“Setämies, post:8, topic:57253”]
Juodessani alkoholi hallitsi minua silloin kun join, ja vielä pahemmin silloin kun en juonut"
Loistavasti ilmaistu! Juuri tuollaistahan se on ollut. Päivällä kun olin töissä, en juonut. Mutta jo suuunnittelin illan kulkua ja "palkinto"viiniä. Töiden jälkeen Alkon kautta kotiin, verskat päälle ja viinitonkka tai pullo auki. Kun laittoi hieman mehua sekaan, niin pysyi juomaan nopeammin, eikä maistunut niin pahalta.
Join kunnes ei enää mennyt alas tai väsy tuli. Nukkumaan ja aamulla taas töihin.
Onneksi näin ei kuitenkaan ihan joka tapahtunut. Liian usein kuitenkin.
Takana on pitkä ja kostea historia, joka on ylläpitänyt alkoholin isoa roolia elämässäni.
Ja nyt olen päättänyt olla vuoden 2025 juomatta. Alkoi vasta 3. päivä :), eli eilen.
On ollut mielenkiintoista lukea muiden kohtaloista, keinoista onnistua ja toistenne tsempauksista.
Hienoa, että on tällainen foorumi!
Hei @aurinko2 ja tervetuloa mukaan taisteluun! Tässä porukassa on voimaa ja näitä ketjuja kannattaa todellakin lukea. Samaistuspintaa löytyy, mutta myös neuvoja mitä tehdä, kun pahin hetki koittaa. Syvin neuvo on kaiketi se, että ei saa antaa periksi. Koitan itsekin muistaa käydä täällä säännöllisesti se auttaa raittiudesssa. Aina juovana aikana pysyttelen hyvin kaukana kaikesta, joka voisi minua auttaa.
Täällä sitä ollaan selvin päin tätä uutta vuota tarpomassa. Lapsi on käymässä kotona- tai siis aikuinen lapsi, mutta lapsihan hän minulle on. Eilen keskusteltiin paljon tästä alkoholiriippuvuudesta. Hurjaa on, että hän kertoi samaa kuin minäkin, on juonut ahdistukseen ja siihen, että ei kestä ihmispaljoutta. Koitimme yhdessä miettiä mikä tähän auttaisi. Hänellä onneksi kuntoilu on niin tärkeää ettei halua pilata sitä juomisella, mutta tietty vaaranpaikkahan tuossa on ratketa joskus…huh huh. Entistä enemmän on syytä pysyä raittiina!!! Oman lapsen joutuminen tälle samalle tielle olisi veitsi suoraan sydämeen. Ihanaa, että voimme puhua avoimesti kuitenkin. Kerroin hänelle, että olen hakenut apua.
Minun lapseni on raivoraitis, mutta kun hänelläkin oli näitä maistelukausia täysi-ikäistyttyään, elin pelon vallassa, että näinkö sukumme kirous seuraa häntäkin. Onni onnettomuudessa näin ei käynyt mm., koska hän on niin valikoiva mauille ja alkoholi maistui hänestä aivan hirveältä. Toivon, että tämä pysyy eikä hän seuraa näitä meidän sukulaisten jalanjälkiä. Tsemppiä sinullekin, kuulostaa myös siltä, että lapsellasi on vielä paljon toivoa eikä peli ole missään mielessä menetetty! Hyvä myös, että kerroit hakeneesi apua, olet hyvä esimerkki!
Kiitos! Sama täällä, kun ollut juova aika, niin mikään lopettamiseen tai vähentämiseen tähtäävä aines ei kiinnostanut. Eihän sitä apua edes muka tarvinnut. Ja viiniraha oli ihan eri rahaa kuin muuhun käytetty. Sitä kummasti aina riitti
Hahahaa - viinaraha - tuo on niin totta. Olen muutaman kerran laskenut millaisia summia on kurkusta alas mennyt. Se on aika järkyttävä summa se. Sillä olisi tehnyt parikin reissua ihan hyvissä hotelleissa, lyhentänyt velkoja jne. Mietin, että nyt voisi taas tehdä vastaavan laskelman viime vuodesta, mutta hirvittää todella. Ehkä pitää vain tarttua härkää sarvista ja tehdä se laskelma. Ja sitten miettiä kannattaako tämänkään vuoksi enää juoda.
Eilen oli vaikea päivä. Olen miettinyt mitä on kuivahumala, mutta nyt taidan tietää, että esim eilinen olotila oli juuri sitä kuivahumalaa. Alkoholi pyöri päässä aikalailla ahkerasti. Olin kärttyinen ja huumori oli todella tiukalla. Äksyilin, oli hiki ja hieman kipeä olo. Puhuin asiasta avoimesti kotona ja pyysin anteeksi kärttyisyyttäni. Sanoin ääneen, että tekee mieli alkoholia. Puhuminen helpotti - kärttyilin edelleen, mutta en niin pahasti. Kävin hengittämässä kirpeää pakkasilmaa ja menin nukkumaan. Tänään ei ole niin paha päivä. Päätin, että tulen heti aamusta tänne kirjoittamaan ja lukemaan toisten ajatuksia.
Tänään on ollut tosiaan helpompi päivä vaikka tuossa äsken syödessä lohta mietin, että tässä maistuisi se valkkari. No ei kai voi odottaa, ettei näitä ajatuksia tulisi vielä pitkään. Tärkeintä on kuitenkin ne teot. Ajatukset tulee ja menee, kuten kalakin meni hyvin alas ilman sitä valkkaria. Olin tänään myös uimassa - ja niin oli moni muukin, mutta vesi rentoutti ja oli mukavaa.
Yöunet on pikkuhiljaa palaamassa. Alkoi olla sellaista pätkittäistä uni - muutama tunti, herääminen ja taas muutama tunti. Nyt olen nukkunut sentään pidempiä pätkiä kerralaan. Ikävä yskäkin on hellittämässä; ties mitä refluksia. Vatsahapothan tunnetusti eivät tykkää ryyppäämisestä.
Olisikohan mulla jotain ajatuksia, joista voisit hyötyä, hmmm.
Ihmisillä on erilaisia motivaattoreita, lopetin itse juomisen 4,5 vuotta sitten ja on kiva seurata soberappilla säästettyä rahamäärää ja aikaa. Jos ratkeaisi kerran, niin ei se saavutus mihinkään katoa, on silti säästänyt valtavasti aikaa ja rahaa, sieltä sen näkee. Onhan heitäkin, jotka juovat kerran vuodessa koko elämänsä, ei se yksi ilta mitätöi koko vuoden raittiuden terveyshyötyjä. Ongelma on vain se, että päihdesairaalla käyttä ei lopu yhteen iltaan, siksi siihen ei kannata lähteä.
On tärkeää hyväksyä tyhjyys ja se, että mielihyväkeskus on saanut hieman osumaa, aluksi voi olla outoa, kun on paljon aikaa eikä tiedä, mitä sillä tekisi. Lisäksi elämä voi tuntua joskus vähän tyhjältä tai laimealta ja sekin on ok, se kuuluu arkeen, mutta on vain tunne. Se menee ohi.
Kannattaa lukea erilaisia kirjoja, joista saa apua omien ajatusten selkeyttämiseen, äänikirjoinakin löytyy vaikka mitä. Jos pystyt ulkoilemaan, niin kirjan kuuntelu ja kävely on loistava tapa lisätä hyvinvointia.
Pystyt kyllä raittiuteen päivä kerrallaan, tottakai. Itse lopetin alkoholin käytön ennen kuin se vei mukanaan, enkä ole päivääkään katunut tai mitään menettänyt, päin vastoin.
Kiitos kun kirjoitit Teidän kauan raittiina olleiden kirjoitukset, ajatukset, vinkit antavat toivoa ja voimaa, motivoivat.
Niitä tässä alku matkasta tarvitaan.
Kiitos @Alma_Auroora viisauden sanoista. Olet varmaan huomannut, että nuorempi kaarti pyörittelee täällä pitkälti samoja asioita. Osasit ehkä sanoittaa mietteet meitä paremmin ja kokeneemmin.
Jäin vähentäjänä vielä miettimään tätä, olen samaa mieltä:
“Onhan heitäkin, jotka juovat kerran vuodessa koko elämänsä, ei se yksi ilta mitätöi koko vuoden raittiuden terveyshyötyjä. Ongelma on vain se, että päihdesairaalla käyttö ei lopu yhteen iltaan, siksi siihen ei kannata lähteä.”
Oma ymmärrykseni on, että kaikki vähentäminen ja juomatauot ovat hyväksi terveydelle. Se ei paranna alkoholismia, mutta parantaa yksilön hyvinvointia. Jos on jonkun ajanjakson raittiina ja alkaa jälleen juoda, raittius ei siitä “mitätöidy”. Toki alkoholismi ei silloin ole parantunut, mihin Plinkissä tietysti pääasiassa pyritään. Mutta kaikki prosessit ovat tärkeitä.
Alkoholisti on tosiaan alkoholisti, joi hän mitä etanolia tahansa. Toisaalta käytännön elämässä on monesti iso ero sillä, juoko vaikkapa 50-vuotias nainen siideriä vai raakaa kossua. Mietojen juomista on mm. helpompi tarkkailla itse.
Ja vielä yhden asian kirjoitan nyt kun pääsin vauhtiin… Käsittääkseni kaikki alkoholinkäyttönsä kyseenalaistavat ihmiset eivät ole alkoholisteja. Henkilöllä voi olla taipumusta alkoholin kovaan riskikäyttöön (suurkulutukseen), mutta hän ei silti ole suorilta alkoholisti …vielä.
@Alma_Auroora kiitos viestistäsi. Kirjoja on tullut luettua. Muutama vuosi sitten löysin Instagramista sober curious ryhmät ja sitä kautta myös samanhenkisiä ihmisiä. Onnistuin olemaan 100 päivää ja ylikin raittiina. Siten retkahdin ja aloin sättiä itseäni - en päässyt enää takaisin raittiuteen vaikka ryhmän tuki oli kyllä voimakas. Päätin vain antaa itseni mennä ja siinä se sitten oli. No siitäkin opittiin jotakin, eikä tuo raitis aika mihinkään katoa. Tuolloin tutustuin yhteen sun toiseenkin alan klassikkoon sekä vähän nuorempaankin tuotokseen muun muassa Darravapaa kirjaan, joka kolahti itselle tosi hyvin. Isä pullossa oli myös sellainen mistä tunnistin juovan itseni. Olen osallistunut myös AA-tapaamisiin verkossa ja plinkin Selvä suunta ryhmään. Nämä kaksi viimeksi mainittua koin itselleni aika vieraaksi. Mutta kuten sanottu, aivan sama mikä toimii kunhan löytää sen itselleen sopivan porukan ja keinon. Tänne kirjoittelu on aina ollut hyväksi ja täällä on aivan ihania ihmisiä, joiden elämää alkaa seuraamaan sydän syrjällään. “Voi kun tuo nyt onnistuisi” Tätä samaa armollisuutta voisi harjoitella myös itsensä kohdalla. Ja jos retkahdus tapahtuu sanoa, että ota opiksi ja jatka. Tämä ei maailmaa kaada, mutta et saa jäädä siihen makaamaan ja tehdä retkahduksesta uutta syytä juoda. Jos ei muuta niin tämä raittiusmatka on opettanut miten ovela sairaus tämä on. Kuin labyrintti. Kun yksi tie sulkeutuu sairaus keksii jonkun toisen polun nakertua sisään mieleesi.
Totta puhut @Olga. Minä olen kuulunut todellakin siihen ryhmään naisia, joka ei ole saanut mitään kiksejä siideristä tai oluesta. Siksi myös tunnen, että voin juoda silloin tällöin alkoholittoman oluen ilman, että se herättelee mitään juomishimoja. Mutta tosiaan, että olen juonut väkeviä viinin sijaan ei ole ollut hyvä asia. Viime aikoina vetelin giniä ihan reippaat määrät- sitten tajusin, että jotenkin pitää loiventaa ja siirryin miedoimpaan kossuun…hahaha. Mutta yhtä kaikki, prosenttimäärän alennus oli itselle huomattava. Nyt on tarkoitus päästä kaikesta eroon. Oman luonteeni tuntien koitan välttää kaikenlaista jyrkkää ehdottomuutta, mutta tavoitteeni on nyt pysyä niin pitkään raittiina kuin mahdollista ja sitä varten olen myös luomassa mahdollisimman hyvää turvaverkkoa. Yhtenä hyvänä keinona on tämä kirjoittaminen. Aika pitkä matka on tässä kuitenkin itsen kanssa kuljettu ja alettu pikkuhiljaa ymmärtämään miten itse alkaa petaamaan juomista. Minulle lepopäiviä ovat tällaiset pitkät pyhät ja illat, jolloin tiedän että alko on varmasti kiinni. Kas kun minulle eivät onneksi nuo ruokakaupan litkut huutele :D. Niin, että jos joku päättäisi lakkauttaa alkon meikäläinen olisi enemmän kuin riemuissaan. Olen myös miettinyt tässä päivänä muutamana erilaisia jarruja joita ihmisillä on juomiselle. Itsellä on ollut vähän aina se, että olen yrittänyt olla ns parempi ihminen seurassa. Olen juonut vain pari drinkkiä tai lasillista viiniä, mutta kotona on odottanut tiukka pullo tai sitten olen ottanut vähän etkoja. Kukaan ei ole nähnyt minua sellaisessa kunnossa kun olen ollut kotona - paitsi kerran oma poikani ja se edeleen hävettää minua syvästi. Olen pystynyt olemaan viikon matkalla rakastettuni kanssa juomatta kuin pari lasia viiniä, mutta kun hänen autonsa perävalot näkyivät aukesi väkevä pullo. Muistan ajatelleeni, että “lähde nyt…na jo kotiin - en kestä Sinua enää hetkeäkään” - aidosti taisin ajatella, että “lähde nyt…s…na jo kotiin, että pääsen juomaan” - Ihan todella surullista.
“Kukaan ei ole nähnyt minua sellaisessa kunnossa kun olen ollut kotona - paitsi kerran oma poikani ja se edeleen hävettää minua syvästi.”
Männä syksynä lähipiiriini kuuluva nuori aikuinen näki minut kovassa krapulassa eräiden juhlien jälkeen. Se pysäytti minut. Hävetti todella paljon, vaikka henkilö itse ei kommentoinut mitenkään eikä välttämättä edes noteerannut asiaa. Mutta minulle se hetki oli ns. Ground Zero.
Alkoholismi ei parane, se on krooninen sairaus. Alkoholismia voi tehokkaasti hoitaa olemalla juomatta, mutta koskaan se ei parane
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta jättäisin taukojen ja vähentämisen kehumisen tuonne vähentäjien ryhmään. Niillä jutuilla ei tavoitetta loppuelämän raittiuteen tueta.
Huomenta! Piti aloittaa 2025 ilman alkoholia, tipaton jne mutta eihän se vielä lähtenyt. Nyt makaan sängyssä, olo on huono, vituttaa, väsyttää. Päätin lopettaa nyt loppiaisena sitten. Viimeksi näköjään kirjottelin tänne vuonna 2020. Se vuosi menikin ihan hyvin. Helmikuussa -21 sokka irtosi taas. Pari tölkkiä illassa…nyt se on ollut sellasta 8-10 siideriä/lonkeroa tai viinipullo ja parit lonkerot päälle/ilta. Nyt ei enää jaksa. Lopettaminen on ollut hankalaa koska sitä juomaa on kokoajan saatavilla eikä oo rahasta kiinni edes. Hirveä kierre. Ei jaksa eikä halua nähdä ketään koska hävettää ja täytyy pitää salaisuutta. Ärsyttää kun faijakin julistaa 20 vuoden takaista raitistumistaan joka kerta käydessään ja moralisoi mutsia joka juo edelleen. Tekis mieli huutaa että kato nyt meitä tässä helvetti! Koska suurin aika työn lisäksi menee kotona, tulee tissuteltua ajankuluksi kun ei oikein jaksa muutakaan. Työkin on sellainen joka mahdollistaa myöhempään ihmisten ilmoille lähtemisen joten iltasin ei oo painanut aikaiset aamuherätykset. Mutta onhan olo suurimman osan ajasta tosi nuutunut ja väsynyt. Kai se on otettava päivä kerrallaan. Kauhea kuolemanpelko tullut.
Tervetuloa uudelleen palstalle @Puutiainen! Entuudesta tiedätkin varmasti olevasi oikeassa paikassa.
Minulla kävi tipattoman kanssa samalla tavalla ja sama meno jatkuu vielä. Taas on vähentelysuunnitelma tehty. Aiotko lopettaa kerrasta vai pikkuhiljaa? Itse en enää uskalla lopettaa seinään, joten vähentelen ensin.
Kiitos . Kyllä mun on pakko yrittää lopettaa suoraan, ilman vähentelemistä kun ei ne määrät vähene. Joka kerta kun päätän ottaa maksimissaan pari on epäonnistuneet. Toivottavasti vierotusoireet ei oo pahat.
Teidän kauan raittiina olleiden kirjoitukset, ajatukset, vinkit antavat toivoa ja voimaa, motivoivat.