä iltana rankasti.

Minulla on paljon rästitöitä siis tehtävänä ja kodin siivoaminenkin painaa mieltä. Koitan ottaa asian kerrallaan, etten taas koita liikoja ja sitten ala juomaan, kun olen “kärsinyt” niin paljon. Kirjoitan tekemättömät asiat listalle ja sitten koitan listaa lyhentää pikkuhiljaa. On paljon asioita, joita ei ole pakko hoitaa juuri nyt. Olen taas innostunut lukemaan kirjoja, mikä on lapsuudesta lähtien ollut minulle se terveellinen pakotie arjesta. Humalassa ei pysty edes lukemaan, kun rivit pomppivat silmissä eikä tekstissä tunnu olevan mitään järkeä.

Hulluinta on se, että juuri humalassa sitä aina luuli saavansa hienojakin ideoita ja keksivänsä ratkaisuja vaikka mihin ongelmiin…

71

Apila kirjoitti:

Sinun esimerkkisi mukaan otanpa minäkin esiin paperin ja kynän. Listaan siihen sunnuntai-iltaan asti ulottuvan tehtävä- ja tapaamislistan.

Hyvää torstaita!