Jännä muuten tuokin, mitä aiemmin kirjoitit, että pelaamiseen sortumista hävettää myöntää täälläkin. Itsellekin hyvin tuttua. Viikko sitten, kun voitin useita tuhansia, ajattelin, että en kehtaa kirjoittaa tänne voitostani vaan pidän ihan matalaa profiilia. Olisi kyllä kannattanut, ehkä mahdollisilla tsempeillä olisi sitten pidättäytynyt hieman vähemmissä tuhoissa muutamaa päivää myöhemmin. Pitänee kirjoittaa AINA, kun vain on mikä tahansa tarve.
Joo se on jännä miksi sekin muka hävettää. Anonyymeinä täällä kuitenkin ollaan ja kaikilla sama ongelma ja sitä myötä samankaltaisia kokemuksia.
Silti piti “odottaa” viikko pelaamatonta aikaa ennen kuin kehtasi tänne kirjoittaa. Jotenkin tuntui että olen mua tsempanneille velkaa sen että onnistuisi ja inhottava kirjoittaa repsahduksista. Vaan olisi se hyvä vaan uskaltaa. Tokkopa täällä kukaan tuomitsee vaan pahin tuomari ja syyttäjä ovat omassa päässä…
Tämä “odottaminen” on varmasti hyvinkin tuttu monille. Siinä on varmasti jotain sellaista, että tunnet olevasi velkaa jollekin. Vähän niin kuin se ei olisi niiiin paha enää esim. se repsahdus, jos kerron siitä, ja siitä on jo viikon verran ja on ollut sen jälkeen pelaamatta… mene ja tiedä mitä ihmisen mielessä liikkuu 
Hienoa Laura, että on taas 8pv pelaamatonta aikaa sinulla. Miten kauemmin olet pelaamatta sen arvokkaammaksi se jakso muuttuu. Pysy lujana ja älä pelaa. If we can do it, you can do it 
Kiitos koodari! Just niin se on että ikään kuin olisi toisille velkaa sen ettei rapsahda ja kun repsahtaa niin on helpompi kertoa siitä vasta viikon päästä… Ylihuomenna on peli poikki terapeutin kanssa toinen puhelu ja jotenkin sekin tsemppaa jatkamaan pelaa matto uutta, koska mukava sanoa hänelle ettei ole pelannut.
Jotenkin ihme syitä välillä olla pelaamatta, mutta sama kai se mitä syitä, kunhan ei pelaa.
Hei Laura!
Syy kuin syy on hyvä pysyä oleen pelaamatta 
Bongasinkin sut pelipoikki ohjelman puolelta. Toivottavasti sullekin osui hyvä terapeutti! Niistä puheluista saa kyllä voimia ja jotenkin, vaikka tänne kehtaa (ja pitääkin) kertoa niistä sortumisista, niin ainakin mulle jo pelkkä ajatus sen tunnustamisesta puhelimessa oikealle ihmiselle tuntuisi vaikealta. Mulla on oikeastaan aika hyvä ja turvallinen kupla tällä hetkellä. Ei pommita kasinot ja lainatarjouksiinkin vissiin jo turruin. Auto pitäs vaihtaa, mutta ajatus lisävelan ottamisesta tällä hetkellä tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä vuorelta! En sitten niin millään halua nostaa velkasummaani!
Jotenkin vaan uskon että säkin löydät vielä sen sisäisen voiman. Ne ekat 3 viikkoa on aina pahimmat. Mutta usko mua. Niistä kun selviää voittajana niin alkaa hellittään. Sä oot siihen jo kerran pystynyt! Ja varmasti pystyt toisenkin kerran!!! Mä uskon suhun ja oon hengessä mukana. Tsemppiä!
Onpa kiva kuulla Anne sustakin pitkästä aikaa! Mulla on kanssa tosi hyvä peli poikki terapeutti, nyt pari puhelua takana.
Ja totta tuo, että sille tuntuisi tosi vaikealta tunnustaa pelänneensa. Sekin tsemppaa hyvin pelaamattomuuteen. Viime päivät on ollut taas helppoja. Jännästi tää olo vaihtelee. Pikkuhiljaa…
13 pelaamaton päivä. Suosittelen kyllä kaikille pelipoikki ohjelmaa. Hyvin tulee käytyä asioita läpi tehtävien muodossa ja terapeutin puhelut on tosi tsemppaavia. Ainoa miinus on että jonotin siihen reilut 2kk.
Eilen oli outo hetki, makoilin työpäivän jälkeen väsyneenä sängyssä ja räpläsin puhelinta. Tuli mieleen että ennen oisin tämmösessä tilanteessa pelannut 100% varmasti, nyt ei ollut pelihimoa. Jotenkin vaan tunnisti sen tilanteen missä on monesti pelannut mutta se ajatus jäi sille tasolle. Onko muilla ollut vastaavanlaisia hetkiä että huomaa missä tilanteissa aiemmin olisi pelannut ilman pelihimoa? Jotenkin oli mukava kun tajusi ettei tee edes mieli. Ennen on vastaavissa tilanteissa joutunut käymään pään sisäistä sotaa pelihimoa vastaan.
Hyvä laura89, jo pian kaksi viikkoa pelaamattomuutta! Hienoa!! Tuollaiset hetket, joita kuvailit, ovat tuttuja itsellekin; sittemmin, pelaamattomuutta oltua takana jo pidempään juuri tuollaisena pelihimottomana hetkenä päädyin sitten kuitenkin “kokeilemaan”. Sen ohella, että ei toimi pelihimon mukaan pitänee myös vain yksinkertaisesti päättää se, että ei pelaa enää koskaan. Ainakin omalla kohdallani en usko pystyväni enää koskaan kohtuupelaamiseen.
Mukavaa pelaamatonta viikonloppua!!
Sama linja itsellä kanssa, että tiedän ettei kohtuu pelaaminen onnistu ikinä. Huomenna tosiaan kaksi viikkoa täyttyy, kolmatta kohden…
Se vaan oli mulla eka kerta tollee, että tunnisti pelimahdollisuuden ja sen miten ennen siinä oli alkanut pelaamaan ja nyt ei tehnyt edes mieli. Ehkä se on askel oikeaan suuntaan. Tarkkana saa olla vaikka helpolta taas vaihteeksi tuntunut.
Täältä lähtee kans iso peukku tolle peli-poikki ohjelmalle. Ja juu, silloin alussa se oma pää oli pahin vihollinen. Varsinki just ku tuli niitä “tyhjiä” kohtia mistä tiedosti että ennen olisi vaan menny pelaan. Mut joka kerta kun sen pelipirun voitti niin siitäkin sai vaan lisää voimia. Tässä vaiheessa pelaaminen alkaa tuntua jo kaukaiselta ajatukselta. Ihmettelee vaan että miten sitä olikin ennen niin typerä että luuli pystyvänsä paikkaan rahatilanteensa pelaamalla, kun todellisuus oli että sitä upotti itseensä aina vaan syvemmälle ja syvemmälle sinne suohon… Mulle se Raipe oli myös “silmiä avaava” juttu, kun naputtelin ne tappiot menneeltä ajalta myös. Nyt ne “punaiset viikot” suorastaan etoo… Tsemppiä jatkoon, nyt on Laura 2 viikon rajapyykki jo ylitetty?
Joo kaksi viikkoa tänään täynnä. Pikkuhiljaa. Itse en raipea oo köyttöyt mutta peli poikki ohjelmassa kun Outi laittaa peli kuukauden voitot ja tappiot niin laitoin aktiiviselta peliajalta viime huhtikuulta niin oli mennyt casinoille 1200€ ja kotiutuksia nolla. Jos joku pvä uskaltautuisi katsomaan vielä vaikka vuoden 2015 kuukausia niin varmasti usea tonni uponnut casinoille kun saanut vielä velkaa jolla pelata. Onhan se järkyttävää mutta ihan tarpeellista shokkihoitoa.
Loistohomma Laura! Tosta on hyvä jatkaa! Sitä Raipea kyllä suosittelen. Sinne saa tosiaa sitä mennyttä aikaa myös laitettua ja se laskee ne viikkotappiot ihan automaattisesti. Seuraavan pelihimon hyökätessä lataatkin sen ja käyt latoon lukuja sinne? Se on oikeeta inhoterapiaa! Mäkin kuvittelin etten ollu paljoo pelannu ku kertatalletukset oli 20-30 e, mut kummasti vaan päivä saatto olla jopa 150 e 
Nyt en oo enää niin paljoo niitä ees tuijotellut, ne on liki piirtynyt aivoihin, ei tarvii “katsoa” enää. Mut alkuun oli iso apu mielenpäälle olla pelaamatta se Raipe! Tsemppiä Laura ja kohti kolmatta viikkoa!
Miten laura89:lla sujuu pelaamattomuus?
Kiitos kysymystä NY! Hyvin sujuu, pp19 startannut. Pelihimo on ollut kaivautuneena syvälle ku oppaansa ja on ollut helppo pysyä pelaamatta siitäkin huolimatta että töissä päivänä oli palkkapäivä.
Päivat tuntuu kuluvan nopeasti, ihmeesti sitä vaan aika menee ja löytää tekemistä. Aluksi tuntui ettei oo mitään muuta elämää kun pelit, nyt huomaa miten paljon sitä muuta on ja se tuottaa iloa ja mielihyvää.
3 viikkoa pelaamatta. En tiiä minne se pelihimo on kaivautunut kun sujuu niin helposti. Hyvä flow menossa siis. Huomenna taas peli poikki terapeutti soittelee.
Hyvä Laura!! Tosi hienoa, että olet saanut jo kolme viikkoa täyteen! Se on ihan kohta kuukausi! Pelien lopettamisen jälkeen on mahtavaa pikku hiljaa kuoriutua takaisin “elävien kirjoihin”; kuulostaa nimittäin, että sullakin on alkanut ihan normiasiat viemään ajatustilaa peleiltä ja se on hyvä niin! Tsemppiä jatkossakin!
Kiitos NY! Voimia sulle siihen että kansat olla pelaamatta, luin tuon sinun Ketjusi. Onneksi kansat pääsääntöisesti olla positiivinen, vaikka aivan varmasti ahdistaa välillä ja kunnolla.
Eilen tosiaan mietittiin peli poikki terapeutin kanssa mitkä asiat on muuttuneet pelaamattomuuden myötä. Ja esiin tuli ihan perusasioita kuten että minulla on nykyään nälkä ja myös syön. Lisäksi nukun paljon paremmin. Minusta on myös kuoriutunut ihminen joka haluaa pitää kodin kunnossa. Lisäksi olen alkanut uimaan ja käymään myös kuntosalilla viikoittain.
Eli ihan tosi paljon on muuttunut ihan muutamassa viikossa. Ja nautin siitä, arjesta, elämästä. Terapeutti sanoi että noin 3kk kohdalla arki ei välttämättä enää tuota samanlaista iloa mitä nyt ja siihen on hyvä henkisesti varautua. Sanoikin hänelle että onpa sitten hyvä, että minulla on joulu-, tammi- ja helmikuulle aina jokin yksi pieni reissu tulossa niin on asioita jotka katkaisevat arkea ja toivottavasti auttavat olemaan pelaamatta. 23 pelitön päivä tänään
4 viikkoa! Jee! Hyvä mieli kun tietää että palkka tulee riittämään hyvin, 2.5 viikkoa seuraavaan palkkapäivään ja rahaa on. Ei liikaa, mutta tarpeeksi, saan ensi kuun alun kaverireissunkin mahtumaan budjettiin ihan hyvin.
Hyvä mieli myös siitä että ensi kuussa poistuu ulosoton taulukkomaksut kun nyt 24kk maksanut ulosottoa. Ja velka alkaa lyhenemään aavistuksen rivakammin sen myötä.
Tsemppiä pelaamattomuuteen kaikille!
Se on ihan paras tunne että tilillä on rahaa vielä seuraavana päätöspäivänä. Siitä voi jo päätellä että suunta on oikea. Jos rahaa jää säästöön, kaikki on helpompaa. Vaikka ulosotossa olisi miljoona, säästämällä voi aina ottaa uuden alun vaikka jossain muualla. De tuo todella ison turvallisuuden tunteen. Maailma on auki
Hienoa Laura! Sulla näyttää olevan hyvällä mallilla pelaamattomuus! Uskon, että pääset tästä ongelmasta ja ehdit todellakin nauttia pelittömyydestä ja pelivelattomuudesta pitkään! Hyvä juttu myös, että velka alkaa nyt nopeammin lyhenemään; voi antaa asioiden rullata painollaan ja keskittyä siihen tärkeimpään eli omaan elämään. Tsemppiä edelleen!