Viikon verran olin ison voiton jälkeen pelaamatta. Pelasin eilen voittosunmasta 1/8osan. Jännää oli se että olin silläkin voitolla ja meinasin kotiuttaa mutta päätin että pareoiw hävitä ne kaikki. Ettei tuu se piru istuu olkapäälle taas.
Eli nyt 1. pelitön päivä mennyt ja nukkumaan laittamassa. Mullon jostain syystä tosi vahva olo. Hokasin tänään että se peluurin tehostartti muutokseen ryhmä on alkanut töissä päivänä ja oon siinä mukana. Jotenkin siitä saa voimia.
Ensi viikolla varaan ajan psykiatrille. Kalliiksi tulee mutta halvemmaksi kuin pelaaminen. En rakasta tai edes pidä itsestäni. Mun on se pakko oppia, muuten meen hälläväliä asenteella enkä välitä yhtään siitä miten paljon loukkaan ja satutan itseäni pelaamisella. Oon enemmän huolissaan läheisistä ja niiden jakamisesta enkä siitä että mun oma pää ei kestä tätä
3mas peloton päivä. Tunti kerrallaan eteenpäin. Voimaa antaa se että tiedän että kykenen tähän. Olin jo 1.5_kk pelaamatta. Pystyn siis siihen. Aiemmin tuntui etten pysty enkä osaa.
Otin eilen alkoholia 2kk tauon jälkeen. Merkille pantavaa oli se että pelit pysyi koko Illan/yön poissa mielestä. Nyt aamupävällä ne sitten kummittelee mutta en anna periksi. Täytyy vaan aina muistaa että hyvä olo, itsensä rakastaminen ja pelaaminen ei vaan mahdu samaan yhtälöön.
4s pelaamaton päivä. Tuntunut hyvältä ja helpolta.
Tosiaan voitin aiemmin sillon 4k joista 500€ pelasin takasin. Lopuilla maksoin kuukausittaista laskuja 6kk eteenpäin ettei tartte nyt joka kk maksaa hetkeen ku vuokra ja opintolainan lyhennys. Sitte maksoin yhden velsn kokonssn pois. Uo vie palkasta edelleen sen kolmanneksen. Loput voittorahat nostin käteisenä sukanvarteen. Hävitin siis voitto rahat kummittelemasta tilillä…
Nyt tilillä perjantaina tullut palkka josta em laskut hoidettu. Yritän elää nyt 100€ viikko budjetilla plus bensat 150€ niin jäis tilistä pari sataa euroa säästöönkin.
Velkaneuvontaan lähetin paperit reilu viikko sitten, en tiedä kuinka pitkä jono sinne on. Toivottavasti pitkä niin ei hävetä tilitapahtumissa näkyvä pelaaminen niin paljon.
En tiiä lukeeko kukaan näitä, mutta tänne kirjoittelu ja peluurin tehostarttiin osallistuminen antaa mulle jotenkin vaan niin paljon tsemppiä jatkaa tällä tiellä.
No niin. Tasan viikko pelaamatta. Eilinen ja toissapäiväinen oli aivan hirveät pelituskat. Koko ajan haluttu pelata vaan selvisin pelaamatta kun ajattelin vaan sitkeästi että pelaamalla tuhoan vaan itseäni ja elämääni lisää. Pelaamisen sijaan olin älyttömän kiukkuisella tuulella ja raivosin läheisilleni pienistäkin asioista.
Tänään sitten taas ollut vahva olo pelamattomuuden suhteen. Tuntuu vaan että pelaamattomuuspäiviä kertyy älyttömän hitaasti. Tyhmä ajatus, eihän sillä oikeasti ole mitään väliä kunhan niitä vaan kertyy päivä kerrallaan.
Jätin tänään soittopyynnön yksityiselle psykiatrian klinikalle, pyrin pääsemään kelan tukemaan terapiaan. Ekat käynnit pitää maksaa kokonaan itse ja niihin mennee monta sataa, mutta reilusti halvempaa oman pään hoito kuin pelaaminen kuitenkin.
Peluurin tehostartin kokenut nyt hyväksi. Harmi vaan että siellä ei tunnu olevan kovinkaan aktiivista keskustelijaporukkaa mutta ohjaajien antamat miettimistehtävät ovat tosi hyviä.
Semmosta. Eteenpäin vaan. Tänään en pelaa, se riittäkööt ajatuksena huomiseen saakka.
Moikka Laura89 Se tosiaan tuntuu välillä siltä, että tosi hitaasti kertyy ne päiväit. Mutta… sinulla on jo viikon verran päiviä plakkarissa, ja se on hieno saavutus
Voi! Palstalla on monia, joilla menee hyvin. Minulla menee hyvin Mitä enemmän kertyy pelaamatonta aikaa, siitä kauemmin pelit siirtyvät pois mielestä. Ja kun ajan kanssa taloudellinen tilanne alkaa parantaa, niin sekin antaa silloin lisää potkua.
Uskoisin, että myös miehesi on hyvillään siitä, kun huomaa sinussa pelaamattomuuden tuomat hyvät vaikutukset
Tsemppiä
Kiitos Koodari! Joo pikkuhiljaa asiat selkenee ja tosiaan mukava huomata että usealla täällä onnistumisia takana ja itse aion vakaasti tulla perässä.
Terapeutti soitti tänään illasta noin tunti sitten. Ensi maanantaina alkaakin jo 3 kerran arviointi käynnit ja sen jälkeen mahdollinen psykoterapia. Tuntui hyvältä se puhelu ja kerroin heti ekoissa lauseissa peliongelmasta sille. Toki on mulla paljon muutakin käsiteltävää mutta ei niistä sen enempää.
Varmasti onnistut! Peliriippuvuushan ei koskaan ole SE ongelma vaan seuraus muista ongelmista. Toivotaan että saat asiasi käsiteltyä ja pääset pelaamisesta eroon!
Hei Laura!
Sulla on jo 12 päivää takana?! Onnittelut siitä! Mulle osui kans hieman hiljainen ryhmä siihen tehostarttiin, mutta eipä siitä kannata välittää. Se oma aktiivisuus on ainoa mikä merkitsee. Mä olin siinä edellisessä missä on nyt jo viimeinen viikko menossa. Pelipoikki ohjelma alkoi mulla hieman jo päällekkäin sen kaa, ja siinäkin on tavallaan yksin, ainoa ero on ne terapeutin viikoittaiset puhelut. Yksinäistä hommaa on siis sekä pelaaminen että lopettaminen Mutta onnistua siis voi, täällä on monta vielä kirjoittelevaakin esimerkkiä siitä että se on mahdollista! Sulla on myös nyt hyvät eväät jatkoon, ota niistä kaikki irti! Tsemppiä ja kirjoitellaan
Kiitos Anne! Taitaa olla 9s päivä menossa, en tiedä mitä se täällä näyttää vaan 12.10 pelasin viimeisen kerran. Tänään ollut pikästä aikaa semmoinen päivä ettei ole pelit mielessä edes käyneet. Janna että vaihtelee näin paljon päivittäin mutta pikkuhiljaa taas vahvistuu mieli kun voittaa pelihimot yksi kerrallaan.
Joo, itse olen pelit poikki jonossa vielä. Yritän saada itselle monta tukijalkaa koska ei jakkarakaan yhdellä jalalla pysy pystyssä. Peluurin tehostarttiryhmään vastailen aktiivisesti ja tätäkin tulee luettua päivittäin. Mukavaa lukea samankaltaisessa tilanteessa olevien tuntemuksia, kuulumisia ja oivalluksia. Odotan maanantaina alkavalta psykoterapialla myös paljon oivalluksia ja itseni oppimista.
Hei Laura!
Joo, höttyilin, 10 päivää näyttää nyt sulla. Tietokoneella näkee suoraan ihmisten päivät, kännykällä pitäs kääntää luuri sivuttain että näkyy ne kirjoittajan tiedot viestien oikeassa reunassa. Ja kyllä mä uskon että sä oot nyt kokemusta vahvempana lopettamassa. Nyt kun saat vielä terapeutin avuksesi, ja toivottavasti hyvän sellaisen, niin haluan uskoa että tää on “se” kerta kun onnistut! Myös tuo että tällä kertaa jo useampi tietää sun lopettamisesta on hyvä juttu, ja toivottavasti pystyt asiasta heidän kaa myös puhumaan? Mulla meinas se peli-poikki ohjelma mennä ohi suun, ensimmäinen kutsu oli kadonnut bittiavaruuteen, mutta onneksi se mun terapeutti laittoi sitten perään s-postilla vielä kyselyä että haluanko luovuttaa paikkani seuraavalle. Mä en sitä alkuperäistä kutsua ohjelmaan löytänyt edes roskapostikansiosta (mulla gmail käytössä), eli se oikeasti on kadonnut johonkin… Mä uskon suhun Laura! Tää voi onnistua, myös sulla! Hyvä asenne myös toi että etsit niitä tukijalkoja joka suunnasta, ei tosiaan tuolikaan yhdellä jalalla pystyssä pysy Supertsempit sun tähän päivään, eikös huomenna jo ollut sit sun eka terapiakin?
Kiitos Anne! Tosiaan päivä numero 10 menossa. Mukavaa kun jo kaksinumeoinen luku. Edelleen päivä kerrallaan eteenpäin…
Tosiaan itse siihen pelit poiki ohjelmaan ollut jo yli 2kk jonossa, tarkistan sähköpostin ja roskapostin joka päivä sen varalta.
Olen läheisten kanssa pystynyt puhumaan ja kertomaan jos on pelifiiliksiä. Niistä on ollut iso tuki. Olen myös valtuuttanut ne kysymään multa asiaa usein ja puoliso saa tarkastaa tiliotteet milloin vaan. Mutta ei se on kattonu ku kerran. Musta vissii näkyy aika vahvasti päällepäin jos on pelannut. Muuttuu koko olemus epämääräisen vihaiseksi.
Tosiaan, terapia alkaa huomenna. Hieman jännittää mutta uskon ettei siitä ainakaan haittaa mulle ole. On siis yksityinen terapeutti, ekat 3 kertaa on arviointi käyntejä, sitä psykiatrin käynti ja sitte katsotaan pääsenkö kelan tukemaan terapiaan jatkossa (siis sama terapeutti mutta kela maksaisi osan). Toivottavasti, sillä hinta tippuis sen jälkeen murto-osaan siitä mitä se on. Kaksi kertaa olisi viikossa sitten terapiaa. Sitouttavaa mutta ei se haittaa. Haluan pääni kuntoon.
Nyt päiväsaunaan kun nelisen tuntia olin pihalla ja tuumaa olla ytimiä myöten jäässä.
Hyvä laura89! Kuulostaa, että olet oikealla polulla pelaamattomuutta kohti! Tosi hyvältä kuulostaa, että olet saanut laajennettua tukiverkkoa moneen suuntaan, eli on useita tahoja, jotka tukevat sinua pelaamattomuudessa. Itselläni peli poikki -ohjelmaan pääsy kesti vähän alle 3 kuukautta keväällä, joten eiköhän sinullekin pian viestiä tule! Terapiassa voit päästä sitten paremmin vielä taustasyihin. Peli poikki -ohjelma oli aika konkreettinen, mutta koin erityisesti säännöllisten puheluiden tukevan siinä, ettei tullut pelattua.
Sulla on jo pian 2 viikkoa täynnä, hieno saavutus! Siitä päivät alkavat karttumaan ja pian on jo kuukausi takana. Tsemppiä pelittömään elämään!
Kiitos Newyork77. Joo pakko nyt yrittää hyödyntää kaikkea mahdollista. Koska olen yrittänyt yksin ja halunnut pärjätä, kovapäinen kun olen, mutta ei se kovapäisyyskään auta kun vika on just siellä omassa päässä.
Vaikka itse tätä sairauttani ja riippuvuuttani vastaan taisteleekin, niin haluan kuitenkin niitä tukikeinoja mahdollisimman paljon nyt. Se on myös tavallaan tietynlaista nöyrtymistä mulle ja sen tosiasian tunnustamista etten yksin pärjää.
Hyvä kuulla tuo pelipoikki ohjelma, että kohta se varmaankin sitten alkaa. Kiitos tuesta ja tsempeistä! Päivä kerrallaan mennään, kohta vaihtuu taas vuorokausi ja voi taputtaa itseä olalle siitä että onnistuin. Tänään helposti, huomisesta en tiedä mitä päivä tuo tullessaan mutta pelata en aio vaikka kuinka elämä potkaisi päähän.
11 päivää pelaamatta. Vikat kolme vrk olleet helppoja. Ei ole tehnyt mieli pelata, mutta kokemuksesta tiedän että se pelihimo voi tulla ja viedä mennessään ihan hetkessä.
Tänään on harmittanut kun kävin eka kertaa siellä terapeutilla. Kerroin mun elämästä ylipäätään sille, se kuunteli ja kyseli. Sitten ihan lopuksi se sanoi ettei voi auttaa mua, koska tarvitsen monen vuoden terapiaa ja se on jäämässä eläkkeelle. Tuli ihan lyöty olo. Kun oli aika kova kynnys mennä sinne ylipäätään. Ja kun se vielä sanoi että oli kuunnellut jo puhelumessa ettei todennäköisesti voi auttaa. Niin ihmettelen vaan miksi mun piti sitten mennä sinne. Halusiko se vaan rast siitä käynnistä. Piti luottaa ja avautua ihan vieraalle ihmiselle avun toivossa.
Pitää huomenna koittaa selvitellä mistä mä saisin sitten terapia-apua, se ehdotti johonkin ryhmään menemistä mutta en voi vuorotöiden takia käydä säännöllisissä ryhmissä ja haluaisin muutenkin henkilökohtaisempaa paneutumista. Täytyy miettiä.
Pääasia etten pelaa. Ehkä se pää paranee pikkuhiljaa pelaamattomuuden edetessä. Ja ehkä löydän sitä terapia-apua jostain muualta sitten myöhemmin. Tosi ikävä kokemus jäi nyt kyllä tuosta.
Hei Laura! Osuipas sulle omituinen terapeutti? Ilmeisesti dollarinkuvat silmissä enää työtään tekee. Tylsä juttu kaiken kaikkiaan. Nyt vaan uutta matoa koukkuun ja muista kysyä seuraavalta jo aikaa varatessa niitä eläke/äitysloma/ maailmanympärysmatka/tms suunnitelmia… Ja tärkeintä on pysyä pelaamatta. Toki kuulostaa siltä että terapia olisi myös tarpeen. Eikö sun kotikunnassa ole a-klinikan palveluita? Saisit edes jotain ongelmaa käsiteltyä sen kautta? Tsemppiä Laura!
Viikon päivät meni helposti pelaatta mutta viime yönä pelihimo iski ja on pyörinyt tankin päivän päässä tuon tuosta. Tosi hankalaa ja uuvuttavaa taistella sitä vastaan.
Vaan kohta vuorokausi vaihtuu ja alkaa 17 pelaamaton päivä. Pitää olla ylpeä että selvisin tästä päivästä pelaamatta. En tiedä vaikuttaako se että oon tosi väsynyt nyt ollut että pelihimot on päällä. Onneksi en ole sortunut pelaamaan mutta pelkään tosissani repsahdusta. Toivottavasti huominen olisi helpompi peliton päivä.
On tää melkoista rimpuilua. Viikko sitten Sorruin kuitenkin pelaamaan. Hävettää edes myöntää sitä täällä.
Sen jälkeen loin pankkiin toisen käyttötilin joka on ns lukittu. Eli näen tilin ja voin siirtää sille rahaa, mutta saan sitä siirrettyä toiselle tilille vain kun pyydän siirtoa pankista esim chatin kautta. Kerroin pankkiin myös syyn tällaisen tilin perustamiselle. Tilillä olevia rahoja en siis voi sieltä käyttää mihinkään ja siirrossa toiselle tilille menee aikaa tunnin verran. Ainakin yksi hidaste lisää pelaamista ajatellen.
Tänään oli hankala aamu mutta selvisin siitä raivon avulla.
Perjantai-ilta oli hirveä. Teki niin paljon mieli pelata ja toisaalta en missään nimessä halunnut. Tuntui kuin pään sisällä olisi ollut kaksi eri ihmistä taistelemassa. Halusin niin kovin olla pelaamatta että mietin jo että satutan itseäni jos pelihimo ei laannu. Lopulta sain sen hiljentymään kun menin halaamaan koiraa ja puhelin sille syitä miksi en pelaa. Ja kuuntelin sen rauhallista hengitystä ja toistin itselleni että pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Peli poikki terapeutin eka puhelu oli tiistaina ja koin sen hyväksi. Ymmärsin olevani rimpuilu vaiheessa pelaamisen suhteen. Paljon on edistystä tapahtunut ja repsahdusten jälkeen pyrin lisäämään ns turvatoimia ja ajatuksia millä pelihimon saisi laannutettua tai pelaamisen estettyä. Sain puhelusta paljon voimaa ja uskoa itseeni. Jospa tuo viimeisin pelikerta olisi todellakin se viimeinen.
Moi laura89! Hyviä järjestelyjä olet tehnyt ja hienosti taisteltu! Tuo tilisysteemi oli kyllä hyvä keksintö. Pelaaminen harmittaa itseäkin ihan järkkynä tällä hetkellä. Hienoa, että pelipoikki -puhelu oli antoisa! Mulla itselläni ohjelman tiivein jakso sijoittui juuri pelaamattomuuteen, minkä vuoksi kaikki pelaamisen estämissuunnitelmat tuntuivat tosi etäisiltä.
Hyvin tuttu tuo olo, että haluaa pelata ja ei halua pelata. Omissa viime aikaisista pelihetkistä usein on kaiken lisäksi ollut enemmän vallalla vastenmielinen “en halua pelata” -olo. Ja silti aivan järkyttävät määrät mennyt rahaa.
Koira on hyvä oikean elämän edustaja pelihimon hetkellä . Vaikka ulos sitten sen kanssa. Tsemppiä!
Kiitos NY! Just tulinkin koiran kanssa ulkoa metsästä ja teki niin hyvää mielelle. Onneksi on tuo karvakaveri.
On tää kyllä sellaista taiteilua. Ja nimenomaan oman pään kanssa taiteillua ja mielen hallintaa. Se on kyllä jännä että kun on jo etukäteen huono olo ja pelaaminenkin tuntuu vastenmieliseltä että miksi sitä pitää sitten muka pelata. Mikä se pakon siihen tekee.
Mitä enemmän kertyy pelaamatonta aikaa, siitä kauemmin pelit siirtyvät pois mielestä. Ja kun ajan kanssa taloudellinen tilanne alkaa parantaa, niin sekin antaa silloin lisää potkua.
Mutta onnistua siis voi, täällä on monta vielä kirjoittelevaakin esimerkkiä siitä että se on mahdollista! Sulla on myös nyt hyvät eväät jatkoon, ota niistä kaikki irti! Tsemppiä ja kirjoitellaan 